Onko täydellinen tasa-arvo edes mahdollista. Täydellinen tasa-arvo edellyttäisi kaikille ihmisille samanlaisten mahdollisuuksien luontia. Tämän lisäksi täydellisen tasa-arvon pitäisi taata ihmisille yhtäläisen taloudellisen riippumattomuuden, mahdollisuudet yhtäläisiin harrastuksiin ja omistukseen. Täydellisen tasa-arvon perusteella ei onnellisuuden esteet saisi tulla ulkopuolelta, ne voisivat olla vain sisäisiä.
Tämä tarkoittaisi sitä, että ihmisillä tulisi olla saada haluamansa ura näin halutessaan. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla yhtäläinen oikeus omistaa kesämökkejä, autoja, veneitä, elektroniikkaa, moottorikelkkoja jne. Ihmistä ei saisi arvioida hänen saavutustensa perusteella, sillä näillä ei ole merkitystä. Eri arvoinen koulutus asettaisi ihmisiä eri arvoiseen asemaan työmarkkinoilla. Täydellinen tasa-arvo edellyttäisi oikeutta siihen mitä muillakin on. Vaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi tämän saavuttamiseen. Joko ihmisten pitäisi olla täydellisen epäitsekkäitä, tällainen on esimerkiksi kristillinen lähimmäisen rakkauden valtakunta, tai luonnonvaroja olisi käytettävissä loputtomasti, rantatontteja riittää kaikille halukkaille kuten myös jokaiselle riittää johtajan uria sekä heidän haluamansa määrä autoja. Taloudellista riippuvuutta ei tällöin olisi. Myöskään onnellisuutta olisi rajattomasti tarjolla, koska täysin epäitsekkäät ihmiset eivät keskittyisi kuin auttamaan kanssaeläjiään.
Ehkä tämän vuoksi olisi oleellisempaa, että meitä kohdeltaisiin nimenomaan oikeudenmukaisesti eikä tasa-arvoisesti. Oikeudenmukaisuuden olosuhteista puhuttaessa on kyse siitä, että hyödykkeitä kuten uria, autoja, mökkejä, rantatontteja, vapaa-aikaa tai muita vastaavia ei ole kaikille jaettavaksi yhtä paljoa. Lisäksi ihmiset ovat ainakin jossain määrin itsekkäitä. Näistä syistä meitä ei voida koskaan kohdella täysin tasa-arvoisesti. On jopa tapauksia, jolloin emme toivo tasa-arvoista kohtelua. Tällainen on esimerkiksi verottaja. Verottajan toivotaan toivovan erityisesti oikeudenmukaisesti eikä tasa-arvoisesti. Progressiivinen verotus on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen, se on pikemminkin oikeudenmukainen jossa nähdään suurilla tuloilla olevan varaa maksaa suhteessa enemmän veroja.
Työntekijää valittaessa meitä ei kohdella tasa-arvoisesti. Miksi tätä toivoisimmekaan. Jos jokaisella on tasa-arvoinen mahdollisuus työpaikkaan tai jopa jokaisen halukkaan on ks. työpaikka saatava niin omilla ansioilla ei ole mitään merkitystä. Tästä syystä toivommekin meitä kohdeltavan oikeudenmukaisesti, haluamme että ahkeruudellamme ja saavutuksillamme on merkitystä ja ne huomioidaan oikeudenmukaisesti.
Lisää aiheesta jahka jaksaa.
