Abortoidut vauvat

Abortoidut "vauvat" eivät ole vielä "ihmisiä" joten niitä ei tarvitse kastaa. Ei sillä että ihmisiä muutenkaan tarvitsisi kastaa minkään pilipalin takia. "Kadotus" hahaha! Kaikki me maadumme samalla tavalla ennemmin tai myöhemmin. Sen jälkeen ei ole mitään, mutta emme me sitä silloin kaipaakaan.
Kadotuksessa on varmaan hirmusesti eläimiä.

Lapsikaste on kirkon keksimä tapa saada jäseniä omiin piireihinsä. Sillä ei ole mitään muuta merkitystä. Se ei *pelasta* sinään ketään mistään, koska ei ole tarvetta sellaiseen. Olemme lähtöisin Luojastamme ja sinne kerran palaamme, vähitellen kokemustemme ja tietoisuutemme lisääntyessä elämä elämältä. On ihan sama onko joku kastettu tai ei, sillä kaikki, todella kaikki, ovat Jumalan lapsia, hänestä lähteneitä Valon kipinöitä, Jumalallisia Henkiolentoja ihmiskehossa kokemassa täällä elämää kaksinaisuuden ja materian rajoittavassa maailmassa. Kasteen, sellaisen kuin UT näyttää esimerkkiä eli aikuiskasteen, pitäisi olla ihmisen TIETOINEN ilmaisu tahdostaan palata *Jumalan lapseksi*. (käsite, joka vaatisi pitemmän selityksen...ehkä?)
Jumala on kaikki mitä on. Siis ihmiskehokin on alkuaan jumalallista energiaa, mutta sillä sinänsä ei ole muuta merkitystä kuin olla käyttövälineenä fyysisen elämän aikana sielulle, joka toivoo saavansa kokea jälleen uuden ihmiselämän. Jos kehonrakennusprosessi (sikiökausi) jostain syystä keskeytyy ja sielu, joka sen oli suunnitellut itselleen, etsii heti toisen karmaansa sopivan uuden perheen . Saattaa olla, että hän kuitenkin vähän harmitteli tulevaksi äidikseen suunnitellun naisen päätöstä abortoida alkanut raskautensa , mutta koska kaikilla on vapaa valinta (ja vastuu niistä), hän kunnioittaa tämän naisen päätöstä, eikä kenelläkään ole oikeutta syyllistää häntä siitä.
Siis lyhyesti: Emme ole kehomme. Kehomme on vain käyttöväline sielullemme(joka on todellinen olemuksemme),jotta voisimme toimia fyysisessä olomuodossa 3D:n energioissa. Missä tahansa elämän vaiheessa kehon yhteys sieluun katkeaa (=kuolema), se palaa maan energioihin, josta se oli rakentunutkin eli sielulla ei ole sen kanssa enää mitään yhteyttä eikä sillä ole hänelle/sielulla enempää merkitystä kuin loppuun käytetyllä vaatteella joka joutaa heittää pois.

Varoitus: Kaikki mitä kirjoitin, ei ole tarkoitettu kenellekään uskottavaksi eikä käännytettäväksi pois omasta uskostaan. Jos näistä ajatuksistani on hyötyä jollekin etsiessään vastauksia, niin ok. Muussa tapauksessa unohtakoon kaiken mitä sattui lukemaan täällä!

on tarkoitettu rohkaisuksi kaikille niille äideille, jotka ovat jossakin elämänvaiheessaan joutuneet tekemään abortin..

Aloituksen kaltaisia kysymyksiä sekä pohdiskeluja esiintyy hyvin usein myöskin karismaattisten seurakuntiemme keskuudessa, jossa asia aiheuttaa uskoontulleille äideille suorastaan syvää ahdistusta ja masennusta.
Seurakunnissamme kyllä useimmiten laitetaan "kuormaa kuorman päälle", mutta kukaan ei edes "pikkusormellaan" kevennä sitä, vaikka Jeesus sanoo, että: "kantakaa toistenne taakkoja, niin te täytätte Kristuksen lain".

Moni ei tule ajatelleeksi myöskään sitä, että kaiken elämän alku, (myös uskonelämämme), on Isä Jumalan armo; ja että Jumalan armosta me saamme elää.

Koska luterilaisen kirkon johtoporras ei halua tai kykene vastaamaan aiheessa esitettyihin kysymyksiin, katson Jumalan mielen mukaiseksi kertoa kaikille abortin tehneille äideille tämän tosiasian, että kadotustuomiota ei lausuta abortoiduille lapsille laisinkaan, vaan he kasvavat taivaallisen Jumalan valtakunnan seimessä aikuisiksi, jossa heidät annetaan sitten heidän omille äideilleen, kunhan äitien on aika nousta taivaisiin. Lapset odottavat iloisina äitejään palaavaksi maailmasta..

Että turha on kenenkään alkaa vänkäämään ja leikkimään lapsikasteasialla aborttilasten kohdalla, ellei kirkkokunnat ota asian suhteen kirkkosymposiumeissaan selvää kantaa asiaan..