Löysin tuolta UUH sivulta tänne ja laitan vuodatustani muiden samassa jamassa olevien luettavaksi.
------------
Huh.. Mä täällä käyny taistoa mutsin kans.. tai mutsia vastaan jo kolme päivää.
Tai.. mä en oikein tiä vastustanko pontevasti jehovantodistajalahkoa.. jotakin..
Kas kun hokasin toissapäivänä että se sama peli mutsin taholta jälleen käynnistyi..
Nooh.. Se käynnistyy aina, joka ikinen kerta kun se luulee että mää oon yksin, siis sillätavoin yksin ettei mun lähellä ole ketään. Jatkuvastihan se soittelee. ei sillä ikinä mitään varsinaista asiaa ole, joskus jostakin "tikusta tehtyä".. joku aasinsiltailu josta se koittaa jotenkin väännellä puhetta.. siis että mä alan puhella. Ja multahan sit sujuu vuolaana kaikkee, ohessa kulloisetkin hetkelliset jutut.. elämäntilanteeni siinä ohessa..
Ja joo.. autarmias jos sille valkenee että olenkin yksin, ettei ole ketään lähietäisyydellä niin se alkaa toistua kaavamaisesti.
Niin taas. Ensin tuota mitä nyt ylipäätään kuuluu; soittelua.
Mähän oon siis vaatinu sitä olemaan soittelematta jatkuvasti. Että riittäis ihan hyvin kun, jos vaikka kerran viikossa, ehekei ihan niinkään usein. Että ehkä vaan silloin kun jotakin oikeeta asiaa, jotakin konkreettista joka edellyttää mun osallistumista, jne.
No.. nyt sit se oli saannu kuulla että mun seurustelukumppani on lähtenyt kaukomaille reissuun. No.. mutsi siitä johtopäättelemään tykönään että on taas hyvä tilaisuus yrittää "kepillä jäätä".
Muutama päivä sitten.. Se on siis soittanut joka ikinen päivä senjälkeen kun se kuuli että oot reisussa. Aloin hermostua. Meillä on moneen kertaan puhuttu sopimus siitä että se ei soita jokapäivä, ei urki mun asioitani, jne. Mä oon kirjottanut sille siitä, puhunut ja se on sovittu monta kertaa. Mut.. taas se alkoi soitella. Eikä sillä ole ollut mitään asiaa. "Mitä kuuluu".. Se kysyy. No.. mä hermostuin siihen ihan helveteisti Torstaina kun se taas soitti, kun on joka hemmetin päivä soittanut. Ei puhu mitään muuta , säästä, jotakin joutavaa ja sit se kyseleminen, vaivihkainen urkkiminen kuinka mulla asiat on täällä. Torstaina kun sen kans olis pitänyt vaan roikkua puhelimessa mua alkoi tympiä, alkoi hermostuttaa jälleen ja sit se sanoi jotakin niin että laitoin puhelimen kiinni. Sanoin kyllä että "Hei hei äiti".
Se soitti illalla uudelleen.
Voi juamalauta. Se uteli että olikohan se linja jotenkin katkennut.. Mun akku loppu?
Mä sanoin että alkaa niin taas tympiä sen jatkuva soittaminen. No.. se rupatteli jotakin lenkillä käymisestään. Ja kun se oli höpöttänyt niitänäitä niin sanoin että ihan kiva ja hei ny sit taas.
Eikös mitä. Perjantainahan se sit taas soitti.
Ei hitsi..
Mä kysyin että onko sillä ihan oikeesti jotakin asiaa. Se meni vähän vaikeeks ja sanoi: "Aattelin että ookko sä yksin, ... jos tarviit juutuseuraa ..?"
Ulkopuolisen on takuulla vaikeaa tajuta sitä kuinka mulla iskee lähes paniikki jo tuossa vaiheessa. Ei sitä kukaan mun ulkopuolinen tiedä, ei voi tajuta millaista piinaa tuo nainen on pitänyt koko ikäni.
Mä sanoin sille että sen pitäis tajuta että se nyt on viimeinen ihminen tämän maapallon asukkaista jolta mä juttuseuraa kaipaan.
Sain sen puhelun loppumaan aika nopsaan ja sanoin sille etten todellakaan ole erityisen yksin tai missään puutteessa.
No.. Mä oon jo oppinu sen sinnikkyyden, sen ettei se ota huomioon mitään mitä sanon, pyydän tai neuvon.. siis itseäni koskien. Aattelin että soitampas itse sille välillä. Soitin ja sanoin että se soittopeli on nyt sit loppu taas tätäerää. Että jos se ihan vartavasten haluaa aiheuttaa megariidan niin sit kaivaa vaan lisää "verta nenästään" .. siinähän se on expertti. Kun se ei joko älyä tai halua ikinä lopettaa, se saa kontaktivimmallaan hermostettua niin että sille suututaan. Kai se joku masokisti on. On niin lapsuudestaan asti itse ehdollistunut tuollaiseen ettei kait muusta tiedä.
On aina nauraa hörsköttänyt lapsuudestaan:"Se on askel ja falskel".. sen mutsi oli niin aina sanonut kun läpsi pentujaan, piiskasi ja ahdisti henkisenkin väkivallan kautta niiden tarinoiden mukaan joita mutsi on kertoillut. Äitinsä vahti sitä kuin haukka. Ei olis saanut poistua kotoa, töitä piti raataa. Sen äiti, siis mun mummo, se oli kans marttyyri. uhrautui, antoi kaikkea muille niin paljon kuin vain voi. Hyysäsi, passasi ja holhosi.. sitten sekosi ja muuttui hirmu ilkeäksi. Alkoi vain hakkua, lyödä.. Se oli kuulemma niin kamala hakkas vaarilta silmät mustiks välillä.
No.. mun mutsin koko sisarussarja onkin sit ajanoloon sairastunut kuka milläkin tavalla henkisesti. Jokainen. Ja mutsi on onnistunut kanavoimaan sekoilunsa jehovalahkon kautta. Se sopii sille just kun "nyrkki silmään". Se voi uhrautuvana kiitää ovelta ovelle kerjäämässä "verta nenästään". Masokistin toivehommaa. Olla jatkuvasti epäluuloisuuden ja vihamielisyyden kohteena ja selitellä itseään tilanteista ulos ylevän "rakkauden" nimissä antautuvana hyväntekijänä, pelastajana, ilosanoman kuljettajana..
Joo.. joopajoo.
Mä siis sain sen "rysänpäältä kiinni" jälleen kun alkoi jahdata kun luuli mun jääneen yksin, olevan sellaisissa fiiliksissä että olen jotakin vailla.. siis ystävyyttä, että mä tartten jonkun jolle purkaa itteeni. Mut.. Mä sit soitin sille eilen aamulla ja kysyin että onko se ihan oikeesti sitä mieltä että haluaa mun haukkuvan ittensä taas alimpaan helvettiin. Että, kun tietää mut.. sehän mut on synnyttänyt, se on nähnyt mun varttuvan, se on jo 50v. voinut tarkkailla kuinka mä suutun sille uudelleen, uudelleen, uudelleen.. aina kun se änkee mun reviirille, kysyin että tarvitseeko masokisti taas jonkun riehumaan ja huutamaan, haukkumaan, että voi hahmottaa suurta pahuutta ja saa sit siitä intoa koittaa pelastaa.
Hitto kun on sairasta touhua.
Mä en tiedä tajuaako se juttua reaalilta kantilta niin että se lahkohan pakottaa, se on aivopessy ne niin että niitten pitää yrittää sinnikkäästi käännyttää läheisensä lahkoon. Tilaisuuksia ei saa jättää käyttämättä. Niillä se on ihan systemaattista. Mä oon nyt 50v. seurannut, tai about 30v. seurannut intensiivistä, "valmista" käännytystyötä.. olihan sen alkutaival silloin mun syntymän jälkeen lahkolaisuuteen innostuneena aika noviisi hommaa, mut sit kun se aloitti uudelleen, kun oli avioero, se hirvee miessuhde ja mun lapsi syntyi, niin sit se aloitti valtavalla volyymillä ettei siinä ollut mitään tolkkua.
Siitä lähtien se on yrittänyt hyödyntää joka ainoan tilaisuuden "uida mun liiveihin" joka ikinen kerta kun mun elämässäni on tapahtunut pienikin notkahdus ihmissuhderintamalla.
Ne ajat jolloin mulla on ollut paljon aktiviteettia muiden, etenkin sille vieraiden kanssa, silloin se on pysytellyt taustalla ja ollut joko vaisuhko, tai sit, peräti vihamielinen ja mun Sirola-Opisto aikanani se oli erittäin vihamielinen, suorastaan .. öö.. agressiivisesti. Kommarithan on jehovalaisten pahimmat vihollliset. Syystä ettei sihen idealismiin kuulu mitään idealismia kun se on materialismia. Sen lähtökohta on just materialismi, se ettei ole mitään kokonaisuudesta irrallaan olevaa henkeä, ei mitään persoonajumalaa, ei oikeastaan mitään jumalaa ja tavallaanahan kommunismioppi (jos sellaista edes on?) kieltää jumalan olemassaolon minään muuna kuin teoreettisena visiona kaikkeudesta kokonaisuudessaan. on siis vain teoreettinen hahmotelma absoluuttisesta ideasta, jonka voi nähdä jumalana ja thats it. Ei ole muuta.
Olinhan mä pitkään vasemmistoporukoissa aktiivina. Silloin oli mutsin kanssa ihan hirveitä riitoja. Kait mä niitä itsekkin lietsoin.. mut haloo! Mä olin parikymppinen.. Niin nuori.. olin just selviytymässä Hullujoukon aiheuttamasta sekaannuksesta elämässäni kun olin ollut yli 2v. aktiivin väkivallan kohteena, uhri.. jota oli edeltänyt lapsuus, sen tragediat jotka huipentui murkkuiän aikana vanhempien hirveet eroriidat, juomisineen, jopa tappeluineen. Jota mä pakenin 16v. lähtemällä kotoa.