Tämä tarkoittaisi sitä, että ihmisillä tulisi olla saada haluamansa ura näin halutessaan. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla yhtäläinen oikeus omistaa kesämökkejä, autoja, veneitä, elektroniikkaa, moottorikelkkoja jne. Ihmistä ei saisi arvioida hänen saavutustensa perusteella, sillä näillä ei ole merkitystä. Eri arvoinen koulutus asettaisi ihmisiä eri arvoiseen asemaan työmarkkinoilla. Täydellinen tasa-arvo edellyttäisi oikeutta siihen mitä muillakin on. Vaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi tämän saavuttamiseen. Joko ihmisten pitäisi olla täydellisen epäitsekkäitä, tällainen on esimerkiksi kristillinen lähimmäisen rakkauden valtakunta, tai luonnonvaroja olisi käytettävissä loputtomasti, rantatontteja riittää kaikille halukkaille kuten myös jokaiselle riittää johtajan uria sekä heidän haluamansa määrä autoja. Taloudellista riippuvuutta ei tällöin olisi. Myöskään onnellisuutta olisi rajattomasti tarjolla, koska täysin epäitsekkäät ihmiset eivät keskittyisi kuin auttamaan kanssaeläjiään.
Ehkä tämän vuoksi olisi oleellisempaa, että meitä kohdeltaisiin nimenomaan oikeudenmukaisesti eikä tasa-arvoisesti. Oikeudenmukaisuuden olosuhteista puhuttaessa on kyse siitä, että hyödykkeitä kuten uria, autoja, mökkejä, rantatontteja, vapaa-aikaa tai muita vastaavia ei ole kaikille jaettavaksi yhtä paljoa. Lisäksi ihmiset ovat ainakin jossain määrin itsekkäitä. Näistä syistä meitä ei voida koskaan kohdella täysin tasa-arvoisesti. On jopa tapauksia, jolloin emme toivo tasa-arvoista kohtelua. Tällainen on esimerkiksi verottaja. Verottajan toivotaan toivovan erityisesti oikeudenmukaisesti eikä tasa-arvoisesti. Progressiivinen verotus on kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen, se on pikemminkin oikeudenmukainen jossa nähdään suurilla tuloilla olevan varaa maksaa suhteessa enemmän veroja.
Työntekijää valittaessa meitä ei kohdella tasa-arvoisesti. Miksi tätä toivoisimmekaan. Jos jokaisella on tasa-arvoinen mahdollisuus työpaikkaan tai jopa jokaisen halukkaan on ks. työpaikka saatava niin omilla ansioilla ei ole mitään merkitystä. Tästä syystä toivommekin meitä kohdeltavan oikeudenmukaisesti, haluamme että ahkeruudellamme ja saavutuksillamme on merkitystä ja ne huomioidaan oikeudenmukaisesti.
Lisää aiheesta jahka jaksaa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
enemmin tasavertaisuudesta kuin tasa-arvoisuudesta.
Tasa-arvo tarkottaa pikemminkin mahdollisuutta, esteettömyyttä kuin tasapäistä toteutumaa.
Täydellinen tasa-arvo on absaktio jo sinänsä. Tämä ihanne vaatisi sitä, että kaikilla ihmisillä olisi samanlaiset mahdollisuudet, toiveet, tarpeet jne.. Näinhän asianlaita ei ole. Siksi puhutaankin mahdollisuuksien tasa-arvosta silloin, kun tasa-arvo käsitteestä keskustellaan.
Mahdollisuuksien tasa-arvo pitää sisällään sen idean, että ihmisillä täytyisi olla samanlaiset mahdollisuudet pyrkiä toteuttamaan (toiveitaan) itseään. Erimielisyyksiä on tästäkin arvosta puhuttaessa siitä, kuinka paljon on yhteiskunnan (toisten ihmisten) tuettava yksilöä, jotta hän saavuttaisi sen tilan, jossa itsensä toteuttaminen mahdollistuu. Tietenkin ongelmana on myös se, että yhteiskunta sinänsä, jo rakenteellisesti, voi estää ihmisiä toteuttamasta omia toiveitaan.
Oikeudenmukaisuus on arvona myös kohtalaisen laaja. Yleisesti nähdään oikeudenmukaisena se, että ihmisillä on tietty arvo (ihmisarvonsa), tämän arvon kunnioittaminen vaatii sitä, että ihmisiä ei laiteta eriarvoiseen asemaan, syntyperänsä, sukupuolensa, ihonvärinsä, sairautensa, uskontonsa jne.. vuoksi eriarvoiseen asemaan. Oikeudenmukaisuuden käsitteeseen liittyy näin myös tasa-arvoisuus, vaikea on nähdä oikeudenmukaisuuden toteutuvan, ilman tasa-arvo ihanteen mukaan ottamista.
