...feminismille, jota alla kuulutin.
Ainoa arvopohja, joka vastauksista tuli esiin on: "feministejä ei tule niputtaa yhteen" (kiitos pipalle ainoasta vastauksesta itse asiaan, jota kysyin).
Toinen arvopohja, joka ehdottaa konkreettisia toimia on : "naisasiaa on pidettävä esillä ja ongelmiin puututtava".
...mutta sen määrittely, mikä on naisasiaa, ja mikä olisi vaikkapa "ihmisasiaa" yleisemmin on jäänyt nykyisellään aika heikolle.
Jos kuitenkin vielä laitetaan, että arvopohjana on, että "samasta työstä sama palkka" (joka on aika usein todettu useimpien hyväksymäksi), niin ehdotan erästä konkreettista toimenpidettä feminismin ohjelmaksi (idea on vaimoni enempi kuin minun, kannatan sitä):
Kotiäideille tulee antaa suhteessa esim. samassa suhteessa palkkaa kuin perhepäivähoitajille. Neljä lasta on perhepäivähoitajan täysimääräinen kiintiö - ts. neljän lapsen äiti, joka hoitaa päivähoitoikäiset lapsensa kotona (jos niitä on neljä) tulisi saada sama palkka kuin vieraan perhepäivähoitajan.
Yhden lapsen päivähoitoikäisen äidin tulisi saada (edes) 25% perhepäivähoitajan palkasta.
jne.
PErusteluna se, että jokainen kotona lapsensa (omasta tahdostaan ja valinnastaan) hoitava äiti säästää ne päivähoitopaikat ulkopuoliselle työnantajalle työnteon valitsevalle äidille. Sekin jo auttaisi, jos elättävä osapuoli saisi edes tuon verran verohelpotuksia - niin ei tulisi lisää byrokratiaa.
Kuka ottaisi tämmöisen selkeän ohjelmanjulistuksen ajaakseen? Tasa-arvon nimissä. Tanja Karpela on käsittääkseni esittänyt tämänsuuntaisia ajatuksia, mutta jo kerkisi sd-naiset hänet leimata "kauneus-ja terveysministeriksi".
(en itse äänestänyt edes keskustaa..). Vai ajaako joku kansanedustaja tällaista selkeästi tasa-arvoisempaan suuntaan johtavaa juttua jo?
Ainoa arvopohja, joka vastauksista tuli esiin on: "feministejä ei tule niputtaa yhteen" (kiitos pipalle ainoasta vastauksesta itse asiaan, jota kysyin).
Toinen arvopohja, joka ehdottaa konkreettisia toimia on : "naisasiaa on pidettävä esillä ja ongelmiin puututtava".
...mutta sen määrittely, mikä on naisasiaa, ja mikä olisi vaikkapa "ihmisasiaa" yleisemmin on jäänyt nykyisellään aika heikolle.
Jos kuitenkin vielä laitetaan, että arvopohjana on, että "samasta työstä sama palkka" (joka on aika usein todettu useimpien hyväksymäksi), niin ehdotan erästä konkreettista toimenpidettä feminismin ohjelmaksi (idea on vaimoni enempi kuin minun, kannatan sitä):
Kotiäideille tulee antaa suhteessa esim. samassa suhteessa palkkaa kuin perhepäivähoitajille. Neljä lasta on perhepäivähoitajan täysimääräinen kiintiö - ts. neljän lapsen äiti, joka hoitaa päivähoitoikäiset lapsensa kotona (jos niitä on neljä) tulisi saada sama palkka kuin vieraan perhepäivähoitajan.
Yhden lapsen päivähoitoikäisen äidin tulisi saada (edes) 25% perhepäivähoitajan palkasta.
jne.
PErusteluna se, että jokainen kotona lapsensa (omasta tahdostaan ja valinnastaan) hoitava äiti säästää ne päivähoitopaikat ulkopuoliselle työnantajalle työnteon valitsevalle äidille. Sekin jo auttaisi, jos elättävä osapuoli saisi edes tuon verran verohelpotuksia - niin ei tulisi lisää byrokratiaa.
