Talvi- ja jatkosodissa käytettiin ajanmukaisen kenttätykistön lisäksi, resurssipulasta johtuen, myös "Napoleonin aikaisia" jäykkälavettisia kenttätykkejä.
Näitä vanhentuneita aseita oli Suomessa varastoituna enemmän kuin niille löytyi käyttöä, sillä jäykkälavettisten käyttökelpoisuus oli rajoitettu. Silti niilläkin saatiin aikaan jopa mainetekoja.
Linnoitustykistö-joukot syntyivät varsinaisesti Laatokan Meripuolustuksen joukoista, jotka komennettiin maavoimien avuksi välirauhan aikana. Vanhentuneesta kalustosta oli siis aiempaa kokemusta.
Touko-kesäkuussa 1940 linnoitustykistö siirrettiin Saimaan järvialueelta, jonne se oli Laatokalta ja Kannakselta evakuoitu, itärajalle. Liikekannalepanon yhteydessä perustettavan linnoitusjalkaväen kanssa se muodostaisi linnoitusjoukot.
Museokaluston oli tarkoitus toimia pää-puolustusaseman kiinteänä tykistönä ja Talvisodan tapaan "sulkulinnakkeina". Kalustoa vaihdettiin myös Ranskasta talvisodan lopulla saatuihin de Bange -tykkeihin, jotka jäykkine lavetteineen olivat samaa aikakautta, kuin korvattava vanha venäläinen (v.1917 jätetty) kalusto.
Jäykkälavettinen linnoitus- tai kenttätykki on siis sellainen, jossa on periaatteessa sama konstruktio, kuin "merirosvojen" kanuunoissa: Suuret puupinna-pyörät ja putki jota voidaan säätää lavettiin nähden vain koro-suunnassa. Sivusuuntaus hoituu koko rumilusta kääntämällä. Tykkimiehillä pitikin olla vanha selkä ja lyhyet jalat?
Ammuttaessa tykki hyppäsi taaksepäin 1-1½ metriä, "Hyppyheikki" ehkä enemmänkin. Linnoituspatterit olivat hevosvetoisia. Edistystäkin oli tapahtunut sitten Waterloon taistelun ja Aleksanteri Suuren, sillä mustaruuti oli vaihtunut pumpuliruutiin ampumatarvikkeissa.
Jatkosodan alussa jäykkälvettiset osallistuivat mm. Viipurissa olleiden viholliskohteiden tulittamiseen, ja pääsivät sitten vanhoihin asemiin Kannaksen ja Laatokan linnakkeissa.
Asemasota-vaiheessa linnoitustykistöä asettui myös Äänisen ja Syvärin rannoille. Joistakin linnoituspattereista otettiin ajoittain jopa koko toimiva henkilöstö muihin yksikköihin hyödyllisempään käyttöön.
Venäläisten suurhyökkäyksen käynnistyttyä Kannaksella, alettiin Itä-Karjalasta tulla takaisin. Syvärillä ollut linnoituspatteristo hyödynnettiin niin, että se pysyi asemissaan irtautumiseen 22.06.1944 asti, ampuen kaikki kranaattinsa samalla kun ajanmukainen kenttätykistö vetäytyi kaikessa rauhassa, jonka jälkeen tykit tuhottiin itse.
Jäykkälavettisen linnoitustykistön osuus tykistön tulituksesta jatkosodassa oli vain 4,5%, 198 988 laukausta, mutta tämä vanha kalusto auttoi säästämään ajanmukaista kenttätykistöä ja täydensi sen vaikutusta.
"Kuljetusavun varassa olevat linnoitustykit olivat parhaimmillaan asemasodan puolustustaisteluissa sejä tuettaessa irtautuvia joukkoja." Teuvo Rönkkönen, Sotilaallinen aikakauskirja 14/1995, s.162.
Vanhentuneellakin kalustolla saadaan aikaan kunnioitettavia asioita, jos on luovuutta ja motivaatiota? Luulenpa silti että nykyaikaisessa sodassa emme voi luottaa tuurilla selviämiseen, vaan puolustuksen täytyy perustua uskottavaan ratkaisuun, joka mieluimmin saa vihollisen jättämään tulematta. Tälläiselle ratkaisulle on nimityskin, ja siinä on neljä kirjainta. Ensimmäinen on "N".
Näitä vanhentuneita aseita oli Suomessa varastoituna enemmän kuin niille löytyi käyttöä, sillä jäykkälavettisten käyttökelpoisuus oli rajoitettu. Silti niilläkin saatiin aikaan jopa mainetekoja.
Linnoitustykistö-joukot syntyivät varsinaisesti Laatokan Meripuolustuksen joukoista, jotka komennettiin maavoimien avuksi välirauhan aikana. Vanhentuneesta kalustosta oli siis aiempaa kokemusta.
