Kun nyt kerta naispappeuskysymys on niin vaikea ongelma, niin voisiko joku asian vastustaja selittää niitä Raamatun kohtia, joissa asia kielletään. Paavali Jumalan valitsemana ei tietenkään säädä mitään mielivaltaisia seurakunta-asetuksia, vaan kyllähän näillä kaikilla on kohdilla on jotkin järki- tai teologiset syyt. Käsittääkseni keskustelu on mennyt umpikujaan, koska kumpikaan osapuoli ei ryhdy kattavasti selittämään näitä kohtia, miten ne pitäisi käsittää eli mitä on rivien välissä.
En tahtoisi mitään juupaseipäs-väittelyä.
En tahtoisi mitään juupaseipäs-väittelyä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Raamatun ilmoitukseen, niin tässä tulee! Muualta tiedon hakeminen on pohjaa vailla. Jumalan Sana on ainut auktoritetti!
1 Timoteus 3:1. Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
2. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon MIES, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
3. ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
4. vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
5. sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?
6. Älköön hän olko äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi perkeleen tuomion alaiseksi.
7. Ja hänellä tulee myös olla hyvä todistus ulkopuolella olevilta, ettei hän joutuisi häväistyksen alaiseksi eikä perkeleen paulaan.
8. Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä,
9. vaan sellaisia, jotka pitävät uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa.
10. Mutta heitäkin koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.
11. Samoin tulee ( SEURAKUNNAN KAITSIJOIDEN JA SEURAKUNTAPALVELIJOIDEN VAIMOJEN, kirj. huomautus )vaimojen olla arvokkaita, ei panettelijoita, vaan raittiita, uskollisia kaikessa.
12. Seurakuntapalvelija olkoon yhden vaimon MIES, lapsensa ja kotinsa hyvin hallitseva.
13. Sillä ne, jotka ovat hyvin palvelleet, saavuttavat itselleen kunnioitettavan aseman ja suuren pelottomuuden uskossa, Kristuksessa Jeesuksessa.
Tiitus 1:5. Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat,
6. jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon MIES, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia.
7. Sillä seurakunnan kaitsijan on, niinkuin Jumalan huoneenhaltijan tulee, oltava nuhteeton, ei itserakas, ei pikavihainen, ei juomari, ei tappelija, ei häpeällisen voiton pyytäjä,
8. vaan vieraanvarainen, hyvää rakastava, maltillinen, oikeamielinen, pyhä, itsensähillitseväinen;
9. hänen tulee pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet.
Raamatun numeraalinen tutkiminen myöskin paljastaa sen toisasian, että naispappeus EI OLE Jumalan suunnitelmissa lainkaAn! Naispappeuden ovat kehitelleet tasa- arvoilla kiistelevät persoonat!
Jumalan sunnitelma on selvä ja johdonmukainen;
On Isä Jumala kaiken pää, Kristus Jeesus on seurakuntaruumiin (kaikista seurakunnista koostuvan uskovien joukon )pää.
Seurakunnan johtaja on Vanhimmiston veljistä koostuva joukko.
Perheen pää on mies.
"Tasa- arvovaltuutetut" pitävät tätä seuraavaa Raamatunkohtaa naispappeutta puolustavana kohtana. Sitä ennen mainitsen sen asian, että Raamattua tutkiesamme jonkin asian tiimoilta, täytyy huomioida asiayhteys!! Ehdottomasti, muutoin oemme tuuliajolla!!!
Galattalaiskirje 3:26. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
27. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
28. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole MIESTÄ eikä NAISTA; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
29. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.
- tämä Raamatunkohta käsittelee Jumalan lapseutta, siinä asiassa naisia ja miehiä ei eroitella, niinkuin tekstiyhteys paljastaa. Tämä Raamatunkohta EI siis käsittele seurakunnan kaitsijakysymystä! (pappeus)
Kun siis pappeudesta, johtamisesta, kaitsemisesta puhutaan, täytyy Raamatusta ottaa ne paikat, jotka käsittelevät SEURAKUNTAVIRKOJA!
PEK
Tunnen kyllä näitä Raamatun kohdat, joissa näin sanotaan, mutta kysymykseni olikin "MIKSI papin on oltava mies eikä nainen?" Miksi Jumala tahtoo näin?
siinäpä hyvä kysymys?
Minkäs Jumalalle teet, voiko ruukku sanoa tekijälle, miksi ninusta tällaisen teit?
Room. 9:20. Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"
21. Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
- Jumala varmasti näki hyväksi näinollen tehdä miehestä papin.
Ajatukseni on tämä; Mies luotiin ensin ja nainen on lähtöisin miehestä, kylkiluusta.
Jumalan järjestys on selvä, niinkuin edellisesä kirjoituksesani mainitsin.
Herää tietysti kysymys; miksi naista ei luotu ensin???
Antaneeko Jumala siiihen vastausta?
1 Mooses 5:1. Tämä on Aadamin sukuluettelo. Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi.
-Mies on Jumalan kuva, siksi pappi
-No, onhan nainenkin ihminen ja Jumalan kuva?...Miksi sitten..? Aina herää uusia kysymyksiä, joihin Raamattu ei anna tämän tarkempia vastauksia?
1 Kor. 11:3. Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää.
- mies on voimakkaampi kestämään paineita ja ei niin tunteiden mukaan elävä, selittäneekö tuo jotain?
- Herää tietysti taas kysymys, miksi naisesta tehtiin heikompi astia??
1 Timoteus 2:8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä;
9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.
11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
- olisiko tässä joku selitys?
Loppukaneettini; Jumalalla oli oikeus tehdä tahtonsa mukaan ja meidän ihmisten on siihen tyytyminen.
Löytyykö muita vastauksia,selvempiä ehkä?
Jos pappeutta perustellaan luomisjärjestyksellä ja sillä, että naisen on oltava alamainen miehelle, niin silloin kyse on muustakin kuin vain siitä, kuka saa olla pappi. Silloin voi todella kysyä, onko näin ajattelevilla miehillä kuitenkin sellainen ajatus, että mies on jotenkin parempi ja etuoikeutetumpi kuin nainen.
Mielenkiintoinen juttu on tuo, että usein sanotaan, että ei Jumala ole selitysvelvollinen, Jumala voi antaa käskyn ja jättää sen selittämättä. Minä vain en löydä Uudesta testamentista käskyjä, joita yhä pidetään sitovina ja joille ei olisi myös selitystä tai syytä. Ainoa sellainen on väitetty kielto naisen toimia pappina, mikäli ajatellaan sen olevan edelleen niin. Omana aikanaan taas sillekin oli selitys, mm. se että nainen ei silloin ylipäänsä ollut todistuskelpoinen, naisen todistuksella ei ollut mitään arvoa, joten naisen todistus Jeesuksestakin olisi ollut kelvoton.
siihen, kun kirjoitin seurakuntaviroista??
