Olen sitä mieltä, että suomi ei tarvitse sotilaita, koska suomeen ei hyökkää kukaan ja suomen aloittama sota neuvostoliittoakin vastaan oli laiton.
Kuitenkin jos suomi olisi liitetty neuvostoliittoon niin suomessa olisi hyvät olot ja jos suomi joutuisi sotaan jotain maata vastaan niin puolellamme taistelisi yli miljoona erittäin hyvin varustettua sotilasta hel*etin hyvää sotakalustoa ja näin suomen itse ei sotilaita tarvitsisi tuhlata vaan voisi turvata kansaansa pommituksilta ja tälläiseltä.
Liitytään venäjään niin voimme poistaa armeijamme ja saisimme silti olla turvassa, koska yli miljoona venäläistä turvaisi suomen alueet.
Eläköön venäjä, sinä kansojen isänmaa, joka kukoistuksessasi elelet.
Kuitenkin jos suomi olisi liitetty neuvostoliittoon niin suomessa olisi hyvät olot ja jos suomi joutuisi sotaan jotain maata vastaan niin puolellamme taistelisi yli miljoona erittäin hyvin varustettua sotilasta hel*etin hyvää sotakalustoa ja näin suomen itse ei sotilaita tarvitsisi tuhlata vaan voisi turvata kansaansa pommituksilta ja tälläiseltä.
Liitytään venäjään niin voimme poistaa armeijamme ja saisimme silti olla turvassa, koska yli miljoona venäläistä turvaisi suomen alueet.
Eläköön venäjä, sinä kansojen isänmaa, joka kukoistuksessasi elelet.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"suomen aloittama sota neuvostoliittoakin vastaan oli laiton"?????
toivon totisesti ettei sinunlaisiasi älyvapaita kommarikakaroita ole enempää
No mielummin kommarikakara kuin joku sairas kapitalistisen diktatuurin kannattaja, joka kannattaa kaikkia sotia mitä USA sotii laittomasti.
Ainoa oikea suurvalta, joka ei sodi laittomia sotia on venäjä, joka tosin on joutunut usein laittomien sotien kohteeksi.
Toisessa maailmojen sodassa suomi ja saksa yhteisvoimin pommitti venäjää ja pyrkivät valloittamaan koko suurvallan.
USA piti venäjää pitkän aikaa (kylmä sota) vihollisenaan ja venäjä on joutunut usein rikkaan maaperänsä vuoksi näiden laittomien sotien kohteeksi.
Nytkin tsetseenit ovat yrittäneet valloittaa venäjän rikkaita alueita, jonka takia venäjä on joutunut lähettämään poikansa taistelemaan pyhän venäjän puolesta.
Neuvostoliitto pommitti Suomea aluksi ja sitten suomalaiset hyökkäsivät Venäjälle. Tosin minusta ei sotaa tarvitse oikeuttaa millään, sillä onhan niitä käyty ilman "lupaakin". Ja mitä sitten jos joku puhuisi jostain oikeutuksesta, tuskinpa sillä on mitään painoarvoa, enempää kuin sillä käytännössä on.
Joskus noista provoista saa edes hyvät naurut, mutta toi oli jo riman alitus tässäkin suhteessa..
.... en ollut tarkoittanut tuota viestiä vitsiksi.
PPP = paskaa perseestä pukkaa!!!!
PPP ei ole provo tämä ääliö kirjoittaa muillakin palstoilla stalinia ja husseinia ihannoivia juttuja!!!!!!!!!!
Suomessa pitää olla puolustusvoimat jo tämän kaltaisten "kuokkaviraiden" varalta!!!!!
Nämä punikkityypit on ollut monta kertaa myymässä Suomea kommunismin HELVETTIIN!!!!!!!
Nämä punikkityypit on ollut monta kertaa myymässä Suomea kommunismin HELVETTIIN!!!!
