Luin tuota järjettömäksi paisunutta ketjua jossa oli myös juttua siitä miten jumala koettelee uskoa ja ihminen jumalaa. Tuli mieleen pari tapausta jostakin esiteinivuosilta:
Olin jo alkanut epäillä jumalan olemassaoloa, ja testasin jatkuvasti jumalaa. Esim. jos kuulakärkikynä ei toiminut kuten piti, koitin rukoilla kunnes kuula pyöri taas normaalisti. Tulkitsin jokaisen kerran rukousvastaukseksi, vaikka paikalleen juuttunut kuula lähtee kyllä yleensä pyörimään kun vähän hinkkaa paperia...
Kerran olin suihkussa kun vedenpaine alkoi ärsyttävästi heikentyä. Kokeilin rukoilla, ja paine palautui normaaliksi. Melkein itkin ilosta: jumala vastasi rukoukseen! Hetken päästä paine laski taas, rukoilin - ei vastausta. Rukoilin lisää. Paine palautui normaaliksi, laskeakseen taas... Jossain vaiheessa alkoi tuntua että olisi ehkä syytä myöntää itselleen ettei rukous vaikuttanut suuntaan tai toiseen, vaan ilmeisesti lämminvesivaraajassa oli jotakin häikkää :P
Uskova ajattelee tavallisesti kun asiat eivät suju, että jumala koettelee uskoa. Sitten kun ne taas sujuvat, jumala todistaa sillä olemassaolonsa. Vaikeaahan se on luopua ajatuksesta että joku säätelee tätä kaikkea ja kaikella on jotakin tulevaa päämäärää palveleva tarkoitus (joka muuten estää vapaan tahdon; vähän kuin elokuvan hahmot, ne tekevät juuri sen mitä filmille on kuvattu, niillä ei ole vapaata tahtoa). Ymmärrän tuon itsepetoksen, olen siinä itsekin elänyt... Kuitenkin surettaa huomata, että niin moni haluaa väkisin pitää tuosta harhasta kiinni eikä halua nähdä sitä mitä minä näin luopuessani uskovaisuudesta :|
Olen oppinut että elämä kantaa. Yleensä asiat tapaavat selvitä ja elämä jatkuu, kunnes eivät enää selviä ja elämä päättyy. Luotan siihen että maailmankaikkeus (=panteistinen jumala) pitää huolen omistaan; ihan vain todennäköisyyksien perusteella voi päätellä, että syytä pelkoon ei ole. Jos käy huonosti, sitten käy, ei se pelko sitä estä ;) Kun jokin asia ratkeaa parhain päin pahimmalla hetkellä, ei taustalla ole mitään jumaluutta joka käyttäisi maapalloa pelilautana ja tietoisesti aiheuttaisi mukavia tapahtumia toisille. On niiiiiiiiiin monta erilaista tapaa selvitä kiperistä tilanteista, että monesti on lähinnä todennäköistä että jokin niistä osuu kohdalle. Vastaavasti usein ratkaisua ei löydykään, ja tapahtuu ikäviä asioita.
Tämän viestin pointti? Todennäköisyyslaskenta ja tilastotiede ovat kristinuskon pahimmat viholliset.
Olin jo alkanut epäillä jumalan olemassaoloa, ja testasin jatkuvasti jumalaa. Esim. jos kuulakärkikynä ei toiminut kuten piti, koitin rukoilla kunnes kuula pyöri taas normaalisti. Tulkitsin jokaisen kerran rukousvastaukseksi, vaikka paikalleen juuttunut kuula lähtee kyllä yleensä pyörimään kun vähän hinkkaa paperia...
Kerran olin suihkussa kun vedenpaine alkoi ärsyttävästi heikentyä. Kokeilin rukoilla, ja paine palautui normaaliksi. Melkein itkin ilosta: jumala vastasi rukoukseen! Hetken päästä paine laski taas, rukoilin - ei vastausta. Rukoilin lisää. Paine palautui normaaliksi, laskeakseen taas... Jossain vaiheessa alkoi tuntua että olisi ehkä syytä myöntää itselleen ettei rukous vaikuttanut suuntaan tai toiseen, vaan ilmeisesti lämminvesivaraajassa oli jotakin häikkää :P
Uskova ajattelee tavallisesti kun asiat eivät suju, että jumala koettelee uskoa. Sitten kun ne taas sujuvat, jumala todistaa sillä olemassaolonsa. Vaikeaahan se on luopua ajatuksesta että joku säätelee tätä kaikkea ja kaikella on jotakin tulevaa päämäärää palveleva tarkoitus (joka muuten estää vapaan tahdon; vähän kuin elokuvan hahmot, ne tekevät juuri sen mitä filmille on kuvattu, niillä ei ole vapaata tahtoa). Ymmärrän tuon itsepetoksen, olen siinä itsekin elänyt... Kuitenkin surettaa huomata, että niin moni haluaa väkisin pitää tuosta harhasta kiinni eikä halua nähdä sitä mitä minä näin luopuessani uskovaisuudesta :|
Olen oppinut että elämä kantaa. Yleensä asiat tapaavat selvitä ja elämä jatkuu, kunnes eivät enää selviä ja elämä päättyy. Luotan siihen että maailmankaikkeus (=panteistinen jumala) pitää huolen omistaan; ihan vain todennäköisyyksien perusteella voi päätellä, että syytä pelkoon ei ole. Jos käy huonosti, sitten käy, ei se pelko sitä estä ;) Kun jokin asia ratkeaa parhain päin pahimmalla hetkellä, ei taustalla ole mitään jumaluutta joka käyttäisi maapalloa pelilautana ja tietoisesti aiheuttaisi mukavia tapahtumia toisille. On niiiiiiiiiin monta erilaista tapaa selvitä kiperistä tilanteista, että monesti on lähinnä todennäköistä että jokin niistä osuu kohdalle. Vastaavasti usein ratkaisua ei löydykään, ja tapahtuu ikäviä asioita.
