Jotai huumetta tämä uskonto. Kun on pienestä pitäen opetettu uskomaan tiettyihin asioihin, minun on pakko niihin uskoa vaikkei niissä olisi mitään järkeä. Raamatun opetukset ovat sairaita, mm miten 10 käskyä rikkoneita pitäisi rangaista ja erityisesti masturboinnin paneminen synniksi, ketä se haittaa. Muutenkin raamattu on ihmisten kokoama ja täynnä ihmisten omia ajatuksia, tästä todisteena raamatun omaa aikakauttaan ilmentävät maailmankuvat jotka eivät voi pitää paikkaansa. Myös Jeesuksen rooli on ihan outo, toisaalta hän tuli opettamaan maan päälle, mutta sitten yhtäkkiä opetukset ovatkin toisarvoisia kun Jeesuksesta tuli uhri. Kolminaisuus oppikin on aivan turha. Rauhan voi saavuttaa myös muiden uskontojen avulla, vaikka kristityt puhuvat toisin. Buddha on tästä esimerkki.
En kuitnkaan voi luop uskosta, koska heti kun ajattelen etten usko, valtava ahdistus valtaa kehon. Tämä on kuin huumetta tai jotai, olen riippuvainen, en voi elää ilman. Jos teen pahan teon, en voi antaa sitä itelleni anteeksi, vaan on pakko sitä varten rukoilla Jumalaa jne. Kyseessä on psykologinen vankila, mieleni ei anna minun luopua asiasta jota minulle on koko pieni ikäni tuputettu. Syyllisyys ja ahdistus kalvavat jos luovun, on pakko siis rukoilla jumalaa jatkuvasti ja toivoa että hän sitten olisikin olemassa.
Sairasta :
En kuitnkaan voi luop uskosta, koska heti kun ajattelen etten usko, valtava ahdistus valtaa kehon. Tämä on kuin huumetta tai jotai, olen riippuvainen, en voi elää ilman. Jos teen pahan teon, en voi antaa sitä itelleni anteeksi, vaan on pakko sitä varten rukoilla Jumalaa jne. Kyseessä on psykologinen vankila, mieleni ei anna minun luopua asiasta jota minulle on koko pieni ikäni tuputettu. Syyllisyys ja ahdistus kalvavat jos luovun, on pakko siis rukoilla jumalaa jatkuvasti ja toivoa että hän sitten olisikin olemassa.
Sairasta :
Vastaukset 26
Vanhimmat
jotta täällä pyörivät kristityt näkevät
Hienoa, kun laitoit viestin ja noin rohkeasti vielä. Tiedätkö: ahdistuksesi johtuu juuri siitä, että olet Jumalan rakkauden kohteena. Hän pitää sinusta huolta eikä ikinä anna sinun joutua niin epätoivoon, että lopulta haluaisit luopua Hänestä. Jeesus on sinunkin paras ystäväsi. Meillä ihmisillä on kaikilla monia huolia ja vaikeuksia, esim. yksinäisyyttä ja sairautta. Kuitenkin: ole turvassa. Jeesus rakastaa sinua ja auttaa sinua. Sinun pitäisi saada uskovia ystäviä. Annankin tässä yhden sivuston, jonka sivut voivat olla sinulle voimaksi. Katsopa siis: www.nokiamissio.fi Siellä oli lauantaina sekä nyt sunnuntainakin suorat lähetykset tilaisuuksista. Ohjelmia seuraa yleensä tuhansia ihmisiä ja tilaisuuksissa on myös hyvin paljon ihmisiä joka viikonloppu mukana. Sinne voi myös laittaa sähköpostia ja kysyä tarkemmin, mistä voisit löytää itsellesi vaikkapa kavereita. Jeesus sinua siunatkoon, jätä Hänelle elämäsi. Meillä on taivaassa ihana tulevaisuus. Tunteet voivat heilahdella, mutta eihän meidän tunteisiin tarvitsekaan turvata, vaan Jeesukseen. Koita lukea vaikkapa Uudesta testamentista Psalmeja, niistä saa todella lohtua, kun ne ovat rukouksia. Siispä: Jeesus sinua siunatkoon!
