Protestanttien ongelma
”Protestantilla, joka väittää Raamatun olevan ainoa uskon ohje, ei ole mitään perustetta sunnuntain viettämiselle. Tässä asiassa seitsemännen päivän adventistit ovat ainoita johdonmukaisia protestantteja”. Tämä katolisen aikakausilehden toteamus viittaa protestanttien ongelmaan, mikä koskee lepopäiväkysymystä.
Adventistit löysivät sapattitotuuden tutkittuaan Raamattua rukoillen. He huomasivat että sapatin olevan Jeesuksen asettama ja yhä voimassa oleva pyhäpäivä. Ilmestyskirja suuressa uskonpuhdistussanomassa he näkivät selvän viittauksen sapattikäskyyn (Ilm.14:7).
Protestanttien enemmistö on joutunut hankalaan asemaan ja ristiriitaiseen tilanteeseen adventistien esille nostaman sapattikysymyksen vuoksi. Haluttomuus uskonpuhdistuksen toteuttamiseen myös lepopäivän kohdalla on pakottanut protestantit kehittämään teologisia argumentteja toisaalta sapatin eli Jeesuksen lepopäivän torjumiseksi, toisaalta sunnuntain eli kirkollisen arvovallan ja tradition pönkittämän lepopäivän voimassapitämiseksi. Tässä on ilmennyt siten omalaatuinen ongelma: sunnuntain puolustajat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, miksi he puolustavat sunnuntaita. Tässä heillä on kaksi vastakkaista näkemystä.
1. ”Sabbataarinen” näkemys sunnuntain pyhyydestä. Sen mukaan lepopäiväkäsky koskee viikon ensimmäisen päivän viettoa, joten sunnuntaita tulee kunnioittaa samalla tavoin kuin sapattia kunnioitettiin ennen Kristuksen ylösnousemusta. Niinpä monet uskovatkin että sunnuntain vietto on kymmenen käskyn lain sapatin viettoa.
2. Toista suuntausta edustaa puolestaan oppi, jonka mukaan sapatti kumoutui koko Siinailla annetun lain mukana silloin kun Jeesus ristiinnaulittiin. Sen jälkeen kirkko ei ollut velvollinen noudattamaan mitään lepopäivää, mutta se katsoi soveliaaksi viettää viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemisen kunniaksi.
Protestantit ovat näin asettaneet itsensä tilanteeseen, jossa heidän on valittava jompikumpi seuraavista kestämättömällä pohjalla lepäävistä vaihtoehdoista: heidän on valittava joko sapatinmuutosteoria, mikä edellyttää sitä, että kirkollinen auktoriteetti ylittää raamatullisen auktoriteetin tai kymmenen käskyä kumoava teoria, joka hävittää kaiken teologisen perustan sunnuntain vietolta.
Miten paljon yksinkertaisempaa, johdonmukaisempaa ja ennen kaikkea raamatullisempaa olisikaan palata takaisin Jeesuksen lepopäivän noudattamiseen hänen käskynsä ja esimerkkinsä mukaan! Miten paljon merkityksellisemmäksi muodostuisikaan kristillinen jumalanpalvelus, jos se pidettäisiin Herran sitä varten siunaamana ja pyhittämänä päivänä!
Lähde: Olavi Rouhe, Raportti Jeesuksen uskosta. Kirjatoimi.
”Protestantilla, joka väittää Raamatun olevan ainoa uskon ohje, ei ole mitään perustetta sunnuntain viettämiselle. Tässä asiassa seitsemännen päivän adventistit ovat ainoita johdonmukaisia protestantteja”. Tämä katolisen aikakausilehden toteamus viittaa protestanttien ongelmaan, mikä koskee lepopäiväkysymystä.
Adventistit löysivät sapattitotuuden tutkittuaan Raamattua rukoillen. He huomasivat että sapatin olevan Jeesuksen asettama ja yhä voimassa oleva pyhäpäivä. Ilmestyskirja suuressa uskonpuhdistussanomassa he näkivät selvän viittauksen sapattikäskyyn (Ilm.14:7).