Tämän viestin pointti? Todennäköisyyslaskenta ja tilastotiede ovat kristinuskon pahimmat viholliset.
Vastaukset 47
Vanhimmat
olisin varmaan ihan hermoheikko yksilö. Jos kuulakärkikynä tai lämminvesivaraaja reistailisi, etsiskelisin itsestäni syitä siihen, miksi jumala koettelee kynääni ja varaajaani, ja uppoutuisin loppupäiväksi rukoilemaan itseäni anteeksi.
Minua säälittää ja jotenkin myös ahdistaa ihminen, joka rukoilee apua elämäntilanteeseensa. Jos jumalaa kiinnostaisi yhtään ihmisen hyvinvointi, hän ei päästäisi avioliittoja mätänemään, lapsia kasvamaan kieroon, jalkoja katkeilemaan ja pikavippejä kaatumaan niskaan.
Eihän itsessä syytä voi olla, muttei jumalaakaan voi syytellä, koska voisi käydä sitten taivaan portilla huonosti. Tähän on keksitty toinen mielikuvitusolento sarvien ja terävän hännänpään kera. Tietysti se kaikkivaltias ja rakastava jumala voisi...
Joopa joo. Ihan hemmetin hyvä itsensäpettämiskyky pitää olla, jotta tämän pystyy uskomaan. Säälittävän moni kuitenkin luottaa mieluummin mielikuvituskavereihin kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja tekee asioille jotakin konkreettista.
Ei Jumalan tarvitse todistaa kenellekään olemassaoloaan. Hän tekee niin jos niin hyväksi näkee. Sinun tapauksessasi siitä ei ilmeisesti olisi ollut mitään hyötyä kun olisit kumminkin epäillyt Jumalaa ja hänen todisteluistaan ei olisi ollut mitään hyötyä. Sanoohan Jeesuskin että autuas se joka uskoo vaikkei näe. Sitten sanotaan että josseivat he usko moosesta ja profeettoja niin eivät he usko vaikka enkeli tulisi alas taivaast heille totuutta julistamaan.
Jos ihminen on päättäny epäillä, tai olla uskomatta kokonaan niin mitä hyötyä on todistella yhtään mitään. Mitä hyötyä on esittää ateistille todisteita Jumalasta kun ei hän kumminkaan usko??
Itse olen saanut lukemattomia rukousvastauksia, jotka ovat yliluonnollisia. Kyllähän minäkin voisin alkaa selittelemään niitä itselleni että kyllä noin voi käydä ja tuo oli varmaan sattumaa, mutta en halua. Haluan uskoa Jumalaan ja tiedän että hän rakastaa minua.
Suurin syy siihen miksi aloin uskomaan Jumalaan on se etten mitenkään pystynyt selittämään itselleni mistä kaikki on tullut. Miten asiat olisivat voineet syntyä itsestään. Sitten kun aloin rukoilemaan niin huomasin että Jeesus vastasi minulle ja osoitti minulle rakkauttaan. Huomasin että tämähän on totta ja tuolla on oikeasti joku joka rakastaa minua. Sain vielä niin suunnattoman rauhan ja rakkauden sisimpääni etten voinut olla uskomatta. Kun pyysin Jeesusta elämääni niin minulle tuli niin hyvä olo, ettei mikään muu maailmassa olisi sitä oloa voinut tehdä kuin Jeesus. Häntä minä rakastan koko elämäni, sanovatpa muut mitä tahansa. Minulle hän on todistanut olemassaolonsa ja minä en uskoani muuta.
Laitapa alkajaisiksi viisi saamaasi "yliluonnollista rukousvastausta" pieneksi listaksi. Jollet laita, on syytä olettaa, että sinua hävettää paljastaa höperyyttäsi edes anonyymisti.
>> Ei Jumalan tarvitse todistaa kenellekään olemassaoloaan. Hän tekee niin jos niin hyväksi näkee. Sinun tapauksessasi siitä ei ilmeisesti olisi ollut mitään hyötyä kun olisit kumminkin epäillyt Jumalaa ja hänen todisteluistaan ei olisi ollut mitään hyötyä.
...paasaat täällä todistelemalla jumalasi olemassaoloa.
Olet niitä hauskoja tapauksia, jotka käyvät täällä muka-vahvistamassa uskoaan; toitottamassa, ettei atelle voi todistaa jumalaa, kun mikään todiste ei kelpaa.
Minulle kelpaisi tuhottoman mainiosti vaikka se nenäni eteen taivaalta laskeutuva enkeli. Tulisi sanomaan, että homma menee niin ja noin ja PUTS; mie oisin uskovampaa kuin yksikään teistä tekohurskaista koskaan.
Mutta kun se totuus on, ettei tuolta taivaalta tule alas yhtään ketään, ellei kone tipahda, jollakin petä laskuvarjo tai tai tai...Niitä mielikuvitus-enkeleitä sieltä ei tule tulemaan koskaan, se on niin saletti kuin olla voi.
