onko usko mielestänne helppoa.

Jeesus lupasi, että Hänen ikeensä on kevyt. Ja että hän antaa ihmiselle levon.

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30

Uskon, että Hän puhuu totta. Oikea, pelastava usko on jotakin sellaista, joka ei perustu ihmisen omaan ponnisteluun, eikä ole ihmiselle raskas ja vaikea taakka. Pelastava usko on sitä, että ihminen löytää sielullensa levon - Kristusta katsellessaan.

Kristuksessa ja Hänen ristin armossaan pysyvää
kantaa eteenpäin itse Jumala, ei ihminen itse.
Usko on Jumalan teko: "Armosta Jumala on teidät pelastanut ANTAMALLA teille USKON. PELASTUS ei ole lähtöisin teistä, vaan se ON JUMALAN LAHJA. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä." Ef. 2:8-9
"Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt" Joh 6:29

Raamatussa varoitetaan vakavasti ajautumasta lain tielle. Siellä ihminen näet väsyy vääjäämättä. Se tie on ihmiselle mielettömän vaikea, ja sitä liittoa ei kukaan pysty pitämään. Se on Jumalan armoa, jos Hän ajaa ihmisen nopeasti loppuun sillä tiellä.

Lain tiellä Pyhä Henki valaisee Raamatusta jakeen toisensa perään, jotka vaativat, syyttävät ja tuomitsevat. Lain tiellä ihmisen valtaa tuomiomieli myös muita kohtaan ja koko ajan jäytää pelko omasta kohtalosta Jumalan tuomiolla. Omaa uskoa vertaillaan muiden uskoon ja siitä seuraa ylpeyttä tai kateutta. Ihminen puurtaa ahdistuneena eteenpäin.

Jumala voi armossaan antaa ihmisen ajautua omien tekojen tiellä täydelliseen konkurssiin. Siinä sitä ollaan selkä seinää vasten. Jumalan syyttävän sanan edessä joudumme toteamaan: Herra, kaikkea vastaan olen rikkonut. Herra, en kykene, en pysty, en osaa enkä ymmärrä, ei minulta riitä edes tarpeeksi katumista tai tahtoa hyvään, ei edes uskoa Sinuun. Olen edessäsi paatunut, jumalaton, täysin kelvoton puupökkelö. Ja syvällä sisimmässäni tiedän, etten koskaan pysty parempaan.

Vasta silloin voi alkaa Jeesuksen "kevyt ies" kelvata. Vasta silloin voi alkaa kelvata se Jumalan armo, joka annetaan ilman ansioita yksin Kristuksen tähden, uskon kautta.

Omien ansioiden tiellä konkurssin tehneelle voi kelvata se ihmeellinen sana: "Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto." Ef. 1:7 ...se ihmeellinen, aivan yksinkertainen evankeliumi. "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" Joh 3:16

Se on armon evankeliumi, ilosanoma, joka sotii kaikkea järkeä vastaan. Miten Pyhä Jumala voisi hyväksyä lapsekseen tällainen roiston? Miten voi saada jotain niin suurta lahjaksi ilman mitään omaa ansiota? Mutta sen minkä Jumala Sanassaan lupaa, sen hän myös pitää, sillä "hän ei ole niin kuin ihminen, että hän valehtelisi". Ja hän sanoo: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." Joel 3:5

Vapahtajamme on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt meidät pysyvästi täydellisiksi Jumalan kasvojen edessä: "sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hepr. 10:14

Mitä siihen voi enää lisätä? Mitä täydelliseen - ja vielä pysyvästi täydelliseen - voisi tuoda lisää omilla ansioilla? Niin kalliista hinnasta meidät on lunastettu. Tämän uuden liiton verta ei pidä halveksia, ajatellen, ettei se muka riittäisi peittämään minunkin syntiturmelustani.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen." Gal. 5:1

:)