- Vituttaako kun et voi asialle mitään.
oli merkittävä johtaja. Stalin ei ollut vain kylmä murhaaja. Stalin aloitti Neuvostoliiton teollistamisen, joka aiheutti paljon kuolemia, mutta joka taas mahdollista Saksan hyökkäyksen torjumisen. Venäjällä oli kaksi strategista etua, paljon ihmismassaa ja maata. Ihmisiä oli varaa tuhlata, niin sotaan kuin orjatyöhönkin. Ilman teollistamista ei Saksaa olisi torjuttu, myös Yhdysvallat lähetti sotakalustoa Neuvostoliittoon.
Yhdysvallat keräsi suuret voitot näiltä sotivilta valtioilta, myymällä materiaalia tuhottavaksi. Sitten lopuksi täytyi mennä estämään kommunismin leviäminen Eurooppaan. Sota oli siis materiaali sotaa, kuten Carl von Clausewitz totesi (tarkoittaen yleensäkin sotaa, sillä eihän hän elänyt toisen maailman sodan aikana, vaan ennen sitä).
Stalin oli vainoharhainen, mutta ei turhaan. Kuolleet ihmiset olisivat taatusti kuolleet ilmankin Stalinia, sillä Hitlerillä oli suunnitelmia kaikille epäpuhtaille roduille. Hitler suunnitteli mm. kaikkien englantilaisten miesten tappamista keskitysleireissä, naiset olivat ilmeisesti puhdasrotuisia ja olisivat olleet kelvollisia jatkamaan herrarotua.
Kun vertaillaan kommunismia ja kapitalismia, niin niitä voitaisiin kutsua ääripäiksi, kummatkin järjestelmät ovat mielettömiä.
tilanne on tällainen:
Suomi ei tarvitse sotilaita, mutta amerikkalaiset, jotka omistavat Suomen, ehkä haluavat että suomalaiset puolustaisivat heidän täällä olevaa omaisuuttaan. Suomen pörssinoteeratuista yrityksistähän on yli 70% ulkomaalais(lähinnä amerikkalais-)omistuksessa, ja kansallisesta lippulaivastamme Nokiasta suomalaiset omistavat enää vain muutaman prosentin.
Suomi on pieni valtio, joka on valtiontalouttaan myöten valjastettu globaalipääomien liekaan. Tuotantoelämämme tuotot menevät muualle, ja valtiona maksamme päättymätöntä valtionvelkaa, jota maksetaan jopa omien perustarpeittemme, koulutuksen yms, kustannuksella, kuten juuri uutisissa olleen ns. Sailaksen paperin yhteydessä taas kerran kävi ilmi.
Tämä tosiasiallinen tilanne - siis se että Suomi on käytännöllisesti katsoen USA:n alusmaa - on takana myös siinä että eräät piirit haluavat ehdottomasti vetää Suomen mukaan jenkkijohtoiseen NATO:on.
Mutta Venäjään liittyminenkään ei enää meitä pelastaisi, sillä samat pääomalonkerot, jotka Suomesta imevät kaiken tuotannollisen työn hyödyn, imevät tätä nykyä myös venäjänmaalta kaikki liikkellelähtevät mehut. Ja tilanne mitä ilmeisemmin on sellainen, että Neuvostovallan lamaannuksesta nousee uusi Rikas Venäjä, joka on dollarimylly.
Vain EU:n vahvistuminen ja euron nouseminen maailman vahvimmaksi valuutaksi saattaisivat horjuttaa tätä suurta kehityskuviota. Siksi USA tekee kaikkensa estääkseen euron vahvistumisen. Esim. USA:n irak-aggression takana on myös valuuttapoliittisia syitä, sillä Saddam oli muuttanut öljyhinnoittelunsa europohjalle, mikä oli omiaan huomattavasti vahvistamaan euron asemaa.
Tällaiset ovat maailmanpolitiikan isot kuviot.