Se on joukkohysteriaa, samaa mikä vallitsee rockkonserteissa.
Miten minä ymmärsin, niin kirjoittaja ei etsinyt "lohdutusta" tai "ymmärtäviä ystäviä" vaan ennemminkin keinoa päästä eroon uskonnollisen kasvatuksen aiheuttamasta "psykologisesta riippuvuudesta."
Viestisi oli aivan samanlainen kuin että kertoisi huumeista irti yrittävälle: "Turhaan räpiköit vastaan, tule takaisin huumeluolaan. Tapaat saman henkisiä ihmisiä ja pääset eroon mieltäpainavista ongelmista."
Otsikkosi ja nimimerkkisi:
LOL ja hehehehehe viittaavat että ajattelit viihdyttää itseäsi vastauksilla kun saat aikaan hyvän "kukkotappelun"
vai oliko liian kaukaa haettu selitys?
olin väsynyt
pirteämpi ja pohtia toista vastaustani alempana samalla otsikolla (Tulipa mieleen).
Ihminen, joka ajattelee että jumala on kaikki kaikessa ei ole terve!
Ei ihminen epätoivossa uskonnosta luovu vaan kääntyy sen puoleen. käväisin katsomassa eräässä kirkossa jonkun ilove jesus hommelin henkilöt jotka olivat siinä olivat siinä puhuivat menneisyydestään kuinka he olivat yksinäisiä ja surullisia mutta muistivat sitten että jumala rakastaa niitä.
Kristin-uskon nimissä ollaan tapettu enemmän ihmisiä kuin minkään muun asian nimissä. Kristin uskon jälkeen tulee sota sodan jälkeen islam. elikkä uskonnot murhaamisessa ylitse muiden.
Ikävää että koet ahdistusta. Tunteet ovat kyllä hyvä opas luoviessa elämän valtamerta. Mielestäni kysymys kuuluu;mihin sinä tahdot uskoa? Raamatusta et koe saavasi lohdutusta. Aikuisen elämään kuuluu lapsuuden opetusten kyseenalaistaminen. Siltä ei valitettavasti voi välttyä kukaan. Aina se väistämättä aiheuttaa myös ahdistusta koska silloin ihminen joutuu eräällä tavalla hyvästelemään ne lapsuuden kultaiset, huolettomat päivät, ja ottamaan täysikasvuisen ihmisen roolin yhteiskunnassa. Valitettavasti emme aikuisina enään usko joulupukkiin tai pahaan noitaan, näemme joka päivä kurjuutta ja kärsimystä, jopa lasten, eikä suojelusenkeli heidän rinnallaan käy.Minä sain apua itselleni ihmisen psykologiaa käsittelevistä kirjoista. Uskoisin että kirjasta "kiltteydestä kipeät" voisi olla apua. Siinä myöskin käsitellään kasvatuksesta aiheutuneita traumoja. Jos kiinnostaa, niin löydät netistä siitä enemmän. Uskontojen uhrit ry:stä löydät myös tietoa siitä manipuloinnista jota eri uskonnot harjoittavat. Olen aikuinen ja ainakin minä ahdistun "ylhäältä päin" ohjailuista. Enkä tarkoittanut jumalaa/jumalia, vaan kirkkoja ja lahkoja. Etsin itselleni sellaisen uskon joka on sopusoinnussa minun moraalini ja näkemysteni kanssa. Siihen uskoon ei ole liittynyt mitään auktoriteettejä minua ohjailemaan tai tuomitsemaan. Inhoan sellaista. Uskoni on elämän kunnioitusta ja sen ihailua. Pyrin elämään niin että tulen toimeen itseni kanssa. Toivottavasti myös sinä löydät itsellesi näkemyksen joka tukee kasvua ihmisenä.Se tosin vaatii aikaa ja paneutumista oman mielen saloihin.
nurinkurinen??