No.. Silloin oli niitä riitoja koko ajan. Sirola-Opistoaikoina mutsilla lähti välillä ihan totaalisesti mopo handusta. Olihan se salaa lukenut likalleni lastenraamattua (vaikka kielisin sitä monesti tuosta)ja horissut omiaan mut silloin kun me oltiin Opistolla niin se veti ihan överiksi. Silloin oli sekin juttu.. Mun likka7-8v. oli muorilla viikonloppua ja muori oli luetuttanut sillä Herätkäälehteä jossa oli artikkeli AIDS:sta. Muori oli sanonut että äitis kuolee aidsiin kun makaa miesten kanssa. Oli käskenyt likan puhua mulle siitä, laittanut lehden likan mukaan - ja siinä mulla olikin jälleen setvimistä kun linja-autolla kotiin palasi mummolasta (yäks), "mömmölästä" itkeä vollottava ahdistunut lapsi joka oli ihan vauhko. Tuuppasi mulle sen herätkäälehden käteen ja huusi itkien että sä kuolet äiti aidsiin, plaaplaaplaa..
Semmosta se oli niihin aikoihin.
Ja.. vielä siihen asti kun likkani oli jo niin kypsä että oppi karttelemaan muoria.
Veljentyttöäkin se koitti "pelastaa". Tuo tyttö kerran meillä ollessaan, oisko ollut n. 12-13v. kertoi kuinka muori oli penkonut aina sen tavaroita. Oli sit kerran löytänyt veljentytön kassista korvalappustereot. Sisällä oli ollut joku hevikasetti isosisariltaan lainassa. Muori oli kuunnellut sitä. Raivostunut ihan suunniltaan. Oli repinyt nauhan siitä kasetista ulos ja riehunut veljentytölle että se on Saatannanpalvontaa kuunnella niitä.
Hm.. Mutsin yks "pelastustempaus" tapahtui kun me oltiin muutettu Hämeestä Pohjois-Karjalaan likan kans. Tota.. olin kait hölösuuna puhellut siitä että mulla ei ollu siellä kavaereita, että koin oloni yksinäiseksi. Noh.. Mulla ei kyllä mitään hätää ollut. Enkä liioin ollut kutsunut, en edes ehdottanut mitään kanssakäymistä muorin kanssa. Höh.. enhän mä sille ole soitellu enkä ole sitä elämääni kaivannut.. se aina on soitellu, se on aina jotenkin onnistunut luovimaan itsensä kontaktiin ja sit tätä on riittänyt..
Joo.. pah, kun mä luulin jo että se mielenterveystoimiston neuvootelu-"uhka" olis tepsinyt. että sen kanssa voi olla "normaalissa" kontaktissa.
vitut sen kanssa sellaista ole ikinä ollut, eikä tule!
Niin, se P-Karjalan keikka - Se soitteli, sit se ilmoitti tulevansa käymään. Se oli sanonut puhelimessa että sillä on lapsenlastaan ikävä niin kovasti.
Mentiin assalle vastaan. Se tuli junasta kapsäkkiensä kanssa. Lastani se halas. Ja onhan noilla ollu ihan ok. välit. Jotenkin muori koki kait suhteen lapseeni hyväksi ja sitä se on halannu ja sen kanssa paljon leikkinyt, yms. Riti ja jotkut muut kylläkin juoruili niistä kuinka muori tukisteli ja välillä suuttui likalle. Mutta kun likassa ei ikinä ollut mitään ruumiillisen kurituksen jälkiä, se ei oireillu mitenkään väkivallasta (muuta kuin noista henkisistä), eikä itse kertonut niin tyydyin vaan muorille kertomaan aina kun kuulin jonkun kertovan kuinka se oli tukistanut, tjms. ja kielsin sitä kajoamasta kun en itse sellaista suosinut.. ja joo.. tolkku.. ei pikkujutusita kannata....
Sit se "akka" tuli mua kohti kädet levällään, olis pitäny halata. Sanoin vaan että rauhotu. Ettei tässä nyt tarvii käpälöidä.
Mähän olin kerran, siis yhden ainokaisen kerran eläessäni yrittänyt halata sitä. Pussasin poskelle (olin nähnyt kuinka yks likkakaveri pussaili ja halaili äitinsä kanssa) ja koitin halata, mutta en ehtinyt kun sen käsi nousi salamanopeasti ja se lyödä läväytti litsarin.. ihan täysillä, se osui mun naamaan kun en ehtinyt väistää, ..*auts* .. vittu kun se sattu! En tiedä sattuiko psyykkisesti vielä enemmän kuin mitä se kipu kimoili ja kirveli naamalla pitkään.. Taitaa yhä mielessä sattua kuin olis tapahtunut vastikään?!
Sihen ei ole palattu sen koommin.
Tai.. mä oon puhunu siitä muorille. Se ei muka muista mitään sellasta. Se ei muuten muista muka sitä AIDS-Herätkäälehti- lapsen henkistäpahoinpitelyjuttua, se ei muista mukamas mitään.. ei mitään noista vanhoista.. ja näyttää unohtavan nopsaan uudemmatkin. vauhdikasta unohtamista. Ihan hölmistyneenä kuin olis kyse jonkun muun tekemisistä. Hänhän vaan pyrkii olemaan niin hyvä kuin suinkin osaa ja taitaa.
Se joko on umpityhmä, sillä joko pätkii hirveesti pääkopassa, tai sit se on ovela.
Vaikka se vaikuttaa toisaalta hirveen tyhmältä.. Niin miten se on oppinut raamatun ulkoa kannesta kanteen. Miten se on voinut oppia .. ja miten se hallitsee kuin kunnon konkari sen ideologian pienintä piirtoa myöden, hallitsee strategian ja noudattaa sen lahkon struktuuria pedantisti. Se on niin 100% täysjehovantodistaja että se osaa puhua ympäri vaikka puolikuolleen ateistin.. niin, niitten strategiahan perustuu just siihen että ne tutkailee uhria herkeämättä. Uhrilta .. tai siis potentiaaliselta uhrilta kysellään kaikenlaista.. siis onko se yksin.. hm.. Jotenkin ne kait päivystää ja raportoi, nehän käyttää niitä rukseja ovenpielessä, niillä on aina mukana kartat joihin ne merkkaa ja sit ne vertailee niistä kun niillä on raportit.. ja aina ne onnistuu tulemaan jonkun luo silloin kun se joku on YKSIN!!!
Hiukka on muorilla joku seula vuotanut kun mä oon ton kaiken oppinut niiden taktikoinnista. Oivaa pelinrakennusta, ei siinä mitään. Huipputehokasta.
Mä oletan että mutsilla hiukan lipsuu. Sehän on IHMINEN. Ihminen on aina jotenkin vajavainen. Eikähän se sillä pohjimmiltaan mitään pahaa halua eikä tarkoita. sehän vaan on ihminen.. jonka ammoiset spykoottisuudet, neuroottisuudet, ties mikä mielenvika, hirvee depressio on kanavoitunut toullaviisiä.
Ovela sen on pakko olla koska se pystyy näyttelemään aika hyvin sitä hyväntahtoista.. tai sit se on niin hurmoksessa siitä jumalastaan.. se ehkä jotenkin kykenee sukkeroimaan itseään niin että se saa ilon pintaan.
Joo.. Siellä assalla silloin ilo loppui aika nopsaan kun en suostunutkaan sen käpälöitäväksi.
Meinas tulla jo alkuun silloinkin ilmiriita.. Kas kun oltiin menty meidän kämpille, keitelty kaffeet ja vaihdettu kuulumiset, oltu siinä jonkunaikaa. Ja sit mä sanoin että kun sulla tota likkaa on ollu oikein ikävä niin voittekin jäädä kahden ja mä lähden käymään vähän ulkona.
Siitäkös äläkkä nousi!
Alkoi tas sadella syytöksiä vanhaan malliin. Huh. Niitä mä siltä naiselta oon saanu.. siis ihan hirveesti. Suoria ja verhottuja. Koko ikäni.
Eilen aamulla. Kun soitin sille. Kun sanoin että mitä hemmetin peliä tämä taas on... Että kun jo toissapäivänä suivaannuin ja kun tämä aihe on puitu mielestäni pohjamutia myöden ja on tehty sopimuksia asiallisesti, niin taas tätä vaanimista mun yksinoloista, ristikuulusteluja kaikesta mitä multa on jääny sanomatta, yritystä "uida liiveihin" .. kun oikein ryöpytin ja käskin olla soittelematta.
Niin mitäpäs muori?
Oi.. Se loukkaantui. Hitto. Miten kaavamaisesti juttu toistuu kerta toisensa jälkeen.
Sen ei pitäis arkijärkisesti mitenkään pakosta ottaa kontaktia. Ei todellakaan.
Jos mulla itselläni olis joku tällainen ihminen joka ei tykkää mun soittelusta, jos joku mulle kerta toisensa jälkeen suuttuu ja haistattaa pitkät paskat, niinkuin mä sille - niin jättäisin mieluusti rauhaan. taitaisin suuttua oikein kunnolla ja koittaa pysyä erossa.
Mut toi nainen.. Nää rähähdykset .. ei nää tehoa kuin tovin. Sit tulee joku kiiltokuva, luonto-, tms. hempeä kortti. Joskus on kukkapuska ovenrivassa. Usein kortin välissä on rahaa. Sitä se mun tilille laittelee konfliktien jälkeen.
Pimeetä!
