Yksi mieltäni askarruttava juttu vielä ennenkuin laitan masinan kiinni vähäksi aikaa..
Raamatusta lie jotenkin poimittu tuo otsake ja muistan kuinka on tapana ollut sanoa: "otsasi hiessä on sinun leipäsi syötämän".. (Jotenkin noin)..
Elikkäs idis on se että pitäisi olla hirmu ahkera.
Itselle on tullut mieleeni että vois olla niin että koko tämä läntisen pallonpuoliskon kristinopillinen erilaisten uskontojen kirjo monine variaatioineen olis jotenkin .. hm.. sellaisten "säpäköitten", vauhdikkaitten, toimeliaiden ja temperamentiltaan voimakkaiden.. tai kuinka se nyt pitäis ilmaista, jotenkin maanistyyppisten aikaansaama.
Tai sit maanisdepressiivisten, nykyisin puhutaan bibolaarisuudesta, jossa vaihtelevat kiihkeät maaniset vaiheet jolloin tomitaan tehokkaasti, mutta sit voidaan vajota debressioon, jopa totaaliseen burnoutiin.
Tuo nyt on vain viittausta josko jotakin tuollaista - sillä kristinuskoisuudesta näyttää tyystin puuttuvan sellainen letkeä rento joutenolon arvostus.
Kristillysyyttä on helppoa soveltaa tehotaloustuotannon yhdeksi olennaiseksi osaksi kun asiaa tsyynää kulttuurin kehittymisen perspektiivistä.
Hyvin kristillisyys kulkee kapitalistisen voitton maximoinnikin kynkässä. Tukee sitä. Ja etenkin siis juutalaisuus, sieltähän ne jäljet vissitenkin johtavat.
Minulla ei ole mitään juutalaisia eikä kristittyjä vastaan, mutta jotenkin, itseäni neuroottisuuteen ja psykoottisuuteen taipuvaisena ja monien kaltaisteni samoin taipuvaisten puolesta kiinnostaa nuo itämaiset kulttuurit joissa osataan suhtautua elämään paljon juohevammin.
Emminä mitään väitä että kumpi on parempi. Pyh. Minä vaan funtsin että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja ehkä tulevaisuudessa idän ja lännen oppisuunnissa voi tapahtua sensortinkin kohtaamista että niistä vois sulautua ja sukeutua jotakin uusia oppisuuntia. Uskonnollisia tai sit muuten vaan aatteellista yhteistomintaa. Niitä lie ehkä nytkin? En tiä.
Itseäni viehättää ajatus löytää sellainen elämäntapa joss ei tarvitsis turvautua lainkaan kemialliseen lääkitykseen.
Todella vähäistä, itseasiassa hyvin harvakseltaan olen joutunut turvautumaan rauhoittaviin. Hyvä niin. Olen oppinut jo nuorena, kun epätoivoisestikin joskus kerjäsin apua MTT:sta sitä saamatta.. aina vaan oli niitä kiireisiä ja kiukkuisia psykiatreja, mitä lie jotka vauhdilla kirjoittelivat niitä reseptejä neurolepteistä - joiden nykysin tiedetään olevan erittäin tuhoisia autistisille aivoille, ne voivat laukaista kestopsykoosin.. yksi sukulaiseni on kait tuotakautta, ehkä toinenkin, saiarstunut vakavaan skitsofreniaan.. juu ja minä olen aina siksi suhtautunut hyvin pelokkaasti nohin menttaalipuolen "puoskareihin" ja repinyt roskiin yhden jos toisenkin reseptin kun ei ole tutkittu eikä edes liiemmin kyselty. Ennemminkin vaan määrätty vaan pahemmin puhumatta ne vahvat ja sopimattomat lääkkeet ja sit ovesta pihalle.
Tähän 50v. ikään on ehtinyt toki tapahtua paljon ja nykyisin on tämä puoli hyvässä reilassa.
Noita itämaisia juttuja tutkaillessani olen löytänyt itsekuntoutuskonsteja, itsesuggerointia ja meditointia. Varmatenkin olis paljon muutakin tarjolla. Mm. ruokavalion avulla omaan terveyteensä voi vaikuttaa paljon. ihminenhän on pitkälti sitä mitä syö ja juo. Autismiin tepsii hyvin laktoositon, gluteeniton ja ehkä hiilihydraatiton ruokavalio.
Olen kokeillut eri vaihtoehtoja mutta kun on aikoinaan omaksunut tietyt tavat ei ole simppeliä noinvain vaihtaa tottumuksiaan.
Mut yritys hyvä.
Sen oon huomannut että sellainen letkeähkön verkkainen oleilu, se on joskus niin mainio apu mielen hyvnvointiin. Se jelppaa tosin kroppaakin. Palautuminen ja lepo on tärkeää että sit taas jaksaa kun on sen aika.
Minä en kertakaikkiaan voi allekirjoittaa tuota: "otsasi hiessä... jne." juttua, taikka ettei jumala luomiaan "laiskoja", temperamentiltaan verkkaisia myös olisi valmis ruokkimaan.
