Nykyajan lukemisesta

Hetki sitten muutamat kanssakeskustelijat kirjoittivat SPA-kirkon kriisin yhteydessä Nykyaika -nimisen lehden lukemisesta tai lukematta jättämisestä.

Lehden nimi on omalla tavallaan osuvampi, kuin sen valinneet osasivat aikoinaan arvatakaan.

Kun vertaa lehden sisältöä siihen, millaista tavaraa siinä julkaistiin esim. 1970-luvulla, ei voi olla huomaamatta muutoksia.

Ja muutokset hienovaraisesti vihjaavat kyllä jonkinlaatuisen kriisin olemassaoloon, ainakin henkisellä tai hengellisellä puolella.

Yksi silmiinpistävä muutos on kotimaisten kirjoittajien, erityisten suomalaisten adventistipastoreiden kirjoitusten niukkuus ja kirjoitusten sisällön mitäänsanomattomuus.

Toki poikkeuksia joskus saa nähdäkseen, mutta ne ovat - poikkeuksia.

Tuntuu, kuin pastorien kirjoitukset olisivat kirjoittajilleen pakon sanelemia. Ehkäpä työnkuvaan kuuluu, että palkkansa eteen joskus pitää kirjoittaa Nykyaikaankin.

Maallikoiden kirjoitukset ovat usein innokkaammalla mielellä laadittuja, mutta useinkin on niin, että kirjoittajan into toisaalta ja tietämys kirkkonsa ongelmista toisaalta ovat kääntäen verrannollisia.

En minä ehdota Nykyajan lopettamista, kaukana siitä. Sen avulla saa tietoa entisistä uskonsisarista ja -veljistä ja heidän jälkeläisistään.

Ja pystyy pitämään sormeaan "kirkon valtimolla", jonka pulssi ikävä kyllä tuntuu heikolta, epätasaiselta ja epäsäännölliseltä.


Ja niin suuret mahdollisuudet kuin kirkolla olisi Suomessakin ollut menestyä! Kuinka niin moni asia onnistuttiinkin tärväämään?

Oliko se pelkkää taitoa vai oliko mukana ihan Luojan tahto tai sallimus?

Siitä tekisi mieli vaihtaa ajatuksia, mikä oikein meni vikaan ja mitä olisi vielä tehtävissä, mutta ymmärrän, että tämä nettipalsta ei ole oikea foorumi asian käsittelyyn.

Eikä edes "puoliavoin" ADVLIST näköjään pysty käsittelemään kaikkea sitä, mikä ansaitsisi tulla pohdituksi. Itsesensuuri näyttää sielläkin toimivan kohtalaisesti niin kuin Kekkosen Suomessa aikanaan.

Mitä vanhempia ovat kysymykset (mieluummin toissa vuosisadalla tapahtuneet), sitä helpompi niistä näyttää olevan puhua ja kirjoittaa.

Käsittääkseni mainitulta listalta voidaan myös poistaa ei-toivotut kirjoitukset/kirjoittajat.

No, se asioiden käsittelemisen vaikeus ei ole minun ongelmani. Eikä se näytä olevan kenenkään muunkaan ongelma.

Pensas on hyvä paikka, jos ei päälleen muuta paikkaa keksi.