Tai olis.. jos .. tai siis kun tsekkaan omasta vinkkelistä.
Voi olla.. Niinkin siis voi olla ja osittain onkin, että mutsilla on vanhanmallinen jakomielisyys ongelma.
Ehkä jokin inhimillinen saattaa sitä kontaktiin.. Mutta miksi se sit herpaantuu ja tilalle aina ponnahtaa "Suuren Hengen Intohimoinen" lähettiläs?
Ihmisyys katoaa ja lopulta käy aina näin..
Äitiä on loukattu!
Äiti antaa ymmärtää kuinka hän on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut. Haavoitettuna ja siipi maassa.. muka ryömii koloonsa nuolemaan haavojaan.
Hekoheko! Sillä oli taas eilenaamulla aika kiirus lähteä johonkin J.T:aktiviteettiin. Oli vähän äreähkökin.
On siellä taas maailman pahuudesta ja yksilöllisestä myös saatu jutunjuurta. Ei tietenkään puhumalla minusta, kenestäkään, vaan siitä kuinka kylmä ja kova onkaan tämä maallinen, kuinka se saastuttaa ihmismielet, pahuutta on niin paljon plaaplaaplaa..
Mä oon sivuste seurannut koko alkulapsuuteni ja osaan ne vaahtoomiset ulkoo.
Vituttaahan se tietenkin mutsia kun laitan aina vaan hanttiin. Yhä, vaikka oon aikuinen ja multa se odottaa seesteistä, hillittyä, eleetöntä vastaanottavaisuutta, silleen ystävällisyyden myötä. Voi vitsi! =D ... ettäkö minä paljastaisin sille jotakin arkoja paikkojani. Ettäkö ikimaailmassa antautuisin vaaraan .. siihen vaaraan että sen kautta jehovalahko sais otteen minusta. Ei ikinä!
Laitoin sille paperille fundeerauksiani. Esitin että voin puhua sille mielenterveystoimistossa jonkun asiantuntijan kautta jos se tarvitsee mua.
En aio pitkään aikaan olla sen kanssa kontaktissa. Jos tulee kortteja, kukkia, koittaa soittaa, sille en mahda mitään. Mutta en reagoi. Mulla on taas torjunta maksimissa.
Ja huh.. kylläpäs helpotti purkaa mieltään.
On ihanan kepeä olo. :)
Niin.. tämmöstä tää on kun ei sitten kirveelläkään suostu hyväksymään Ainoa Oikean Totuuden oppia johon ei usko.
---
------------
Huh.. Mä täällä käyny taistoa mutsin kans.. tai mutsia vastaan jo kolme päivää.
Tai.. mä en oikein tiä vastustanko pontevasti jehovantodistajalahkoa.. jotakin..
Kas kun hokasin toissapäivänä että se sama peli mutsin taholta jälleen käynnistyi..
Nooh.. Se käynnistyy aina, joka ikinen kerta kun se luulee että mää oon yksin, siis sillätavoin yksin ettei mun lähellä ole ketään. Jatkuvastihan se soittelee. ei sillä ikinä mitään varsinaista asiaa ole, joskus jostakin "tikusta tehtyä".. joku aasinsiltailu josta se koittaa jotenkin väännellä puhetta.. siis että mä alan puhella. Ja multahan sit sujuu vuolaana kaikkee, ohessa kulloisetkin hetkelliset jutut.. elämäntilanteeni siinä ohessa..
Ja joo.. autarmias jos sille valkenee että olenkin yksin, ettei ole ketään lähietäisyydellä niin se alkaa toistua kaavamaisesti.
Niin taas. Ensin tuota mitä nyt ylipäätään kuuluu; soittelua.
Mähän oon siis vaatinu sitä olemaan soittelematta jatkuvasti. Että riittäis ihan hyvin kun, jos vaikka kerran viikossa, ehekei ihan niinkään usein. Että ehkä vaan silloin kun jotakin oikeeta asiaa, jotakin konkreettista joka edellyttää mun osallistumista, jne.
No.. nyt sit se oli saannu kuulla että mun seurustelukumppani on lähtenyt kaukomaille reissuun. No.. mutsi siitä johtopäättelemään tykönään että on taas hyvä tilaisuus yrittää "kepillä jäätä".
Muutama päivä sitten.. Se on siis soittanut joka ikinen päivä senjälkeen kun se kuuli että oot reisussa. Aloin hermostua. Meillä on moneen kertaan puhuttu sopimus siitä että se ei soita jokapäivä, ei urki mun asioitani, jne. Mä oon kirjottanut sille siitä, puhunut ja se on sovittu monta kertaa. Mut.. taas se alkoi soitella. Eikä sillä ole ollut mitään asiaa. "Mitä kuuluu".. Se kysyy. No.. mä hermostuin siihen ihan helveteisti Torstaina kun se taas soitti, kun on joka hemmetin päivä soittanut. Ei puhu mitään muuta , säästä, jotakin joutavaa ja sit se kyseleminen, vaivihkainen urkkiminen kuinka mulla asiat on täällä. Torstaina kun sen kans olis pitänyt vaan roikkua puhelimessa mua alkoi tympiä, alkoi hermostuttaa jälleen ja sit se sanoi jotakin niin että laitoin puhelimen kiinni. Sanoin kyllä että "Hei hei äiti".
Se soitti illalla uudelleen.
Voi juamalauta. Se uteli että olikohan se linja jotenkin katkennut.. Mun akku loppu?
Mä sanoin että alkaa niin taas tympiä sen jatkuva soittaminen. No.. se rupatteli jotakin lenkillä käymisestään. Ja kun se oli höpöttänyt niitänäitä niin sanoin että ihan kiva ja hei ny sit taas.
Eikös mitä. Perjantainahan se sit taas soitti.
Ei hitsi..
Mä kysyin että onko sillä ihan oikeesti jotakin asiaa. Se meni vähän vaikeeks ja sanoi: "Aattelin että ookko sä yksin, ... jos tarviit juutuseuraa ..?"
Ulkopuolisen on takuulla vaikeaa tajuta sitä kuinka mulla iskee lähes paniikki jo tuossa vaiheessa. Ei sitä kukaan mun ulkopuolinen tiedä, ei voi tajuta millaista piinaa tuo nainen on pitänyt koko ikäni.
Mä sanoin sille että sen pitäis tajuta että se nyt on viimeinen ihminen tämän maapallon asukkaista jolta mä juttuseuraa kaipaan.
Sain sen puhelun loppumaan aika nopsaan ja sanoin sille etten todellakaan ole erityisen yksin tai missään puutteessa.
No.. Mä oon jo oppinu sen sinnikkyyden, sen ettei se ota huomioon mitään mitä sanon, pyydän tai neuvon.. siis itseäni koskien. Aattelin että soitampas itse sille välillä. Soitin ja sanoin että se soittopeli on nyt sit loppu taas tätäerää. Että jos se ihan vartavasten haluaa aiheuttaa megariidan niin sit kaivaa vaan lisää "verta nenästään" .. siinähän se on expertti. Kun se ei joko älyä tai halua ikinä lopettaa, se saa kontaktivimmallaan hermostettua niin että sille suututaan. Kai se joku masokisti on. On niin lapsuudestaan asti itse ehdollistunut tuollaiseen ettei kait muusta tiedä.
On aina nauraa hörsköttänyt lapsuudestaan:"Se on askel ja falskel".. sen mutsi oli niin aina sanonut kun läpsi pentujaan, piiskasi ja ahdisti henkisenkin väkivallan kautta niiden tarinoiden mukaan joita mutsi on kertoillut. Äitinsä vahti sitä kuin haukka. Ei olis saanut poistua kotoa, töitä piti raataa. Sen äiti, siis mun mummo, se oli kans marttyyri. uhrautui, antoi kaikkea muille niin paljon kuin vain voi. Hyysäsi, passasi ja holhosi.. sitten sekosi ja muuttui hirmu ilkeäksi. Alkoi vain hakkua, lyödä.. Se oli kuulemma niin kamala hakkas vaarilta silmät mustiks välillä.
No.. mun mutsin koko sisarussarja onkin sit ajanoloon sairastunut kuka milläkin tavalla henkisesti. Jokainen. Ja mutsi on onnistunut kanavoimaan sekoilunsa jehovalahkon kautta. Se sopii sille just kun "nyrkki silmään". Se voi uhrautuvana kiitää ovelta ovelle kerjäämässä "verta nenästään". Masokistin toivehommaa. Olla jatkuvasti epäluuloisuuden ja vihamielisyyden kohteena ja selitellä itseään tilanteista ulos ylevän "rakkauden" nimissä antautuvana hyväntekijänä, pelastajana, ilosanoman kuljettajana..
Joo.. joopajoo.
Mä siis sain sen "rysänpäältä kiinni" jälleen kun alkoi jahdata kun luuli mun jääneen yksin, olevan sellaisissa fiiliksissä että olen jotakin vailla.. siis ystävyyttä, että mä tartten jonkun jolle purkaa itteeni. Mut.. Mä sit soitin sille eilen aamulla ja kysyin että onko se ihan oikeesti sitä mieltä että haluaa mun haukkuvan ittensä taas alimpaan helvettiin. Että, kun tietää mut.. sehän mut on synnyttänyt, se on nähnyt mun varttuvan, se on jo 50v. voinut tarkkailla kuinka mä suutun sille uudelleen, uudelleen, uudelleen.. aina kun se änkee mun reviirille, kysyin että tarvitseeko masokisti taas jonkun riehumaan ja huutamaan, haukkumaan, että voi hahmottaa suurta pahuutta ja saa sit siitä intoa koittaa pelastaa.
Hitto kun on sairasta touhua.