Ei se voi olla niin että vain ahkeruudesta, etenkin hillittömästä puurtamisesta sais jonkun palkinnon luojalta ja sitten olis niin että vähemmän tuotteliaat ja letkeästi elevät voitais luokitella johonkin "syntisten" kastiin, että he olisivat jotenkin huonompia tai pahempia. Ikäänkuin mehiläisyhdyskunnan kuhnureita jotka hätistetään pois yhteisöstä jonnekin katuojiin syrjäytymään ja moniongelmoitumaan osan päätyessä johonkin pulijengiin pilkattuina hylkiöinä tai sit neljän seinän sisään kiertämään kiikkustuolia, niikuin on käynyt sille yhdelle sukulaiselleni jolla alkoi mielenterveys järkkyä, hän menetti työkykynsä ja .. noh.. elelee nykyisin jo onneksi vanhuuspäiviään tuetun asumisen sellaisessa palvelukodissa ja voi suht hyvin entiseen verrattuna kun elämänsä oli ihan hirveetä.
Voi vitsi.. sellainenkin episodi liittyy tuohon että äitini eräs aktiivivaihe aiheutti kamalai yhteenottoja ja jopa julkisita häiriköintiä kun nuo kaksi riitelivät. Skitsofreenikkotapaus ei ole missään uskossa ja mutsi intoili jt:jensa kanssa hänen kimpussaan, yritti kait käännyttää vai oliko itselläänkin tuolloin joku samansorttinen psykoosi pinnassa.
On siinä sivullisilla ollut päivittelemistä ja ehkä naurussakin pidättelemistä kun näitä meidän "perheen sisäisiä" .. vaiko ihan jumalasta peräisin olevia juttuja on räyhätty julkisesti, huh!
Ei auta kuin nauraa :D
Mitäpä muuta.
----
Mut tuohon "laiskuuteen", onkohan vt-seuran viralliselta taholta jotakin opastusta, vaiko ei ja miten yleensä yksilötasolla kukin kokee asian?
Taidan heittäytyä täällä lattialle selinmakuulle ja katsella kuinka auringonsäteet somasti ilakoivat vastikään tapiseeraamallani seinällä ja ikkunan edessä olevasta roikkukukasta piirtyy kauniita varjoja..
Tulen liekkien tuijottelu, verkkaan virtaavan veden liike.. moni verkkainen aistimus, musiikkinakin,.. loistolääkettä ärtyneelle mielelle joka niin helposti ylirasittuu milloin sosiaalisista paineista ja milloin koneiden tahdissa ja metelissä altistuneena.
Peace & love! :)
Raamatusta lie jotenkin poimittu tuo otsake ja muistan kuinka on tapana ollut sanoa: "otsasi hiessä on sinun leipäsi syötämän".. (Jotenkin noin)..
Elikkäs idis on se että pitäisi olla hirmu ahkera.
Itselle on tullut mieleeni että vois olla niin että koko tämä läntisen pallonpuoliskon kristinopillinen erilaisten uskontojen kirjo monine variaatioineen olis jotenkin .. hm.. sellaisten "säpäköitten", vauhdikkaitten, toimeliaiden ja temperamentiltaan voimakkaiden.. tai kuinka se nyt pitäis ilmaista, jotenkin maanistyyppisten aikaansaama.
Tai sit maanisdepressiivisten, nykyisin puhutaan bibolaarisuudesta, jossa vaihtelevat kiihkeät maaniset vaiheet jolloin tomitaan tehokkaasti, mutta sit voidaan vajota debressioon, jopa totaaliseen burnoutiin.
Tuo nyt on vain viittausta josko jotakin tuollaista - sillä kristinuskoisuudesta näyttää tyystin puuttuvan sellainen letkeä rento joutenolon arvostus.
Kristillysyyttä on helppoa soveltaa tehotaloustuotannon yhdeksi olennaiseksi osaksi kun asiaa tsyynää kulttuurin kehittymisen perspektiivistä.
Hyvin kristillisyys kulkee kapitalistisen voitton maximoinnikin kynkässä. Tukee sitä. Ja etenkin siis juutalaisuus, sieltähän ne jäljet vissitenkin johtavat.
Minulla ei ole mitään juutalaisia eikä kristittyjä vastaan, mutta jotenkin, itseäni neuroottisuuteen ja psykoottisuuteen taipuvaisena ja monien kaltaisteni samoin taipuvaisten puolesta kiinnostaa nuo itämaiset kulttuurit joissa osataan suhtautua elämään paljon juohevammin.
Emminä mitään väitä että kumpi on parempi. Pyh. Minä vaan funtsin että molemmissa on hyvät ja huonot puolensa ja ehkä tulevaisuudessa idän ja lännen oppisuunnissa voi tapahtua sensortinkin kohtaamista että niistä vois sulautua ja sukeutua jotakin uusia oppisuuntia. Uskonnollisia tai sit muuten vaan aatteellista yhteistomintaa. Niitä lie ehkä nytkin? En tiä.
Itseäni viehättää ajatus löytää sellainen elämäntapa joss ei tarvitsis turvautua lainkaan kemialliseen lääkitykseen.
