Jumalan tuomiot nähdään jo maassa laajoilla alueilla myrskyinä, tulvina, rajuilmoina, maanjäristyksinä sekä vaaroina maalla ja merellä. Suuri MINÄ OLEN puhuu niille, jotka tekevät tyhjäksi hänen lakinsa. Ketkä tulevat kestämään silloin kun Jumala vuodattaa vihansa maan päälle? Nyt on aika Jumalan kansa osoittaa uskollisuutta periaatteille. Silloin kun Kristuksen uskonto joutuu suurimman halveksunnan kohteeksi, silloin kun hänen lakiaan eniten hyljeksitään, tulee meidän osoittaa palavinta intoa ja pelottominta rohkeutta ja lujuutta. Totuuden ja vanhurskauden puolustaminen silloin kun enemmistö jättää meidät, Herran taistelujen taisteleminen silloin kun sankarit ovat harvassa – se on oleva koetuksemme. Tänä aikana meidän tulee hankkia lämpöä nähdäksemme toisten kylmyyden, rohkeutta nähdäksemme toisten pelkuruuden ja uskollisuutta nähdessämme toisten petollisuuden. Kansakunta (USA) tulee asettumaan suuren kapinajohtajan (saatana) puolelle.
Koetus tulee varmasti. Kolmekymmentä kuusi vuotta sitten (kirjoitettu 1882) minulle näytettiin se, mikä nyt on parhaillaan tapahtumaisillaan, että paavikunnan säätämän asetuksen noudattamista tullaan pakottamaan kansalle sunnuntailakina ja että Herran pyhittämä lepopäivä tullaan polkemaan jalkain alle.
Pelastuksemme Päämies vahvistaa kansaansa kestämään taistelua, johon se on kutsuttu. Miten usein – kun saatana on keskittänyt kaikki joukkonsa Kristuksen seuraajia vastaan ja nämä jo ovat joutuneet kasvokkain kuoleman kanssa – ovatkaan hartaat rukoukset tuoneet Herran sotajoukkojen Päällikön taistelukentälle kääntämään taistelun ja vapauttamaan sorretut.
Nyt on meidän aika liittyä läheisesti Jumalaan, jotta saisimme suojan silloin kun hän vuodattaa raivoisan vihansa ihmislasten päälle. Me olemme loitonneet vanhoista rajapyykeistä. Palatkaamme niille. Jos Herra on Jumala. palvelkaa häntä; jos Baal, palvelkaa häntä. Kummalle puolelle aiotte asettua?
EGW 1882 5T s136,137
Koetus tulee varmasti. Kolmekymmentä kuusi vuotta sitten (kirjoitettu 1882) minulle näytettiin se, mikä nyt on parhaillaan tapahtumaisillaan, että paavikunnan säätämän asetuksen noudattamista tullaan pakottamaan kansalle sunnuntailakina ja että Herran pyhittämä lepopäivä tullaan polkemaan jalkain alle.
Pelastuksemme Päämies vahvistaa kansaansa kestämään taistelua, johon se on kutsuttu. Miten usein – kun saatana on keskittänyt kaikki joukkonsa Kristuksen seuraajia vastaan ja nämä jo ovat joutuneet kasvokkain kuoleman kanssa – ovatkaan hartaat rukoukset tuoneet Herran sotajoukkojen Päällikön taistelukentälle kääntämään taistelun ja vapauttamaan sorretut.
Nyt on meidän aika liittyä läheisesti Jumalaan, jotta saisimme suojan silloin kun hän vuodattaa raivoisan vihansa ihmislasten päälle. Me olemme loitonneet vanhoista rajapyykeistä. Palatkaamme niille. Jos Herra on Jumala. palvelkaa häntä; jos Baal, palvelkaa häntä. Kummalle puolelle aiotte asettua?
EGW 1882 5T s136,137
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tärkeä havainto on myös tosiasia, että UT:n kirjeiden monissa paheluetteloissa ei kertaakaan mainita sapatin rikkomista vältettävänä syntinä ja lihan tekona. Jos sapatin pitäminen olisi tärkeää ja se kuuluisi uuden liiton kristityille ja jos sapatin pitäminen olisi vieläpä ratkaiseva "kuuliaisuuden koe" lopun aikana, olisi kohtuullista odottaa näkevänsä edes muutaman maininnan sapatin rikkomisesta syntiluetteloissa. Jos sapatti olisi tärkeä ja voimassa oleva käsky, ei siitä olisi varmastikaan vaiettu.
