Olin jotenkin niin masentunut. En ole koskaan ollut masennukseen taipuvainen, mutta parin viime vuoden aikana on silloin tällöin tullut tuollaisia päiviä. Yleensä se on se päivä ennen kuukautisten alkua. Olen kai tulossa vaihdevuosi-ikään. Mutta silloin, kun masennuttaa, se tuntuu sietämättömältä.
Seuraava päivä oli parempi, ja kahden päivän päästä voin jo normaalisti. Soitin ystävälleni ja kerroin harkinneeni itsemurhaa. "Niinkö?", hän sanoi. "Olisitko välittänyt, jos olisin tappanut itseni perjantaina?", kysyin. "Kyllä! Perjantai ei ole sopiva päivä - mikä muu päivä tahansa, mutta ei perjantai!"
Hän halusi kuitata asian huumorilla. Nauroin itsekin, koska voin taas hyvin. Mutta jos olisin yhä ollut masentunut, olisi tuo komentti saattanut tuntua sydämettömältä.
Miltä teistä tuntuu? Pitäisikö välttää huumoria tuollaisessa tilanteessa, vai onko siitä apua?
Seuraava päivä oli parempi, ja kahden päivän päästä voin jo normaalisti. Soitin ystävälleni ja kerroin harkinneeni itsemurhaa. "Niinkö?", hän sanoi. "Olisitko välittänyt, jos olisin tappanut itseni perjantaina?", kysyin. "Kyllä! Perjantai ei ole sopiva päivä - mikä muu päivä tahansa, mutta ei perjantai!"
Hän halusi kuitata asian huumorilla. Nauroin itsekin, koska voin taas hyvin. Mutta jos olisin yhä ollut masentunut, olisi tuo komentti saattanut tuntua sydämettömältä.
Miltä teistä tuntuu? Pitäisikö välttää huumoria tuollaisessa tilanteessa, vai onko siitä apua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
lääkettä.
Usemapi nainen kärsii turhaa oireista juuri ennen kuukautisia, ja siihen on olemassa lääkkeitä.
Sitä en tiedä vaikuttaako lähestyvät vaihdevuodet asiaan, mutta olettaisin niin ihan maalaisjärjellä.Googleta hiukan hakusanalla psm oire.
Itse auttoi kun muistin merkata kuukautiset ja varaudun omiin Leijonapäiviin.Aiankin tietää itse mistä moinen olo johtuu , sekin auttaa hiukan.
odottaa kuukautisia, ja alakuloista mieltä. Ja jos tuntuu oikein pahalta, sulkeudun kotiin ja itken. Yleensä aina muistan, että seuraava päivä on parempi. Hyvä ateria joskus auttaa.
Mietin sitä vain, että jos olisi masentunut sillä hetkellä ja joku panee sen leikiksi, tulisikohan jollekin mieleen viedä uhkauksensa läpi ihan vain näyttääkseen humoristille? Vai onko siitä apua? Ehkä se on hyvä keino ravistella masentunut omista pikku ympyröistään?
Minä en kyllä ole itsetuhoista tyyppiä. Elämä on niin lyhyt muutenkin. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin se menee. Miksi mennä tappamaan itsensä? Joskus käytän masennuksen kirjoittamiseen. Luovuus tuntuu kumpuavan helpommin noista surun syövereistä. Tai ainakin se auttaa mielialaan.
Suosittelen mielen terveys toimistoa!
Nettin keskustelu ryhmä ei voi autta teitä,kun harvoilla ihmisillä on siihen ammattillinen koulutus.Moni puhuu täällä ihan paskaa.Siellä puhutaan tietoo ja saa jatko hoitoa!
ammattiapua. Masennukseni on satunnaista, ja menee ohi, ja kuten sanoin, elämä on liian lyhyt, jotta sitä itse vielä lyhentää haluaisin.
Tarkoitin paremminkin kysyä niiden mielipiteitä, jotka ovat itse olleet masentuneita - olisiko heille viimeinen pisara, jos joku panee leikiksi heidän tilanteensa, vai auttaako se huumori lieventämään pahaa oloa. Jotta osaisin itse olla varovainen, jos joku minulle kertoisi vastaavaa. En kyllä ole ihminen, jolle uskoudutaan. Olen liian itsekeskeinen, enkä jaksa kuunnella toisten ongelmia, kun omiakin on.
jos joku vitssaillis miun masennuksesta,loukkaatusin kyllä-ja pahasti,koska tätä alakulloo on kestänä jo monta kuukkautta ja on liäkitys ja terapiat mänössä,mut semmonen ohimänevä "kuukautismasennus",niin sen pitäs kesttee pilantekkoo,kun siinä miun mielestä on kyse nimenommaan siitä,jotta se ystävä yrittää vain piristtee siun mieltä ja suaha siun ajatukset pois siitä olotilastas!!!
Olisi kauheaa, jos masennusta kestäisi kovin pitkään.
Kuuntelin yhtä motivoivaa nauhoitusta äsken, ja siinä väitettiin, että jos laittaa kasvoilleen hymyn, on mahdotonta ajatella masentuneita ajatuksia. En tiedä tepsiikö se kaikkiin, mutta minua ainakin alkoi huvittaa heti kun huuleni vedin hymyyn.
Ulkoilukin voi auttaa. Ja pitäisi muistaa syödä hyvin.
Joskus masentuneena olen alkanut kirjoittaa tai maalata, ja joskus olen onnistunut suuntaamaan huonon olon luovuuteen.
Jaksathan. Huominen on parempi.
se pidentää ikää.