Mä en tiedä tajuaako se juttua reaalilta kantilta niin että se lahkohan pakottaa, se on aivopessy ne niin että niitten pitää yrittää sinnikkäästi käännyttää läheisensä lahkoon. Tilaisuuksia ei saa jättää käyttämättä. Niillä se on ihan systemaattista. Mä oon nyt 50v. seurannut, tai about 30v. seurannut intensiivistä, "valmista" käännytystyötä.. olihan sen alkutaival silloin mun syntymän jälkeen lahkolaisuuteen innostuneena aika noviisi hommaa, mut sit kun se aloitti uudelleen, kun oli avioero, se hirvee miessuhde ja mun lapsi syntyi, niin sit se aloitti valtavalla volyymillä ettei siinä ollut mitään tolkkua.
Siitä lähtien se on yrittänyt hyödyntää joka ainoan tilaisuuden "uida mun liiveihin" joka ikinen kerta kun mun elämässäni on tapahtunut pienikin notkahdus ihmissuhderintamalla.
Ne ajat jolloin mulla on ollut paljon aktiviteettia muiden, etenkin sille vieraiden kanssa, silloin se on pysytellyt taustalla ja ollut joko vaisuhko, tai sit, peräti vihamielinen ja mun Sirola-Opisto aikanani se oli erittäin vihamielinen, suorastaan .. öö.. agressiivisesti. Kommarithan on jehovalaisten pahimmat vihollliset. Syystä ettei sihen idealismiin kuulu mitään idealismia kun se on materialismia. Sen lähtökohta on just materialismi, se ettei ole mitään kokonaisuudesta irrallaan olevaa henkeä, ei mitään persoonajumalaa, ei oikeastaan mitään jumalaa ja tavallaanahan kommunismioppi (jos sellaista edes on?) kieltää jumalan olemassaolon minään muuna kuin teoreettisena visiona kaikkeudesta kokonaisuudessaan. on siis vain teoreettinen hahmotelma absoluuttisesta ideasta, jonka voi nähdä jumalana ja thats it. Ei ole muuta.
Olinhan mä pitkään vasemmistoporukoissa aktiivina. Silloin oli mutsin kanssa ihan hirveitä riitoja. Kait mä niitä itsekkin lietsoin.. mut haloo! Mä olin parikymppinen.. Niin nuori.. olin just selviytymässä Hullujoukon aiheuttamasta sekaannuksesta elämässäni kun olin ollut yli 2v. aktiivin väkivallan kohteena, uhri.. jota oli edeltänyt lapsuus, sen tragediat jotka huipentui murkkuiän aikana vanhempien hirveet eroriidat, juomisineen, jopa tappeluineen. Jota mä pakenin 16v. lähtemällä kotoa.
No.. Silloin oli niitä riitoja koko ajan. Sirola-Opistoaikoina mutsilla lähti välillä ihan totaalisesti mopo handusta. Olihan se salaa lukenut likalleni lastenraamattua (vaikka kielisin sitä monesti tuosta)ja horissut omiaan mut silloin kun me oltiin Opistolla niin se veti ihan överiksi. Silloin oli sekin juttu.. Mun likka7-8v. oli muorilla viikonloppua ja muori oli luetuttanut sillä Herätkäälehteä jossa oli artikkeli AIDS:sta. Muori oli sanonut että äitis kuolee aidsiin kun makaa miesten kanssa. Oli käskenyt likan puhua mulle siitä, laittanut lehden likan mukaan - ja siinä mulla olikin jälleen setvimistä kun linja-autolla kotiin palasi mummolasta (yäks), "mömmölästä" itkeä vollottava ahdistunut lapsi joka oli ihan vauhko. Tuuppasi mulle sen herätkäälehden käteen ja huusi itkien että sä kuolet äiti aidsiin, plaaplaaplaa..
Semmosta se oli niihin aikoihin.
Ja.. vielä siihen asti kun likkani oli jo niin kypsä että oppi karttelemaan muoria.
Veljentyttöäkin se koitti "pelastaa". Tuo tyttö kerran meillä ollessaan, oisko ollut n. 12-13v. kertoi kuinka muori oli penkonut aina sen tavaroita. Oli sit kerran löytänyt veljentytön kassista korvalappustereot. Sisällä oli ollut joku hevikasetti isosisariltaan lainassa. Muori oli kuunnellut sitä. Raivostunut ihan suunniltaan. Oli repinyt nauhan siitä kasetista ulos ja riehunut veljentytölle että se on Saatannanpalvontaa kuunnella niitä.
Hm.. Mutsin yks "pelastustempaus" tapahtui kun me oltiin muutettu Hämeestä Pohjois-Karjalaan likan kans. Tota.. olin kait hölösuuna puhellut siitä että mulla ei ollu siellä kavaereita, että koin oloni yksinäiseksi. Noh.. Mulla ei kyllä mitään hätää ollut. Enkä liioin ollut kutsunut, en edes ehdottanut mitään kanssakäymistä muorin kanssa. Höh.. enhän mä sille ole soitellu enkä ole sitä elämääni kaivannut.. se aina on soitellu, se on aina jotenkin onnistunut luovimaan itsensä kontaktiin ja sit tätä on riittänyt..
Joo.. pah, kun mä luulin jo että se mielenterveystoimiston neuvootelu-"uhka" olis tepsinyt. että sen kanssa voi olla "normaalissa" kontaktissa.
vitut sen kanssa sellaista ole ikinä ollut, eikä tule!
Niin, se P-Karjalan keikka - Se soitteli, sit se ilmoitti tulevansa käymään. Se oli sanonut puhelimessa että sillä on lapsenlastaan ikävä niin kovasti.
Mentiin assalle vastaan. Se tuli junasta kapsäkkiensä kanssa. Lastani se halas. Ja onhan noilla ollu ihan ok. välit. Jotenkin muori koki kait suhteen lapseeni hyväksi ja sitä se on halannu ja sen kanssa paljon leikkinyt, yms. Riti ja jotkut muut kylläkin juoruili niistä kuinka muori tukisteli ja välillä suuttui likalle. Mutta kun likassa ei ikinä ollut mitään ruumiillisen kurituksen jälkiä, se ei oireillu mitenkään väkivallasta (muuta kuin noista henkisistä), eikä itse kertonut niin tyydyin vaan muorille kertomaan aina kun kuulin jonkun kertovan kuinka se oli tukistanut, tjms. ja kielsin sitä kajoamasta kun en itse sellaista suosinut.. ja joo.. tolkku.. ei pikkujutusita kannata....
Sit se "akka" tuli mua kohti kädet levällään, olis pitäny halata. Sanoin vaan että rauhotu. Ettei tässä nyt tarvii käpälöidä.
Mähän olin kerran, siis yhden ainokaisen kerran eläessäni yrittänyt halata sitä. Pussasin poskelle (olin nähnyt kuinka yks likkakaveri pussaili ja halaili äitinsä kanssa) ja koitin halata, mutta en ehtinyt kun sen käsi nousi salamanopeasti ja se lyödä läväytti litsarin.. ihan täysillä, se osui mun naamaan kun en ehtinyt väistää, ..*auts* .. vittu kun se sattu! En tiedä sattuiko psyykkisesti vielä enemmän kuin mitä se kipu kimoili ja kirveli naamalla pitkään.. Taitaa yhä mielessä sattua kuin olis tapahtunut vastikään?!
Sihen ei ole palattu sen koommin.
Tai.. mä oon puhunu siitä muorille. Se ei muka muista mitään sellasta. Se ei muuten muista muka sitä AIDS-Herätkäälehti- lapsen henkistäpahoinpitelyjuttua, se ei muista mukamas mitään.. ei mitään noista vanhoista.. ja näyttää unohtavan nopsaan uudemmatkin. vauhdikasta unohtamista. Ihan hölmistyneenä kuin olis kyse jonkun muun tekemisistä. Hänhän vaan pyrkii olemaan niin hyvä kuin suinkin osaa ja taitaa.
Se joko on umpityhmä, sillä joko pätkii hirveesti pääkopassa, tai sit se on ovela.
Vaikka se vaikuttaa toisaalta hirveen tyhmältä.. Niin miten se on oppinut raamatun ulkoa kannesta kanteen. Miten se on voinut oppia .. ja miten se hallitsee kuin kunnon konkari sen ideologian pienintä piirtoa myöden, hallitsee strategian ja noudattaa sen lahkon struktuuria pedantisti. Se on niin 100% täysjehovantodistaja että se osaa puhua ympäri vaikka puolikuolleen ateistin.. niin, niitten strategiahan perustuu just siihen että ne tutkailee uhria herkeämättä. Uhrilta .. tai siis potentiaaliselta uhrilta kysellään kaikenlaista.. siis onko se yksin.. hm.. Jotenkin ne kait päivystää ja raportoi, nehän käyttää niitä rukseja ovenpielessä, niillä on aina mukana kartat joihin ne merkkaa ja sit ne vertailee niistä kun niillä on raportit.. ja aina ne onnistuu tulemaan jonkun luo silloin kun se joku on YKSIN!!!
Hiukka on muorilla joku seula vuotanut kun mä oon ton kaiken oppinut niiden taktikoinnista. Oivaa pelinrakennusta, ei siinä mitään. Huipputehokasta.
Mä oletan että mutsilla hiukan lipsuu. Sehän on IHMINEN. Ihminen on aina jotenkin vajavainen. Eikähän se sillä pohjimmiltaan mitään pahaa halua eikä tarkoita. sehän vaan on ihminen.. jonka ammoiset spykoottisuudet, neuroottisuudet, ties mikä mielenvika, hirvee depressio on kanavoitunut toullaviisiä.