Se kait olsi selvin tilanne?
Eihän mies ihmisenä ole sen parempi, kuin nainenkaan, Herra on vain näin käskenyt tehdä pappisasiassa.
Minähän kirjoitin Raamatun sanoilla että, Jumalan lapsissa ei ole miestä, eikä naista eroteltu, kaikki ovat lapsia ja perillisiä.
Kyllähän naine saa todistaa, ym. mutta perheen "isäksi" naisesta ei luonnollisestikaan ole!
Itse arvostan naispuolisia! Suuresti! Vaika olenkin mies.
Luin kyllä tekstisi, mutta ilmeisesti valitettavasti en ymmärrä mitä tarkoitat.
Oma näkemykseni on ilmeisesti hyvin kaukana sinun näkemyksestäsi, jos siitä nyt sitten mitään ymmärsin...
Ylipäänsä en näe, että kirkon nykyisiä virkoja kovin helposti Raamatulla perustellaan tekemällä vääryyttä joko silloiselle tai nykyiselle virkarakenteelle.
Raamatun mukaan muuten myös seurakunnan palvelijan tulee olla yhden vaimon mies, ja jokainen selitysteos kertoo kyseisen viran olevan diakonian virka. Selityksestä vain aina poimitaan esiin se, että kaitsijan on oltava yhden vaimon mies.
Toisaalta Raamatussa ei ole ainoatakaan kohtaa, josta voisi päätellä, että mm. apostolin, paimenen, kaitsijan, profeetan ja opettajan virat ovat kaikki yhtä ja samaa papin virkaa, kuten nykyään ajatellaan.
Todistamiseen liittyvää pointtiani et ilmeisesti sinä ymmärtänyt lainkaan - en puhunut mitään tämän päivän todistamisesta, vaan nimenomaan Raamatun ajan tilanteesta ja nimenomaan silloisesta naisen asemasta, jossa nainen ei ollut juridisesti itsenäinen, vaan aina jonkun miehen vallan alla oleva - miehensä, isänsä tai jopa poikansa. Sellaisen sana ei ole luotettava, joten sellainen ei voi toimia opettajanakaan.
Miksi jätin pappisviran?
Entisen "naispapin" todistus ja tunnustus Ruotsin kirkko toteutti pappisviran avautumisen naisille 1958. Seurauksena oli "30-vuotinen sota" eikä suinkaan kiistakysymyksen unohtuminen tai kirkollisen ajattelun yhdenmukaistuminen. Ulla Hindbeckin, entisen naispapin "todistus" on herättänyt paljon keskustelua Ruotsissa.
Papppiskoulutus liberaaliteologian turmelema
Valmistuin teologian kandidaatiksi Upsalassa keväällä 1976. Koulutuksen aikana opin, että kaikkea Raamatussa olevaa oli koeteltava. Ei ollut varmaa, että kaikki, mitä siinä oli, olisi totta ja tärkeää. Koska ihmiset olivat sen kirjoittaneet, olivat he myös laittaneet siihen omat arvostuksensa ja oman aikansa yhteiskuntanäkemyksen. Raamattu sisälsi legendoja, myyttejä ja jopa satuja. Eihän nykyaikaisen ja valistuneen ihmisen tarvitse sellaisia niin vakavasti ottaa. Raamattua tuli tulkita ymmärryksellä, järjellä.
Minulla ei ollut aikaisempaa lujaa uskoa Raamattuun täydellisenä auktoriteettina. Siksi minusta oli jännittävää tutkia Raamattua järjen keinoin ja yrittää erottaa siinä oleva jumalallinen ja inhimillinen. Jumalallinen saisi jäädä jäljelle, mutta historian ja muun epätäydellisen voisi muuttaa tai yksinkertaisesti sivuuttaa. On mahdotonta, että tällainen raamattunäkemys voisi luoda pohjan aidolle uskolle. Mutta olin ymmärtänyt, ettei se, kummallista kyllä, ollut tarkoituskaan.
Raamatullisia perusteita ei kysytty
Tammikuussa 1977 minut vihittiin papiksi Tukholman hiippakuntaan. Oikeastaan en ollut aikonut tulla "papiksi", vaan ehkä seurakuntasihteeriksi tai mahdollisesti diakonissaksi. En ollut päämäärätietoinen. "Pappi" oli jotakin saavuttamatonta; en uskonut selviäväni siitä. Minulla oli sellainen käsitys, että papiksi ryhtyminen asettaisi minulle sellaisia kysymyksiä ja vaatimuksia, joihin en ollut kypsä. Mutta kun valmistuin, näyttivät vaihtoehdot kutistuneen. Niin seurakuntasihteereille kuin diakonissoillekin oli vähän töitä tarjolla. Papin virkoja sitävastoin oli runsaasti. Minut ylipuhuttiin aloittamaan kokeeksi ja osoittautuikin, ettei minkäänlaisia ongelmia ilmaantunut. Kukaan ei kysynyt, olinko ajatellut asian perinpohjaisesti, tiesinkö, oliko kutsumukseni oikealla perustalla, tiesinkö edes, mikä perustan tuli olla. Ihan kuin olisin mennyt mihin tahansa työhön. Minulla oli koulutus, joten olin myös siihen sopiva.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia saada niitä virkoja, jotka halusin. Seurakuntatyö sujui hyvin. Pidin tätä vahvistuksena kutsumukselleni. Aivan samoin muutamat ihmiset sanoivat minulle, kun halusin jättää viran: Kun kerran menee hyvin, kun se toimii, se ei voi olla väärin.
Mutta nyt Jumalan Sana puhuukin sitä vastaan, että nainen voisi olla paimen- ja opetusvirassa. Tämä ei liikuttanut minua vähääkään sen raamattunäkemyksen pohjalta kuin minulla oli viranhoitoni alussa.
Vasta muutaman vuoden virassaolon jälkeen, kun olin kypsynyt tehtävässäni, minulle alkoi selvitä, ettei se voinut olla oikein.
