Puhdas totuus 2

Babylonin uskonto elää vielä tänä aikana miljoonien ihmisten elämässä. Babylon oli aikanaan valtakuntien kuningatar. Sen vaikutus oli suunnaton. Se oli kaiken epäjumalanpalveluksen alku ja äiti. Babylonin maljasta ovat kaikki kansat juoneet.

Miljoonat ihmiset noudattavat kristinuskoon kuuluvia tapoja ja oppeja, joista Raamatussa ei puhuta sanaakaan. On viisi tärkeää oppia, joita Raamattu ei tunne, mutta joihin kristikunnassa uskotaan yleisesti:(tässä vain kaksi ensimmäistä)

Ensimmäinen on sielunkuolemattomuus-oppi. Onko Raamatussa kertaakaan sanottu, että sielu on kuolematon?. Hämmästyttävä tosiasia on, ettei tällaista käsitystä ole sen lehdillä. Kuolemattomuus voidaan saada ainoastaan Kristukselta, iankaikkisen elämän antajalta, uskon kautta. Mistä sielunkuolemattomuusoppi on päässyt kristikuntaan? Luterilainen teologi Stange sanoo: "pakanallinen oppi sielun kuolemattomuudesta ei sodi ainoastaan kaikkea kokemusperäistä tietoa vastaan ihmisen luontoon nähden, vaan vieläpä kristillisen uskon etuihin kuuluu, ettei tälle ajatukselle anneta sijaa." Sielunkuolemattomuus-oppi on pakanuudesta, joka syrjäyttää Kristuksen elämän antajana. Se on spiritismin, teosofian ja lukuisten harhaoppien perustuksena. Siitä huolimatta siitä pidetään sitkeästi kiinni, vaikka osa aikamme jumaluusoppineista on sen hylännyt.

Toinen tällainen käytännössä oleva oppi on sunnuntainvietto. Onko Raamatussa käsketty viettää sunnuntaita lepopäivänä? Siinä ei ole missään tällaista kehoitusta annettu. Jälleen saamme todeta merkillisen seikan: Raamatun tukea vailla olevaa lepopäivää puolustetaan mitä innokkaimmin, ja kaikki ne, jotka evankelisina kristittyinä haluavat pitää Raamatun käskemää, Jeesuksen pitämää, seitsemättä viikonpäivää, sapattina, lepopäivänään, joutuvat ankarien hyökkäysten ja vääristelyjen kohteeksi. Tämä siitä huolimatta, että sunnuntai ammoisista ajoista lähtien on ollut auringolle pyhitetty päivä. Jo toisella vuosisadalla viettivät Rooman valtakunnassa persialaista auringonjumalaa Mitraa palvovat pakanat sunnuntaita pyhäpäivänä. Konstantinus Suuri, joka tunsi mitraismin hyvin, määräsi koko valtakunnan lepopäiväksi sunnuntain eli auringonpäivän. Raamattu ei kehota viettämään sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuspäivänä, koska kristillinen kaste ja jokapäiväinen oman minän kuolettaminen ja uuteen elämään nouseminen oli asetettu sen muistoksi.