Touko-kesäkuussa 1940 linnoitustykistö siirrettiin Saimaan järvialueelta, jonne se oli Laatokalta ja Kannakselta evakuoitu, itärajalle. Liikekannalepanon yhteydessä perustettavan linnoitusjalkaväen kanssa se muodostaisi linnoitusjoukot.
Museokaluston oli tarkoitus toimia pää-puolustusaseman kiinteänä tykistönä ja Talvisodan tapaan "sulkulinnakkeina". Kalustoa vaihdettiin myös Ranskasta talvisodan lopulla saatuihin de Bange -tykkeihin, jotka jäykkine lavetteineen olivat samaa aikakautta, kuin korvattava vanha venäläinen (v.1917 jätetty) kalusto.
Jäykkälavettinen linnoitus- tai kenttätykki on siis sellainen, jossa on periaatteessa sama konstruktio, kuin "merirosvojen" kanuunoissa: Suuret puupinna-pyörät ja putki jota voidaan säätää lavettiin nähden vain koro-suunnassa. Sivusuuntaus hoituu koko rumilusta kääntämällä. Tykkimiehillä pitikin olla vanha selkä ja lyhyet jalat?
Ammuttaessa tykki hyppäsi taaksepäin 1-1½ metriä, "Hyppyheikki" ehkä enemmänkin. Linnoituspatterit olivat hevosvetoisia. Edistystäkin oli tapahtunut sitten Waterloon taistelun ja Aleksanteri Suuren, sillä mustaruuti oli vaihtunut pumpuliruutiin ampumatarvikkeissa.
Jatkosodan alussa jäykkälvettiset osallistuivat mm. Viipurissa olleiden viholliskohteiden tulittamiseen, ja pääsivät sitten vanhoihin asemiin Kannaksen ja Laatokan linnakkeissa.
Asemasota-vaiheessa linnoitustykistöä asettui myös Äänisen ja Syvärin rannoille. Joistakin linnoituspattereista otettiin ajoittain jopa koko toimiva henkilöstö muihin yksikköihin hyödyllisempään käyttöön.
Venäläisten suurhyökkäyksen käynnistyttyä Kannaksella, alettiin Itä-Karjalasta tulla takaisin. Syvärillä ollut linnoituspatteristo hyödynnettiin niin, että se pysyi asemissaan irtautumiseen 22.06.1944 asti, ampuen kaikki kranaattinsa samalla kun ajanmukainen kenttätykistö vetäytyi kaikessa rauhassa, jonka jälkeen tykit tuhottiin itse.
Jäykkälavettisen linnoitustykistön osuus tykistön tulituksesta jatkosodassa oli vain 4,5%, 198 988 laukausta, mutta tämä vanha kalusto auttoi säästämään ajanmukaista kenttätykistöä ja täydensi sen vaikutusta.
"Kuljetusavun varassa olevat linnoitustykit olivat parhaimmillaan asemasodan puolustustaisteluissa sejä tuettaessa irtautuvia joukkoja." Teuvo Rönkkönen, Sotilaallinen aikakauskirja 14/1995, s.162.
Vanhentuneellakin kalustolla saadaan aikaan kunnioitettavia asioita, jos on luovuutta ja motivaatiota? Luulenpa silti että nykyaikaisessa sodassa emme voi luottaa tuurilla selviämiseen, vaan puolustuksen täytyy perustua uskottavaan ratkaisuun, joka mieluimmin saa vihollisen jättämään tulematta. Tälläiselle ratkaisulle on nimityskin, ja siinä on neljä kirjainta. Ensimmäinen on "N".
Vastaukset 3
Vanhimmat
...em. ihmevempaimesta:
http://www.jaegerplatoon.net/87K77.jpg
http://www.winterwar.com/Weapons/FinArtillery/GunsWOrecoil.htm
Kyllä näitä saatiinkin paljon Ranskasta ja ammuksia samaten. Kaikki ammukset taidettiin vetää taivaalle Jatkosodassa ja loput säästyneet tykit on koristeina eri varuskuntien portin pielissä.
Tuossa on vähän kehittyneempiä tykkejä, joita käytettiin viime sodissamme:
http://www.winterwar.com/Weapons/FinArtillery/GunsWrecoil.htm
http://www.winterwar.com/Weapons/FinArtillery/GunsWrecoil2.htm
Ja yleistä tykkimalleista ja ammuksista:
http://www.winterwar.com/Weapons/artyinfo.htm
http://www.winterwar.com/forces/FinArmy/ArtDevelopment.htm
http://www.winterwar.com/forces/FinArmy/FINartiller.htm
Tuli pistäydyttyä Pietarissa. Kerrotaan, että siellä Pietari-Paavalin linnoituksen vieressä oleva tykistömuseo on maailman suurin.
Täytyy sanoa, että julmettuja peleja on venäjänpojalla ollut.