Erityisesti pakanakristityille seurakunnille suunnatuissa kirjeissä odottaisi sapattiin liittyvää opetusta ja käskyjä, sillä pakanoille kuten esim. roomalaisille sapatti oli vieras tapa, ja varmasti sapatista olisi herännyt ongelmia ja kysymyksiä. Mitä ilmeisemmin olisi esiintynyt haluttomuutta sapatin pitämiseen, mikä olisi vaatinut apostoleilta ohjeistamista. Mutta mitään sellaista ei löydy, vaikka esim. ympärileikkauksesta ja ruokasäännöistä on useampikin maininta apostolien kirjeissä. Ongelmia sapatista ei esiinny, koskapa sapatin pitämistä ei pakanoilta vaadittu on ilmeinen johtopäätös. Eikä sellaista, mitä UT ei julista synniksi ole kenelläkään (adventisteillakaan) oikeutta väittää synniksi: kuten lihan syömistä, kahvin juontia tai sapatin viettämättä jättämistä. UT:n paheluetteloissa käydään sen sijaan kattavasti läpi epäjumalien palvonta sekä erilaiset ihmissuhteisiin, siveellisyyteen ja vääriin asenteisiin liittyvät "lihan teot", kuten ylpeys, itsekkyys, riitaisuus, lahkot ja tekopyhyys.
Paavalin kolossalaiskirjeessä apostoli osoittaa sapatin kumotuksi ja ristille naulituksi (Kol.2:14-21). Nähtävästi alkukirkossa liikkui adventistien kaltaisia spekulatiivisia lakiuskonnollisia ryhmiä, jotka halusivat alistaa pakanakristityt vanhan liiton lain alle ja erityisesti sapatin ja muiden pyhäpäivien viettämiseen. Lisäksi Kolossan harhaoppisilla oli hurmoksellisia näkyjä ja taipumusta enkelien palvontaan - huomattakoon, että adventistien omintakeisen tulkinnan mukaan ylienkeli Mikael on Jeesus. Täten adventismin kristologiakin (oppi Kristuksesta) on jokseenkin kyseenalainen.
Kyseiseen harhaoppiin liittyi selvästikin myös kiellot syödä tiettyjä ruokia, mikä on leimallista adventistien teologiassa. Kolossan seurakuntaa häirinnyt harhaoppi on useiden tutkijoiden mukaan juutalaisuudesta peräisin olevaa apokalyptistä ja spekulatiivista lakihenkistä lahkolaisuutta. Harhaoppia ei voi pitää gnostilaisuutena joka kehittyi täyteen mittaansa vasta seuraavalla vuosisadalla. Kolossan harhaoppiin liittyivät erilaiset näyt (muista Ellen G. White adventismin väitettynä Jumalan inspiroimana profeettana!) ja hengellinen ylpeys (eli pidetään itseä muita parempina ja "oikeina uskovina" kun noudatetaan Mooseksen lakia).
Mutta kristityn ei tarvitse välittää tuollaisista askeettisista ja lakihenkisistä opeista tai mistään salatiedosta eikä pelätä harhaoppisten näkyjä, koska Kristuksessa meillä on täydellinen voitto näistä "maailman alkuvoimista". On luultavaa, että Kolossan harhaopettajat olivat myöhemmin perustamassa ebioniitteina tunnetun juutalaiskristillisen lahkon (ebioniitit olivat myös vegetaristeja, mikä on adventismissakin tyypillinen oppi ja käytäntö). Paavali näyttää kuinka sapatti ja muut juhlapäivät olivat Kristukseen viittaava "varjo", jotka ennakoivat Kristuksen tuomaa pelastusta. Nyt Kristus ja Hänessä täydellinen pelastus on tullut kun Hän naulitsi meidän velkakirjamme (= sovitti syntimme) ja Mooseksen lain ristille. Koska todellisuus eli kaikkien valtojen ja voimien Pää Kristus on tullut, eivät kristityt tarvitse enää varjoissa vaeltamista kuten sapatin noudattamista.
Adventistien tyypillinen selitys tähän tekstiin on, että Paavali ei puhu "viikkosapatista" vaan "seremoniasapateista", jotka ainoastaan saivat täyttymyksen Kristuksessa. Mutta alkutekstin tutkimus ja vertailu Vanhan Testamentin kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan eivät tue tuollaista olettamusta. Tasan sama termi tarkoittaa kreikassa viikkosapattia ja kaikkia muita sapattia. Alkuteksti ei tee mitään eroa viikkosapatin ja muiden sapatinpäivien välille - ei UT:ssa eikä Septuagintassa. Kolossalaiskirjeestä ei löydy tukea adventistien vakioselitykselle, että "seremoniasapatteja" ei tarvitse noudattaa, mutta "lauantaisapattia" täytyy pitää.