Kirkko ei tarvitse raamattu-uskollisia
Erään tunnustususkollisen papin ansiosta tulin tietoiseksi siitä vaikeasta asemasta, jossa raamattu- ja tunnustususkolliset ovat Ruotsin kirkossa. Ihmettelin sitä, mikä heidät sai kaikesta huolimatta jatkamaan naispappeuden vastustamista. Kenelläkään raamattu- ja tunnustususkollisella papilla ei ole mahdollisuuksia tulla nimitetyksi piispaksi. Kukaan siltä laidalta ei pääse kirkossa korkeampiin virkoihin. Heiltä kielletään jopa pappisvihkimys. Ihmeellistä on se, että Ruotsin kirkko torjuu kaikki raamattu- ja tunnustususkolliset vain siksi, että he ovat uskollisia Jumalan Sanalle ja kirkon Herralle, Kristukselle. Tämä on itse asiassa aivan järjetöntä. Jos kirkko torjuisi jotkut, niin eikö ennemmin ne, jotka eivät usko. Mutta kun sanomme, että uskollisuutemme Jumalan Sanalle ja Herralle Kristukselle vaatii meitä vastustamaan naispappeutta, tapahtuu tämä järjetön asia, uskolliset ajetaan pois ja vain uskottomat jätetään.
Ennen kaikkea lukemalla "Nya Väcktaren"- lehteä, sain syvempää ymmärrystä siitä, mitä Raamattu - uskollisuus merkitsee ja miten sieltä käsin nähdään Ruotsin kirkon kriisi, sen syvyys ja sen syyt. Naispappia ei kehoiteta kuuntelemaan tai lukemaan mitään, mikä tulee nk. "korkeakirkolliselta" suunnalta. Hehän ovat naispappeuden vastustajia ja siksi heidän näkemyksensä ovat yleensä vanhanaikaisia, epärealistisia ja vähän typeriä. Ja ennen kaikkea ne eivät sisällä mitään naispappeja ja heidän kannattajiaan kiinnostavaa. Kaikki tämä perustuu siihen, että pelätään tulla kosketukseen totuuden kanssa. Sillä kun luin mm. "Nya Väcktaren"-lehteä, josta minulla oli tällaisia ennakkoluuloja, havaitsin, että se, mitä siinä sanottiin oli hyvin perusteltua, viisasta ja järkevää. Ihminen ei voi, olipa miten järkevä tahansa, olla Jumalan yläpuolella. Ihminen ei voi olla Jumalaa parempi, kun on kysymys taivaallisista asioista.
Kristuksen kirkko hädässä
Kokemukset omasta virastani osoittivat, että "korkeakirkollisuuden" kritiikki oli kaikin tavoin aiheellista. Meidän maassamme Kristuksen kirkko on todella suuressa hädässä. Eräs perustavanlaatuinen syy tähän olin minä itse ja minun naispapin virkani. Jos Kristuksen kirkko uudestaan pystytetään - mikä on välttämätöntä - sen on tapahduttava Raamatun ja tunnustuksen perusteella. Se ei voi tapahtua, jos nainen edelleen pyrkii pitämään kiinni pappisvirasta, joka sotii Raamattua ja tunnustusta vastaan.
Keväällä -85 G.A.Danell piti Nyköpingissä esitelmän aiheesta "Uskon perusteet". Olin siellä, kuuntelin ja tulin vakuuttuneeksi, että Jumalaan voi täysin luottaa. Jumala on totuus ja Jumalan Sana on läpikotaisin totta. Jumalan Sana seisoo vahvana ja horjumattomana, eikä sitä saa muuttaa, eikä sitä tarvitse asettaa kyseenalaiseksi.
Se oli minulle uutta. Se oli uskoa eikä epäilystä ja se tuli minulle valtavan merkittäväksi. Se antoi kokonaan uusia näkökulmia.
Kristuksen kirkon tulisi kai kuitenkin olla uskova eikä epäilevä kirkko. Tänään Ruotsin kirkon papeilta ja piispoilta odotetaan, että heidän on epäiltävä Herraa Kristusta tai jopa kiellettävä Hänet. Muutoin heillä ei ole asiaa kirkon virkaan. Tässä täytyy olla kysymys siitä, että sahataan sitä oksaa, jolla itse istutaan, että kaiken alta viedään perustus.
Kansankirkko - uskova kirkko
Tänään Ruotsin kirkko on jakautunut. Toisaalta on "kansankirkko", jossa epäily on uskoa arvokkaampaa, toisaalta on "uskova kirkko".
"Kansankirkossa" poliittisesti valitut ihmiset päättävät siitä, mikä on kirkon oppi. Ei-kristillisellä esivallalla on auktoriteettiasema ja se myös nimittää piispat. "Kansankirkossa" ei ole tärkeintä se, mitä Jumala opettaa Sanassaan, vaan se, mitä ihmiset ajattelevat ja haluavat. Jumalan Sana on siltä varalta, että sitä satuttaisiin tarvitsemaan. "Kansankirkossa" voi uskoa kristilliseen oppiin niiltä osin kuin haluaa tai olla kokonaan uskomatta. Hyvin menee joka tapauksessa. Mutta uskottavuuden säilyttämiseksi on välttämätöntä pitää kiinni tasa-arvosta ja kirkon demokratiasta. Maallikon sana painaa enemmän kuin papin. On välttämätöntä kuulua poliittiseen puolueeseen voidakseen olla mukana päättämässä kirkollisista ja seurakunnallisista kysymyksistä. Raamattu- ja tunnustususkollisuus on Ruotsin kirkossa jotakin hyvin rumaa, eikä sitä saa esiintyä. Voisi luulla, että "kansankirkon" pilakuva näyttää tältä. Mutta pahinta on se, että tämä on pohjimmiltaan aivan totta. Tässä turmeltuneessa kirkossa toimivat kaikki naispapit. Vain täältä löytyvät heidän kannattajansa.
"Uskovassa kirkossa" Jumalan Sana on korkein auktoriteetti ja Kristus on Herra kirkossaan. Täällä edellytetään uskoa ja uskollisuutta Jumalan Sanalle. Täällä kestävänä perustuksena on Raamattu ja tunnustus. Uskova kirkko on vähemmistö ja enemmistön "kansankirkko" painostaa sitä voimakkaasti. Uskovassa kirkossa ei ole naispappeja, koska se on Jumalan Sanan ja tunnustuksen vastaista.
Joskus sanotaan, ettei naispappeus ole kirkolle mikään suuri kysymys. Se kysymys on nyt jätettävä ja kaikkien on hyväksyttävä, että kirkko on avannut pappisviran naisille. Mutta Jumalan Sana puhuu asiasta ja puhuu sitä vastaan. Ja Jumalan Sanan puhuessa on kaikki tärkeää. Jumalan Sana on kaikkien ideologisten virtausten yläpuolella. Jumalan Sana sitoo kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina.
