Kirkosta voi erota muutamissa sekunteissa netitse ja siihen liittyminenkään takaisin ei ole kuin pikainen toimitus. Kävelet kirkkoherran virastoon ja ilmoitat liityväsi. Pikainen paperien täyttö ja homma pihvi.
Sitten voit taas erota kun vaikka olet ollut kummina ensin tai vaikka käynyt kirkkohäät puolisosi pyynnistä (tähän riittää että toinen kuuluu kirkkoon).
Tarvittaessa tätä voi toistaa niin usein kuin näkee tarpeelliseksi. Tiedän varmasti omalta kohdaltani että mitää rajaa ei ole ainakaan viiden eroamisen jälkeen.
Sitten voit taas erota kun vaikka olet ollut kummina ensin tai vaikka käynyt kirkkohäät puolisosi pyynnistä (tähän riittää että toinen kuuluu kirkkoon).
Tarvittaessa tätä voi toistaa niin usein kuin näkee tarpeelliseksi. Tiedän varmasti omalta kohdaltani että mitää rajaa ei ole ainakaan viiden eroamisen jälkeen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ilmoitusasiana vain, jos on joskus aikaisemmin ollut sen jäsen. Jos olet kastamaton pakana tai toisuskoinen kristitty, joudut ensin käymään rippikoulun ja menemään kasteelle ja vasta sitten pääset kirkon jäseneksi.
Ja siksi alkuperäinen postittaja varmaan käyttikin sanamuotoa "liittyminen takaisin" :)
on tuskin koskaan eronnut yhtään mistään.kunhan yrittää täällä hehkuttaa omia käsityksiään ateisteista kun ei todellisuudesta löydä vastinetta ennakkoluuloilleen.
Ipanana minut kastettiin ja kävin rippikoulunkin. Sen jälkee vasta aloin eroamaan ja liittymään tarpeen mukaan.
Väitätkö siis että tarinani ei voi mitenkään olla totta? Voin vakuuttaa että se on. Älä ole näsäviisas, vaan todista että olen väärässä ja näin ei voi tehdä. Ai et pysty vai?
Saatan olla ennakkoluuloinen kirkkoa kohtaan, mutta mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä alkuperäisen asiani pointtii. Kirkosta voi erota ja liittyä toistuvasti.
"Jos kirkkoherra ei suostu kirkkoon liittymistä koskevaan pyyntöön, hänen on saatettava asia kirkkoneuvoston ratkaistavaksi". (KJ 1:3)
Ajattelen, että tällainen tilanne saattaa syntyä juuri silloin, kun kirkkoon liittymistä ei pidetä riittävän vakavan harkinnan edellyttämänä asiana, vaan seilataan edestakaisin milloin minkäkin seikan vuoksi.
Noniin. Olin siis osittain väärässä, kun pykälien mukaan joku voisi estää venkoilun kirkon ja pakanuuden välillä. Käytännössä tämä ei minua ainakaan vielä ole kuitekaan estänyt. En tiedä olisiko alueeni kirkkoherra vähemmän kiinnostunut asioistani, kun ainakin toimiston täti minut näytti tunnistavan viimeisellä parilla kertaa. Naamakin oli hieman hapan.
sinut ennenkuin edes ennätät asiaasi esittää. He tunnistavat pakanan tosi kristitystä.
Naisen paikka seurakunnassa on kirkkoherranviraston tädin virka.
En suosittele takaisin liitymistä, jollet halua kiusata itseäsi.
kaikki tädit ikään katsomatta. Lisää naispappeja kaduille!
itse harkitsen liittymistä ort. kirkkoon. Täytyy saada petusta, tutstua kirkkoon ja perinteisiin. Olen kastettu lut.kirkkoon niin minua ei enää kasteta, vaan voidellaan mirhalla ja osallistun synnintunnustukselle ja ehtoolliselle.
Näinhän sitä yleensä sanotaan ja niin lienee käytäntö aikuisten suhteen. Toki useimmat ortodoksit liittyvät vauvoina. Jos koko perhe liittyy, lasten opettaminen riippuu kovasti heidän iästä (ja halusta). Tiedän tapauksen, jossa noin kymmenvuotias ortodoksin lapsi liittyi kirkkoon ilman turhaa niuhotusta. Takaisin tulijoita on vaikea torjua, sillä tuhlaajapoikakin oli tervetullut paluumuuttaja.
Minusta on ihan hyvä, että aikuisen pitää tietää mihin liittyy. Luterilaiseen kirkkoon on helppo liittyä ja tarvittaessa pidetään vartin rippikoulu kahvikupin äärellä. Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen onnistuu parhaiten ottamalla yhteys paikalliseen pappiin (Seurakuntajako ja papit löytyy www.ort.fi -sivulta).
