Huono omatunto "törpösti ajelusta"?

Kyllä jos joskus tulee ns, munattua liikenteessä tai joskus on keittänyt vähän yli jonkun urpon uskomaton toiminta liikenteessä niin voi tulla huono omatunto itselle kun on siitä provosoitunut.

Mutta ajaminen on niin helppoa että eipä juuri ikinä, kaistaa on niin helppoa vaihtaa kun toimii yhteisten pelisääntöjen mukaisesti kuten jo autokoulussakin opetettiin. Ajatelkaa jos lääkärikin poikkeaisi yhtä paljon opeista alallaan kuin liikenteessä tehdään.

toimisin kertomallasi tavalla. Ei tarvii kiilata väleihin kääntymisen vuoksi. Ajaa ohi ja käy kääntymässä jossain ja palaa takaisin kääntymään minne sit olikin menoos. Punasia päin ei tarvii ajaa kun autossa on toimivat jarrut. Ja valojen vaihtumista punaisiksi on myös joskus ennakoitavissa kun niitä lähestyy. Jolloin ne ei vaihdu yllättäen.

Joskus se tuntuu pahalta kun ohittaa jonkun jonon kerralla sopivalla suoralla jossa ei näy vastaantulioita. Kun vauhti etumaisen auton kohdalla hipoo 200km/h,sen jälkeen olo on vähän "halju". Siinä yleensä jää ne jotka aikaisemmin oli koukkinut auton kerralla ohi muista... Heh heh. Ja teoillaan aiheuttanu jonoon ylimääräisiä jarrutuksia ym.

Jos jotain "väärää" tekee,se pitää tuntua pahalta. Muutoin on liian "paantunut".

Keväällä sunnuntain "mökki-paluu ruuhkassa" ohitin jonoa about 106 km/h, josta sain poliisilta huomautuksen. No, seuraavalla viikolla kun lähdettiin taas mökiltä etelään päin, lyötiin vaimon kanssa vetoa siitä -pystynkö ajamaan rajoitusten mukaan koko matkan aina kotiin saakka. Veto kiinni. Helppo homma: matkaa noin 130 km ja paluu matka keskellä viikkoa ilman ruuhkia. Hyvin sujui, kunnes Heinolan motarilla lähdin ohittamaan rekkaa. Keli oli kuin kesällä, mutta talvirajoitus oli vielä voimassa. Samalla kuin vaihdoin ohituskaistalle, näin jonkun pienen pisteen taustapeilistäni. Rajoitinta vasten puottelevan rekan ohittaminen laillisella nopeudella kestää yllättävän kauan...nopeusero taisi olla n. 3-5 km/h. Samassa tuo taustapeilin pieni piste oli singahtanut melkein takapuskuriin kiinni. Vauhtiveikko siis kyseessä. Tuollaiset viisi sekuntia ehdin miettiä vetoani, kun takana alkoi julmettu valo - ja äänishow. Sillä hetkellä päätin pitää vedostani kiinni. Eukko ei tulisi vetoa voittamaan.

Käytännössä päivittäin, mutta mitään en kenellekään myönnä. Tosin korostan mokailuani vilkuttelemalla valoja, tööttäilemällä ja näyttelemällä keskisormea kaikilla ympärillä olijoille.

Jos olen provosoitunut jostain liikenteessä niin useinkin jälkeenpäin kaduttaa. Ei niin, että mitään kovin typerää olisi koskaan tullut tehtyä mutta kuitenkin.