Kysymys:
Mitkä kolme asiaa ärsyttävät sinua eniten kristillisessä teologiassa? (ja koska mitään yhtenäistä kristillistä teologiaa ei ole olemassakaan, niin tarkennetaan niin, että tarkoitan sillä evankelis-luterilaista kristillisyyttä)
Minun vastaukseni:
1. Oppi siitä, että vain Jeesukseen uskovat saavat ikuisen elämän. Tämä on sekä omahyväistä että suvaitsematonta.
2. Oppi siitä, että Raamattu on kokonaisuudessaan virheetöntä Jumalan sanaa. Tämä tekee kristinuskosta juridiikkaa muistuttavan saivartelutieteen, jossa ei aidolle rakkaudelle ole paljonkaan tilaa.
3. Oppi siitä, että Jumala tapatti oman poikansa lunastaakseen ihmisten synnit. Tämä on yhtaikaa irvokasta ja käsittämätöntä. Uskonto, jossa ihmisen pahoinpitely ja teloittaminen on kaiken keskipiste, on luotaantyöntävä.
Mitkä kolme asiaa ärsyttävät sinua eniten kristillisessä teologiassa? (ja koska mitään yhtenäistä kristillistä teologiaa ei ole olemassakaan, niin tarkennetaan niin, että tarkoitan sillä evankelis-luterilaista kristillisyyttä)
Minun vastaukseni:
1. Oppi siitä, että vain Jeesukseen uskovat saavat ikuisen elämän. Tämä on sekä omahyväistä että suvaitsematonta.
2. Oppi siitä, että Raamattu on kokonaisuudessaan virheetöntä Jumalan sanaa. Tämä tekee kristinuskosta juridiikkaa muistuttavan saivartelutieteen, jossa ei aidolle rakkaudelle ole paljonkaan tilaa.
3. Oppi siitä, että Jumala tapatti oman poikansa lunastaakseen ihmisten synnit. Tämä on yhtaikaa irvokasta ja käsittämätöntä. Uskonto, jossa ihmisen pahoinpitely ja teloittaminen on kaiken keskipiste, on luotaantyöntävä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minua ärsyttää kristillisessä teologiassa se, että se on satua. Uskonto on sairaus joka pitäisi poistaa.
että ihminen ei ole tuhansien vuosien aikana
tällä puolella lainkaan kehittynyt, taikausko
ja huuhaa saavat aina vain jalansijaa, vaikka
tieto ympäröivästä todellisuudests on lisääntynyt
huimasti.
Ja tietysti se, että edelleen soditaan, kidutetaan
ym. uskonnon nimissä.
Uskonto on lajillemme tyypillinen mielisairauden
laji, josta ei varmaan koskaan päästä täysin eroon.
Oikeassa olet. Kristinusko on ahdasmielistä ja suvaitsematonta. Ihmisellä ei ole perisyntiä, mutta perityperyys, joka saa hänet turvautumaan mihin vaan, jos se saa hänen olonsa paremmaksi tai antaa hänen elämälleen edes pienen päämääränpoikasen. Viittaan tässä lähinnä ihmisten luontaiseen kuolemanpelkoon. Ihminen ei halua ymmärtää, että todennäköisintä on, että kuoleman jälkeen häntä ei yksinkertaisesti ole. Tämän vuoksi osittain Jumalaan on liiankin helppo uskoa. Se on typerää, koska mitään todisteita tyypin olemassaolosta ei ole...