Ei tasa-arvokysymys
1 Kor.14 luvussa Apostoli Paavali lausuu Pyhässä Hengessä Herran tahdon, että naisen tulee vaieta seurakuntakokouksessa eikä hänen ole lupa puhua. Tämä tulee Herralta, sanoo apostoli; se ei ole mikään tasa-arvokysymys.
On vain niin, että tämä on Herran Kristuksen pyhä tahto, eikä meidän tarvitse käsitellä tätä tasa-arvokysymyksenä.
Kansankirkon edustajat ja epäkristillinen hallitus muuttavat apostolin sanat vastakohdakseen ja kutsuvat naisen puhumaan seurakunnassa. Tämä on järjetöntä.
He luulevat selvästi, että apostoli Paavalilla oli jotakin naisia vastaan. He luulevat selvästi olevansa rakkaudellisempia naisia kohtaan kuin apostoli Paavali, niin, rakkaudellisempia kuin Herra Kristus itse, sillä Hän onse, joka puhuu apostolin kautta. 1 Tim:ssä kielletään suoraan naisen toimiminen opetusvirassa. Se ei voi olla Kristuksen tosi kirkko, joka ei välitä tästä mitään.
Naispappeus ei ole koskaan ollut Kristuksen tosi kirkolle mikään tasa-arvokysymys. Herra on kaikkien nykyaikaisten ideologioittemme yläpuolelle. Hänelle tasa-arvo ei ole mikään ongelma, eikä ole Hänen kirkollensakaan.
Jeesuksen valinta
Kun Herra Kristus osoittaa kirkkonsa suuntaviivat, antaa Hän paimen- ja opetusviran miehille, kutsumiensa apostolien välityksellä.
Koska Hän on Tosi Jumala Tosi Jumalasta ja yhtä Jumalan Isän Kaikkivaltiaan kanssa, olisi Herra Kristus ilman muuta valinnut naisen apostoliksi, jos se olisi ollut Hänen tarkoituksensa. Meidän ei tarvitse koskaan epäillä, etteikö Hän olisi voinut tehdä niin oman aikansa naisnäkemyksestä huolimatta. Sillä on syvempi merkitys, kun Hän antaa paimen- ja opetusviran miehille. Nainen saa toisia tehtäviä.
Erilaiset tehtävät
Jumala loi ihmisen joko mieheksi tai naiseksi ja antoi heille eri tehtävät. Samoin Herra kristus antaa kirkossaan miehelle ja naiselle eri tehtävät. Se on Hänen tahtonsa ja Hänen hyvän järjestyksensä mukaista. Hän tietää, mikä on parasta meille ja mikä on parasta Hänen kirkolleen. Se, että jotkut naiset eivät tyydy omiin tehtäviinsä, jotka heille on uskottu, ei ole Herran Kristuksen vaan heidän oma vikansa. Naispappeus on puhdasta tottelemattomuutta Herraa kohtaan. Täytyy olla väärin, että Ruotsin kirkko tekee tottelemattomuudesta lain, joka koskee kaikkia kirkossa.
Samaistuttava Raamatun naisiin
Kaikki 12 valittua apostolia, paimen- ja opetusviran perusta, olivat miehiä. Myös kaikki heidän seuraajansa olivat miehiä. Jumalanpalveluksessa pappi on apostolien, Kristuksen sijainen. Mistä naispapit löytävät identiteettinsä? Tämä on kokonaisuuden kannalta tärkeätä. Raamatussa on monia naisia, jotka opetuslapsina seurasivat ja palvelivat Herraa. Kukaan heistä ei hoitanut paimen- tai opetusvirkaa. Kristityt naiset tekevät oikein samaistuessaan Raamatun naisiin eikä sen miehiin.
Ei syrjinnästä kysymys
Lehdistössä ja TV:ssä puhutaan silloin tällöin naispapeista, joilla on vaikeuksia virkansa hoitamisessa. Sen kerrotaan johtuvan siitä, että heidän miespuoliset "korkeakirkolliset" kolleegansa vastustavat heitä ja kohtelevat heitä huonosti. Naispappeuden vastustamisen yhteydessä käytetään mielellään sellaisia sanoja kuin syrjintä ja naisviha.
On arvotonta käyttää sellaisia sanoja tässä yhteydessä. Se on pahan puhumista. Naispappeuden vastustaminen ei perustu naisvihaan, syrjintään eikä mihinkään pahaan, vaan johonkin aivan muuhun, johonkin hyvään, minkä ei pitäisi olla tuntematonta niille, jotka tekevät työtä kirkossa. Jumala on syynä naispappeuden vastustamiseen. Se on rakkauden teko Herraa Kristusta ja lähimmäisiä, naispappeja kohtaan.
Naisen toimiminen paimen- ja opetusvirassa on rikkomus Herran ilmoitettua tahtoa vastaan. Se on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Ne, joita kutsutaan "naispappeusystävällisiksi", eivät välitä siitä, että heidän naispuoliset kolleegansa elävät vaarallisesti.
Vastustaminen on rakkauden ilmaus
Naispappeuden vastustaminen on Kristillisen rakkauden ilmaus. Kristittyinä uskomme iankaikkiseen elämään, mutta myös iankaikkiseen rangaistukseen. Meidän on pidettävä hyvää huolta omasta ja toistemme autuudesta. Jos joku on joutunut harhaan, tottelemattomuudessa pois Jumalan luota, on häntä ojennettava, jotta hän voisi, jos mahdollista, tulla autetuksi kääntymykseen. On rakkaudetonta laiminlyödä sitä velvollisuutta, joka meillä on toisiamme kohtaan.
Raamatun vakavasti ottaminen johti eroon
Kun minä "pappina", uuden raamattunäkemykseni pohjalta, halusin opettaa, että Jumala on Totuus, että Jumalan Sana on Totuus, että meidän on otettava Jumalan Sana vakavasti, että meidän tulee uskoa Herraan Kristukseen ja seurata Häntä kuuliaisuudessa, havaitsin kaiken kestämättömäksi. Koko tilanteeni oli kestämätön. Ymmärsin, miten vähän uskottava minun täytyi olla totisessa julistuksessa, jos halusin olla "oikea opettaja". Minähän olin ristiriidassa itseni kanssa. Minä olin pappina itse todiste siitä, etten ottanut Jumalaa vakavasti. Minähän osoitin, etten itse uskonut siihen, mitä sanoin. Silloin en voinut odottaa, että kukaan muukaan ottaisi julistustani vakavasti. Ja siloinhan kaikki oli aivan turhaa. Kun otin Jumalan Sanan vakavasti, minun oli pakko jättää pappisvirkani. Sen tein joulukuussa 1985.