Mie koen hiLLittömän omituisen huvittavana, että aikuinen ihminen kykenee HALUAMAAN uskoa niihin älyttömiin satuihin, mitä raamattu tarjoaa todellisina..Sen uskon täytyy siis tosiaankin vaatia aivan jotain spesiaalia, jotta siihen pystyy. Onko se joku tietty geeni eli puhdas alttuis uskoa paljoon muuhunkin höhhöön...ehkä se on puuttuva palanen otsalohkossa...aivokemiallinen häiriötila..vai mikä se on?
Uskomiselle on luonnollinen selitys olemassa, eikä siihen liity jumala mitenkään.
Kerron sinulle mitä raamattu sanoo uskosta ja niistä jotka eivät usko.
Esim. Danielin kirjassa sanotaan näin.
"Monet seulotaan, sulatetaan ja puhdistetaan, mutta jumalattomat elävät jumalattomina, eikä kukaan jumalattomista ole tätä ymmärtävä. Mutta viisaat ymmärtävät."
Tätä Raamattu toitottaa koko ajan, ja sitä miten Raamatun sana kuulostaa jumalattomista hullutukselta ja järjettömältä. Viisaudessaan Jumala päätti julistaa hulluutta, ettei kukaan voisi ylpistyä.
Olet itse esimerkki Jeesuksen kylväjä vertauksesta, missä osa siemenistä putosi tielle ja varikset tulivat ja söivät heti siemenet. Ne ovat ihmisiä jotka kuulevat sanan, mutta joilta paholainen vie sen heti pois.
Olet ihminen joka on paholaisen vallassa. En mä oo ite sua parempi, oon ihan yhtä paha. Mutta mä sentään uskon totuuteen.
Nyt tulee kymmenen viestiä jotka pilkkaa mun tekstiä ja joissa etitään kaikki maholliset "hauskat" jutut, mun tekstistä. Mutta ei sillä oo mitään väliä.
"Nyt tulee kymmenen viestiä jotka pilkkaa mun tekstiä ja joissa etitään kaikki maholliset "hauskat" jutut, mun tekstistä. Mutta ei sillä oo mitään väliä."
Eikö olekin ihanaa olla marttyyri? Helpompaahan sitä on ateismipalstalla esittää kuin kokon ylimpänä kärventymällä, mutta saahan täällä harjoitusta tulevaan. Montako hyvityspistettä saat jumala-mielikuvituskaveriltasi, kun uskallat tänne susien ja demonien keskelle pelleilemään?
Missä muuten se viiden yliluonnollisen rukousvastauksen lista viipyy, kun ei vieläkään näy?
kun nyt tulit maininneeksi, oletko sattunut törmäämään Dimmun uuteen levynkanteen? :D :D repeämisaste kahdeksan.
***
"Ei Jumalan tarvitse todistaa kenellekään olemassaoloaan."
Niin no uskontohan olisi silloin tiedettä, jos siihen vaadittaisiin todisteita.
"olisit kumminkin epäillyt Jumalaa ja hänen todisteluistaan ei olisi ollut mitään hyötyä."
Kehäpäätelmä!
"Sanoohan Jeesuskin että autuas se joka uskoo vaikkei näe."
Minä sanon, että se on tyhmää. Kannattaa uskoa (minua).
"eivät he usko vaikka enkeli tulisi alas taivaast heille totuutta julistamaan."
Kokeillaanko? Tulkoon enkeli tahi demoni minun luokseni kertomaan totuuden, lupaan täten uskoa kaiken mitä he (ne?) sanovat.
Btw jonkun juoppohullun raamattuhihhulin ja arkkienkelin välillä on pikkanen ero uskottavuudessa. Eikö sinunkin mielestäsi?
"Ei Jumalan tarvitse todistaa kenellekään olemassaoloaan."
Ei, vain ja ainoastaan jos hän on rakastava jumala ja haluaisi että kaikki pääsisivät taivaaseen...no, miksei halua?
"Hän tekee niin jos niin hyväksi näkee."
Eli todistettavasti ei koskaan??
"Sinun tapauksessasi siitä ei ilmeisesti olisi ollut mitään hyötyä kun olisit kumminkin epäillyt Jumalaa ja hänen todisteluistaan ei olisi ollut mitään hyötyä."
Miksei anna sellaista todistusta sitten että skeptisempikin uskoisi???
"Sanoohan Jeesuskin että autuas se joka uskoo vaikkei näe."
Autuas joko tyhmyydessä tai hulluudessa..
"Sitten sanotaan että josseivat he usko moosesta ja profeettoja niin eivät he usko vaikka enkeli tulisi alas taivaast heille totuutta julistamaan. "
Selityksen makua...ei ole pelkoa että mitään lähimainkaan enkeliä tässä elämässä kohtaisi, paitsi aineissa tai hulluuskohtauksen saatuaan..
"Jos ihminen on päättäny epäillä, tai olla uskomatta kokonaan niin mitä hyötyä on todistella yhtään mitään. Mitä hyötyä on esittää ateistille todisteita Jumalasta kun ei hän kumminkaan usko??"
No esitä niitä todisteita sitten...ai niin, eihän sulla ole yhtään mitään esittää. Minä haluaisin uskoa, en vaatisi suurta ihmettä edes. Jotain selkeää...
"Itse olen saanut lukemattomia rukousvastauksia, jotka ovat yliluonnollisia. Kyllähän minäkin voisin alkaa selittelemään niitä itselleni että kyllä noin voi käydä ja tuo oli varmaan sattumaa, mutta en halua. Haluan uskoa Jumalaan ja tiedän että hän rakastaa minua. "
Haluaminen ei tee asiasta totta muille kuin itsellesi, ehkei sillekään..