Kuka ottaisi tämmöisen selkeän ohjelmanjulistuksen ajaakseen? Tasa-arvon nimissä. Tanja Karpela on käsittääkseni esittänyt tämänsuuntaisia ajatuksia, mutta jo kerkisi sd-naiset hänet leimata "kauneus-ja terveysministeriksi".
(en itse äänestänyt edes keskustaa..). Vai ajaako joku kansanedustaja tällaista selkeästi tasa-arvoisempaan suuntaan johtavaa juttua jo?
Vastaukset 19
Vanhimmat
ihmettelemästä, että jatkuvasti meiltä naisilta tivataan feminismin "määritelmää", arvopohjaa ja vastaavaa. Ikäänkuin meillä feministeillä ja muilla naisilla ei olisi oikeutta kiinnittää huomiota havaittuihin epäkohtiin ilman "määritelmiä". ON OIKEUS, saamari sentään.
Sitä paitsi olemme lukuisia kertoja tarjonneet erilaisia "määritelmiä", lyhyitä ja pitkiä. Mikään ei tunnu arvon herroille kelpaavan. Tuntuu siltä, että yhteiskunnassa jopa erittäin yksimielisen tuntuisesti tunnustetut ja tutkimuksin todennetut naisiin kohdistetut epäkohdat halutaan mitätöidä, debattikin kieltää, ellei tule miesporukalle kelpaavaa määritelmää. Tai meiltä yksittäisiltä femmareilta täydellistä ja yhtenäistä ohjelmaa. Menkää vaikka Naisasialiitto Unionin sivuille ja lukekaa sieltä, tämä on keskustelupalsta.
Parhaimmillaan palstalla voisi antaa kirjallisuusviitteitä, sillä ainakin minä hyppään kursoorisesti yli pitkien epistoloiden. Niin tuntuvat tekevän muutkin, koska samoja pitkiä perusteluita toistellaan vähän väliä ilman vaikutusta.
Nopeaa väittelyä voi käytännössä käydä vain yksittäisistä teemoista.
Joko feminismi on olemassa oleva liike niin kuin muutkin ismit ja sille löytyy joitain tätä ismiä määritteleviä perusteita tai sitten on vaan lukuisia pieniä liikkeitä (liike äänioikeuden saamiseksi, liike samapalkkaisuuden puolesta, liike kiintiöiden puolesta jne.), joihin voi halutessaan kuulua tai olla kuulumatta.
Feministit itse mielellään kutsuvat itseään feministiksi, mutta eivät kysyttäessä tiedä mitä se tarkoittaa. Tarkoitus ei ole loukata, mutta uskon kuitenkin, että feminismi voidaan määrittää ja se on määritelty ja jossain vaiheessa feministienkin olisi hyvä huomata tämä. Mutta ehkä kyseinen liike onkin niin hajallaan, että jos se määriteltäisiin seuraisikin hajaannus ja puolet feministeistä karkaisi johonkin muualle. Vähän kuin politiikan vasen siipi: osa huomaisi, etteivät haluakaan olla kommunisteja ja rupeaisivat vaikka sosialidemokraateiksi.
... sitten asiassa ei päästä tämän pitemmälle. "Naiset haluavat tasa-arvoa, mutta miehet eivät tiedä mitä se on."
Jos feminismiä ja feminismin tavoitteita ei voida määritellä, niin jääkö miehille mitään muuta tapaa suhtautua feminismiin kuin että "Kun sataa, niin sataa."
oikein vastustatte täällä henkeen ja vereen, jos feminismiä ja feministejä ei ole olemassa?