Tasa-arvon käsite liittyy varsin tiukasti sosiaalipolitiikkaan, tämä siitä syystä, että nähdään, ettei ihmisillä ole muuten mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen, ellei yhteiskunta siinä jossakin määrin auta.
Mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuminen vaatii yhteiskuntapolitiisia ratkaisuja toteutuakseen. Koska yksilöt ovat jo lähtökohtaisesti eriarvoisessa asemassa. Katsotaan, että yhteiskunna rakenteiden jo sinänsä vaikuttavat epätasa-arvoistavasti. Tietenkin myös yksillölliset ominaisuuden voivat vaikuttaa siten, ettei tasa-arvo toteudu, oikeudenmukaisella tavalla.
Arvothan ovat subjektiivisiä, näin arvojen kautta ei voi johtaa todellisuutta. Tämä lienee aivan selvää kaikille. Siksi moraalifilosofia tarvitsee tuekseen yhteiskunnallisen eettisen pohdinnan.
..mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole mikään tasa-arvo, sehän on vain yksi keino mahdollistaa epätasa-arvo..
..todellinen tasa-arvo toteutuu silloin kun kaikille ihmisille annetaan rahaa saman verran..
..raha taas mahdollistaa yhteismitallistaa hyvinkin erilaisia asioita..
vain rahan tasa-arvoinen jako tasapäisesti.
Raha on varsin pieni tekijä tasa-arvo kysymyksissä. Ihmisten tarpeita tutkittaessa tärkeimmäksi ei ole koskaan nousseet taloudelliset arvot. Tärkeitä ovat, terveys, perhe, oikeus työhön jne... Näidenkin tavoitteiteiden saavuttaminen vaatii tasa-arvoisia lähtökohtia ts.mahdollisuuksia.
Tasa-arvo ei perimiltään ole sitä, että jaetaan kaikki tasan. Tasa-arvo toteutuu ainoastaan silloin, jos ihmisille pyritään antamaan heidän tarpeittensa mukaan. Ihmisillä on varsin erilaisia tarpeita, toiveita ja myös kykyjä. Viime kädessä se, että ihmiset ovat kyvyiltään erilaisia, tekee täydellisestä tasa-arvosta saavuttamattoman ihanteen. Saavuttomattoman myös siksi, etteivät ihmiset enemmistönä sitä edes halua.
..raha nimenomaan mahdollistaa sen, että tarpeet tulevat tyydytetyiksi, raha on muiden muassa vaihdon väline ja arvon mitta..
..mitään perusteita ei ole olemassa sille, että joillekuille jaetaan rahaa koppakaupalla ja toisilta se armeijan ja poliisin voimin kielletään..
..taloudelliset arvot ovat yhteiskunnan perusarvot, jos ei ole taloutta ei ole terveyttäkään muusta puhumattakaan..
Raha on hyödyke, jonka on arvokasta lähinnä silloin kun se puuttuu. Suuri raha määrä ei enää lisää tyytyväisyyttä, näin on ainakin suurten joukkojen tyytyväisyys mittauksissa todettu. Mikäli yhteiskunnassa on perusterveydenhuolto, koulutukseen liittyvät tekijät kunnossa, toimivat sosiaalihuolto tms... Rahamäärän lisääminen kohtuuttoman korkeaksi, vain lisää ongelmia. Vaikka raha jaettaisiinkin tasaisesti. Kulutus lisääntyy, inflaatio kiihtyy ja ihmiset eivät ole sen onnellisempia.