"Suurin syy siihen miksi aloin uskomaan Jumalaan on se etten mitenkään pystynyt selittämään itselleni mistä kaikki on tullut. Miten asiat olisivat voineet syntyä itsestään. Sitten kun aloin rukoilemaan niin huomasin että Jeesus vastasi minulle ja osoitti minulle rakkauttaan. Huomasin että tämähän on totta ja tuolla on oikeasti joku joka rakastaa minua. Sain vielä niin suunnattoman rauhan ja rakkauden sisimpääni etten voinut olla uskomatta. Kun pyysin Jeesusta elämääni niin minulle tuli niin hyvä olo, ettei mikään muu maailmassa olisi sitä oloa voinut tehdä kuin Jeesus. Häntä minä rakastan koko elämäni, sanovatpa muut mitä tahansa. Minulle hän on todistanut olemassaolonsa ja minä en uskoani muuta. "
Kaikki selittyy itsesuggestiolla ja psykologialla. Hyvä että sulla on hyvä olla(sehän on tärkeintä), mutta eivät kaikki usko itsesuggestioon minään kestävänä tai todellisena ratkaisuna..
Eräs merkki lahkon/uskon aivopesumaisesta toiminnasta on hokeminen ja jatkuva toistaminen. Sanot sen itsekin suoraan:
>>>Tätä Raamattu toitottaa koko ajan...>Olet ihminen joka on paholaisen vallassa.>Nyt tulee kymmenen viestiä jotka pilkkaa mun tekstiä ja joissa etitään kaikki maholliset "hauskat" jutut...
Jollei tule viittä rukousvastausta mieleen, laita kolme, tai vaikka yksi. Ihan pienikin riittää!
Voinhan mä laittaa vaikka 500 rukousvastausta. Asia on vaan niin ettet sä uskois vaikka sanoisin että juttelin Jeesuksen kanssa eilen paratiisissa.
Ehkä joitain pikkujuttuja on helpompi hyväksyä. Esim. yks kaveri oli kadottanu sen avaimet (ei uskovainen). Se oli ettiny niitä joka paikasta n. tunnin ajan. Se oli käyny kaikki sen taskut yms.. monta kertaa läpi. Sit mä ehdotin että rukoiltais niin se suostu siihen. Sit ku rukoiltiin niin vähän ajan päästä se kaveri koitti oikeaa taskuaan ja avaimet oli ilmestyny sinne.
Mutta ihan turha mun on täällä palstalla selittää mitään rukousvastauksia ku ihmiset alkaa vaan pilkkaamaan, eikä siit mun kertomuksest oo ollu mitään hyötyä. Aina puhutaan jostain hallusinaatioista ym.. aivotoiminnan poikkeamisista. Mä en jaksa sitä, oon ihan normaali ihminen ja jos ihmiset ei usko mua niin turha mun on alkaa selittää tollasia asioita.
Ihan samalla tavalla on olemassa 5 miljoonaa eri käsitystä maailman synnystä, evoluutiosta, ateismista, ihan mistä tahansa.
Mitä sä yrität mulle kertoa selittää sillä että kaikki ihmiset ajattelee hiukan eri tavalla ja jokaisella on oma käsityksensä maailmasta?
Ihan samalla tavalla mä ajattelen että sä oot aivopesty paholaisen ja hänen demoniensa toimesta. Oot oikeesti ihan naurettava tyyppi ja omien uskomustes vanki. Et pysty käsittämään omista käsityksistäs eroavia mielipiteitä ja ajattelet että kaikkien pitäis olla niinku sä. Mä ymmärrän että sä et usko Jumalaan ja ymmärrän vieläpä että minkä takia, mutta jos joku uskoo Jumalaan niin sä pidät sellasta ihmistä naurettavana.
Ymmärrän että sulla ei oo mitään "sääntökirjaa" jossa lukis että miten sun kannattais elää omaa elämääs. Sä teet ja ajattelet just niinku oot ite aatellu, mutta kannattaa silti miettiä mitä sitä oikein suustaan päästää tai kirjottelee tänne. Luulenpa että ihmisten pilkkaaminen ei mitenkään edesauta sun ajatusmaailman kehittymistä parempaan suuntaan. Sinuna yrittäisin ennemminkin ymmärtää miksi on olemassa kristittyjä yms.. ja voisiko heidän uskomuksissaan olla sittenkin jotain järkeä. Ei kannata tuomita joitain asioita täysin, tutustumatta ensin siihen kunnolla.
Olisi ehkä pitänyt katsoa sieltä taskusta ensin kunnolla. Järjen käyttö ja järjestelmällisyys on ihan hyvä juttu, jos vain taipumuksia riittää.
Minä olen hukannut tavaroita ja löytänyt niitä ihmeellisesti, vaikka ateisti olenkin ollut koko ikäni. Kummallista.
Laita lisää rukousvastauksia. Hulvatonta luettavaa! =D
Taidat olla aika nuori kaveri? Hyvin naiivi ainakin olet.
Pilkkaamiset sikseen, mutta lueppas nyt, ennen kuin jatkat tätä vastaukseni lukemista, se oma kirjoituksesi ensin uudestaan ja hyvin hitaasti keskittyen läpi.
