Antti Tuurin Äitini suku kirjasarjaa lukeneena on tullut meleen, että virret joita ehtimiseen matkan varrella veisataan ovat varmaankin oikeita, siis tuolloin tunnettuja. Onko kellään tietoa virsien (muistini mukaan "Matkamiehen virsi" ja "Korkean vuoren virsi") sanoista tai muuta milipidettä aiheesta.
Matkamiehen virsi
Erskine
2212816
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Vuori korkea,
tiekin vaivalloinen
kuitenkin kulkea
läpi ahdinkoitten
aion perille
tälle vuorelle
Ei saa uupua
joka mielii käydä
elon poluilla
pitää vaivaa nähdä
valvoa sydänyöss
muuten turha on työs
Parempi on kun saa
murhetta tiellä taivaan
kuin jos kiiruhtaa
ilomielin vaivaan.
Mieleheni se
aina syvälle.
olla "moderni" versio, en osaa arvioida. Onko tieto tekijästä / ajankohdasta.
John Bunyanin käsialaa!
Siis:
John Bunyan (englantilainen), 1628-1688
Laulu on numerolla 207
Suomen Lähetysseuran kustantamassa 'Hengellisiä lauluja ja virsiä' -kokoelmassa, ainakin sen 1950-luvun painoksissa. Mutta kappale on siis tekijänsä elinvuosien perusteella huomattavasti vanhempi.
Ainakin kirjassa siihen löytyy vain nuo kolme em. värssyä.
hyvin sekä sanojensa että taustansa puolesta. Muistini mukaan (kirjoitan juttua lähteiden, lukuunottamatta tätä tietokonetta, ulottumattomissa) "Eerikin pojat" alkaa isonvihan jälkeen ja näitä virsiä lauletaan alusta lähtien. Kolmaskin virsi muistaakseni esiintyy myöhemmässä vaiheessa, nimeä en muista ja näidenkin tarkasta nimeämisestä olen hieman epävarma.
myös heränneitten Siionin Virsistä
kolmas säkeistö: mielehesi se
paina syvälle
se on kyllä
mieleheNI se
paina syvälle
tämä on rukous, jossa pyyntönä on että Jumala painaa tämän asian laulajan mieleen.
"matkamiehen mieli palaa"...oisko tuo virsi?
... eikö tuo ole muunnos siitä JS Bachin Kahvikantaatista; "matkamiehen kieli palaa..."
(Ja se oikeampi versio oli virsi 621)
Niinkuin muuttolintusen tie
kotoa kauas matka vie.
Jää turvaksi,Herrani,rakkaiden luo,haltuhus kaikkeni uskoa saan.
Käy kanssani,mulle sä siunaus suo,auttaos määräni saavuttamaan.
2.Niinkuin muuttolintusen tie
taivasta kohti kulku vie.Kuin unelma kiitävi elämä pois
kirkkausrantahan kodista maan.
Suo,että mun sieluni valmisna ois,
auttaos onneni saavuttamaan.
Hilja Haahti
sanat, varmaan ainakin vähän iäkkäämmälle sukupolvelle kansakoulun laulutunneilta tuttu mutta vastaukseksi kysymykseen aivan liian tuore. Jopa niin että kuuluu käsittääkseni tekijänoikeuslain piiriin, eli ei saisi tänne kopioida.
"Matkamiehen virsi", ainakin minun 60-vuoden kokemuksella!
on, ei kuitenkaan kysytty.
Matkamiehen virsi:
"Oi jos mä kurja matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sut saan..."
Löysin osuvan toisinnon:
"Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket"
jne.
Ruotsalainen 1656 / Suom. virsikirjaan 1701
1938 virsikirjassa no. 389
Tämä "Oi herra jos mä matkamies..." mainitaan taas Wilhelmi Malmivaaran (1854-1922) sanoitukseksi.
Palaan aiheeseen Toukokuun puolella.
Oi Herra jos mä matkamies maan
lopulla matkaa nähdä sun saan
Oi jos mä kerran
näkisin herran, kirkkaudessaan
Muut kaikki hylkää, vaan sinä et
Autuuden särkyneet sydämet
sinulta saavat
Sä luet haavat, ja kyynelet
Mua auta Herra, mä toivon vaan
vaikkei ois toivoa ois ollenkaan
En päästä sua
ennen kuin mua käyt siunaamaan
Oi Herra suothan sä minulle
sun armos voimaksi matkalle
Anteeksi anna
mua nosta kanna, vie perille
Oi saanhan joukkoon autuaitten
kanss' ystäväin ja omaisten
Mä päästä kerran
luo armon herran. Oi saanhan sen!
Tämä ei tosin ole matka- vaan hautajaisvirsi. Niin ihana, että saa melkein aina kyyneleet silmiin!
