Me suomalaiset olemme olleet iänikuisesti nöyrää kansaa ulospäin. Olemme oppineet nielemään
kaikenlaista sontaa ensin lapsina opettajiltamme ja myöhemmin pomoiltamme.
Olemme pienissä piireissä tottuneet valittamaan saamaamme kurjaa kohtelua, muttemme ole tottuneet yhtenäisenä kansana nousemaan epäkohtia vastaan.
Tämä on sitä vanhaa mallia.
Nyt on selvästi meneillään uudet tuulet. Meidän suomalaisten paljon parjattu huono itsetuntoisuus on selvästi väistymässä. Oppilaat uskaltavat sanoa opettajilleen suoran rohkeasti mielipiteensä.
Enää ei voi pomot pompotella meitä miten sattuu ilman, etteivät jossain vaiheessa joutuisi siitä vastuuseen. Ihmiset ovat alkaneet keräytymään yhteen uskaltaen siten nousta vastustamaan tärkeäksi kokemaansa asiaa.
Tämä ilmiö mikä nyt pyörii Ari Koivusen ympärillä on ääritapaus, joka mielestäni hyvin kuvaa sitä, ettei enää nuoret suostu olemaan nöyrästi hiljaa ja kuuntelemaan auktoriteettihahmona symbolisoivia tuomareita ilman, ettei sanoittaisi omaakin mielipidettä.
Ari-ilmiö nostattaa kahdensuuntaista reaktiomalleja:
Vanhaa mallia kannattavat puolustavat linjaansa: nuoren pitää olla hiljaa ja kuunnella tuomaria, joka on auktoriteettiasemassa.
Uuden linjan edustajat puolustavat Arin oikeutta sanoa sanottavansa itselleen tyypilliseen tapaan.
Nyt ollaan törmäyskurssilla vanhojen ja uusien mallitusten kanssa.
Sitä tämä Ari-ilmiö hyvin kuvaa.
Muutosvastarinta on voimallista kuten on myös halu muutokseen.
Ari on tahtomaattaankin ja kokemattomuuttaan joutunut tämän muutosprosessin keskelle.
Hän on ikään kuin shakkinappula mitä heitellään suuntaa ja toiseen riippuen kumman linjauksen edustaja on kirjoittamassa – vanha vai uuden.
Ari symbolisoi muutosta. Arin olemassa ololla on paljon suurempi merkitys kuin vain Idolikilpailun osallistujana. Hän on tavallansa uranuurtaja nuorten saadessa äänessä kuuluville hänen kauttaan, mikä vastavuoroisesti herättää voimakasta vastarintaa vanhojen mallien ylläpitäjissä.
’Sota’ tarvitsee aina uhrinsa. On vain ikävää, että siihen osumakurssille joutuu nuori mies.
Mikä siis neuvoksi?
Olisiko mitkään rauhanneuvottelut mahdollisia?
Voidaanko saada aikaan sopuratkaisua niin, että sekä vanhojen että uusien linjojen edustajat saisivat jollakin kurin tyytyväisyyden eikä kumpikaan osapuoli kokisi menettäneensä mitään?
kaikenlaista sontaa ensin lapsina opettajiltamme ja myöhemmin pomoiltamme.
Olemme pienissä piireissä tottuneet valittamaan saamaamme kurjaa kohtelua, muttemme ole tottuneet yhtenäisenä kansana nousemaan epäkohtia vastaan.
Tämä on sitä vanhaa mallia.
Nyt on selvästi meneillään uudet tuulet. Meidän suomalaisten paljon parjattu huono itsetuntoisuus on selvästi väistymässä. Oppilaat uskaltavat sanoa opettajilleen suoran rohkeasti mielipiteensä.
Enää ei voi pomot pompotella meitä miten sattuu ilman, etteivät jossain vaiheessa joutuisi siitä vastuuseen. Ihmiset ovat alkaneet keräytymään yhteen uskaltaen siten nousta vastustamaan tärkeäksi kokemaansa asiaa.
Tämä ilmiö mikä nyt pyörii Ari Koivusen ympärillä on ääritapaus, joka mielestäni hyvin kuvaa sitä, ettei enää nuoret suostu olemaan nöyrästi hiljaa ja kuuntelemaan auktoriteettihahmona symbolisoivia tuomareita ilman, ettei sanoittaisi omaakin mielipidettä.
Ari-ilmiö nostattaa kahdensuuntaista reaktiomalleja:
Vanhaa mallia kannattavat puolustavat linjaansa: nuoren pitää olla hiljaa ja kuunnella tuomaria, joka on auktoriteettiasemassa.
Uuden linjan edustajat puolustavat Arin oikeutta sanoa sanottavansa itselleen tyypilliseen tapaan.
Nyt ollaan törmäyskurssilla vanhojen ja uusien mallitusten kanssa.