Ovela sen on pakko olla koska se pystyy näyttelemään aika hyvin sitä hyväntahtoista.. tai sit se on niin hurmoksessa siitä jumalastaan.. se ehkä jotenkin kykenee sukkeroimaan itseään niin että se saa ilon pintaan.
Joo.. Siellä assalla silloin ilo loppui aika nopsaan kun en suostunutkaan sen käpälöitäväksi.
Meinas tulla jo alkuun silloinkin ilmiriita.. Kas kun oltiin menty meidän kämpille, keitelty kaffeet ja vaihdettu kuulumiset, oltu siinä jonkunaikaa. Ja sit mä sanoin että kun sulla tota likkaa on ollu oikein ikävä niin voittekin jäädä kahden ja mä lähden käymään vähän ulkona.
Siitäkös äläkkä nousi!
Alkoi tas sadella syytöksiä vanhaan malliin. Huh. Niitä mä siltä naiselta oon saanu.. siis ihan hirveesti. Suoria ja verhottuja. Koko ikäni.
Eilen aamulla. Kun soitin sille. Kun sanoin että mitä hemmetin peliä tämä taas on... Että kun jo toissapäivänä suivaannuin ja kun tämä aihe on puitu mielestäni pohjamutia myöden ja on tehty sopimuksia asiallisesti, niin taas tätä vaanimista mun yksinoloista, ristikuulusteluja kaikesta mitä multa on jääny sanomatta, yritystä "uida liiveihin" .. kun oikein ryöpytin ja käskin olla soittelematta.
Niin mitäpäs muori?
Oi.. Se loukkaantui. Hitto. Miten kaavamaisesti juttu toistuu kerta toisensa jälkeen.
Sen ei pitäis arkijärkisesti mitenkään pakosta ottaa kontaktia. Ei todellakaan.
Jos mulla itselläni olis joku tällainen ihminen joka ei tykkää mun soittelusta, jos joku mulle kerta toisensa jälkeen suuttuu ja haistattaa pitkät paskat, niinkuin mä sille - niin jättäisin mieluusti rauhaan. taitaisin suuttua oikein kunnolla ja koittaa pysyä erossa.
Mut toi nainen.. Nää rähähdykset .. ei nää tehoa kuin tovin. Sit tulee joku kiiltokuva, luonto-, tms. hempeä kortti. Joskus on kukkapuska ovenrivassa. Usein kortin välissä on rahaa. Sitä se mun tilille laittelee konfliktien jälkeen.
Pimeetä!
Tai olis.. jos .. tai siis kun tsekkaan omasta vinkkelistä.
Voi olla.. Niinkin siis voi olla ja osittain onkin, että mutsilla on vanhanmallinen jakomielisyys ongelma.
Ehkä jokin inhimillinen saattaa sitä kontaktiin.. Mutta miksi se sit herpaantuu ja tilalle aina ponnahtaa "Suuren Hengen Intohimoinen" lähettiläs?
Ihmisyys katoaa ja lopulta käy aina näin..
Äitiä on loukattu!
Äiti antaa ymmärtää kuinka hän on sydänjuuriaan myöten loukkaantunut. Haavoitettuna ja siipi maassa.. muka ryömii koloonsa nuolemaan haavojaan.
Hekoheko! Sillä oli taas eilenaamulla aika kiirus lähteä johonkin J.T:aktiviteettiin. Oli vähän äreähkökin.
On siellä taas maailman pahuudesta ja yksilöllisestä myös saatu jutunjuurta. Ei tietenkään puhumalla minusta, kenestäkään, vaan siitä kuinka kylmä ja kova onkaan tämä maallinen, kuinka se saastuttaa ihmismielet, pahuutta on niin paljon plaaplaaplaa..
Mä oon sivuste seurannut koko alkulapsuuteni ja osaan ne vaahtoomiset ulkoo.
Vituttaahan se tietenkin mutsia kun laitan aina vaan hanttiin. Yhä, vaikka oon aikuinen ja multa se odottaa seesteistä, hillittyä, eleetöntä vastaanottavaisuutta, silleen ystävällisyyden myötä. Voi vitsi! =D ... ettäkö minä paljastaisin sille jotakin arkoja paikkojani. Ettäkö ikimaailmassa antautuisin vaaraan .. siihen vaaraan että sen kautta jehovalahko sais otteen minusta. Ei ikinä!
Laitoin sille paperille fundeerauksiani. Esitin että voin puhua sille mielenterveystoimistossa jonkun asiantuntijan kautta jos se tarvitsee mua.
En aio pitkään aikaan olla sen kanssa kontaktissa. Jos tulee kortteja, kukkia, koittaa soittaa, sille en mahda mitään. Mutta en reagoi. Mulla on taas torjunta maksimissa.
Ja huh.. kylläpäs helpotti purkaa mieltään.
On ihanan kepeä olo. :)
Niin.. tämmöstä tää on kun ei sitten kirveelläkään suostu hyväksymään Ainoa Oikean Totuuden oppia johon ei usko.
---
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minusta kehkeytyi aika rempseä likka. Isäni on ollut toista maata kuin mutsi. Siksi kait?
Koko sen lapsuusajan jehovantodistajuus helvetin läpi käytyäni, mm. sen että oli pakko istua tuntitolkulla hiljaa ja nätisti pöydän äärellä vaahtosammuttimen kokoisesta asti ja lukea 5v:sta asti raamatun hirmujuttuja ja koivuniemen herra (koivuvitsa) se lauloi persiillä jos oli hiukankin kuriton... ja etenkin konventeissä käyntien jälkeen se rallatti vimmatusti, kun - eihän me eloisat lapset maltettu olla aloillamme..
Koko tuon kaiken jälkeen aikuisena suivaantuneena kaikesta siitä hysyttelystä, teatterista, niistä mukahyvinvointikulisseista joissa ei saanut, eikä voinut olla kuin ajatteleva ja tunteva ihminen inhimillisine vajavuuksiineen..
Niin ompelin kerran taas muorilla jakkupukua.. iski pikkupiru mieleeni, oli kait ollut taas jotakin skismaa mutsin kanssa, tai sit se oli vaan muuten ilkikurisuuttani:
Ompelin valmiin jakun selkään A-4:sen jossa luki: JEESUS TULEE OTA KOPPI!
Jumprahuiti kun mulla riitti lystiä.
Eikä mutsi hiiskunu koko asiasta mitään.
Se on aina jotenkin vetäytynyt kuoreensa kun mulla menee hyvin ja on hauskaa.
Se vaanii että mulla menis huonosti, silloin se aina iskee.. Se ensin hivuttaa. Lähestyy varovaisesti.. liimautuu..
Ja *RYSK*!
Sillä minustahan ei jehovalaista saa. ennen vaikka tapan itseni jos ei muuta vaihtoehtoa ole missään.
Vaan.. hyvinhän noita muita mahdollisuuksia on piisannut ja olen etäinen tuolle lahkolle. Hyi mä inhoon jehovantodistajalahkoa, YÄK.
jatkaa ...
Viime syksynä veljeni, jo aikuisikään ehtineenä, paranoidisuutta ja alkoholimia poteneena ja fyysisesti pahan sairauden saatuaan, hän sitten mennäsyksynä päätti itse päivänsä harkitusti.
Hän oli kirjoittanut jäähyväiskirjeen otettuaan mahtiannkoksen sekalaisa lääkkeitä.. oli siinä kuolemistaan odotellessaan purkanut tuntojaan kirjeeseen. Poliisit eivät suostuneet luovuttamaan kirjettä ihahn helpolla. Oli kuulemma niin rankka.
Kun sitten yhdessä veljentytön kanssa luimme sitä, eihän se meille ollut rankka. Isäänsä moitti lapsiidenkokemuksistaan, mutta jehovantodistajista olikin sit kirjoittanut pitkät litaniat ja teksti pursui katkeruuttaa ja vihaa.
Kun sitten tyhjensimme kotiaan, siellä oli roppakaupalla kaikenlaista uskontoihin liittyvää tietoa ja hän oli asiaa puinut jollakin palstalla, ihan niikuin minäkin.
Ikuisia traumojahan siitä koituu kun mielenterveysongelmainen äiti hurahtaa tuollaiseen lahkoon, ajautuu sitäkautta joukkopsykoottiseen toimintaan ja homman kautta pilaantuu sitäkautta muiden elämät.
Minäkin tulen kiroamaan ikäni tuota sastalahkoa, sen oppeja, ideaa, sen startegiaa ja sen struktuuria.. pakkosyöttöä, aivopesua ja jos niihin ei alistu niin jo on piru irti. Hullujen touhua!
Kait se joidenkin psykopaattien johtama järjestö lie, muu ei mieleen ole tullut.
olet niin vihamielinen äitiäsi kohtaan? Hän on sinusta tosissaan huolestunut. Hänen uskonsa sanoo että sinä tulet kuolemaan Harmageddonissa. Ajattele mikä karmeus äidille.
Minulla on ystävätär jonka äiti on Jt ja saman tyyppinen kuin sinun äitisi. Soittelee jatkuvasti ja ottaa nokkiinsa jos hänelle on tyly. Ystäväni muutti tekniikkaa, nykyään hän on ystävällinen aina kun hänen äitinsä soittaa ja heidän välinsä ovat paljon paremmat.
Kait se joku seurannaisvaikutus on siitä että äite on ollu mulle tyly?
Et voi ymmärtää jos oma mutsis ei ole mielenterveysongelmainen.
Kait mä koitan tylyllä käytökselläni pitää siihen etäisyyttä. Ei ole tervettä holhota aikuisia lapsiaan. Etenkin silloin kun eivät ole sitä vailla.
Mutta miksi kysyt? Katsotko oikeudeksesi holhota minua.. vaiko.. eikö sinusta ihmisellä ole oikeutta omiin tunteisiinsa, oletatko että vanhemmat kuuluvat jotenkin lastensa yläpuolelle, ikäänkuin autoritäärisesti?