Jatketaampas:
>>>Mitä sä yrität mulle kertoa selittää sillä että kaikki ihmiset ajattelee hiukan eri tavalla ja jokaisella on oma käsityksensä maailmasta?>Ihan samalla tavalla mä ajattelen että sä oot aivopesty paholaisen ja hänen demoniensa toimesta.>Oot oikeesti ihan naurettava tyyppi ja omien uskomustes vanki.>Mä ymmärrän että sä et usko Jumalaan...>..mutta jos joku uskoo Jumalaan niin sä pidät sellasta ihmistä naurettavana. >Sä teet ja ajattelet just niinku oot ite aatellu, mutta kannattaa silti miettiä mitä sitä oikein suustaan päästää tai kirjottelee tänne.>Luulenpa että ihmisten pilkkaaminen ei mitenkään edesauta sun ajatusmaailman kehittymistä parempaan suuntaan.>Sinuna yrittäisin ennemminkin ymmärtää miksi on olemassa kristittyjä yms..>..ja voisiko heidän uskomuksissaan olla sittenkin jotain järkeä.>Ei kannata tuomita joitain asioita täysin, tutustumatta ensin siihen kunnolla.
Joskus hyvänmatkaa alle kymmenvanhana olin todella pettynyt, kun tajusin, että tonttuja, keijuja yms. ei ollutkaan olemassa. Sain jouluisin lahjaksi 3cm paksun satukirjan, josta katselin lähinnä kauniita kuvia. Luin lapsena ja nuorena pelkkiä tietopuolisia kirjoja, koska en ymmärtänyt, mitä hyötyä on lukea jotain muuta, kuin nk. faktaa.
Joskus about 30v. aloin tajuta, että maailmassahan on olemassa just sitä, mitä minä itse haluan, koska maailma on minun persoonallisuuteni tulkintaa asioista. Olen nyt sitten aikuisiällä kompensoinut lapsuuteni tiukkapipoisuutta, esim. hankkimalla satukirjoja itselleni, ja ehkä uskon keijuihin, ehkä en. Jumalaa en kuitenkaan saa sovitettua maailmankuvaani. Pitää kuitenkin muistaa, että kyseessä on minun maailmani, johon minulla on yksinoikeus, niinkuin jokaisella on omaansa.
On muuten kehittävää, tai ainakin kivaa ja terveellistä olla vähän lapsellinen.
Juuri näin. Kaikille on olemassa oma maailmansa. Kuka pystyy sanomaan kenen maailma on oikea ja kenen ei.
Totuus on kumminkin se että on olemassa vain yksi totuus. Vaikka olisi monta totuutta niin totuus olisi se että on monta totuutta. Typerykset väittävät omaa totuuttaan absoluuttiseksi totuudeksi. En minäkään pidä omaa totuuttani absoluuttisena totuutena, koska en ole täydellinen. Siitä olen kumminkin varma että Jumala ja Jeesus ovat olemassa. Mutta miksi minun totuuteni olisi jotenkin vähempiarvoisempi kuin jonkun muun?
Olet tähän mennessä ehdottomasti asiallisin uskovainen jonka olen nähnyt tällä palstalla. Toivottavasti et säikähdä hyökkäyksistä, asiallinen keskustelu on aina hyvä juttu. Toivottavasti et myöskään lähde samalle linjalle kuin suurin osa tänne kirjoittavista uskovista, siis joko käännyttämään, aukomaan päätä tai molempia vuorotellen...
Samaten olisi kiva jos ateistipuoli muistaisi että ihan kaikki uskovat eivät ole sellaisia kuin [tähän melkein kenen tahansa tänne kirjoittavan uskovaisen nimimerkki] ;)
"Mutta miksi minun totuuteni olisi jotenkin vähempiarvoisempi kuin jonkun muun?"
Totuuksiahan voi arvottaa tietyillä tavoilla. On olemassa totuuksia, joissa asioille annetaan yliluonnollisia persoonallisia vaikuttajia. Silloin totuuksina Jumala sekä kaikki muut jumaluudet ja henget ovat samalla viivalla. Nämä ovat uskon asioita, ei empiirisesti havaittavia. Sitten on naturalistisia asioita (esim. aurinko, kivi, fysiikan lait), jotka ovat empiirisesti havaittavia.
Nuio kaksi esimerkinomaisesti siitä, miten on asioita, joiden olemassaolon perusteet ovat erilaiset ja siten ne ovat totuuksina eri arvoiset.
"Olet ihminen joka on paholaisen vallassa. En mä oo ite sua parempi, oon ihan yhtä paha. Mutta mä sentään uskon totuuteen."
Ensin väität toisen olevan paholaisen vallassa. Sitten sanot, etten olet häntä parempi, vaan samassa tilassa. Lopuksi nostat itsesi hänen yläpuolelleen väittäen uskovasi totuuteen.
Ok, kärjistetty esimerkki käytöksestäsi:
Titio, sinä olet huora. Minä en ole yhtään sen parempi, vaan samassa asemassa sinun kanssasi. Mutta sentään minä en ole huora.
Uskovaisen ja ei uskovaisen ero tuntuu olevan monille aika epäselvä asia.
Eronahan on siis se että toinen on saanut syntinsä anteeksi ja toinen ei. Kummatkin ovat pahoja ja kummatkin ovat yhtä vajavaisia. Ihminen on silloin paholaisen vallassa kun hän ei ole ymmärtänyt pyytää syntejänsä anteeksi, eikä ole ottanut Jeesusta elämäänsä. Mutta uskovainenkin voi vajota takaisin samaan tilaan missä oli ennen syntiensä anteeksiantoa. Asia ei ole niin että ihminen on automaattisesti pelastunut kun hän on pyytänyt syntejään anteeksi. Sanoohan Jeesuskin että eivät kaikki jotka sanovat herra herra, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsevät ne jotka tekevät minun taivaallisen isäni tahdon.
