Luonetjärven varuskunnan alueelta Jyväskylän maalaiskunnasta ”löytyi arviolta” 1500 erilaista karttaa Karjalasta itärajan molemmin puolin. Jokaista karttaa on 500 kappaletta. Kartat ovat alustavien tietojen mukaan kuvattu ja valmistettu joko vuonna 1941 tai – 1942!
Kartat löytyivät vanhasta varastorakennuksesta Tikkakoskelta hyväkuntoisissa siisteissä puulaatikoissa. Lehtikuvan perusteella laatikoiden päälle ei ollut kerääntynyt pölyä eikä hämähäkinseittejä, mikä viitannee siihen, että niistä on aivan viime aikoinakin huolehdittu hyvin. Voisi kuvitella myös, että ne on tuotu sinne vastikään?
Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja eversti Jarmo Nieminen kertoo, että kartat olisi tullut ”jatkosodan jälkeen luovuttaa Neuvostoliitolle, mutta että ”isänmaalliset voimat olivat .. kätkeneet niitä .. syrjäiseen varastoon” (HS 29.3.2007).
Kartat varmasti herättävät lukuisia kysymyksiä. Tuollainen määrä karttoja viittaa varmastikin johonkin operaatioon, ja niitä ei oltu ehditty jakaa tai ei jostain tuntemattomasta syystä koskaan jaettu joukko-osastoille.
Mutta miksi tuhansia hyväkuntoisia, ilmeisesti käyttämättömiä karttoja olisi haluttu piilottaa Zhdanovin valvontakomissiolta? Karttojen valmistusvuoden (1942?) perusteella voisi olettaa niiden liittyvän sotahistorian laitoksen tutkijoillemme täysin tuntemattomaan operaatio ”Lohenpyyntiin”.
Vuoden 1942 syksyksi suunniteltu hyökkäys Murmanskin radan osuudelle Kantalahti – Soroka (Belomorsk) tunnetaan sekä saksalaisissa että venäläisissä dokumenteissa nimellä operaatio "Lohenpyynti" (saks. Lachsfang; ven. Lovlja lososei).
Operaatio perustui lopulta Hitlerin Direktiiviin no. 44 heinäkuulta 1942. Fuhrerin ohjeessa hyökkäys Muurmanskiin sekä Kantalahden ja Louhen (Belomorski) väliselle rataosuudelle suunniteltiin syksyksi 1942, mutta operaatio edellytti Leningradin valtausta viimeistään syyskuussa 1942. Ja kun Leningradin puolustuksen murtuminen ei onnistunut, peruuntui myös operaatio ”Lohenpyynti” liian kunnianhimoisena.
Luonnollisesti herää kysymys olisivatko nämä nyt julkisuuteen tulleet kartat kuvattu ja painettu juuri tätä sotilaallista operaatiota varten?
Kartat löytyivät vanhasta varastorakennuksesta Tikkakoskelta hyväkuntoisissa siisteissä puulaatikoissa. Lehtikuvan perusteella laatikoiden päälle ei ollut kerääntynyt pölyä eikä hämähäkinseittejä, mikä viitannee siihen, että niistä on aivan viime aikoinakin huolehdittu hyvin. Voisi kuvitella myös, että ne on tuotu sinne vastikään?
Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja eversti Jarmo Nieminen kertoo, että kartat olisi tullut ”jatkosodan jälkeen luovuttaa Neuvostoliitolle, mutta että ”isänmaalliset voimat olivat .. kätkeneet niitä .. syrjäiseen varastoon” (HS 29.3.2007).
Kartat varmasti herättävät lukuisia kysymyksiä. Tuollainen määrä karttoja viittaa varmastikin johonkin operaatioon, ja niitä ei oltu ehditty jakaa tai ei jostain tuntemattomasta syystä koskaan jaettu joukko-osastoille.
Mutta miksi tuhansia hyväkuntoisia, ilmeisesti käyttämättömiä karttoja olisi haluttu piilottaa Zhdanovin valvontakomissiolta? Karttojen valmistusvuoden (1942?) perusteella voisi olettaa niiden liittyvän sotahistorian laitoksen tutkijoillemme täysin tuntemattomaan operaatio ”Lohenpyyntiin”.