Sanoisin snua Raamatun pohjallta paholaisen kätyriksi!! Tuet ja houkuttelet ihmisiä luopumaan elämästä!
>> Etsin itselleni sellaisen uskon joka on sopusoinnussa minun moraalini ja näkemysteni kanssa. Siihen uskoon ei ole liittynyt mitään auktoriteettejä minua ohjailemaan tai tuomitsemaan. Inhoan sellaista. Uskoni on elämän kunnioitusta ja sen ihailua.
Jos Raamattua lukee niin ei tuollaisessa ole mitään järkeä. Mikäli puhut totta ja olet joskus lukenut Raamattua niin tiedät että uskossa joko ollaan tosissaan tai ei olla. Mitään välimuotoja ei ole. Ei voi olla ns. varmuuden vuoksi uskossa, jos se taivas sittenkin olisi olemassa.
Jeesus sanoi että se joka ei ole valmis hänen takiaan hylkäämään äitiään, isäänsä tai valmis luopumaan koko elämästään ei kelpaa hänelle. Jeesusta joko rakastaa tai ei rakasta. Tällä hetkellä olet Raamatun mukaan eksyksissä niin kuin kadonnut lammas, jota hyvä paimen lähti etsimään.
Älä usko näitä parhainpäinselittäjiä. He pyrkivät vain tiukentamaan uskonnon otetta sinusta sekoittamalla mukaan kaikenlaista teologiaa, kun tarkoituksena todella on se, että pysyisit uskossa ja siten myös uskonnon kahleissa.
"Jeesus sanoi että se joka ei ole valmis hänen takiaan hylkäämään äitiään, isäänsä tai valmis luopumaan koko elämästään ei kelpaa hänelle."
Juuri tämä kuvaa hyvin uskonnon epäinhimillisyyttä ja autoratiivista asemaa, jolla ihminen laitetaan psykologiseen jalkapuuhun.
vanhempia tulee kunnioittaa.
Tarkoittaako vanhempien kunnioittaminen kristillisessä kielenkäytössä valmiutta hylätä heidät?
Tai ehkä neljäs käsky lakkautettiin uudessa liitossa?
...
Sillä eihän vanhempiaan voi muuten kunnioittaa.
itse vapauduin moisesta vankilasta vasta niin paljon luettuani ja mietittyäni, ettei ollut enää mahdollista uskoa. niin kauan kuin asia oli vähänkin epävarma ja epäselvä, en uskaltanut jättää kristinuskoa kokonaan. tsemppiä.
voisin sanoa lohdutukseksi: Jeesus etsii tänäkin päivänä kadonneita lapsiaan, seuraajiaan. Sinullakin on vielä mahdollisuus ennen iankaikkisuutta, kääntyä Hänen puoleensa. Jeesukseen ei ikinä pety, jos on oikeasti Häneen tutustunut.
eipä etsi jeesus ketään kun jeesus on kuollut ja kuopattu. enkä ymmärrä lohduttavaa asennettasi. hyvillänihän minä olen että järkiini tulin ja uskosta eroon pääsin.
Heh. Vähän sama kuin heroinisti houkuttelisi herskasta irtipäässyttä takaisin addikktioon.
Ja luulet vielä tekeväsi jotain hyvää. Oksennan.
Tämän ketjun alussa henkilö kertoo, että uskonto aiheuttaa hänelle pahaa oloa. Silti muut uskovaiset yllyttävät uskomaan lisää, ei vähemmän. Miksi? Koska he ovat kiinnostuneita yksinomaan ja pelkästään *omasta* hyvästä olostaan, joka jostakin ihmeen syystä on riippuvainen siitä, mitä muiden ihmisten päässä liikkuu. Taitaa vallita aikamoinen uskonvarmuuden puute näissä mielissä, kun jonkun tuntemattoman ilmoitus uskosta luopumisesta aiheuttaa paniikkireaktion.