Hm.. Olen itse äiti ja luotan siihen että vanhemmuus itsessään sisältää sen autoritäärisyyden. Sitä pitää osata kunnioitaa eikä pidä vajota niin alas että kyykyttää omia jälkeläisiään.
Niin.. mut minähän en ole kristinuskovainen.
Olen materialisti ja rakkauden nimissä uskon tasa-arvoon erivertaisten kesken :)
....
Koomista muuten.. Etto esitetty kritiikki minua kohtaan, joku vieras ihminen leimaa minut tylyksi - milläköhän perusteella? Liekö vain intuitiivinen henkilökohtaisella tasolla kokeentunut tunne, vai onkohan sille joku älyllisesti looginen selitys.
Tunteiden varjollahan voi toimia epäloogisesti ja itsekkäästi. Rakkauteen kuuluu kyky perustella tekonsa.
Minulle rakkaus on mm. sitä ettei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Sitä edellyttää jo nettiketti, eli alkeelliset käytöstavat. ;)
Asioista pitää voida/osata puhua yleisellä tasolla.
Se on diplomaattista ja takaa maailmanrauhan, eikä sit tarvitse olla tyly, ilkeä, jne.
Voisin kostaa: "Itse olet tyly".. mutta olen siihen liian fiksu. =D
[quote]äiti on Jt ja saman tyyppinen kuin sinun äitisi. Soittelee jatkuvasti ja ottaa nokkiinsa jos hänelle on tyly.[/quote]
Ei kait noihin lahkouskoihin hurahda itsetunnoltaan ja mieleltään terveet = tasapainoiset..
Nokkiinsa ottamisherkkyydestähän se yleensä alkunsa saa..
Mut.. Äiti.. siitä tuli itselleni jo imeväisikäisenä kuin kirosana. Siihen liittyi jo silloin paljon kielteistä. Jota on vuosien varrella kerääntynyt niin että ytimeen ei juurikaan näe.. mutta mitäpä sitä selittämään täällä, puhun sit psykiatrian ammattilaisten läsnäollessa, siten säilytän oman mielentasapainoni paremmin enkä altistu kenekään rääkäyttäväksi täälläkään.
Hm.. ihmisissä on aimo annos kussakin sellaista tahatonta julmuutta.
Terveydestään täytyy itse pitää huolta, muuten voi käydä huonosti.
Minä tykkään olla terve :)
Terve vaan kaikille terveille! ;)
Juolahtaako mieleesi ettei lähimmäisestään saisi antaa väärää todistusta tai valaa?
Siitähän saa rangaistuksen..
Ehkä taivaasta tippuu sun päähän nyt palava kivi?
Minäkin välillä pelkään kuin Muumeissa että taivat tippuu niskaamme.
Mutta, koitan olla rohkea, kuin myös koitan olla antamatta väärää valaa lähimmäisestäni, sillä minä en ole tänne tullut tuomitsemaan en eläviä enkä kuolleita.
Se mitä puhun, se on vaan reaalien tapahtuminen toistoa siihen mitään lisäämättä, siitä mitään pois jättämättä. Kuvauksiin sisältyvät myös kullouisetkin tunne-elämykseni, ne jotka koen emootion kautta kun reagoin aitieni välityksellä kokemiini impulsseihin..
LOVE & PEACE ;)
niin saat sillä keinoin vain kaikki jatkumaan samanlaisena. Se mitä annat ulospäin saat takaisin.
Kokeile päinvastaista keinoa, olla ystävällinen. Jos äitisi on mielenvikainen niin hän on sairas. Ei sairaille olla ilkeitä. :-)
Ymmärrän kyllä ettei se ole niin helppoa. Onhan minulla esimerkki ystäväni äidistä. Mutta siinäkin tehosi parhaiten ystävyys.
-------------
Se mitä annat ulospäin saat takaisin.
-------------
Jees, lueskelin aloitusviestiä ja oli kuin omaa elämänkertaa olisi lukenut. Tosin meillä muksuna mutsi oli todella vauhko ja jo kokouksiin lähdettäessä saattoi tulla selkään, ihan ennaltaehkäisyn vuoksi. Tulihan sitä sitten
kuitenkin myös kotiin palatessa - olinko jutellut jonkun nuoren sisaren kanssa liian "maailmallisista" asioista, oliko VT-"tutkistelun" vastaus mennyt mutsin mielestä päin persettä tai olinko istunut liian rauhattomasti. Yhä vereslihalla olevan nahan piiskaaminen imurin sähköjohdolla sattuu aika kivasti. Tosin se sama imurin johtohan on varsin käytännöllinen, koska kumi/muovipäällysteensä ansiosta se kestää kovaakin käyttöä.
Aikuisiällä pitikin sitten hankkia lähestymiskielto omalle äidille meidän lapsiamme koskien, kun meinasi sama laulu jatkua seuraavallekin sukupolvelle. Vanhempia pitää kuulema kunnioittaa (ainakin jt äidin ja erään kerran sairaalassa paikattavana ollessani olleen lääkärivanhimman mukaan), mutta sitten kun kyse on jt-opin levittämisestä, niin isovanhemmat ajavat heittämällä vanhempien ohi jt-logiikan mukaan.
Nykyään äitini ei anneta olla missään tekemisissä lasteni kanssa, edes puhelinsoittoihin ei vastata. Ohjeeksi on annettu, että jos on jotain asiaa, niin minulle voi soittaa ja oma kommenttini on yleensä, että jatketaan samaa hiljaisuutta kuin viimeiset kymmenen vuotta, niin kellekään ei satu kuinkaan.
Jehovantodistajuus mielestäni altistaa sellaiseen käyttäytymiseen, jota käyttäytymistieteiden saralla
kutsutaan mielenterveysongelmista kärsivän
oireiksi.
Tosiaankin, mitä antaa ulospäin, sitä saa takaisin.
Meillä vietiin jopa salin vessaan piiskattavaksi. Peilin takan oli lehdistä riisuttu koivuvitsa odottamassa ja jos ei sattunut olemaan niin lapsi "sai" itse käydä hakemassa "mieleisensä" salin takaa. Sillä sitten pidettiin lapsosia herran pelossa ja seurakuntalaiset nyökkäilivät hyväksyvästi kun muksuja vietiin vessaan. Hymyjä riitti kun sieltä tultiin pois.
Olisikohan lastensuojeluviranomaiset tehneet ratsian salille, jos olisi joku aikuinen ilmoittanut asiasta? Kysynpä vain, miksi kukaan aikuisista ei tehnyt mitään asialle, vaan hyväksyi ja jopa kannusti lasten systemaattiseen pahoinpitelyyn? Oliko meidän seurakunnan toiminta poikkeuksellista? Epäilen vahvasti.
ei ollut kyse mistään pahoinpitelystä tuossa alkujutussa.
Vitsakäytäntö vessassa tuntuu kirjoitusten perusteella yleiseltä.
Lasten ruumiillinen kuritus on kielletty mutta ei ollut ennen. Korkeimman oikeuden ratkaisu tuli vissiin 1980 -luvulla, jonka yhteydessä kork.oik. tuomari puhui luunappienkin olevan kiellettyjä.
lahkokirjoittajathan vähättelevät vitsa- yms käytäntöä sen jälkeen ja saattavat samalla puhua enemmän pelotusvaikutusta.
Tästä voi täysin varmasti päätellä, että kurinpito sinänsä on voimassa. koska lahkokirjoittaja toisi tässä yhteydessä ilman muuta esiin, että se on lopetettu
Väkivallallahan sitä kuria on pidetty.
Kysehän ei ole mistään kasvattamisesta muuhun kuin tottelevaiseksi kun käytetään vahvemman taholta väkivaltaa.
Onneksi nuo ajat ovat taaksejäänyttä ja nykyisin jo ymmärretään että persiistä päähän on liian pitkä matka sanasaatolle. On huomattavasti simppelimpää vedota lapsen loogiseen päättelykykyyn ja opastaa ilman väkivaltaa..
Toki, .. sillätavoinhan ei kasvateta kuuliaisia jehovanuskotottelijoita, mutta.. mielestäni juuri se on hyvä juttu jos mikään.
Lähestymiskiellosta, joo.. olen itse joutunut välillä harkitsemaan että pitäisikö sitä hakea mutsin tapauksessa. Tähän asti olen saanut tilanteet hallintaan itse. Muoriin puree hyvin se kun sanoo että tilaan ajan mielenterveystoimistoon ja suostun sit siellä puhumaan sen kanssa.
Olenhan minä tosin muuttanut etäälle hänestä enkä ole kotiini enään vuosiin toivottanut tervetulleeksi. Kas kun ne hänen vierailunsa alkoivat päättyä jo siihen että minun piti poistua omasta kodistani muualle kun hän alkoi raamatun ulkoa paasaamisen.
Sairas, sitä kait äitini välillä on, tai siis ehkä kokoajan, mutta en minä ole mikään lääkäri, enkä hallitse mitään poppataitoja, en ole mikään meedio enkä koe niin että olis yksin minun ja sisareni velvollisuus koittaa parantaa häntä. Siihen tarvittaisiin ammattitaitoista osaamista, mutta se ei ole kelvannut. Hän pelkää kuollakseen sitä että pääsisi (joutuisi) psykiatrisiin tutkimuksiin.
Hänellähän on se perusidea että juurikin hän on just priimaterve ja muut ovat syntisiä ja sairaita - hänen velvollisuutensahan on pelastaa, hänhän kokee jo olevansa pelastettu.