Sitä tämä Ari-ilmiö hyvin kuvaa.
Muutosvastarinta on voimallista kuten on myös halu muutokseen.
Ari on tahtomaattaankin ja kokemattomuuttaan joutunut tämän muutosprosessin keskelle.
Hän on ikään kuin shakkinappula mitä heitellään suuntaa ja toiseen riippuen kumman linjauksen edustaja on kirjoittamassa – vanha vai uuden.
Ari symbolisoi muutosta. Arin olemassa ololla on paljon suurempi merkitys kuin vain Idolikilpailun osallistujana. Hän on tavallansa uranuurtaja nuorten saadessa äänessä kuuluville hänen kauttaan, mikä vastavuoroisesti herättää voimakasta vastarintaa vanhojen mallien ylläpitäjissä.
’Sota’ tarvitsee aina uhrinsa. On vain ikävää, että siihen osumakurssille joutuu nuori mies.
Mikä siis neuvoksi?
Olisiko mitkään rauhanneuvottelut mahdollisia?
Voidaanko saada aikaan sopuratkaisua niin, että sekä vanhojen että uusien linjojen edustajat saisivat jollakin kurin tyytyväisyyden eikä kumpikaan osapuoli kokisi menettäneensä mitään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
:D...
Kyllä nämä Ari-fanit jaksavat huvittaa. Siis että oikein yhteiskunnallinen muutos on tapahtumassa? Mihinkä voi mennä nauraan..
Kerron sinulle karun totuuden ystävä. Näitä irwinejä ja mattinykäsiä on aina ollut tässä maassa, ei tämä aika mikään poikkeus ole. Suomen kansa ilmeisesti tarvitsee tällaisia hahmoja itsetuntonsa kasvattamiseen.
vanhana opettajattarena. Ihmeekseni(köhän) olenkin tuon nuoren, mukavan, rehellisen ja lahjakkaan pojan puolella. Eikö tämä vasta ole kummallista? En ymmärrä farisealaista lynkkausmentaliteettia lainkaan. Eivät siis kaikki Arin kannattajat ole nuoria kapinnallisia, kuten olemme monta kertaa täällä lukeneet. On myös meitä vanhoja "kapinallisia". :)
Sopua tässä asiassa ei saada, mutta kaikilla olkoon mielipiteenvapaus, myös Arilla! Jokainen myös olkoon rehellinen itselleen ja ajatelkoon omilla aivoillaan.
Ari on aito ja mukava poika,joka laulaa kuin enkeli.
jokin raja nyt sentään! voin sanoa ihan suoraan, että EN ole tätä vanhaa mallia kannattava yksilö ja iältäni olen nuori parikymppinen. arvostan arin rohkeutta puolustaa itseään ja vahvuutta sanoa omat mielipiteensä, mutta siinä vaiheessa hän meni liian pitkälle kun rupesi muita arvostelemaan. remu, ilkka, pikku g. mikä hän kuvittelee olevansa?
idolilta vaaditaan nöyryyttä, ja sitä ei tästä jätkästä tunnu löytyvän. ari OLI suosikkini, mutta ääntäkään en ole häneen uhrannut juuri tuon ylimielisyyden takia.
ja varsinainen vastaus kysymykseesi:
miksi ihmeessä tämä tilanne edes vaatisi minkäänlaisia rauhanneuvotteluja? antaa ihmisten olla mitä mieltä hyvänsä ja toimia sen mukaan. ari on itse soppansa keittänyt; turha teidän fanien on ruveta häntä puolustelemaan tai hänen tekojaan analysoimaan. kaikista typerintä tässä on ruveta toisten mielipiteisiin vaikuttamaan. ainoa todellinen sotatila joka tässä on syttynyt, on syttynyt arin ja hänen uskollisien fanien välille, sillä te fanittajat näytätte olevan aika pulassa arin moukkamaisen käytöksen takia. yhdyn asko kalloseen: ari tulee menettämään paljon faneja, ja se on sääli.
Olet selvästi juorulukijoita,jotka uskovat kaiken mitä lehdet tuputtavat?Itse en keskity niinkään lehtien lööpeihin vaan itse kisan esityksiin.
Hiukan ulkoisesti "kapinallisia" pitää katsoa hiukan pintaa syvemmälle. Hissukat kätkevät esim. kateutensa ja ilkeytensä ihan kiitettävästi. Olen nuorten kanssa työskennellessäni nähnyt monta "kilttiä tyttöä" (monta sutta lammasten vaatteissa) ja monta "ilkeää poikaa" (monta lammasta suden vaatteissa). Siksi en niin kauhesti perusta noista lööppien mainitsemista "haukuista". Ehkä me vanhat sitten kuiten osaamme suhteuttaa asioita paremmin. Kummallista...
nyt sorruin itse yleistämään...