Naispappi ei ole koskaan "oikea opettaja"
On mahdotonta, että naispappi voisi olla "oikea opettaja". Hän ei voi tuntea oikeaa oppia, koska silloin hän ei olisi pappi. Hän ei ole julistuksessaan uskottava. Oikeastaan yhdenkään seurakunnista ei pitäisi suostua ottamaan vastaan naista paimenekseen. Herra ei ole häntä kutsunut eikä hänellä ole oikeutusta. Mutta näin kuitenkin tehdään ja usein Raamattu-uskollisten "oikeiden opettajien" kustannuksella. Meillä Ruotsissa ei millekään muulle aseteta niin matalia vaatimuksia kuin kirkolle. Matalat vaatimukset ovat halveksunnan eräs muoto. Ei uskota, että kirkko voisi täyttää mahdolliset vaatimukset. Kirkko on epätäydellinen ja tulee sitä olemaankin, koska se koostuu epätäydellisistä ihmisistä. Mutta ei ole oikein tyytyä tähän. Kirkon Herra on täydellinen. Hänen kirkkonsa täytyy kaikin tavoin pyrkiä täydellisyyteen. pitää sitä päämääränään ja lähtökohtanaan. Kirkko ei saa tyytyä vähään. Kristuksen kirkon on pyrittävä siihen, että se on oikea kirkko ja että siellä on kuuliaisuus kirkon oikealle Herralle, joka on Kristus.
Alkuperä: Ulla Hindbeck: Varför jag lämnade prästämbetet. Käännös: Marjo Ahlqvist.
Perusta-lehti 3/1988
Väliotsikointi toimituksen.
Valoa ristiltä 4/1997
niin löydät sieltä, miten Jumala itse ohjasi erämaavaelluksella temppelin ja pappeuden; kenen pojista tulikaan pappeja ja kenen alttaripalvelijoita! Tätä ei Jeesus kumonnut. Ei siihen Paavalia tarvita, kyllä se ihan löytyy raamatusta.
on leeviläisiä.
Olen tavannut vain yhden.
Amerikkalaisen vaihto-oppilaan jonka suku oli ent.juutalaisia ja isä metodistipappi.Heidän sukunimensä oli Levy.
että jos Jeesus olisi tahtonut saarnaamaan naisia, niin Hän olisi ottanut esim. puolet naisia ja puolet miehiä kärkijoukkoonsa. Mutta näinhän ei käynyt. Siinä on joku syvempi syy. Opetuslapsijoukkoon kuuluu laajemmin kyllä sitten sekä että erilaisiin muihin tehtäviin.
Siihen voi olla esimerkiksi sellainen syvempi syy, että tuona aikana kaikki naiset olivat jonkun miehen omaisuutta, joten mies saattoi lähteä heti kun kutsuttiin, mutta naisen olisi pitänyt saada mieheltään lupa. (Monikohan olisi saanut...)
Toki siihen on voinut olla jokin muukin syy, mutta mikään kohta Raamatussa ei kerro, miksi Jeesus tämän valinnan teki. Pelkkä se, että hän näin valitsi, ei myöskään mitenkään edellytä vielä, että kaikkien pappien kaikkina aikoina tulee olla miehiä.
Miksi muuten aina vedotaan siihen, että Jeesus valitsi vain miehiä opetuslapseksi ja siksi papin on oltava mies? Jeesus kutsui ehtoolliselle vain ne samat opetuslapset - pitäisikö siitä samalla logiikalla ymmärtää, että ehtoollinen on tarkoitettu vain miehille tai jopa vain papeille? Missään kun Jeesus ei sano, että jakakaa tätä ehtoollista muillekin, vaan "niin usein kuin TE tätä syötte..."
Miksi jätin pappisviran?
Entisen "naispapin" todistus ja tunnustus Ruotsin kirkko toteutti pappisviran avautumisen naisille 1958. Seurauksena oli "30-vuotinen sota" eikä suinkaan kiistakysymyksen unohtuminen tai kirkollisen ajattelun yhdenmukaistuminen. Ulla Hindbeckin, entisen naispapin "todistus" on herättänyt paljon keskustelua Ruotsissa.
Papppiskoulutus liberaaliteologian turmelema
Valmistuin teologian kandidaatiksi Upsalassa keväällä 1976. Koulutuksen aikana opin, että kaikkea Raamatussa olevaa oli koeteltava. Ei ollut varmaa, että kaikki, mitä siinä oli, olisi totta ja tärkeää. Koska ihmiset olivat sen kirjoittaneet, olivat he myös laittaneet siihen omat arvostuksensa ja oman aikansa yhteiskuntanäkemyksen. Raamattu sisälsi legendoja, myyttejä ja jopa satuja. Eihän nykyaikaisen ja valistuneen ihmisen tarvitse sellaisia niin vakavasti ottaa. Raamattua tuli tulkita ymmärryksellä, järjellä.
Minulla ei ollut aikaisempaa lujaa uskoa Raamattuun täydellisenä auktoriteettina. Siksi minusta oli jännittävää tutkia Raamattua järjen keinoin ja yrittää erottaa siinä oleva jumalallinen ja inhimillinen. Jumalallinen saisi jäädä jäljelle, mutta historian ja muun epätäydellisen voisi muuttaa tai yksinkertaisesti sivuuttaa. On mahdotonta, että tällainen raamattunäkemys voisi luoda pohjan aidolle uskolle. Mutta olin ymmärtänyt, ettei se, kummallista kyllä, ollut tarkoituskaan.
Raamatullisia perusteita ei kysytty
Tammikuussa 1977 minut vihittiin papiksi Tukholman hiippakuntaan. Oikeastaan en ollut aikonut tulla "papiksi", vaan ehkä seurakuntasihteeriksi tai mahdollisesti diakonissaksi. En ollut päämäärätietoinen. "Pappi" oli jotakin saavuttamatonta; en uskonut selviäväni siitä. Minulla oli sellainen käsitys, että papiksi ryhtyminen asettaisi minulle sellaisia kysymyksiä ja vaatimuksia, joihin en ollut kypsä. Mutta kun valmistuin, näyttivät vaihtoehdot kutistuneen. Niin seurakuntasihteereille kuin diakonissoillekin oli vähän töitä tarjolla. Papin virkoja sitävastoin oli runsaasti. Minut ylipuhuttiin aloittamaan kokeeksi ja osoittautuikin, ettei minkäänlaisia ongelmia ilmaantunut. Kukaan ei kysynyt, olinko ajatellut asian perinpohjaisesti, tiesinkö, oliko kutsumukseni oikealla perustalla, tiesinkö edes, mikä perustan tuli olla. Ihan kuin olisin mennyt mihin tahansa työhön. Minulla oli koulutus, joten olin myös siihen sopiva.