Jehovantodistaja äitini ei ole ollut n. 30v:een missään muussa kuin pelastavana suhteessa ns. maallisuiin ihmisiin. Ainoat tasaveroiset suhteet, tai tasa-arvoiset hänellä on uskonsiskoihin ja veljiin. Vain me jälkikasvu lapsinemme ja omat sisaruksensa olemme niitä joiden kanssa hän kokee olevansa velvollinen kanssakäymisiin.
Niin.. ja sit kun hänellä fyysinen terveys on reistaillut, silloin meidän apumme on kelvannut. Toki olen auliisti kulkenut rinnalla aina kun se on ollut välttämätöntä, mutta en minä niin pöhkö ole että alkaisin seuraneidiksi tai joksikin ystävättären korvikkeeksi omalle äidille - se olis ihan pervoo.
Olen saanut siitä tarpeekseni lapsena kun mutsilla ei ollut ystäviä ja hän koitti vuorotellen takertua meihin laopsiinsa, - jonkinlaista henkistä insestiä mielestäni. Erittäin epätervettä.
Ja niin se metsä sit vastaa kun sinne huutaa, sitä saa mitä tilaa. Kun vanhemmuudesta käsion kiusaa pentujaan koko lapsuuden, kun siinä on vielä mukana isä joka tekee sitä omalsta taholtaan niin tietenkin vastine myöhemmin on vanhempia kohtaan negatiivista.
Mutta.. Mukana lie hänen taholtaan kait jotakin masokismia. On tottunut olemaan aina itse kuritettavana, on jotenkin pervosti oppinut että se on hänen osansa, ehkä jopa jotenkin nauttiikin siitä ja sit kaivaa verat neneästään aina kun vaan voi.
Sen kuuluisi hakea lähestymiskieltoa minun takiani jos sillä olis terve pää. Hän saa minut välillä hermostumaan silmittömästi. Siksi en koe mitenkään edulliseksi kummallekkaan olla lähikontaktissa - ja se että pitäisi joka päivä olla puhelinyhteydessä, kertoa kaikki asiansa, rampata siellä syyteltävänä ja tuomittavana, ties mitä, se vielä lisää jännitteitä vanhojen traumojen päälle.
Minullahan on myös velvollisuus huolehtia omasta mielenterveydestäni. Vanhat traumat pitää voida hoitaa ja niistä pitäis päästä yli.
Mutta miten tuollaisen ihmisen kanssa sellainen onnistuu joka korottaa itsensä jumalan asemaan ja kohtelee muita näennäisen alistuvasti ja hallitsee tekeytymällä marttyyriksi ja uhriksi jos hänen pillinsä mukaan ei pompita niikuin hän haluaa.
Perhesuhteet voivat joskus olla läpeensä sairaiata ja mätiä.
Minä ramppaan itse psykiatrilla, otan välillä kiltisti lääkettä jos tauti vaivaa, koitan olla avoin, suvaitsevainen, väistelen ja joustan.. ja sit kaiken koittaa romuttaa se jonka olisi pitänyt alusta asti huolehtai siitä että olen terve ja hyvinvoiva. Hoohhoh hurskastelijoille ja muille kastelijoille, jokaisella on rajansa ja minä olen omani löytänyt.
Onneksi meillä ei ole muorilla kuin kaksi lastenlasta ja heidät on melko hyvin onnistuttu suojelemaan eikä ole vielä tarvittu heille "kallonkutistusta", eivät ole hurahtaneet mihinkään lahkoon ja ovat varttuneet sosiaalisiksi ja hyvinvoiviksi, siis kohtuullisesti ja kohtuullisiksi.
Olihan se aika ruljanssia suojella lapsia niitten muorilta mutta mitäpä sitä ei rakastava äiti lapsen vuoksi tekisi kun vaara uhkaa.
.. silloin kun se "henkisyys" aiheuttaa sietämätöntä kuormitusta psyykkeelle, kun se aiheuttaa liikaa stressiä jota lapsi ei kestä, kun se perustuu pakottamiseen jossa ei ole loogisia perusteluja, kun esim. jumalan nimissä pakotetaan lasta käyttäytymään ja toimimaan kuin aikuinen ihminen eikä oteta huomioon lapsen ikäkauden kehityksen, oppimis- ja ymmärryskyvyn mukaisia seikkoja, - silloin se on haitallista lapsen kehitykselle. Eli epäedullista ajatellen lapsen psyykkistä hyvinvointia ja sitä kautta kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Tuo alkutarinanai oli vain joitakin katkelmia.
En voi kirjoittaa tänne koko elämänkertaani kaikkia pieniäkin yksityiskohtia myöden, sellaista ei keneltäkään pidä edellyttää lähimmäisen rakkauden nimissä.
On jopa niin ettei kaikille ole hyväksi sellainen psyykkisten tarumojen tonkiminen joka nostaa pintaan kaiken pahaksi koetun.
Lähimmäisenrakkauteen kuuluu peruskunnioitus ja luottamus siihen ettei pidä aina ensisijaisesti kaikkea muiden sanomaa valheena.. siitähän lakikin lähtee että teoistaan ihminen tuomitaan, ei etukäteen.
Lasten syyttäminen, syyllistäminen, muka hätävarjelun nimissä niin ettei olisi saanut olla lainkaan lapsi, ettei olisi saanut tehdä yhtään inhimillistä virhettä ilman että seurauksena oli sen tyyppinen rangaistusmenettely että "jokaista kärpästä amuuttiin haulikolla".. kun olis riittänyt välillä lempeät sanat, joku holding, joskus vanhemman omaan peillin katsominen että onko antanut itse sellaista esimerkkiä, onko itse kehitykseltään sillä tasolla jota lapselta vaatii jne. sellaisen avulla ei niin helposti ajauduta väkivallan käyttöön voimakeinoin.
Väkivalta tarumatisoi aina kun se on yletöntä, olipa se sit henkistä tai fyysistä.
Perheväkivallassa on se huono puoli, etenkin kun se kohdistuu lapsiin - ulkopuoliset eivät sitä näe, eivät siitä juurikaan tiedä, vanhemmat voivat uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla pakottaa lapsensa muuntamaan tapahtuneita tai valehtelemaan räikeästi ja ikäväkyllä, lapsille omat vanhemmat, ne aikuiset jotka ovat huoltovastuussa, ne ovat aina jotenkin lapsen kritiikin ulkopuolella ja lapsi samaistuu vanhempiinsa. Tietenkin lapsi koittaa lisäksi suojella vanhempiaan että niilläkin olis hyvin.
Usein mielenterveysongelmista kärsivien vanhempien lapset muuttuvat niiksi joiden on otettava vastuu vanhemmiltaan.
Minä tunnen kyylä empatiaa äitiäni kohtaan, jopa säälin häntä, mutta .. niin just siksi en halua hänen kanssaan lähikontaktiin kun välimme ovat niin täynnä arpeutumattomia traumoja.. ja kun sieltä taustalta pilkistää jatkuvasti se "pelastus".. kun tuo äidin "jekyl & hyde" kaunnin ja hillityn käytöspanssarin uumenissa muuttuilee sitämukaa kuinka vahvoilla itse olen.
Mutsi iskee käännyttäjänä kuin gobra jos olen jotenkin pulassa.
Ja minä isken takaisin. Tietenkin. Minä en käännä ikinä kenellekkään toista poskeani. Täältä pesee jos joku on niin pöhkö, etenkin läheiset joiden pitäisi tuntea ja tietää kiivasluontoisuus, nopeat reflektit, huono hermoisuus, jne.
Semmosta tämä nyt vaan on.
Ymmärrän tilanteen, hyväksyäkin se on pakko.. juu, kukaanhan ei voi luvata kenellekkään tasalaatuista elämää summuuta..
Mut.. ei siihenkään pidä alistua lapatossuna että elämä on liian laadutonta.
Tasapainotella pitää kiikutikaakuti.
Onpas teikäläisellä tilannetta kerrakseen, eipä käy liioin kateeksi. Toisaalta tilanteeseesi on jonkinlaisia ratkaisuyrityksiä olemassa. Epätoivoisin ratkaisu on tietenkin, että ryhdy jehovantodistajaksi ainoastaan erotaksesi siitä, jolloin yli-innokas äitisi ei sinuun enää yhteyttä 'turhaan' pitelisi. Tätä keinoa en kuitenkaan suosittele, etkä sitä varmasti itsekään halua.
Mielestäni varteen otettava keino onkin ottaa toisenlainen asenne ensin äitiisi, ja sitten jehovantodistajuuteen. Ystävällisellä keskustelulla on yllättäviä seurauksia jos tietää mistä puhuu. Kun äitisi nyt on niinkin harras todistaja kuin on, niin pelaa peliä hänen säännöillään. Ota selvää jehovantodistajuudesta ja keskustele hänen kanssaan siitä. Netti on pullollaan erittäin hyviä sivuja, joiden avulla jehovantodistaja hiljentyy varsin tehokkaasti. Jehovantodistajuus ei kestä kriittistä tarkastelua, keskustele äitisi kanssa siitä kun olet 'opiskellut' jehovantodistajuuden akilleen kantapäät. Sivu, josta pääsee hienosti alkuun:
http://www.geocities.com/valaisija/
Äitisi tulee jossain vaiheessa pyörtämään esittämäsi asiat luopiovalheina ja demonisoi luopiot totaalisesti. Silloin on yksinkertaisinta vain todeta, että "osoita valhe". Jos kaikki on valetta, ei luulisi olevan kovin vaikeaa myöskin osoittaa noita valheita ja kertoa kuinka asiat 'oikeasti ovat'.