En toista tätä enää, viimeisen kerran vastaan tähän ketjuun: FEMINISMIÄ ON MÄÄRITELTY TÄLLÄ PALSTALLA MONTA KERTAA, lukekaa ne. Ei palstan tarkoitus ole olla dogmikokoelma, vaan keskustelupaikka. Ja arvopohja on siinä, että naiset saavat samanarvoiset mahdollisuudet yhteiskunnassa kuin miehetkin. Nyt emme saa.
Minua ei kiinnosta tuon taivaallista, täyttääkö feminismi teidän ortodoksiset ismi-vaateenne vai ei. Me olemme, puhumme ja toimimme.
Kyllä minä sen tiedän, että feminismiä on tällä palstalla määritelty, olenhan tähän määrittelyyn itsekin osallistunut.
Kyse tuossa viestissäni ei ollutkaan siitä, että olisin vaatinut sinulta määritelmää feminismille vaan siitä, että voidaan hyvin asettaa kyseenalaiseksi koko liikkeen olemassaolo. Joukko naisia haluaa kutsua itseään feministeiksi, mutta heillä ei ole mitään yhteistä tekijää sukupuolen lisäksi. Ovatko kaikki naiset siis feministejä?
Monet naiset tälläkin palstalla tuovat esille sitä, että ei ole yhtä suurta agendaa (joka voitaisiin konkreettisesti määritellä), joka olisi feminismin ydin. Tästä teen sen johtopäätöksen, ettei kyse olekaan massaliikkeestä, vaan yleisestä termistä, joka kuvaa kaikkia naisliikkeitä. Feminismi ei siis ole itsessään liike (niin kuin kommunismi ja kansallissosialismi) vaan enemmän termi, joka kuvaa tietynlaista ajattelumallia, jota ei kovin tarkasti voida määritellä. Kenties turkin Pro-huivi-liikekin on feministinen liike, joka vain ajaa naisten asemaa omista lähtökohdistaan.
Ymmärsin kommentit väärin, sorry. Mielestäni feminismiä on myös ismi-muodossa, organisoituneena liikeenä (tai liikkeinä, monikossa). Mutta itse en kuulu sellaisiin enkä katso voivani puhua niiden "opinkappaleista". Käytän feminismikäsitettä ilmaisemaan naisten pyrkimystä yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Ei samanlaisuuteen, ei ylivaltaan.
Yhteiskunnista olisi suhteellisen helposti (teknisesti ajatellen) minimoitavissa aika paljonkin katkeruutta ja epäoikeudenmukaisuuden tuntoja aiheuttavia rakenteellisia tekijöitä, muitakin kuin naisasiaa koskevia. Rakenteellisilla tarkoitan asioita, jotka monasti eivät edes ole ns. kustannuskysymyksiä eli eivät tule kalliiksi. Kyse on enemmänkin asenteista. Feminismissä mielestäni keskitytään muuttamaan ensin asenteita ja sitten saamaan läpi konkreettisia tavoitteita naisten aseman parantamiseksi.
Monet palstalle kirjoittavat miehet korostavat miesnäkökulmaa. Se on oikein. Silti toivoisin, etteivät he hyvää asiaansa ajaessaan sortuisi suoranaiseen valehteluun väittäessään naisten asemaa muka tasa-arvoiseksi Suomessa. Lähes kaikkien sosio-ekonomisten mittarien mukaan naiset ovat selvästi aliarvostettuja (turhan kaunisteleva ilmaisu alistamiselle).
Jos käytät feminismikäsitettä ilmaisemaan pyrkimystä yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, käytät sitä väärin. Ei feminismi ole mikään tasa-arvoliike. Toteat itsekin, että "Feminismissä ... keskitytään ... saamaan läpi konkreettisia tavoitteita naisten aseman parantamiseksi."
Juntti, arvasin sinun puuttuvan taas tähän, siksi muotoilin lauseen näin:
"Käytän feminismikäsitettä ilmaisemaan naisten pyrkimystä yhteiskunnalliseen tasa-arvoon."
Huomaa: naisten pyrkimystä tasa-arvoon eli niihin asemiin, mitkä miehillä jo on.