Voisin kertoa muutaman esimerkin. Mikäli ihminen haluaa laulajaksi ja taitojen puuttuessa panostaa haaveensa toteuttamiseen vaikka kuinka paljon rahaa, haave ei toteudu. Samoin on laita jos haluaa lähteä opiskelemaan, suuretkaan taloudelliset panostukset eivät sitä mahdillistuta, mikäli riittävästi taitoja ei ole. Ihminen ei toivu vammastaan, vaikka tehtäisiin mitä. Ihminen voi jäädä ilman perhettä, valtavankin omaisuusmassan kanssa, mikäli muita tekijöitä ei riittävästi ole, jne...
Raha on vaihdon väline, sikäli tärkeä kyllä. Mikään ihmisen arvon mitta se ei kuitenaan ole.
..erilaisia asioita..
..rahalla voi kompensoida jopa puuttuvia taitoja, voi panostaa tehokkaampaan koulutukseen,harjoitteluun, se mahdollistaa etumatkan luomisen..
..ihmisen arvon mittanakin raha on ajateltavissa, esimerkiksi ihminen joka kouluttautuu tietyn rahasumman edestä, niin ainakin tämän ihmisen kouluttautumiseen on uponnut tuo rahasumma..
..tai ihminen on yleensä syönyt elämänsä aikana tietyn summan edestä ruokaa, joten tässäkin mielessä ihmiseen on uponnut tietty määrä rahaa..
..se sitten, mikä on ihmisen arvo, voi tietysti olla enemmän tai vähemmän aivan kysynnästä riippuen, mutta kyllä rahalla ihmisenkin arvon muodostumisessa on osansa..
..samalla tavalla miljoonalla rakennettuun taloon on uponnut miljoona, joten ainakin uponneiden kustannusten osalta talo on miljoonan arvoinen..
..tokipa sitten joku hullu voi maksaa talosta enemmän tai vähemmän..
Viesti oli tarkoituksella hieman yksioikoinen asioissaan.
Yleensäkin tasa-arvosta puhuttaessa olisi oleellista tarkistaa millaisesta tasa-arvosta kulloinkin puhumme. Mahdollisuuksien tasa-arvo lienee se yleisin tapa käsittää asia, mutta paljon puhutaan myös mallitetusta tasa-arvosta. Tämä käsitehän tähtää vain lopputulemaan eikä anna painoarvoa niinkään yksilön omille ominaisuuksille, ahkeruudelle taikka älykkyydelle. Tällaista tasa-arvoahan edustavat mm. kiintiöt.
Oikeudenmukaisuus moraalisena hyveenä onkin periaatteessa vain yksi hyve monien joukossa. Yhdeksi moraaliseksi hyveeksi nykyään jostain syystä mielletään tasa-arvo. Tällöin se tarkoittaisikin sitä, että voimme joissain tapauksissa nostaa tasa-arvoisuuden oikeudenmukaisuuden edelle. Kukaan ei varmaan väitä, että jos kaksi eri pätevyyksillä olevaa hakijaa hakevat samaa työtä ja sattumalta "huonompi" tulee valituksi vain sukupuolen, ihonvärin tms asian vuoksi koska jokin kiintiö sitä edellyttää, että kyseessä on oikeudenmukainen kohtelu. Tämän vuoksi kiintiöitä ei perustellakkaan oikeudenmukaisuudella. Mikäli saa samasta työstä huonompaa palkkaa kuin toinen niin palkkaa voi vaatia lisää tasa-arvoisuuden nimissä. Mikäli taas kokee olevansa parempi työntekijä kuin toinen niin suurempaa palkkaa voi vaatia vain oikeudenmukaisuuden nimissä - ei tasa-arvoisuuden.
Valtio pyrkii tasaamaan ihmisten mahdollisuuksia elämässä ehkä näkyvimmin progressiivisella verotuksella. Varoja siirretään rikkaammilta enemmän, joka tietyissä tapauksissa koituu köyhempien hyödyksi. Varoilla pidetään yllä sosiaalista järjestelmäämme. Tietenkin veroilla kustannetaan yhteisiäkin asioita.