Huomaa, että äitisi tulee todennäköisesti olemaan koko elämänsä jehovantodistaja. Et voi siksi menestyksellisesti puolustaa kantaasi uskonvalinnoistasi (tai siitä ettei niitä ole) jos et tiedä mitä jehovantodistajuus on. Se kannattaa oppia, koska siitä on hyötyä suhteessasi äitiisi tulevaisuudessakin. Se että tiedät tarpeeksi jehovantodistajuudesta saattaa sulkea äitisi käännytysyritykset jossain vaiheessa lopullisesti - myös lapsesi suhteen.
Tilanteesi vaatii mitä suurinta kärsivällisyyttä ja halua oppia. Jehovantodistajuus on kokonaisuudessaan mielenkiintoinen (joskin surullinen) uskon suunta, joka perustuu jäsenistön vahvaan mielenhallintaan. Ei ole äitisi vika että hän uskoo jehovantodistajuuteen ja sen emojärjestöön vartiotorniseuraan. Äitisi on uhri ja uhria on syytä ymmärtää, ei tuomita. Ei hän itselleen mitään voi, varsinkaan jos tilanteeseen ympätään vielä jonkin asteista mielenjärkkyneisyyttä. Siinä on hysteerisen ja sokean uskomisen ainekset koossa.
Ole kiinnostunut äitisi uskonnosta, mutta valmistautunein mielin. Opettele esittämään vaikeita (oikeita) kysymyksiä, joihin jehovantodistajilla ei ole vastausta.
Sivulla www.jttuki.info on linkki nimim. Caitzun kotisivuille. Sieltä löytyy lahkon vanhan kirjallisuuden sivunäytteitä scannattuna. Näytteet koskevat täysin muuttuneita oppeja ja maailmanlopun ennusteita.
Näytteitä voisi tulostaa ja laittaa yksi kerrallaan postiluukkuun. Yksi kerrallaan, koska nippu voisi mennä roskikseen vain päällimmäisen lukemisen jälkeen.
Joskus on kirjoitettu kokemuksia tämmöisestä työstä. Ainakin se on todistajalle sietämätöntä.
Nuoret todistajat eivät tiedä näytteiden sisältämistä asioista ja kieltävät kysyttäessä ne. Henkilöstä riippuen ne saattavat myös ruveta tehoamaan. Ainakin toistettuna ja jos henkilö joutuu muuten kokemaan jonkin pettymyksen, on tehoa odotettavissa.
Itse asiassa lahko on se uskonnollinen yhdyskunta Suomessa, jossa vuosittainen eroomisprosentti on suurin ja vastaavasti suuri osa jäsenistöä on jossakin mielessä eroamiskynnyksellä.
Suurin este erolle on helpostikin pelko yksinäisyydestä. Silloin tulisi viitata siihen että esim. sivun www.jttuki.info foorumin H2O kautta löytää jo he seuraa entisistä todistajista, jotka eivät todellakaan ole sellaisten onnettomuuksien vaivaamia kuin lahkoseurakunnassa puhutaan.
Este erolle on myös mahdollinen sukulaisen tai ystävän jäsenyys lahkossa. Tuolloinhan eroamiseen käynnistävät toimet tulisi käynnistää heihin kaikkiin nähden.
.. mutta kun meillä on asiat niin pahasti olleet pielessä alusta asti.. ties mistä asti.. ettei omat voimat riitä.
Äidin äiti oli hurskas Körttiläinen. Syyllisti ja rankaisi aikoinaan niistä opeistaan lähtien, hän päätyi sodan jälkeen mielisairaalaan jonne kuoli ja sen ajan elämä oli sitämitä oli. Mun mutsi esikosena päätyi liian suureen vastuuseen ja on sairastunut kait sitäkautta.
Minulle on ollut nykyajassa mahdollista etsiä ja saada apua. Olen käyttänyt sitä hyväkseni.
Minä pääsin tutkimuksiin oman pääkoppani kanssa. Löytyi neurologinen poikkeavuus joka on sukuvika. Löytyi niitä kasvuni aikana altistavia tekijöitä jotka ovat vaarantaneet omaa mielenterveyttäni. Minä olen tominut parhaan kykyni mukaan niin että olen koittanut pysäyttää epäedullisen kehityksen kiertokulkua. Toki ne vanhempien, esivanhempien ("synnit" hih hi) teot vaikuttavat, mutta se mikä on hankalaa ja vaikeaa, sen voi ottaa myös haasteena ja kaikessa on mahdollisuutensa, heikkous voi olla myös vahvuus kun niin asennoituu.
Minäkö jehovantodistajaksi. Hah hah hah hah hah.. uuh..
Tai että minä asettuisin uhri äitini uhriksi ja alkaisin pelata jotakin jehovantodistajapeliä.. hyi olkoon.
Ettäkö minun tällä järjellä ja tietotaidoillani pitäisi antautua niitten pompoteltavaksi.
Ei ei ei..
olen toki sitäkin fundeerannut että sit kun muorilla alkaa voimat ehtyä, jos tulee silläviisiä hauraaksi ettei itse enään jaksa ja kykene osallistumaan jehovalaisuushommiin niin kyllähän minä sitä voin joskus kuskata niihin.. mutta siis niin että vasta sit kun ei itse enään voi ja jos, tai siis kun eivät ne uskjonsiskot ja veljet kuitenkaan välttämättä hänestä huolehdi senjälkeen kun hänestä ei ole enään mitään hyötyä sille lahkolle.. niin vasta sitten.
Voin sit istua postuassa, kutoa sukkaa ja lueskella tiedelehtiäni, mitä milloinkin.
Mutta RAJAT!.. ne pitää olla selkeästi tehtynä. Minä en niitä voi vetää. Mutsi ei niitä voi vetää.
Niistä minä olen valmis kompromissihengessä keskustelemaan mielenterveysasiantuntijan johdolla virallisesti ja asiallisesti ja jos mutsilta ei luonnu sit niitten noudattaminen niin hakekoon apunsa sit sellaiselta taholta jolla on valmiudet ja jaksamista avustajaksi.
Ulkopuolisten silmin pitäisi ymmärtää tässä se seikka että olen geeniperimäni kautta omalla tavallani järkähtämätön. Minunkin pääkoppani on jollakinlailla "umpiluuta", eikä käänny kuin tuuliviiri.
Kaksi uppiniskaista, fanaattisuuteen taipuvaista, ties miten ongelmaista on huono yhdistelmä.
Rakkauden, sen altruitisen nimissä juurikin meidänkalstaisemme tarvitsevat muiden taholta apua.. ja minä osaan sitä hakea.
Minä olen oman aikani tuote. En syyllisty siitä että nupuissa viiraa välillä. Osaan hakea itselleni apua ja oikeutta.
Minä en mene siihen vanhaan halpaan että meikäläiset olis muka sen syntisempiä kuin muutkaan vaikka sukuvika on ettei suksi aina luista ja jopo keulii välillä.
Mä en häpee itteeni, siis mitenkään perustavanlaatuisesti. Osaan olla sopivasti jopa röyhkeä jos niikseen on.. ja ajjajajajjai.. kun se tuntuu niin hemmetin hyvältä pikku annoksina. Elämä on välillä upeaa!
Vaikka perusasenne elämään onkin hyvä pitää nöyränä. Siis elämään. Muiden ihmisten tai itsensä edessä ei nöyristelemän pidä - sillä yhteen suuntaan kumartaminen on toisaalle pyllistelyä.
Elämänhän kukin saa, halusi tai ei.
Jokainen on syntyessään voittaja, sen vahvimman siittiön tuote. Periaatteessa syntyessään terve. Viallinen mutta poteniaalisesti mahdollinen elämään tasapainoisen terveesti niin fyysisesti kuin henkisesti.
Täältä löytyy upeaa tekstiä vanhemmille suunnattuna, lasten puolesta:
http://www.kolumbus.fi/jaakko.harjuvaara/4pas99.htm
Tämä oli oman akuuttiäitiyteni ajan seinätaulunani:
"Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä on omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan, vaan että heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä,
ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen,
mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, joista lapsenne singotaan elävinä nuolina."
(Kahlil Gibran: Profeetta, siv.19)
Kukaan ihminen ei omista toista ihmistä.
Sen jos kaikki hoksaisivat.. mutta jumala ei luo tasapuolisesti kaikille hyviä hoksottimia eikä niitä aina voida käyttää..
Paras tapa "opettaa" kanssakulkijoitaan on itse näyttää hyvää esimerkkiä myös tuosta ettei ole intoa omistaa muita omaan valtaansa.
Jehovantodistajat ei hoksaa että oman uskonoppien tuputtaminen ovikelloja soittelemalla loukkaa yksilönvapautta, etenkin silloin kun joku on henkisesti sairas ja huonossa kunnossa, silloin pitis kutsua apua ammattiasiantuntijoilta, pyytää heitä tueksi mukaan yhteistoimintaan, jeesaamaan, etsimään parannusta.. mutta eihän ne.. Niille omahyväisyys, oman lahkon elinvoimaisuus ja yhäti voimaantuminen on tärkein ja korkein päämäärä ja tavoite - viis yksilöiden mielenterveyksistä, lasten kehityksistä monipuolisesti ja omillaan selviytyviksi tasa-arvoisiksi, jne.
Ihan kuin tuotakin lahkoa ohjaisi itse Perkele eikä mikään rakkauden kaikkivaltias jumala.
Niin.. ja minä en ole siit hisahtanutkaan mistään täydellisyydestä, en puhu siitä että ihmisen pitäisi pyrkiä johonkin auvoiseen onneen..
Onni, se viittaa ennemminkin johokin hekuman huipentumaan. Riittää kun asiat pysyy kutakuinkin kohtuullisen hyvinä.
Se kait on onnea.. ettei asiat ole liian huonosti, että on toivoa ja luottamusta ja ehkä uskoa siihen että elämä kantaa vaikka se ei oliskaan jotakin "huippua"..