Sapatti on Kristuksen erikoinen koetinkivi
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Huomatkaamme että Danielin 7:25 ennustuksessa sanotaan että ”Hän pyrkii muuttamaan ajat ja alin.” Mikään valta ei todellisuudessa voi muuttaa Jumalan lakia eikä hänen säätämänsä lepopäivän aikaa. Muutos jää pakosta pelkäksi yritykseksi. Ennalleen jää Raamatun ilmoitus seitsemännen päivän pyhyydestä: ” Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.” 1.Moos.2:3.
Meidän päivinämme kaikuu sanoma: ” Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet". Ilm.14:7. Luoja ja luomisen muistomerkki saivat jälleen kunnian, ja niistä jotka palaavat noudattamaan Jumalan lakia sanotaan: ” Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.” Ilm. 14:12.
Kristuksen viimeinen sanoma synnyttää kansan, joka pitää Jumalan käskyt ja jolla on Jeesuksen usko. Neljäs käsky vaatii sapatin pyhittämistä. Sen tähden lopunajan sanoma julistaa totuutta myös sapattikysymyksestä ja johtaa Jumalan lapset oikean lepopäivän noudattamiseen. Näin liittyy seitsemännen päivän pyhittäminen oleellisesti lopunajan viimeisen armonsanoman vastaanottamiseen.
Sapatin muutosta koskeva kysymys tulee jokaiselle sielulle uskollisuuden ja kuuliaisuuden koetinkiveksi. Kysymys ei ole yksin siitä, pidämmekö lepopäivänä lauantain vai sunnuntain, vaan siitä, tottelemmeko Jumalaa vai ihmistä, ja seuraammeko Kristusta vai antikristusta.
Kristus Luojana siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän ihmistä varten. Hän käskee meitä pyhittämään seitsemännen päivän siveyslain neljännen käskyn mukaan.
Rooman päämies väittää olevansa Kristuksen sijainen maan päällä. Valtansa perusteella katolinen kirkko on vahvistanut sunnuntain ja määrää pidettäväksi viikon ensimmäisen päivän.
Tässä on koetinkivi. Valintamme asettaa meidät joko Kristuksen puolelle tai Häntä vastaan. Tässä asiassa emme voi olla puolueettomia. Valon saatuamme meidän täytyy tehdä valintamme. Jumala suokoon, että omaksuisimme apostolien rohkeasti julistaman periaatteen: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Sanokaamme Joosuan tavoin: ”Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.” Joos.24:15.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Adventismin opeille sapatin pitämisestä uudessa liitossa ei ole perusteita Raamatun kirjoituksissa. Eikä mitään tukea ole heidän eskatologisille tulkinnoilleen sapatista viimeisenä "kuuliaisuuden kokeena", joka ratkaisee pelastumisen. Koko Ilmestyskirjassa ei kiistattomasti puhuta mitään sapatista eikä sunnuntaista, mutta tässä artikkelissa ei oteta muutoin kantaa Ilmestyskirjan tulkintaan tai tarkoitukseen. Uuden testamentin teologiassa -etenkin Paavalin kirjeissä - sen sijaan osoitetaan kristillisen vapauden ja koko ansiottoman armon evankeliumin vastaiseksi vaatimukset noudattaa sapattia ja ruokasääntöjä ja ylipäätään vanhan liiton lakia (ks. myös Hebr.8:13; 9:10). Sapatin ja ruokalakien noudattamisen vaatimus on rinnastettavissa Paavalin vastustamaan "toisenlaiseen evankeliumiin" ja palaamiseen juutalaiseen alkeelliseen varjojen ajan jumalanpalvelukseen ja täyttymyksensä saaneisiin esikuviin, jotka lakkautettiin Kristuksen ristillä.
Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.
Sama pätee ruokaan liittyviin sääntöihin ja kieltoihin, jotka ovat täysin vieraita koko UT:n teologialle. Ruokien syömistä koskeviin kielloista on tärkeä apostolinen opetus 1 Tim.4:1-5, jossa todetaan selkeästi, että sellaiset kiellot ovat "pahojen henkien oppeja" ja "eksyttävien henkien seuraamista". Nämä "riivaajien opit" rinnastetaan tekopyhyyteen (so. farisealaisuuteen) ja uskosta luopumiseen. Kaikenlainen asketismi ja normaaleista elämän iloista kieltäytyminen on vastoin evankeliumia. Paavali opettaa, että kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää eikä mikään ole hylättävää - ei siis sianliha, simpukat, jänis, kahvi, tee, viini eikä mikään muukaan- kun se nautitaan kiittäen, sillä Jumalan sana ja rukous pyhittää kaiken Luojan luoman. Jokainen voi vapaasti ja hyvällä omallatunnolla syödä ja juoda mitä haluaa ja hyväksi näkee, eikä hänellä ole siitä mitään tilinteon velvollisuutta ihmisille - eikä Jumalalle, sillä Jumala ei ole kiinnostunut sellaisista asioista.