Onkin mielenkiintoista pohtia, että missä määrin ja erityisesti missä asioissa valtion tulee mahdollistaa erilaisia mahdollisuuksia ihmsiten elämässä. Ilmainen koulutusjärjestelmä on eittämättä yksi sellainen. Samoin on sosiaalituet, terveydenhuolto, erilaiset harrastusmahdollisuudet jne. Suurinta keskustelua herättävätkin (tai ainakin tunteita) harrastusmahdollisuudet, oopperatalon tukeminen hyvänä esimerkkinä.
Oikeudenmukaisuus voi hyvinkin toteutua ilman tasa-arvoisuuden mukana oloa. Kun ihmisellä on nyky-yhteiskunnan arvojen mukainen oikeudenmukaisuuden käsite ja hän pyrkii sitä itsessään toteuttamaan niin hänen ei tarvitse ajatella tasa-arvoisesti. Oikeudenmukainen ihminen kohtelee ihmisiä oikeudenmukaisesti. Kieltämättä monissa yhteyksissä oikeudenmukaisen kohtelun voidaan ajatella olevan tasa-arvoista, mutta asioiden sekoittaminen suoraan toisiinsa ja jopa synonyymeiksi on keskustelussa peräti moraalitonta.
kaunis ajatus, että valtio jakaa pussistaan joka kuukausi jokaiselle kansalaiselleen saman määrän rahaa. Ja vieläpä roppakaupalla.
Vaikka en ihan äärikapitalisti ole niin kuitenkin haluaisin nähdä, että ihmisen omilla ansioilla on merkitystä hänen elämässään. Tästä syystä on täysin oikeudenmukaista, että ahkera ja tekevä ihminen ansaitsee enemmän kuin laiska ja mitään tekemätön ihminen.
Olisi miellyttävä lukea perustelu sille, että miksi itsensä vuosia lääkäriksi lukenut ja vaikkapa kahta lääkärin paikkaa tekevä ihminen olisi oikeutettu samaan tuloon kuin ihminen joka ei tee mitään tai huomattavasti vähemmän ilman sen suurempaa kunnianhimoa elämässään.
..raha mhdollistaa monia asioita. Tästähän me emme (varsinaisesti) keskustele. Puhumme tasa-arvosta ja oikeudemukaisuudesta. Nämä arvot ovat muuta kuin taloudellisia.
Epätasa-arvoa on monenlaista, rakenteelliseen tasa-arvottumuuteen ei auta taloudellinen resussointikaan. Arabimaissa varakaskin nainen on sukupuolensa muodostamassa häkissä. Kyvyiltään heikkolahjainen on sitä, vaikka rahaa olisi kuinka. Mikäli sairautta ei voi parantaa, niin se jää pysyväksi, vaikka terveydenhoitoon tuhlaisi kuinka, näin on etenkin yksittäisen ihmisen kohdalla. Mikäli esim. seksuaalinen suuntaus ja yhteiskunnalliset arvot eivät mahdollista perhettä, ihminen jää yksinäiseksi (tältä osin) vaikka rahaa olisi läjäpäin. Mikäli rotuun kohdistuvia ennakkoluuloja on ympäristössä, suurikaan rahamäärä ei näitä ongelmia yksilöidenkään kohdalta poista. Näitä esimerkkejä on loputtomasti.
Ihmisen arvoa voi mitata varsin useilla tavoilla, rahan omistamisen arvottaminen on eräs alkeellisimpia.
Mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputulosten tasa-arvo ovat niitä, joista yleensä keskustellaan. Mallinnettu tasa-arvo on käsitteenä hieman toinen. Mahdollisuuksien tasa-arvo toisaalta tähtää siihen, että lopputulosten tasa-arvo toteutuu, mikäli yksilöt sitä haluavat itse. Mallinnettu tasa-arvo on hieman erityyppinen, siinä luodaan siis tasa-arvon ihanne, johon sitten yhteiskunnallisilla toimenpiteillä pyritään, raaimmillaan tätä tasa-arvon muotoa toteutti Pol Pot Kambodžeassa.