Kirkko ei ole saanut aikaiseksi omaa liity-kirkkoon -palvelua, mutta monella seurakunnalla on vastaava. Ortodoksit eivät varmaan tulevaisuudessakaan tutki vakaumuksia netti-ilmoituksilla.
Joihinkin luterilaisiin seurakuntiin voi nykyään liittyä netin kautta, jos on ollut aikaisemmin jäsen. Useimpiin ei taida vielä voida, vaan monissa seurakunnissa liittyminen vaatii ainakin jonkinlaisen kontaktin, esim. keskustelun papin kanssa.
Aikuisrippikoulun kesto on määrätty 20 tunniksi, joten jos se vartissa hoidetaan, niin pappi tekee selvän virheen.
Hyvä ystäväni, joka toimi yliopistolla tutkijana liittyi kirkkoon vartin rippikoulun jälkeen. Epäilemättä hän ammattifilosofina tunsi hyvin luterilaisen kirkon uskonkäsityksen. Minulle hänen liittyminen oli suurempi yllätys kuin liittymisen helppous.
Kaikki venäläiset lapset yritetään saada ortodoksiseen uskonnonopetukseen, mutta miten on heidän ja heidän vanhempiensa liittyminen kirkkoon? Venäläisessä perinteessä moni asia on eri tavalla kuin Suomessa, joten heidän opettaminen talon tavoille voisi olla perusteltua. Mikä on käytäntö?
yhden venäläisen joka oli liitetty ortopedikirkkoon automaagisesti.olivat hämmästyneitä kun kakaroiden piti mennä uskontotunnille.
Kuten sanoin, pappi on tehnyt virheen, jos on hyväksynyt vartin rippikoulun. (Mikäli siis oli kyse henkilöstä, joka ei ole aikaisemmin käynyt rippikoulua.) Se, että jonkun kohdalla on toimittu virheellisesti, ei tee siitä yleistä käytäntöä eikä hyväksyttyä toimintatapaa.
Viestistäsi tuli hieman sellainen olo, että yrität jollakin tavalla härnätä kirkkoa. "Hah haa, minäpäs olinkin kummina vaikka en enää kuulu kirkkoon!" Itse olen vakaasti Jumalaan luottava luterilaisen kirkon jäsen, enkä ymmärrä ketä tällainen asenne palvelee? Tottakai kirkko ottaa seurakuntalaisen aina takaisin, onhan seurakunta aina iloinen uusista jäsenistä :)
Ihmettelen kyllä miten oma elämänkatsomuksesi sallii vaikkapa kummina olemisen, johon liittyy esimerkiksi oman kummilapsen siunaaminen. Kenen siunausta kummilapselle alttarilla pyysit? En ymmärrä miten joku haluaa kummiksi jos ei usko siihen Jumalaa, josta kummin pitäisi kertoa...? Tai miksi joku haluaa kirkossa naimisiin, jos pitää kirkkoa vain turhana instituutiona ja uskontoa "oopiumina kansalle"?
Kirkkoon liittyminen ja siitä eroaminen jatkuvasti eri syistä ei ole mitenkään pois seurakunnalta tai sen papeilta, enemmän siinä huijaa itseään.
olen realisti, joten en siis usko itseni olevan mitenkään kykenevä kiusaamaan kirkkoa. Olen vain tietoinen oikeuksistani ja mahdollisuuksistani. Tarvittaessa toteutan ne jos sille tuntuu.
Lapsen kummina siunaaminen on vain minulle rituaali johon halusin osallistua (minuahan sentään pyydettiin, eli olen nähtävästi melko vastuullisen oloinen). Moni ihminen haluaa rituaaleja joihin koko sukulaiset sitten voivat osallistua. Vaikka ne nyt kirkollisia ovatkin, niin ei niitä nyt jaksa korvata joillain muilla hatusta temmatuilla rituaaleilla. Kuinka kahelina minuakin pidettäisiin jos vaikka järjestäisin druidistisen rituaalin metsässä sukulaisille ja olisiko se edes mahdollista (vanhuksen keskelle metsää rullatuoleineen)? Helpompaa, halvempaa ja vähemmän häröä on tehdä totutut rituaalit.
Niin ja kummina koen että on minun tehtäväni tarvittaessa huolehtia mukelosta jos vanhemmille sattuu jotain. Veikkaan että siitä uskonnollisesta kasvatuksestakin vastaan :)
Niin ja onhan se pois kirkolta jos en kuulu siihen. Eli en maksa sen vuoden kirkollisveroa.
jos sattuu kuollakupsahtamaan, ennen kuin on aikomassa liittyä takaisin? Etkö pelkää, että joudut silloin kadotukseen?