Minulla ei ollut mitään vaikeuksia saada niitä virkoja, jotka halusin. Seurakuntatyö sujui hyvin. Pidin tätä vahvistuksena kutsumukselleni. Aivan samoin muutamat ihmiset sanoivat minulle, kun halusin jättää viran: Kun kerran menee hyvin, kun se toimii, se ei voi olla väärin.
Mutta nyt Jumalan Sana puhuukin sitä vastaan, että nainen voisi olla paimen- ja opetusvirassa. Tämä ei liikuttanut minua vähääkään sen raamattunäkemyksen pohjalta kuin minulla oli viranhoitoni alussa.
Vasta muutaman vuoden virassaolon jälkeen, kun olin kypsynyt tehtävässäni, minulle alkoi selvitä, ettei se voinut olla oikein.
Kirkko ei tarvitse raamattu-uskollisia
Erään tunnustususkollisen papin ansiosta tulin tietoiseksi siitä vaikeasta asemasta, jossa raamattu- ja tunnustususkolliset ovat Ruotsin kirkossa. Ihmettelin sitä, mikä heidät sai kaikesta huolimatta jatkamaan naispappeuden vastustamista. Kenelläkään raamattu- ja tunnustususkollisella papilla ei ole mahdollisuuksia tulla nimitetyksi piispaksi. Kukaan siltä laidalta ei pääse kirkossa korkeampiin virkoihin. Heiltä kielletään jopa pappisvihkimys. Ihmeellistä on se, että Ruotsin kirkko torjuu kaikki raamattu- ja tunnustususkolliset vain siksi, että he ovat uskollisia Jumalan Sanalle ja kirkon Herralle, Kristukselle. Tämä on itse asiassa aivan järjetöntä. Jos kirkko torjuisi jotkut, niin eikö ennemmin ne, jotka eivät usko. Mutta kun sanomme, että uskollisuutemme Jumalan Sanalle ja Herralle Kristukselle vaatii meitä vastustamaan naispappeutta, tapahtuu tämä järjetön asia, uskolliset ajetaan pois ja vain uskottomat jätetään.
Ennen kaikkea lukemalla "Nya Väcktaren"- lehteä, sain syvempää ymmärrystä siitä, mitä Raamattu - uskollisuus merkitsee ja miten sieltä käsin nähdään Ruotsin kirkon kriisi, sen syvyys ja sen syyt. Naispappia ei kehoiteta kuuntelemaan tai lukemaan mitään, mikä tulee nk. "korkeakirkolliselta" suunnalta. Hehän ovat naispappeuden vastustajia ja siksi heidän näkemyksensä ovat yleensä vanhanaikaisia, epärealistisia ja vähän typeriä. Ja ennen kaikkea ne eivät sisällä mitään naispappeja ja heidän kannattajiaan kiinnostavaa. Kaikki tämä perustuu siihen, että pelätään tulla kosketukseen totuuden kanssa. Sillä kun luin mm. "Nya Väcktaren"-lehteä, josta minulla oli tällaisia ennakkoluuloja, havaitsin, että se, mitä siinä sanottiin oli hyvin perusteltua, viisasta ja järkevää. Ihminen ei voi, olipa miten järkevä tahansa, olla Jumalan yläpuolella. Ihminen ei voi olla Jumalaa parempi, kun on kysymys taivaallisista asioista.
Kristuksen kirkko hädässä
Kokemukset omasta virastani osoittivat, että "korkeakirkollisuuden" kritiikki oli kaikin tavoin aiheellista. Meidän maassamme Kristuksen kirkko on todella suuressa hädässä. Eräs perustavanlaatuinen syy tähän olin minä itse ja minun naispapin virkani. Jos Kristuksen kirkko uudestaan pystytetään - mikä on välttämätöntä - sen on tapahduttava Raamatun ja tunnustuksen perusteella. Se ei voi tapahtua, jos nainen edelleen pyrkii pitämään kiinni pappisvirasta, joka sotii Raamattua ja tunnustusta vastaan.
Keväällä -85 G.A.Danell piti Nyköpingissä esitelmän aiheesta "Uskon perusteet". Olin siellä, kuuntelin ja tulin vakuuttuneeksi, että Jumalaan voi täysin luottaa. Jumala on totuus ja Jumalan Sana on läpikotaisin totta. Jumalan Sana seisoo vahvana ja horjumattomana, eikä sitä saa muuttaa, eikä sitä tarvitse asettaa kyseenalaiseksi.
Se oli minulle uutta. Se oli uskoa eikä epäilystä ja se tuli minulle valtavan merkittäväksi. Se antoi kokonaan uusia näkökulmia.
Kristuksen kirkon tulisi kai kuitenkin olla uskova eikä epäilevä kirkko. Tänään Ruotsin kirkon papeilta ja piispoilta odotetaan, että heidän on epäiltävä Herraa Kristusta tai jopa kiellettävä Hänet. Muutoin heillä ei ole asiaa kirkon virkaan. Tässä täytyy olla kysymys siitä, että sahataan sitä oksaa, jolla itse istutaan, että kaiken alta viedään perustus.
Kansankirkko - uskova kirkko
Tänään Ruotsin kirkko on jakautunut. Toisaalta on "kansankirkko", jossa epäily on uskoa arvokkaampaa, toisaalta on "uskova kirkko".
"Kansankirkossa" poliittisesti valitut ihmiset päättävät siitä, mikä on kirkon oppi. Ei-kristillisellä esivallalla on auktoriteettiasema ja se myös nimittää piispat. "Kansankirkossa" ei ole tärkeintä se, mitä Jumala opettaa Sanassaan, vaan se, mitä ihmiset ajattelevat ja haluavat. Jumalan Sana on siltä varalta, että sitä satuttaisiin tarvitsemaan. "Kansankirkossa" voi uskoa kristilliseen oppiin niiltä osin kuin haluaa tai olla kokonaan uskomatta. Hyvin menee joka tapauksessa. Mutta uskottavuuden säilyttämiseksi on välttämätöntä pitää kiinni tasa-arvosta ja kirkon demokratiasta. Maallikon sana painaa enemmän kuin papin. On välttämätöntä kuulua poliittiseen puolueeseen voidakseen olla mukana päättämässä kirkollisista ja seurakunnallisista kysymyksistä. Raamattu- ja tunnustususkollisuus on Ruotsin kirkossa jotakin hyvin rumaa, eikä sitä saa esiintyä. Voisi luulla, että "kansankirkon" pilakuva näyttää tältä. Mutta pahinta on se, että tämä on pohjimmiltaan aivan totta. Tässä turmeltuneessa kirkossa toimivat kaikki naispapit. Vain täältä löytyvät heidän kannattajansa.