Me olemme kiintioistä jo käyneet keskustelua, en ryhdy toistamaan väitteitäni. Sanon ainoastaan sen faktan, että kiintiöitä on ollut ja on edelleenkin, myös silloin, kun niitä ei haluta nähdä. nämä "huomaamattomat" kiintiöt suosivat yleensä valtaväestöön kuuluvia miehiä. Tämä todistamiseksi ei tarvitse kuin vilkaista esim. valtionyhtiöiden hallinno sp.jakaumaa ja mikäli laajemmin haluaa asioita tutkia, niin maailmanlaajuinen hallintomalli antaa kyllä materiaalia riittämiin. Jos tätä tilannetta pitää täysin luonnollisena ja ainoastaan sattuman muodostamana, silloin täytyy elää varsinaisessa kuplassa. Naisten kyvythän eivät niin merkittävästi ole huonompia, tästä luulakseni olemme samaa mieltä?
Oikeudenmukaisuutta on vaikea nähdä toteutettvan siten, että osaa väestöä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, siksi koska he kuuluvat tiettyyn ryhmään, joiden oikeuksia ei haluta tunnustaa. Oikeudenmukaisuus on laajempi käsite, kuin tasa-arvo, siksi sekaantumisia tapahtuu.
En kiellä näitä "näkymättömiä" kiintiöitä. Oma jossittelu ja keskuslunsa on sitten se, että kuinka luonnollisella tavalla ajan saatossa ne katoavat. Kiintiöitähän perustellaan sillä, että niiden avulla voidaan purkaa näkymättömiä kiintiöitä eikä suinkaan oikeudenmukaisuudella taikka tasa-arvoisuudella. Lähinnä kyseessä on moraalisesti oikea tapa pyhittää keinot. Mutta jos haluamme keskustella enemmän kiintiöistä niin uusi avaus olisi paikallaan aiheesta, jälleen kerran. Ei ainakaan tänään jaksaisi.
Ainoa merkitsevä ero naisilla ja miehillä on se, että vain nainen pystyy synnyttämään. Sukupuolella ei voida ainakaan yksinkertaisen näkemyksen mukaan perustella mitään. Näin kuitenkin tehdään, ainakin vielä, puolin ja toisin.
Yhtä utopistinen kuin täydellisen tasa-arvon yhteiskunta on täydellisen oikeudenmukaisuuden yhteiskunta. Tämän estää parhaiten ihminen itse.
..han merkitsee sitä, että syntyy ikäänkuin ansiovaje, jota kompensoimaan tarvitaan sitten suurempi palkka..
..kaikille sama määrä rahaa merkitsisi joka tapauksessa tasa-arvoa..
..itse asiassahan tasarahamäärään (tasa-arvoon) pyrkimisenhän voi nähdä olevan pyrkimys erilaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä..
..mainio esimerkki on progressiivinen verotus, hinnoittelun porrastus kalliisiin ja halpoihin hyödykkeisiin, alemmat hinnat eläkeläisille, työttömille yms..
..tendenssiä pitäisi pikemminkin vahvistaa kuin heikentää..
Kiintiöt ovat kiintoisa keskustelun aihe, etenkin näkymättömät kiintöt ovat sitä, myös käytössä olevat näkyvät poliittiset kiintiöt, jotka myös suosivat tiettyä sukupuolta. Näiden kiintiöiden moraalisuudesta voitaisiin keskustella myös. Varsin merkillistä on se, jos ainostaan korjausliikkeeksi tarkoitetut toimenpiteet, koetaan moraalittomiksi.
Keskustelun avaamiseen tältä osin, ei minulla riitä aika. Täytyy välillä puuhastella, jotta omalta osaltani, taloudellinen tasa-arvo mahdollistuu.
Sukupuolijaottelusta olen lähes samaa mieltä.