"Mitkä kolme asiaa ärsyttävät sinua eniten kristillisessä teologiassa? (ja koska mitään yhtenäistä kristillistä teologiaa ei ole olemassakaan, niin tarkennetaan niin, että tarkoitan sillä evankelis-luterilaista kristillisyyttä)"
Hankalahko kysymys. Ei minua kristillisessä teologiassa mikään ärsytä, mutta pikemmin tuon teologian todeksi elämisessä muutamat asiat arveluttavat. Sikäli kuin itse kirjoitan ja olen opiskellut kirjoittamista, olen tullut huomanneeksi, että simppeleinkin teksti voidaan ymmärtää hieman eri tavoin. Moderni runo voidaan ymmärtää monin tavoin, joskus oikein, mutta useimmiten väärin. Raamattu ei ole 12-rivinen runo, vaan tuhansia sivuja kattava massiivinen opus. Se ei ole yksinkertaista sanomaa, eikä sitä voida vain yksinkertaisesti ymmärtää kuin sulkemalla kaikki häiritsevä pois. Tästä syystä Raamatun oppien mukaan eläminen on mahdotonta ja tästä johtuen 1) eräät ihmiset, jotka väkisin vääntäen itselleen hokevat elävänsä jumalan tahdon mukaisesti ovat niitä itseäni eniten ärsyttäviä tapauksia. Eikä kyse ole suinkaan kristinuskosta, vaan kyseisistä ihmisistä persoonina. Yhtälailla tästä johtuen on 2) ihmisiä, jotka pursuavat rauhaa ja hyvää tahtoa, kun puhe on kristinuskosta ja, kun he eivät tunne oloaan turvattomaksi. Kun sitten osuu kohdalle ihminen, joka ei ajattelekaan samalla tavalla, nämä ihmiset ovat täynnä katkeruutta, vihaa ja pelkoa. He pelkäävät jumalan luomia olentoja, joita heidän pitäisi rakastaa kuin itseään, mutta kohtelevat heitä kuin spitaalisia. Kolmatta kohtaa en nyt aivan tähän hätään keksi, mutta kyse on joka tapauksessa enemmän yksilöllisistä puitteista ja siitä, että kiikkerällä laudalla rakkaus on vihaa ja jumaluus saatanallisuutta, eivätkä eräät uskovaiset tunnu erottavan itsessään oikeastaan kumpaakaan. Entisenä psykologian opiskelijana voisin kuvitella, että näiden ihmisten lapsuus ei ole ollut kovin vakaalla pohjalla perhesuhteissa, vaan niistä saattaa löytyä tavallista enemmän tyrannisoivia vanhempia, joille ei paljoa vastaan laitettu. Ongelmat ovat jääneet käsittelemättä ja tässä ollaan... (Go USA)
Itseäni sieppaavat samat asiat kuten myös.
Kohtaan 1. ajattelee myös jotkut papit ja teologit siten, että Jumalan rakkaus ja pelastus koskisi aivan kaikkia riippumatta maanpäällisestä uskosta.
Mikäli jumala on olemassa ja hän on niin täydellinen ja rakastava, tahtoisin uskoa tähän vaihtoehtoon. Muutenhan jumala olisi täysi mulkku.
"2. Oppi siitä, että Raamattu on kokonaisuudessaan virheetöntä Jumalan sanaa. Tämä tekee kristinuskosta juridiikkaa muistuttavan saivartelutieteen, jossa ei aidolle rakkaudelle ole paljonkaan tilaa. "
Ja tähän liittyen minua on aina ihmetyttänyt ja pelottanut sellainen järjetön uskoon tuleminen. Etenkin kun se usko on pahasti ristiriidassa raamatun kirjaimellisuuden kanssa.
Hengellinen ajattelu ei ole minulle vierasta ja tiedän kuinka se voi saada ihmisen haltuunsa ja kuvitelemaan ja filosofoimaan asioita silä lailla, etei niihin voi argumentoida kunnolla vastaan. Tämä kirjaimellisuus on kuitenkin hyvinkin helposti vastaargumentoitava asia...siitä ei pääse mihinkään, vaikka kuinka hengellisesti venkuloisi..
Kohta 3:Kyllähän tuo raamatun symboliikka on muutenkin vähintäänkin oma sairautensa. Itse ymmärsin tuon lunastusjutun kerran aivan kuumepäissäni houraillessani, ajatellessani "hengellisesti".
Monet asiat raamatussa on ymmärrettävissä vain kun aivot laittaa "hengelliselle" vaihteelle, jolloin varmaankin oikea aivopuolisko saa täydellisesti vallan tai sitten se on orastavaa skitsofreniaa. Silloin asiat kaikki asiat maailmassa on ymmärrettävissä hengellisesti ja niissä on näennäinen tarkoitus ja kaiken saa liittymään yhdeksi kokonaiskuvaksi.
Myös äärimmäinen humaanisuus ja empatia kuuluvat hengelliseen ajatteluun, siksipä ihmettelenkin useiden täällä kirjoittelevien uskovaisten "sielun" kylmyyttä ja asennoitumista kanssaihmisiin.
- Se vie pois vapauden (kun kaikki mitä tehdään on ikäänkuin "jumalaa" varten)
- Se synnyttää erimielisyyksiä, pahimmassa tapauksessa sotia
- Uskovaiset ovat jotenkin "jumalan" armoilla, oma minä saattaa unohtua