En mä oo kenenkään yläpuolella. Mä oon pelastettu Jumalan armosta. Voihan sitä ajatella että mä oon jotenki parempi ja viisaampi, mutta se ei pidä paikkaansa. Ainut ero on että mut on pelastettu, mä oon menossa kohti taivasta. Mutta vain jos teen mun taivaallisen isäni tahdon.
Sinä et voi sanoa olevasi samanarvoinen muiden kanssa, jos sinä olet koko ajan korottamassa itseäsi: "Minä olen saanut syntini anteeksi, sinä et", "Sinä olet paholaisen vallassa, minä en", "Minä olen pelastunut, sinä et", "Minä menen Taivaaseen, sinä et" ja "Minä teen taivaallisen isäni tahtoa, sinä et".
Kaikki me ollaan samalla viivalla. Tuomiopäivänä nähdään miten kukin on elänyt. Vasta silloin toiset koroitetaan ja toiset heitetään kadotukseen, eli ikuiseen kuolemaan.
Mä tekisin syntiä jos sanoisin olevani ei uskovaisia parempi. Sä voit ajatella että väitän niin, mutta omasta mielestäni en väitä.
Ihan samalla tavalla vois ajatella että jos on rikas niin on köyhien yläpuolella, mutta silti molemmat on samanarvoisia.
Kyseessä ei ole mielipide, jos yhden kanta perustuu todellisuuteen ja toisen suklaavanukkaaseen. Tuomiopäivänä ei myöskään nähdä mitään, koska sellaista ei ole. Kaiken lisäksi, sinä sanot olevasi ei-uskovia parempi. Et sano sitä suoraan, vaan epäsuoraan. Ja tässä on lisää todisteita:
"Ihan samalla tavalla vois ajatella että jos on rikas niin on köyhien yläpuolella, mutta silti molemmat on samanarvoisia."
Sinä väität olevasi rikas ja ei-uskovaisten olevan köyhiä. Eli sinulla on jotain, mita ei-uskovaisilla ei ole. Me emme ole köyhiä, etkä sinä ole rikas. Sori, että olen pommittamassa sinun pilvilinnaasi.
Tuommoinen paholaisella pelottelu ja syyttely on kyllä rumaa. Herkemmät voivat nähdä pelottavia unia.
Hiihdin 7 vuotiaana kiirastorstaina kotiin koulusta. Opettaja oli puhunut suurin piirtein samaa, kuin sinä tuosta ihmisen pahuudesta. Yksinäisellä parin kilometrin matkalla ehdin miettiä asiaa. Tulin siihen tulokseen, että en minä nyt luonnostani paha ole. Vaikka joskus olen pahaa tehnytkin, niin siihen on ollut erinäisiä syitä. Se oli ensimmäinen kerta, kun en uskonut mitä opettaja sanoi. Siitä alkoi pikkuhiljaa tieni ei kristittynä.
Oliko lapsen mielessä totuus? Entäpä, jos ihminen onkin luonnostaan hyvä, muttei vaan osaa aina ilmaista todellista olemustaan. Niin silloinhan on aika mustamielistä moittia tuolla tavalla. Ihmisen positiivisten ominaisuuksien tukeminen on usein paljon hyödyllisempää, kuin moittiminen ja tuomitseminen.
Et sinä sillä hiihtomatkalla itseksesi miettinyt asiaa, vaan paholainen puhui sinulle telepaattisesti. Jos sinulla olisi ollut alumiinifoliosta tehty päähine, niin se olisi suojannut sinua sekä paholaisen että hallituksen telepatia-aalloilta, joita lähetetään radiotorneista. ;)
En mä saa mitään tunnontuskia siitä että väität mun sanovan olevani parempi kuin ei uskovaisten. Mä ite tiedän mitä mä oon, sen perusteella mitä raamattu sanoo ja ennemmin mä siihen uskon ku suhun.
Kyllähän säkin väität epäsuorasti olevas parempi ja viisaampi kuin minä, kun väität että olen väärässä.
Mitä väliä sillä loppuenlopuks on että kuka on väärässä ja kuka oikeassa, kuka on parempi ja kuka huonompi? Eks sillä oo vaan väliä että on onnellinen? Mä oon onnellinen ku mulla on Jeesus ja uskon että säkin olisit. Maailma on täynnä väittelyitä ja riitoja, mutta mitä hyötyä niistä on? Loppuenlopuks mä haluun vaan auttaa sua, koska uskon että pystyn siihen. Tiesitkö että rakkaus on kaikista suurinta viisautta. Sitä tää maailma kaipaa.
Miksi laittaa rukousvastauksia kun kukaan ei ota niitä todesta? Miksi syöttää helmia sioille?
Väärä lähestymistapa. Ei sotaankaan lähdetä vesipyssyn kanssa.
>> Loppuenlopuks mä haluun vaan auttaa sua, koska uskon että pystyn siihen.>Tiesitkö että rakkaus on kaikista suurinta viisautta.
"Loppuenlopuks mä haluun vaan auttaa sua, koska uskon että pystyn siihen."
Ja sieltä se tuli taas. Sinun mielestäsi minä tarvitsen apua, eli minulla on jokin hätä. Hätä, jota sinulla ei ole. Taas olet asettamassa itseäsi minun yläpuolelleni.
Jos mä tiedän että joku on kävelemässä kohti kuilua ja putoamassa sinne, mutta hän ei itse tiedä sitä niin totta kai mä yritän auttaa.