Ihmiset eivät halua tasa-arvoa, tältä osin oikeudenmukaisuuden ihanne ei heitä viehätä. Tämä johtuu monestakin syystä, erä tärkeimmästä on se, että heillä on tarve kuulua johonkin ryhmään. Tämä on eräs alkeellisia eloonjäämistaistelun keinoja. Ryhmä antaa turvaa, sen antama turva on sitä voimakkaampi, mitä yhtenäisempi se on. Hierarkia on aika tärkeä tekijä, ihmisten viihtyvyyden kannalta, vaikkakin se voi alaportailla ahdistaa. Enemmistöllä on kuitenkin kohtalaisen mukavaa.
Mielenkiintoista pohdintaa, jotain tällaista olen kysellyt aiemminkin palstalla, nimittäin miten me oikeastaan hahmotamme, että jossain asiassa suositaan miehiä tai naisia. Otetaan tuo 'huomaamaton kiintiö' todesta, ja ajatellaan, että sellaiset rikkovat mahdollisuuden tasa-arvoa vastaan. Käytät esimerkkinä valtionyhtiöiden hallinnon sukupuolijakaumaa. Ok, mutta minun on pakko kysyä onko vankiloissa, joissa yli 2/3 on miehiä 'huomaamaton kiintiö'? Entä yliopistoissa, jonne otetaan melkein 2/3 naisia. Onko siellä 'huomaamaton kiintiö'? Minkä perusteella valitsemme esimerkit? Voiko ihmisillä olla sama mahdollisuus päästä yliopistoon, jos luvut eroavat noin paljon? Emme kai voi valita esimerkkejä ilmiöstä nimeltä 'huomaamaton kiintiö' vain sen perusteella, että naisia on jossain alalla tai työtehtävässä vähemmän? Onko hoitoalalla kiintiö? Minä en ainakaan tajua miten ilmiö todennetaan. Ainakin pitäisi kai pystyä sulkemaan muut selittäjät pois. Voimmeko sulkea ne pois valtionhallinnon johdon osalta?
Itse henkilökohtaisesti pidän naista (naistani) ylemmässä asemassa. Kaikki mitä teen, teen vaimoni puolesta, koska pidän häntä korkeammassa asemassa kuin itseäni.
Se nykyihmisten hehkuttama "tasa-arvo" ei jätä tuollaiselle ajattelutavalle sijaa.
Minua vaaditaan (periaatteessa) jopa sanktioden uhalla luopumaan ajattelutavastani.
Ja puolestaan feministien ajama "tasa-arvo" pitää lähtökohtaisesti itseään korkeammassa asemassa. Joten se siitä nykyajan "tasa-arvosta".
Mikäli minustakin tulisi "tasa-arvoinen", minä alkaisin vaatimaan naiseni töihin johonkin tehtaalle palkkatyöhön. Hyi hitto.
Sitä emme näe feministien keskuudessa, että miehiä pitäisivät suuremmassa arvossa, kuin itseänsä. Päin vastoin.
Mutta monet miehet (?) pitävät naista suuremmassa arvossa kuin itseänsä. Siinä on se tie.
Tasa-arvo, tasa-jako, vaikka toinen ei tee lainkaan työtä, mutta nämä politikot ajavat silti vääränlaista politiikkaa, eli verottaa rankadti niitä jotka tekee työtä jopa kahta tuötä elättääkseen perheensä. Hallitus määrää ja kunnat.jakaa heidä palkasta ja heidän työnantaja maksamat vetot niille jotka ei halua tehdä työtä itsensä ja perheensä elättämiseen. Lisäksi hallituksen määräyksestä haetaan näitä ei tuöllä itsränsä elättävi jatkuvasti lisää, ei edes korona estä. Tämä on hallituksen tasa-arvon jakoa!!!
Lisäksi vaikka koulutettuja suomalaisia on jatkuvasti enempi työttömänä he ei kelpaa suomen työmarkkinoille. MIKSI? Koska suomalaisista työttömistä työnantaja ei saa suomen valtiolta eikä kunnalta pslkkatukea/eli valtio /,kuna ei maksa yrityksille suomalaiste palkkoja. Valtio/ kunta on käyttänyt suomalaisten maksamat veroeuro-miljoonat, ( "käskystä" läpi euroopan marssitettujen kotimaissaan rikollisten, lasten raiskaajien, huumekauppiaiden, murhaajien, työnteon vieroksujien, karkottettujen) elättämiseen suomessa.