"Uskovassa kirkossa" Jumalan Sana on korkein auktoriteetti ja Kristus on Herra kirkossaan. Täällä edellytetään uskoa ja uskollisuutta Jumalan Sanalle. Täällä kestävänä perustuksena on Raamattu ja tunnustus. Uskova kirkko on vähemmistö ja enemmistön "kansankirkko" painostaa sitä voimakkaasti. Uskovassa kirkossa ei ole naispappeja, koska se on Jumalan Sanan ja tunnustuksen vastaista.
Joskus sanotaan, ettei naispappeus ole kirkolle mikään suuri kysymys. Se kysymys on nyt jätettävä ja kaikkien on hyväksyttävä, että kirkko on avannut pappisviran naisille. Mutta Jumalan Sana puhuu asiasta ja puhuu sitä vastaan. Ja Jumalan Sanan puhuessa on kaikki tärkeää. Jumalan Sana on kaikkien ideologisten virtausten yläpuolella. Jumalan Sana sitoo kaikkia kristittyjä kaikkina aikoina.
Ei tasa-arvokysymys
1 Kor.14 luvussa Apostoli Paavali lausuu Pyhässä Hengessä Herran tahdon, että naisen tulee vaieta seurakuntakokouksessa eikä hänen ole lupa puhua. Tämä tulee Herralta, sanoo apostoli; se ei ole mikään tasa-arvokysymys.
On vain niin, että tämä on Herran Kristuksen pyhä tahto, eikä meidän tarvitse käsitellä tätä tasa-arvokysymyksenä.
Kansankirkon edustajat ja epäkristillinen hallitus muuttavat apostolin sanat vastakohdakseen ja kutsuvat naisen puhumaan seurakunnassa. Tämä on järjetöntä.
He luulevat selvästi, että apostoli Paavalilla oli jotakin naisia vastaan. He luulevat selvästi olevansa rakkaudellisempia naisia kohtaan kuin apostoli Paavali, niin, rakkaudellisempia kuin Herra Kristus itse, sillä Hän onse, joka puhuu apostolin kautta. 1 Tim:ssä kielletään suoraan naisen toimiminen opetusvirassa. Se ei voi olla Kristuksen tosi kirkko, joka ei välitä tästä mitään.
Naispappeus ei ole koskaan ollut Kristuksen tosi kirkolle mikään tasa-arvokysymys. Herra on kaikkien nykyaikaisten ideologioittemme yläpuolelle. Hänelle tasa-arvo ei ole mikään ongelma, eikä ole Hänen kirkollensakaan.
Jeesuksen valinta
Kun Herra Kristus osoittaa kirkkonsa suuntaviivat, antaa Hän paimen- ja opetusviran miehille, kutsumiensa apostolien välityksellä.
Koska Hän on Tosi Jumala Tosi Jumalasta ja yhtä Jumalan Isän Kaikkivaltiaan kanssa, olisi Herra Kristus ilman muuta valinnut naisen apostoliksi, jos se olisi ollut Hänen tarkoituksensa. Meidän ei tarvitse koskaan epäillä, etteikö Hän olisi voinut tehdä niin oman aikansa naisnäkemyksestä huolimatta. Sillä on syvempi merkitys, kun Hän antaa paimen- ja opetusviran miehille. Nainen saa toisia tehtäviä.
Erilaiset tehtävät
Jumala loi ihmisen joko mieheksi tai naiseksi ja antoi heille eri tehtävät. Samoin Herra kristus antaa kirkossaan miehelle ja naiselle eri tehtävät. Se on Hänen tahtonsa ja Hänen hyvän järjestyksensä mukaista. Hän tietää, mikä on parasta meille ja mikä on parasta Hänen kirkolleen. Se, että jotkut naiset eivät tyydy omiin tehtäviinsä, jotka heille on uskottu, ei ole Herran Kristuksen vaan heidän oma vikansa. Naispappeus on puhdasta tottelemattomuutta Herraa kohtaan. Täytyy olla väärin, että Ruotsin kirkko tekee tottelemattomuudesta lain, joka koskee kaikkia kirkossa.
Samaistuttava Raamatun naisiin
Kaikki 12 valittua apostolia, paimen- ja opetusviran perusta, olivat miehiä. Myös kaikki heidän seuraajansa olivat miehiä. Jumalanpalveluksessa pappi on apostolien, Kristuksen sijainen. Mistä naispapit löytävät identiteettinsä? Tämä on kokonaisuuden kannalta tärkeätä. Raamatussa on monia naisia, jotka opetuslapsina seurasivat ja palvelivat Herraa. Kukaan heistä ei hoitanut paimen- tai opetusvirkaa. Kristityt naiset tekevät oikein samaistuessaan Raamatun naisiin eikä sen miehiin.
Ei syrjinnästä kysymys
Lehdistössä ja TV:ssä puhutaan silloin tällöin naispapeista, joilla on vaikeuksia virkansa hoitamisessa. Sen kerrotaan johtuvan siitä, että heidän miespuoliset "korkeakirkolliset" kolleegansa vastustavat heitä ja kohtelevat heitä huonosti. Naispappeuden vastustamisen yhteydessä käytetään mielellään sellaisia sanoja kuin syrjintä ja naisviha.
On arvotonta käyttää sellaisia sanoja tässä yhteydessä. Se on pahan puhumista. Naispappeuden vastustaminen ei perustu naisvihaan, syrjintään eikä mihinkään pahaan, vaan johonkin aivan muuhun, johonkin hyvään, minkä ei pitäisi olla tuntematonta niille, jotka tekevät työtä kirkossa. Jumala on syynä naispappeuden vastustamiseen. Se on rakkauden teko Herraa Kristusta ja lähimmäisiä, naispappeja kohtaan.
Naisen toimiminen paimen- ja opetusvirassa on rikkomus Herran ilmoitettua tahtoa vastaan. Se on tottelemattomuutta Jumalaa kohtaan. Ne, joita kutsutaan "naispappeusystävällisiksi", eivät välitä siitä, että heidän naispuoliset kolleegansa elävät vaarallisesti.