Vuoden 1942 syksyksi suunniteltu hyökkäys Murmanskin radan osuudelle Kantalahti – Soroka (Belomorsk) tunnetaan sekä saksalaisissa että venäläisissä dokumenteissa nimellä operaatio "Lohenpyynti" (saks. Lachsfang; ven. Lovlja lososei).
Operaatio perustui lopulta Hitlerin Direktiiviin no. 44 heinäkuulta 1942. Fuhrerin ohjeessa hyökkäys Muurmanskiin sekä Kantalahden ja Louhen (Belomorski) väliselle rataosuudelle suunniteltiin syksyksi 1942, mutta operaatio edellytti Leningradin valtausta viimeistään syyskuussa 1942. Ja kun Leningradin puolustuksen murtuminen ei onnistunut, peruuntui myös operaatio ”Lohenpyynti” liian kunnianhimoisena.
Luonnollisesti herää kysymys olisivatko nämä nyt julkisuuteen tulleet kartat kuvattu ja painettu juuri tätä sotilaallista operaatiota varten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Näin kartoitusta suoritettiin.Nenonen oli ilmavalokuvauksen ja kartoituksen kehittäjä.
http://www.google.fi/search?q=Topografinen osasto 1941&hl=fi&start=10&sa=N
Tästä vielä kohutaan? Siis KOLME erilaista karttalehteä á 500 kpl karttalehti. Ei ollut kovin kummoinen löytö. TV -uutisissa niitä laatikoita näytti olevan melkoinen määrä, mitä lienevät olleetkaan.
--
Jatkosodan aikaisia karttoja löytyi Tikkakoskelta
Julkaistu: 28.3.2007 09:26
stt
http://www.hs.fi/tulosta/1135226168139
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Jatkosodan aikaisia karttoja löytyi Tikkakoskelta/1135226168139
Tikkakoskelta Luonetjärven varuskunnan alueelta on löytynyt laaja varasto jatkosodan aikaisia karttoja.
Maanpuolustuskorkeakoulun asiantuntijat sanovat, että kartat ovat pikakarttoja, jotka on tehty ilmakuvausten perusteella vuosina 1939-41.
Kartat kuvaavat Itä-Suomea nykyisen rajan molemmin puolin.
Alustavien arvioiden mukaan kokoelmassa on 1 500 erilaista karttaa, joita kutakin 500 kappaletta.
"Tämä on sotahistoriallisesti arvokasta tietoa, mutta ei mikään sensaatio", arvioi Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksen johtaja everstiluutnantti Jarmo Nieminen.
Karttavarasto löytyi hylätystä rakennuksesta, joka oli tarkoitus polttaa varuskunnan palokunnan harjoituksissa.
Nieminen epäilee, että tieto varastosta pääsi katoamaan sodan jälkeen, kun henkilöstöä kotiutettiin suurina joukkoina.
Varastosta löytyi myös tuhansia koordinaatti- ja astemittareita.
lISÄÄ TIETOA JA KUVIA KARTTALÖYDÖSTÄ.
http://www.mil.fi/paaesikunta/tiedotteet/2874.dsp
Tosi hyviä varastolaatikoita ja oli viety tahallaan poltettavaksi!
Laittaisivat myyntiin tuollaiset. Olisi niille käyttöä siviilissäkin.
Noista puolustusministeriön sivuilla julkaistuista kartoista toinen on Joensuun läheltä,
Suuri ja Pieni Lapinjärvi (kuvausvuosi 1939), ja toinen kartta on Etelä-Saimaan alueelta,
Kivijärvi (kuvattu 2. heinäkuuta 1944).
Näistä vain tuo Kivijärven alueen kartta on sikäli mielenkiintoinen, että se on kuvattu
Ihantalan taistelujen ollessa kiivaimmillaan, vain 40-50 kilometriä Saimaan rannoilta.
Kiinnostavimpia sotahistoriamme kannalta olisivat olleet kartat nykyisen itä-rajan toiselta
puolelta ja nimenomaan nuo 500 kartan sarjat, jotka kuvattiin mahdollisesti vuonna 1942.
Toisaalta, karttakuvaamisessa sekä vuonna 1939 että 1944 on varmastikin kuvien korkeasta
laadustakin päätellen käytetty saksalaista teknikkaa. Noihin aikoihin saksalainen optiikka
oli ehdoton ykkönen maailmalla.