Mitä suomalaiset on saanut näiltä suomeen tunkeutuneilta: jopa vanhuksilta joilla ei eläkkeet siitä ruokaan ja lääkkeisiin, veroja nostetaan jotta monikymmentuhatpäisiä suomeen kuulumattonia massoja on elätetty jo viisivuotta ja kansalta ei ole kysytty kertaakaan, että haluatteko ottaan lisää mielettömiä määriä velkaa lastenne maksettavaksi heidän lpouksi elämäksenne ja tukea näitä elätettäviä jotka lisääntyvät kolmen virallisen vaimon synnytysten määrällä per vuosi?
Ne ulkolaiset yritykset suomessa jotka eivät maksa verojaan suomeen, haluavat nimenomaan näitä maahamme tunkrutuneita työntekijöitä töihinsä. MIKSI? Koska nimen omaan näid3n työntekijöiden palkan rahat he saavat suoraan siomen valyiolta tai kunnalta. Tällainen yritys ei maksa vetoja suomen valtiolle rikä kunnallr, eikä eläkemaksuja, eikä sotumaksuja. Eikö tällainen yritysyoiminta ole rikollista toimintaa, se tuhoaan suomalaiset yritykset kannattamattomana. Vertaa Ikkunatehdas Lumo jonka kannattavuus ohuipussa suomesa, saitte lukea, että suomalaiset ikkunatehtaat ovat mennert kannattamattomin konkurssiin. Tällaista toimintaa on harjoitettu suomen politiikassa jo useamman hallituksen aikana ja nykyään järkyttävän suuressa mittakaavassa. Lisäkisi edellämainittuun kun lisätään vielä EU:n harjoittama yoiminta: mitatann suomalaisten pellonkulmia ja mätkitään rangaistusmaksuja muutamasta neliöstä, ja haastetaan rikollisten maahantunkeutujien viritetystä valekuolemisestä Suomi tikunnokkaan ja langrtetaan Suomelle tuomio ihmisoikeusrikkomuksesta valheellisin perustein, värennetyin todistuksin, kuka maksaa väärennetyst yuomiot??
Lisäksi Espanja oli uppoamassa ja se piti pohjoismaiden pelastaa, koska koyitaloukset joutuis muka luopumaan asunnoistaa, rahat jaettiin pankeille, että ne eikaatuis, jakaneet rahaa holtittomasti.
Nyt pitää koronan nimissä pelastaa Ranskan pankit koska ne on jakanut Italialle rahaa ilman vakuuksia. Italia ei saa rahaa muka markkinoilta joten EU: pohjoismaiden pitää pelastaa Ranskan pankit, koska Italia ei pysty maksamaan velkojaan, Italian valtio on jakanut rahansa italiankansan hybäksi ja kansa on italiassa tikas heillö on isot hulppeat talot, ja viimeistä huutoa olevat talot,, heillä on järjeltelmä eri kuin suomessa.
Perheet eivä omista kuin nimellisesti autoja hienoja taloja, perheet maksavta pientä lyhennystä läpi elämänsä ja näin pystyy ajamaan hienoilla autoilla ja vaihtaa muutamanvuodenkuluttua uuteen. Pohkoismaat suomi mukana maksaa viulut.
Suomalainen perhe hankkii talon ja auton, hänen pitää maksaa tietty lyhennys ja korot säännöllisesti ja jos työpaikka menee maahantunkeutuneelle, jonka suommeen tulon on määrännyt joku muu taho kuin suom, jonka palkkan maksaa suomen valio/kunta ( vetorahoilla ta velkarahalla ) niin pankki panee asunnon ja auton myyntiin huutokaupataan, jos ei ole lyhennyket tulleet ajallaan.
Tää on sitä vihervasemiston tasa-arvoa, solitaatisuutta toiset maksaa toisten vela, eikä saa edes kiitosta.