Protestanttien enemmistö on joutunut hankalaan asemaan ja ristiriitaiseen tilanteeseen adventistien esille nostaman sapattikysymyksen vuoksi. Haluttomuus uskonpuhdistuksen toteuttamiseen myös lepopäivän kohdalla on pakottanut protestantit kehittämään teologisia argumentteja toisaalta sapatin eli Jeesuksen lepopäivän torjumiseksi, toisaalta sunnuntain eli kirkollisen arvovallan ja tradition pönkittämän lepopäivän voimassapitämiseksi. Tässä on ilmennyt siten omalaatuinen ongelma: sunnuntain puolustajat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, miksi he puolustavat sunnuntaita. Tässä heillä on kaksi vastakkaista näkemystä.
1. ”Sabbataarinen” näkemys sunnuntain pyhyydestä. Sen mukaan lepopäiväkäsky koskee viikon ensimmäisen päivän viettoa, joten sunnuntaita tulee kunnioittaa samalla tavoin kuin sapattia kunnioitettiin ennen Kristuksen ylösnousemusta. Niinpä monet uskovatkin että sunnuntain vietto on kymmenen käskyn lain sapatin viettoa.
2. Toista suuntausta edustaa puolestaan oppi, jonka mukaan sapatti kumoutui koko Siinailla annetun lain mukana silloin kun Jeesus ristiinnaulittiin. Sen jälkeen kirkko ei ollut velvollinen noudattamaan mitään lepopäivää, mutta se katsoi soveliaaksi viettää viikon ensimmäistä päivää Kristuksen ylösnousemisen kunniaksi.
Protestantit ovat näin asettaneet itsensä tilanteeseen, jossa heidän on valittava jompikumpi seuraavista kestämättömällä pohjalla lepäävistä vaihtoehdoista: heidän on valittava joko sapatinmuutosteoria, mikä edellyttää sitä, että kirkollinen auktoriteetti ylittää raamatullisen auktoriteetin tai kymmenen käskyä kumoava teoria, joka hävittää kaiken teologisen perustan sunnuntain vietolta.
Miten paljon yksinkertaisempaa, johdonmukaisempaa ja ennen kaikkea raamatullisempaa olisikaan palata takaisin Jeesuksen lepopäivän noudattamiseen hänen käskynsä ja esimerkkinsä mukaan! Miten paljon merkityksellisemmäksi muodostuisikaan kristillinen jumalanpalvelus, jos se pidettäisiin Herran sitä varten siunaamana ja pyhittämänä päivänä!
Lähde: Olavi Rouhe, Raportti Jeesuksen uskosta. Kirjatoimi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Monet uskonnon opettajat väittävät, että Kristus kuolemallaan kumosi lain. Jotkut kuvaavat sen raskaaksi ikeeksi ja esittävät lain "orjuuden" vastakohtana evankeliumin "vapauden". Mutta profeetat ja apostolit eivät suhtautuneet tällä tavalla Jumalan pyhään lakiin. Daavid sanoi: "Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää, ja siksi voin kulkea kevein askelin." Apostoli Jaakob kutsui
dekalogia vapauden täydelliseksi laiksi. Jos laki olisi voitu muuttaa tai panna syrjään, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla pelastaakseen ihmiset synnin rangaistukselta. Jumalan Poika tuli tekemään lakinsa "suureksi" ja "loistavaksi". Hän sanoi: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan." "Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto." Itsestään hän totesi: "Jumalan, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni."
Jumalan laki on muuttumaton. Se on säätäjänsä luonteen ilmaus. Jumala on rakkaus ja hänen lakinsa on rakkaus. Rakkaus "toteuttaa koko lain". Psalmista sanoo: "Sinun lakisi on totuus"; "käskysi ovat hyvät ja oikeat". Paavali vakuuttaa: "Laki itse on silti pyhä, ja käsky on. pyhiä, oikea ja hyvä. " Tällaisen lain täytyy olla yhtä pysyvä kuin säätäjänsä.