En väitä feminismin ajavan muunlaista tasa-arvoa, vaikka henkilöinä näin saatamme tehdäkin.
Feminismi on naisasialiike. Se alkoi naisasialiikkeenä, se elää naisasialiikkeenä ja kun se on elänyt loppuun se kuolee naisasialiikkeenä. Ei se ole sen kummempi asia.
Feminismi ajaa tasa-arvoa, mutta vain jos se parantaa naisten asemaa!
kuolee kuolee luonnollisesti vasta, kun tavoitteet on saavutettu. Senkin jälkeen sen aatesisältö jatkaa vaikuttamista arvomaailmassa. Pätee myös feminismiin. Ei se sen kummenpi asia ole.
... hautausmaalla on tungosta: kommunismi, fasismi, stalinismi ...
Mikään näistä liikkeistä ei kuollut siksi, että se olisi saavuttanut tavoitteensa. Ne kuolivat, koska ihmiset eivät hyväksyneet niiden tavoitteita tai tavoitteiden ajamisessa käytettyjä keinoja.
Jos feminismi haluaa välttyä ennenaikaiselta kuolemalta, sen kannattajien kannattaisi muokata tavoitteitaan ja keinojaan siihen suuntaan, että ne olisivat kaikkien ihmisten hyväksyttävissä.
"Jos feminismi haluaa välttyä ennenaikaiselta kuolemalta, sen kannattajien kannattaisi muokata tavoitteitaan ja keinojaan siihen suuntaan, että ne olisivat kaikkien ihmisten hyväksyttävissä."
Kerropa sitten, kyseisen mielipiteen omaamana, että mitä parannuksia pitäisi tehdä? Te miehet kun tunnutte ymmärtävän feministi -sanalle aivan eri merkityksen kuin feministit.
...penäät yhteiskunnallista tasa-arvoa:
1. Suomessa on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus (joka vasta puhui)
2. Suomessa on naispressa ja pääministeri
3. Virkamiehistössä alkaa olla kohta aika yhtä lailla naisia - kuin miehiä???
Naisvaltaisilla aloilla on pienemmät palkat kuin miesvaltaisilla, sen tiedän - mutta:
1. mitä teet sille marinan lisäksi? -> nykyisin yhä useammat tytöt peittoavat koulussa pojat
-> ennustan, että huippuhommissa on ihan koulumenestyksen pohjalta naisenemmistö jo 20 vuoden päästä, viimeistään?
2. millä alueella olet itse alistettu?
3. millä alueella naisia suomessa enää alistetaan, jolleivat naiset itse päätä alistua?
Suomessa "alistetaan" naisia ja miehiä, se kuuluu ihmisluonteeseen, mutta en parhaalla tahdollanikaan enää keksi, kun esim. katselen ystäväpiiriäni jne. naisia ja miehiä, että siinä naiset olisivat alistetumpia kuin miehet (valtaosa parhaista ystävistäni on ns. ei-kristittyjä ja aika hyvin koulutettuja Suomalaisia naisia ja miehiä, joita on suht saman verran (johtuen siitä, että ovat aviopareja tai avopareja enimmäkseen) - joten tässä nyt ei kannata tuoda mun lahkolaisuutta esiin)
Minä en ole nähnyt Suomessa alistettua naista - ulkomailla kyllä tai ulkomailta suomeen tuodun prostituoidun asema voi olla kyllä sellainen. Mutta en kyllä enää osta, että suom. nainen olisi alistettu. Ennemminkin pidän valtaosaa suomalaisista naisista:
- älykkäinä
- hyvin koulutettuina (kohta paremmin kuin miehet)
- vastuuta ottavina työelämässä, "oman onnensa seppinä"
- yhteiskunnallisesti jopa tietoisempina kuin miehet
- ...enkä ole kuullut naisystävieni marisevan vaan tekevän töitä... valtaosa heistä ei tunnu näkevän suomalaisen naisen asemaa mitenkään ongelmallisena - paitsi perheen perustamisen ja perhepolitiikan yhteydessä.