Etkö käsitä että mä oikeesti uskon siihen mitä Raamattu sanoo. Sillon sun on ihan turha moralisoida mua sun omilla käsityksilläs oikeasta ja väärästä, koska sillä ei oo mitään vaikutusta muhun.
Mä USKON että sulla on hätä. Mä USKON että oot menossa helvettiin. Tekisin väärin jos en haluaisi sinun pelastuvan. Mikä auttaja se sellainen joka epäilee että onko autettava oikeasti pulassa? Sä näät sen niin että mä kuvittelen olevani sun yläpuolella. Mä nään sen niin että sä tarviit apua.
"Jos mä tiedän " Ja sinähän et tiedä, ja näät mitä näät, mutta oletko tarkistanut, ettei sinulla ole silmälappuvideoita.
Kaduttaa, että mainitsin, että jokaisen omassa maailmassa on totta se, mitä kukin itse haluaa. Kävikö oma maailmasi liian pieneksi, ja tarvitset lisää lebensraumia. Asenteessasi näkyy se perikristillinen kaikkitietävä ja ylimielinen öykkäröinti, minkä takia uskiksia toisinaan härskisti pilkataan. Helvetistä paasaavat ovat sitä halvinta riistaa.
"Jos mä tiedän että joku on kävelemässä kohti kuilua ja putoamassa sinne, mutta hän ei itse tiedä sitä niin totta kai mä yritän auttaa."
MINÄ EN OLE KÄVELEMÄSSÄ KOHTI KUILUA!!!
"Etkö käsitä että mä oikeesti uskon siihen mitä Raamattu sanoo. Sillon sun on ihan turha moralisoida mua sun omilla käsityksilläs oikeasta ja väärästä, koska sillä ei oo mitään vaikutusta muhun."
Eli uskosi on tehnyt sinusta niin ylimielisen, ettet enää välitä muiden ihmisten ajatuksista.
"Mä USKON että sulla on hätä. Mä USKON että oot menossa helvettiin."
Sinun uskosi on sitten väärä. Sinä olet väärässä. Minulla ei ole hätä enkä minä ole menossa helvettiin (jota ei edes ole olemassa).
Mielestäni teillä ateisteilla on ylimielinen ja öykkäröivä asenne. Mielestäni kristityt ovat pääosin "hyviä" ihmisiä, koska he haluavat auttaa lähimmäisiään ja rakastavat heitä oikeasti. Eivät tietenkään kaikki.
Jos mä uskon että Raamattu on totta, niin tottakai mä myös elän sen mukaan. Enhän mä silloin uskois siihen oikeesti jos en eläis yhtään niinku raamattu neuvoo!! Jos te uskotte että Jumalaa ei ole niin tottakai te myös elätte sen mukaan. Mikä tässä on nyt niin älyttömän vaikeaa. Onko se jotenkin väärin että elää oman uskonsa mukaan?
Teiän mielestä se usko on öykkäröintiä, mun mielestä ihmisten auttamista ja Jumalan tahdon noudattamista. En mä kumminkaan aio räjäyttää itteäni jossain rautatieasemalla. Mun ateisti kaverit pitää mua mukavana tyyppinä ja sellanen aion edelleen ollakin. En mä ketään häiritse, vaan keskustelen järkevästi jos joku niin haluaa.
Jos et kerran usko Jumalaan niin älä välitä siitä että sanon sinun olevan menossa kohti helvettiä. Eihän sillä pitäisi silloin olla sinulle mitään merkitystä.
mutta se on rumaa ja typerää, ja toisen reviirille tunkemista.
"Olen oppinut että elämä kantaa"
Minua hiukkasen häirisee kaiken kattavat elämänohjeet. Aina joku kuitenkin tippuu elämän kantosiipialuksen kyydistä. Minun mielestäni ei pidä väheksyä uskonnon jollekulle tuomaa tukea, vaikka se olisi vastoin omaa maailmankatsomusta.
Elämä kantaa, kunnes ei kanna enää.
En sinänsä väheksy sitä _tunnetta_ jonka uskontoon takertumalla saa. En väheksy sitäkään kuinka pikkulapsi keksii itselleen mielikuvitusystävän joka lohduttaa kun elämä potkii päähän. Kuitenkin: elämä jatkuu, kunnes loppuu. Siinä välissä pelkääminen ja stressaaminen ei auta mitään. Jos osaa suhtautua asioihin rauhallisesti ilman mielikuvitusystävää, on tuo rauhallisuus paljon varmemmalla pohjalla.
Tuota, elämä kantaa lausetta käytetään aika paljon, ajattelematta sen tarkemmin sen merkitystä. Enkä nyt tarkoita tässä sinua. Minua on alkanut hiljakseen ärsyttää koko lause, kuten monet muutkin tiivistetyt viisaudet. Näen lähes päivittäin alakoulussa samaan aikaan olleita ennen niin söpöjä ja suloisia pikkupoikia. Nykyään molemmat ovat sininaamaisia pahanhajuisia röllejä. Kyllähän se heidänkin elämänsä kantaa. Ihme että ovat yleensä hengissä. Viisauksien kanssa voi käydä niinkin, että monet käytännön ongelmat unohtuvat, kun ei itse ole niitä kokenut.
Sehän on tämä usko, toivo ja rakkaus juttu.