Siinä vaiheessa kun mulle oli jo selvää että kristinusko on valhetta, pelkäsin ihan hulluna että jumala rankaisee mua siitä kun en usko... Paradoksaalista, mutta kyllä se sairaus oli syvään juurrutettukin.
Eilen katsoin TV7:lta jotakin musiikkiesitystä jossa ylistettiin pelastaja-Jeesusta... Tajusin taas, kuinka hienoa on olla parantunut koko taudista, en nimittäin voinut olla vihainen, peloissani tai edes tuntea sääliä: nauroin ääneen sille touhulle, kun aikuiset ihmiset ihan *vakavissaan* ylistävät ja hehkuttavat taruolentoa ja oikein pinnistelevät uskoakseen siihen mahdollisimman lujaa :D Musta siinä on jotakin ihan hillittömän huvittavaa.
Hassua muuten, raamattu on oikeastaan aivan loistava kirja kun sen osaa nähdä oikein. Se on todella mainio _vertauskuvallinen_ kertomus todellisuudesta - kristityt vaan ovat hylänneet sen puolen kokonaan, ottaneet fiktion historiallisena faktana ja jättäneet kaiken luonnonmystiikan sekä ihmisyydestä kertovat vertaukset pois :| Vähän niinkuin jos ottaisi sadun ketusta ja pihlajanmarjoista totena, eikä tajuaisi lainkaan että se on oikeasti vertaus ihmisen ylimielisyydestä.
Yrität etsiä jotakin joka korvaa uskosi ja antaisi sinulle mielenrauhaa jota uskosi ei enää mielestäsi tarjoa.
Ehdotan että lopetat koko etsimisen äläkä yritä korvata uskoasi millään muulla vaan katso elämääsi aivan sellaisena kun se sinulla tosiasiassa on tässä ja nyt.
Sinulla näyttää olevan jokin mielikuva jota kutsut 'mielenrauhaksi' ja tätä yrität tavoittaa. Etsit uskontoa tai temppua jolla tuon saavutat. Näkisin että tuo etsiminen sinua ahdistaa ja ahdistuksen päättyminen on juuri se mitä etsit. Mielenrauhaa ei voi saavuttaa tempuilla vaan se on kun sitä häiritsevät asiat poistuvat.
sairaaksi uskokin voi mennä, jos ei Jumalan hengen kautta ymmäretä, eli nähdä sitä, että meidät Jeesukseen uskovat on vapautettu kaikesta lainomaisesta suorituksesta Jumalan lasten vapauteen.
"Kaikki on minulle luvallista, mutta kaikki ei hyödytä", kirjoittaaa Paavalikin.
Jeesuksen tehtävä täällä oli:
1. syntiemme sovitus
2. ilmoittaa iankaikinen evankeliumi maailmalle tuosta sovituksesta
3. opettaa Jumalan valtakunnasta ihmisille.
4. ilmoittaa meille, millainen Jumala on;
"joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän (Jumalan),
sanoi Jeesus
Ei Jeesuksen opetukset ole toisarvoisia, mistä moinen ajatus?
Huomaat itsekin, etä jos ajatteletkin luopua uskosta Jeesukseen, Pyhä Henki sinussa "protestoi"
ajatusta vastaan. Hän suojele sinua joutumasta turmiooon.
Mitä muuta mielen päällä?
tv. Jumalan hullu
Älä mene näiden Jumalan hullujen ansalankoihin. He vain sotkevat kuvioita, jotta et näkisi selvästi. Sama tavoite heillä kaikilla kuitenkin on tavasta riippumatta. Lukita sinut uskonnon kahleisiin, joista olet pikkuhiljaa vapautumassa.
ja itseäni ainakin auttoi entisen pastorin, nykyisen ateistin kirjoittama kirja "Losing Faith In Faith: From Preacher To Atheist"
http://ffrf.org/books/lfif/
Dan Barker on fiksu äijä ja jos et jaksa lukea, niin videoklippejä löydät YouTubesta :)
http://www.youtube.com/results?search_query=dan barker&search=Search
Suosittelen kuitenkin kirjaa täydestä sydämestäni! :)