Vastustaminen on rakkauden ilmaus
Naispappeuden vastustaminen on Kristillisen rakkauden ilmaus. Kristittyinä uskomme iankaikkiseen elämään, mutta myös iankaikkiseen rangaistukseen. Meidän on pidettävä hyvää huolta omasta ja toistemme autuudesta. Jos joku on joutunut harhaan, tottelemattomuudessa pois Jumalan luota, on häntä ojennettava, jotta hän voisi, jos mahdollista, tulla autetuksi kääntymykseen. On rakkaudetonta laiminlyödä sitä velvollisuutta, joka meillä on toisiamme kohtaan.
Raamatun vakavasti ottaminen johti eroon
Kun minä "pappina", uuden raamattunäkemykseni pohjalta, halusin opettaa, että Jumala on Totuus, että Jumalan Sana on Totuus, että meidän on otettava Jumalan Sana vakavasti, että meidän tulee uskoa Herraan Kristukseen ja seurata Häntä kuuliaisuudessa, havaitsin kaiken kestämättömäksi. Koko tilanteeni oli kestämätön. Ymmärsin, miten vähän uskottava minun täytyi olla totisessa julistuksessa, jos halusin olla "oikea opettaja". Minähän olin ristiriidassa itseni kanssa. Minä olin pappina itse todiste siitä, etten ottanut Jumalaa vakavasti. Minähän osoitin, etten itse uskonut siihen, mitä sanoin. Silloin en voinut odottaa, että kukaan muukaan ottaisi julistustani vakavasti. Ja siloinhan kaikki oli aivan turhaa. Kun otin Jumalan Sanan vakavasti, minun oli pakko jättää pappisvirkani. Sen tein joulukuussa 1985.
Naispappi ei ole koskaan "oikea opettaja"
On mahdotonta, että naispappi voisi olla "oikea opettaja". Hän ei voi tuntea oikeaa oppia, koska silloin hän ei olisi pappi. Hän ei ole julistuksessaan uskottava. Oikeastaan yhdenkään seurakunnista ei pitäisi suostua ottamaan vastaan naista paimenekseen. Herra ei ole häntä kutsunut eikä hänellä ole oikeutusta. Mutta näin kuitenkin tehdään ja usein Raamattu-uskollisten "oikeiden opettajien" kustannuksella. Meillä Ruotsissa ei millekään muulle aseteta niin matalia vaatimuksia kuin kirkolle. Matalat vaatimukset ovat halveksunnan eräs muoto. Ei uskota, että kirkko voisi täyttää mahdolliset vaatimukset. Kirkko on epätäydellinen ja tulee sitä olemaankin, koska se koostuu epätäydellisistä ihmisistä. Mutta ei ole oikein tyytyä tähän. Kirkon Herra on täydellinen. Hänen kirkkonsa täytyy kaikin tavoin pyrkiä täydellisyyteen. pitää sitä päämääränään ja lähtökohtanaan. Kirkko ei saa tyytyä vähään. Kristuksen kirkon on pyrittävä siihen, että se on oikea kirkko ja että siellä on kuuliaisuus kirkon oikealle Herralle, joka on Kristus.
Alkuperä: Ulla Hindbeck: Varför jag lämnade prästämbetet. Käännös: Marjo Ahlqvist.
Perusta-lehti 3/1988
Väliotsikointi toimituksen.
Valoa ristiltä 4/1997
alkuun
Koska Raamattu sanoo: pappi on, yhden vaimon mies.
""Miksi muuten aina vedotaan siihen, että Jeesus valitsi vain miehiä opetuslapseksi ja siksi papin on oltava mies? Jeesus kutsui ehtoolliselle vain ne samat opetuslapset - pitäisikö siitä samalla logiikalla ymmärtää, että ehtoollinen on tarkoitettu vain miehille tai jopa vain papeille? Missään kun Jeesus ei sano, että jakakaa tätä ehtoollista muillekin, vaan "niin usein kuin TE tätä syötte..." ""
Jeesuksen esimerkkiä ja Häntä tulee kaikessa seurata. Joka tahtoo Jeesusta seurata, niin Häntä sitten tulee seurata - ei tämän maailman sielullista järkeilyä ja tunteilua.
Joka ei tahto Jeesusta seurata, niin seuratkoon sitten tämän maailman voimia.
Onko siis ymmärrettävä, että jos Raamattua luetaankin kirjaimellisesti ehtoollisen osalta (ehtoollinen vain lähimmille opetuslapsille, jotka olivat miehiä) se on järkeilyä mutta painaakin naispappeusasiassa omantunto ja Jumalan ilmoitus? Toisin sanoen järki valikoi kohteet, jotka otetaan kirjaimellisesti? Niinkö?
Antaisitteko vastauksia ymmärtämättömän yksinkertaiselle...
En nyt oikein ymmärrä, mitä vastauksellasi yrität sanoa. Mikä tuossa oli nyt sitä, missä on käytetty tämän maailman voimia?
Missä kaikessa tulee seurata Jeesuksen esimerkkiä? Siinä että vain mies voi olla pappi koska vain miehet olivat opetuslapsia vai siinä että vain miehet saavat ehtoollista koska vain miehet saivat Jeesukselta ehtoollista...? Molemmissa vai ei kummassakaan vai jostain ihmeellisestä syystä pappeudessa mutta ei ehtoollisessa - ja mikä siinä tapauksessa osoittaa, että esimerkki on ymmärrettävä eri tavalla?
Kirjoitan ihan lyhyesti ja oletan että tunnet hyvin kiistanalaiset raamatunkohdat ja gnostilaisuuden. Minä olen itsekseni arvellut että Paavali näillä opetuksillaan tahtoo varjella seurakuntakuria ja järjestystä. Juutalaiset naiset, niin nöyriä ja alistuvia kuin olivatkin olivat ilmeisesti rohkaistuneet radikaalin uuden tasa-arvoisen uskon myötä. Jeesushan oli aikansa radikaali ja mullisti juutalaisten suhtautumisen naissukupuoleen. Naiset lienevät innoissaan siis kyselleet suureen ääneen ja pohdiskelleet opetusta, joten kokoukset häiriintyivät. 1.Tim 2.luvussa Paavali kirjoittaa nuorelle Timoteukselle joka on opettajana Efeson srk:ssa. Efesossa palvottiin Artemis-jumalatarta ja siellä oli myös gnostilaisia, jolta harhaopilta Paavali varoituksillaan tahtoi varjella seurakuntaa. Perusteluina olivat myös se että mies luotiin ensin ja Jumala kohteli Aatamia vastuullisempana kuin Eevaa. Näyttää myös olevan tänäkin päivänä se tilanne että miehellä on ympäri maailman jostain syystä enemmän auktoriteettia kuin naisella, noin yleensä. Lähden nyt pois, mutta palaan myöhemmin mukaan.