Jonkun pitäisi vain keksiä näille omille isänmaallisia leikkejä leikkiville solttupojillemme jotain puuhasteltavaa ettei heidän tarvitsisi elätellä ikiaikaisia sankarikuvitelmiaan ja elvytellä junastapudonnutta itsetuntomiehisyyttään esim. sivareita haukkumalla.
idealisteilla on vaikeuksia sopeutua tosimaailmaan, kun idealismi ei vastaakaan todellisuutta.
Tietysti idealismia tarvitaan, mutta ennemminkin kyse on idealismin ja käytännön kohtaamisesta mielekkäällä tavalla, eli vuorovaikutussuhteesta. Mielekkäässä ajattelussa ei siis saa olla liikaa idealismia tai realismia. Kummatkin osaset ovat yhdessä kokonaisuuden summa.
Valtiot ovat aina pitemmällä aikavälillä uhkia toisillensa, sillä kasvu lisää tarpeita ja kasvua tai kutistumista tapahtuu aina ja harvoin voi ollakin jonkinlaista tasapainoa, ehkä tyyntä ennen myrskyä. Sotia käydään valtioiden etujen takia, kun pitää luoda kasvulle tilaa, koska muuten ajaudutaan kutistumiseen.
Ei ole helppoa alistetulla kansalla, mutta ei alistajallakaan, kun aina pitää pelätä että alistetut nousevat kapinaan, parempi siis olisi tuhota uhkat, niinhän se Atlantin takainen Doktriinikin sanoo, ennakoiva isku eli kaikkien mahdollisten tulevien kapinoitsijoiden eliminoiminen ennen kuin ne ehtivät tehdä mitään.
On siis kummallista että kielletään sellaisia asioita mitä on välttämättä edessä, jos kohtalo on ikävä, ei siitä pelastuta kieltämällä sitä. Alistettu voi vain alistua tai taistella, ei ole olemassa mitään välimuotoa, ehkä voi olla tila, jossa ei synny suuria ristiriitoja, mutta ristiriidattomuutta tuskin voi olla.
Jokainen joutuu aina asettumaan jollekin kannalle, koska toiset ovat jo asettuneet sinua vastaan, niin on luonnollista asettua heitä vastaan tai alistua heidän tahtoonsa. Yleensä ihmiset ovat alistujia, eihän sitä nyt viitsi kun se on niin vaikeaa ottaa kantaa.
Suomen herrat ovat oivia amerikkalaisten renkejä, ollaan valmiita vaikka mihin toimiin omaa kansaa vastaan, ettei vain Amerikan herra suuttuisi. Tämä on hyvä esimerkki klassisesta alistumisesta, tavoitellaan alistajan suosiota halveksumalla muita alistettuja, yritetään nousta alistajan tasolle alistamalla muita alistettuja.
Ihminen syntyy siis maailman, jossa ”kohtalo” on jo etukäteen määrätty, ainakin niin että varmasti joutuu jonkinlaisen vastakkainasettelun osapuoleksi. Sanottakoon että ärsykkeiden aiheuttamat reaktiot kuljettavat ihmistä eteenpäin. Elämä on siis taistelua, vaikka haluaisikin rauhaa, sillä se halu on vastakkainasettelua niitä vastaan, jotka eivät sitä halua.
Olen siis aukottomasti todistanut, että olemassaolo on aina taistelua tai alistumista, ainakin jollain tasolla on aina vastakkainasettelua. Parempi taistella kuin pitää ikävää, on hyvä motto, jos ei halua alistua.
kovin on sekavaa. Et ole edes idealisti, vaikka pyöräytteletkin sellaisia maailmojasyleileviä "totuuksia" kuin:
"Olen siis aukottomasti todistanut, että olemassaolo on aina taistelua tai alistumista, ainakin jollain tasolla on aina vastakkainasettelua."
Miten tätä enää määrittelisi? Idealismia vai kauhuromantiikkaa?
Realismi olisi sitä että otetaan asiat asioina, eikä kuvitella että kaikella on merkityksensä vain taistelun jatkeena.
Kerrankin jotain erilaista kuin jenkin perseennuolentaa.