Vastaan itselleni jospa jotakuta keskustelua seurannutta kiinnostaa:
Virsi 622 (Lapuan taisteluvirsi) alunperin loppuosa virrestä "Oi Jeesus Kristus, autuuden ja armahduksen lähde" (304), Tuntemattoman ruotsalaisen runoilijan vuodelta 1656. Suomalaiseen virsikirjaan 1701.
1.
Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan,
monet vaellan vaikeat retket.
Isänmaatani outona etsiä saan,
pian ehtivät ehtooni hetket.
Surutonta, ah, matkalla en majaa saa,
sinne kiirehdin, missä on toivoni maa,
lepo iäinen missä mun kätkee.
2.
Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään,
joka säilyä voisi maan päällä!
Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään,
kuten kuihtuvi kukkanen täällä.
Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
3.
Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on
ja kun kuolema silmäni sulkee,
ilo taivaassa lahjoita loppumaton,
pyhät minne sun tielläsi kulkee.
Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas
joka paikka on täynnä ja kirkkauttas.
Sinun kiitos ja kunnia aamen.
Sopii erittäin hyvin sanomaltaan kirjojen henkeen.
Sitten on tämä (621) "Matkamiehen mieli palaa", ilmestynyt suomeksi 1786 nimellä "Zionin Lasten Keskinäinen Kehoitus- ja IloWeisu Matkustaisa Karitzan Häihin". Mielestäni hienokseltaan myöhäinen.
Nurmion "Oi jos mä kurja..." on W. Malmivaaran " Oi herra jos mä matkamis..." versio.
Tämän "Vuori korkea.." löytyi myös omasta hyllystä pienestä (käsittääkseni Setlementtiliikkeen) laulukirjasta. nimeltään "Käsi kätehen".
Olisi somaa jos virsistä löytyisi alkuperäinen suomalainen kieliasu.
Ja sama vuonna 1888 painetussa virsikirjassa.
Virsi 324 säkeistöt 7, 8 ja 9 nykypuustaimin.
7.
Mä matkamies olen waiwainen; Täynn' ompi
waaroja retken', Kun käyn isänmaatani etsien, Siks
kun tulee mun lepohetken'. Tääl en surutonta ma
majaa saa, Siis tahdon sinne mä kiiruhtaa, Kuss'
ikuinen rauha mun kätkee.
8.
Ken kodin, ken pysywän majansa Wiel' löy-
tänyt ompi maan päällä? Kuin kukkanen taas pian
raukeewa On maailma ja ilonsa täällä. Mun elä-
män' warjo ja uni on waan, Kuin wirta se rien-
tääpi rientoaan, Koht' ijäisyytehen waipuu.
9.
Mut koska mun tullut on hetkeni, Ja päätty-
nyt wiimeinen waiwan', Suo Herrani, että mä
ijäti Saan riemuita ilossa taiwaan! Siit' Isälle,
Pojalle ijäisen, Kanss' Pyhälle Hengelle kiitoksen
Ain' ylistäin annan mä, amen!
Etsimättä tulee mieleen uusi kysymys: Millähän sävelellä tätä pitäisi veisata?
Annikki Wiikarin pääosin Sakari Loimarannan tutkimukseen "Erikssonien mystillisseparatistinen liike vuoteen 1745" perustuvan Keskipohjanmaassa -71...-72 ilmestyneen artikkelisarjan. Kuinka ollakkaan huomaan tämän vanhan aloitukseni täällä ylös nostettuna, joten.
Artikkelisarjan neljännessä osassa präntättynä seuraava, jota hyvin perustein voisi pitää mainittuna Matkamiehen virtenä.
"Tie uuteen
Jerusalemiin
käy yli meren
lavian.
Meri kuohuu
korkiasti,
se tahtoo laivan
hukuttaa,
pois meren
pohjaan
paiskata
Jumalan lapset
taivaasta,
ettei he pääse
taivaaseen
iloa suurta
nautimaan.
Tie taivaan
suureen
kartanoon
käy läpi
murheen
ryytimaan-.
Jo näkyy lippu
taivahan,
ihastuu lapset
laivassaan:
nyt kohta portit
lähestyy
isämme maa jo
ilmestyy - - -
Kullaan ääni
korkiasti:
taivaan kelloin
helinä
sotaharppuin
tärinä,
oo yhtä suurta
autuutta!
Nyt pöytä
valmis tavaass
päästyämme
vaivas
laitettu lapsill
Jumalan
kalliilla silkill
tuukattu,
ympäri pöytää
kukattu.
Ne kukkaset on
koottu
sielujen murhe-
ryytimaast."
Edeleen seuraavan veisun alku:
Karitsan
neitseet
lähtevät
pois kirkon
porttolasta - - -
Tietäneekö lukija näden alkuperästä?
voi ahdistuksen riemua. vastaus tulee nåin myöhään, kun pitää väistellä tuota jumal tuomiota.
Onks tää vielä hengissä. kun tuota aikaa on kuitenkin vierähtänyt.