Tässä mielessä sanoisin, että nykyisin suomessa perheet ovat kokonaisuutena alistettuja - eivät naiset sinänsä. Eri ammatteihin alkaa olla kaikilla vastaava pääsy, ja suomessa aika hyvin alkaa pätevyys ratkaista. Tilastot ovat sitten taas miten niitä tulkitaan... Mutta pakosti naisten parempi menestys koulussa alkaa vaikuttamaan, jollei ala, niin sitten naisissa on vikaa...
... yö ei ole siihen tarpeeksi pitkä.
Aloittaa voisi kuitenkin miettimällä seuraavaa: Millainen on feministien mielestä mies? Vastausta miettiessä pitäisi muistaa, että miehiä on puolet ihmiskunnasta.
En kyllä oikein usko, että tällaista keskustelua on mahdollista käydä tällä palstalla.
Niin. Ja viisalla miehellä on myös aivot.
Niin että silleen.
tälläkin palstalla useaan otteeseen, minäkin. Naisten aliarvostettu asema johtuu nykyään aika pitkälti asenteista ja niiden muuttaminen on hidas prosessi. Jos proffa olet sitä mieltä, että vanhahtavat asenteet eivät ole jarruna, niin turha keskustella enempää. Jos taas näet, että asenteet tosiasiassa haittaavat naisten etenemistä työuralla, myös yliopistomaailmassa, niin miksi emme saisi marista epäoikeudenmukaisuudesta?
Turha kai muistuttaa, että nimittäjät yhä edelleen ovat yleensä miehiä.
Mitäkö itse teen. Etenen urallani tietenkin. Sen olen huomannut, että hitaammin kuin miespuoliset kollegani eikä se ole johtunut osaamattomuudestani. Silloin kun pätevästä työvoimasta on niukkuutta, myös naiset etenevät, ylitarjonnan vallitessa perinteiset arvot jyräävät ja miespomo valitsee miespomoja.
... jollain muulla on asiasta jotain syvällisempää sanottavaa.
...monet naiset etenevät nopeammin kuin monet miehet.
Uskon, että kun naiset yhä enemmän verkostoituvat keskenään, ja hankkivat keskinäistä luottamusta (jossa miehet ovat olleet perinteisesti parempia), niin niissä verkostoissa naiset etenevät vähintään yhtä vauhdilla kuin miehet.
En näe, että nykyisin Suomen yliopistoissa on ainakaan oman kokemukseni pohjalta naisten etenemistä jarruttavia asenteita - akateemisesti eniten ansioituneet etenevät -- ja usein naiset aika kivasti - vrt. Jyväskylän yliopisto...
Nimittäjät akateemisessa maailmassa katsovat kyllä akateemisia ansioita, ei sitä, heiluuko palli jalkojen välissä.
Muuten, mun väitöskirjan ohjaajani oli nainen...
Minäkin olen huomannut, että olen edennyt joskus hitaammin kuin jotkut naiset samalla tieteenalalla. Se on johtunut siitä, että ko. naiset ovat tehneet enempi töitä ja julkaisseet enemmän kuin minä lyhyemmässä ajassa. Toisaalta en ole koskaan voittanut duunin haussa ketään, jolla olisi ollut enempi muodollisia pätevyysmittareita kuin minulla.
Uskon, etta¨yksityisellä sektorilla verkostoituminen ja tavallaan ns. "hiljaisen luottamuksen" hankinta on tärkeämpää kuin muodollinen pätevyys --- ja siihen naisetkin tarvitsevat keskinäistä ja oma-aloitteista verkostoitumista... ei niinkään titteleitä ja dokumentteja (jotka ovat tosin välttämätön perusedellytys harkittavaksi pääsemiselle). Julkisella sektorilla aika kylmästi katsotaan sitten muotoseikkoja.