Todella vähäistä, itseasiassa hyvin harvakseltaan olen joutunut turvautumaan rauhoittaviin. Hyvä niin. Olen oppinut jo nuorena, kun epätoivoisestikin joskus kerjäsin apua MTT:sta sitä saamatta.. aina vaan oli niitä kiireisiä ja kiukkuisia psykiatreja, mitä lie jotka vauhdilla kirjoittelivat niitä reseptejä neurolepteistä - joiden nykysin tiedetään olevan erittäin tuhoisia autistisille aivoille, ne voivat laukaista kestopsykoosin.. yksi sukulaiseni on kait tuotakautta, ehkä toinenkin, saiarstunut vakavaan skitsofreniaan.. juu ja minä olen aina siksi suhtautunut hyvin pelokkaasti nohin menttaalipuolen "puoskareihin" ja repinyt roskiin yhden jos toisenkin reseptin kun ei ole tutkittu eikä edes liiemmin kyselty. Ennemminkin vaan määrätty vaan pahemmin puhumatta ne vahvat ja sopimattomat lääkkeet ja sit ovesta pihalle.
Tähän 50v. ikään on ehtinyt toki tapahtua paljon ja nykyisin on tämä puoli hyvässä reilassa.
Noita itämaisia juttuja tutkaillessani olen löytänyt itsekuntoutuskonsteja, itsesuggerointia ja meditointia. Varmatenkin olis paljon muutakin tarjolla. Mm. ruokavalion avulla omaan terveyteensä voi vaikuttaa paljon. ihminenhän on pitkälti sitä mitä syö ja juo. Autismiin tepsii hyvin laktoositon, gluteeniton ja ehkä hiilihydraatiton ruokavalio.
Olen kokeillut eri vaihtoehtoja mutta kun on aikoinaan omaksunut tietyt tavat ei ole simppeliä noinvain vaihtaa tottumuksiaan.
Mut yritys hyvä.
Sen oon huomannut että sellainen letkeähkön verkkainen oleilu, se on joskus niin mainio apu mielen hyvnvointiin. Se jelppaa tosin kroppaakin. Palautuminen ja lepo on tärkeää että sit taas jaksaa kun on sen aika.
Minä en kertakaikkiaan voi allekirjoittaa tuota: "otsasi hiessä... jne." juttua, taikka ettei jumala luomiaan "laiskoja", temperamentiltaan verkkaisia myös olisi valmis ruokkimaan.
Ei se voi olla niin että vain ahkeruudesta, etenkin hillittömästä puurtamisesta sais jonkun palkinnon luojalta ja sitten olis niin että vähemmän tuotteliaat ja letkeästi elevät voitais luokitella johonkin "syntisten" kastiin, että he olisivat jotenkin huonompia tai pahempia. Ikäänkuin mehiläisyhdyskunnan kuhnureita jotka hätistetään pois yhteisöstä jonnekin katuojiin syrjäytymään ja moniongelmoitumaan osan päätyessä johonkin pulijengiin pilkattuina hylkiöinä tai sit neljän seinän sisään kiertämään kiikkustuolia, niikuin on käynyt sille yhdelle sukulaiselleni jolla alkoi mielenterveys järkkyä, hän menetti työkykynsä ja .. noh.. elelee nykyisin jo onneksi vanhuuspäiviään tuetun asumisen sellaisessa palvelukodissa ja voi suht hyvin entiseen verrattuna kun elämänsä oli ihan hirveetä.
Voi vitsi.. sellainenkin episodi liittyy tuohon että äitini eräs aktiivivaihe aiheutti kamalai yhteenottoja ja jopa julkisita häiriköintiä kun nuo kaksi riitelivät. Skitsofreenikkotapaus ei ole missään uskossa ja mutsi intoili jt:jensa kanssa hänen kimpussaan, yritti kait käännyttää vai oliko itselläänkin tuolloin joku samansorttinen psykoosi pinnassa.
On siinä sivullisilla ollut päivittelemistä ja ehkä naurussakin pidättelemistä kun näitä meidän "perheen sisäisiä" .. vaiko ihan jumalasta peräisin olevia juttuja on räyhätty julkisesti, huh!
Ei auta kuin nauraa :D
Mitäpä muuta.
----
Mut tuohon "laiskuuteen", onkohan vt-seuran viralliselta taholta jotakin opastusta, vaiko ei ja miten yleensä yksilötasolla kukin kokee asian?
Taidan heittäytyä täällä lattialle selinmakuulle ja katsella kuinka auringonsäteet somasti ilakoivat vastikään tapiseeraamallani seinällä ja ikkunan edessä olevasta roikkukukasta piirtyy kauniita varjoja..
Tulen liekkien tuijottelu, verkkaan virtaavan veden liike.. moni verkkainen aistimus, musiikkinakin,.. loistolääkettä ärtyneelle mielelle joka niin helposti ylirasittuu milloin sosiaalisista paineista ja milloin koneiden tahdissa ja metelissä altistuneena.
Peace & love! :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.