Kunhan vain saamme jo lapsuudessamme riittävästi rakkautta (hyvälaatuista sosiaalista vuorovaikutusta eli vanhempiemme aikaa), perusluottamus elämään syntyy. Syntyy usko, usko itseen. En tarkoita itsellä narsistista egoa, vaan todellista itseämme (kristusta). Usko (itseen) synnyttää toivon ja toivon varassahan elämä onnistuu.
Mitenkäs on, eikös esim. masennuspotilaan ongelma ole se, että hän on menettänyt uskon itseensä ja sitä menetettyä uskoa terapiassa ryhdytään palauttamaan.
Jotkut ovat tähän tarpeeseen suosittelemassa (kristin)uskoon hurahtamista. Ok, sekin luo toivoa, jos hurahtaminen onnistuu. Kuitenkin se on korvike, kainalosauvat rammalle. Eikö toivottavampaa olisi parantua ja tulla toimeen ilman kainalosauvoja?
Etsit edelleen ja olet epävarma asioiden suhteen.
Synnintunto ja sen mukanaan tuoma pelko ja epävarmuus omasta kohtalosta, kun elämänlanka katkeaa kerran, on asia mikä ei anna rauhaa, ennen kuin asiat ovat kunnossa :)
Jumalaton ihminen elää ilman suhdetta Jumalaan ja kun tulee tiukka paikka huudetaan apua yläkerrasta ja ihmetellään miksi ei saada. Kun elämä pyyhkii hyvin, ei tarvita Jumalaa ja pärjätään omillaan. Tässä on ongelma, mihin on vastaus vain ihmisen syntyminen uudelleen Pyhän Hengen kautta ylhäältä. Se on kongreettinen tapahtuma ja sen ilon ja riemun on saanut niin moni syntinen ihmispolo kokea.
Jeesus elää tänänkin ja odottaa katuvia ja synnin hädässä olevia ihmisiä, jotta saisi tulla heidän elämäänsä.
Jumalaa ei löydetä taikatempuilla ja testaamisilla.
Syntien anteeksi saaminen on aina kaiken alku ja sen kun kerran kokee, ei totuudesta ole epäselvää :)
Jumala näkee sinun ja jokaisen sydämeen ja jos se on vilpitön, tuntee kaipausta ja tarvetta saada pahat teot anteeksi ja uuden elämän, niin silloin vastaus tulee varmasti.
Olen ihan itse kokenut sellaisen mistä raamatun tarina pyhästä hengestä kertoo. Se ei ole mikään "jumala-muuttaa-minut-uudeksi" tai muuta sen kaltaista ns. caccaa, vaan se suuren oivalluksen hetki... Jotakin, jota en voi sinulle antaa, mutta toivon vilpittömästi että löydät sen itse ^^
Jeesus ei elä - olettaen että kyseessä on historiallinen henkilö, tuo persoona muistoineen on hävinnyt jo aikaa sitten. Kuitenkin Jeesus opetti paljon erinomaisen fiksuja asioita (olettaen että Jeesus opetti niinkuin hänestä kerrotaan) ja tuo oppi on lähempänä Buddhaa kuin kristinuskoa. Mikäli Jeesus oli sellainen kuin kerrotaan, olen varma että hän oli kokenut saman valaistumisen kuin minä, ja josta myös Osho kirjoittaa (kyllä, olen ihan Osho-fani! :D)
Synnin anteeksiannossa pitäisi ensin ymmärtää mitä koko käsite "synti" pitää sisällään. Mitään perisyntiä ei ole, ja sen tiedostaminen on uskikselle iso askel kohti aitoa tietoisuutta, rauhaa sekä oman itsensä ja todellisen maailman löytämistä. Olen käynyt tuon läpi, ensin päästin irti kristinuskosta ja tulin ateistiksi, jonka jälkeen tajusin edelleen kaipaavani henkisyyttä ja estetiikkaa mutten silti voi uskoa satuolentoihin. Siksi kutsun itseäni panteistiksi, se sana kuvaa parhaiten sitä mitä edustan.
ps. LSD oli suuri apu jeesus-painajaisten ja muiden jumalapelkojen voittamisessa... huumeet pelastivat minut Jeesukselta ;)
pps. käytin sanaa "huumeet" ironisessa merkityksessä.
"kun tulee tiukka paikka huudetaan apua yläkerrasta ja ihmetellään miksi ei saada"
Noniin, kerropa, mitä konkreettista apua se jumalasi on sinulle antanut. Olet varmasti kiitollinen sille mielikuvituspellelle kaikesta mahdollista mukaanlukien viimeisin henkäisysi, mutta mitä se on sinun puolestasi tehnyt? Pliis, ei suoraan raamatusta tai hellarilappusista kopioitua vastausta.
Kysyit siis, että mitä Hän on tehnyt puolestani..
Jeesus kuoli puolestani ja sovitti syntini Golgatan ristillä.
"Kirjan todiste vuori on murskaava."
Olen lukenut kirjan ja se ei vakuuttanut. Varsin surkeita "todisteita". No, mitäpä apologeetalta voisi oikeastaanj odottaakaan, kun pitää valmiiksi päätettyyn lopputulokseen etsiä "todisteita".
kohtia, jotka erityisesti koit heikkoina?
"No, mitäpä apologeetalta voisi oikeastaanj odottaakaan, kun pitää valmiiksi päätettyyn lopputulokseen etsiä "todisteita".
Tämä sama syyte esitettiin kirjassa Jeesus-seminaarilaisia kohtaan... Vain päinvastaisessa mielessä.
Ehkä onkin niin, että ihminen löytää todisteet, toinen uskolleen siinä missä toinen epäuskolleen?
"Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin."