Joensuun turvakoti

sinä tiedätkin tapaukseni aika yksityiskohtaisesti, ja varmaan moni muukin palstaa seurannut tuntee tarinaani.

kun tässä liki 2 vuotta "raivokkaasti" yritin puolustaa lapseni oikeuksia ja omiani myös, se kääntyi minua vastaan. nyt kun olen nöyrtynyt, ei mikään ole silti muuttunut, tai pahemmaksi vain. eli mitä bioäidin kannattaa enää tehdä?! kun mikään ei riitä tai kelpaa.

monissa asioissa voin toki katsoa peiliin, käytökseni oli ahdistuksen kourissa sossujen silmissä epävakaata. muutin keinoja laidasta laitaan, vain saadakseni lapseni kotiin. nyt on lääkärit sanoneet että huostaanoton kriteerit minun kohdalta on kaikki poistuneet, vain lapsi tarvitsee nyt aikaa luodakseen suhdetta minuun. ja sitä jarruttaa nyt turvakoti. eli taitavasti pelataan aikaa-jos ei sossujen puolelta-niin nyt turvakodin.

soitin tänään sossulle, jopa hän sanoi että vie asia yksilönhuoltoon ja hallintoon sitten. eli tuntuu, että nyt ovat menneet sukset ristiin jo sossuilla ja turvakodilla...eli näin joensuun lastensuojelu puhaltaa yhteen hiileen.

turvakoti lupasi soittaa kahden jälkeen, ei soittoa ole kuulunut...

yritän nyt ennen lokakuuta hakea muutoksen tapaamisiin, että saisin lapseni kotiin. antakoon turvakoti tapaamisaikoja niille, jotka todella tarvitsevat turvakodin puitteet (juovuksissa tuleminen, väkivaltaisuus). minun kohdallani kun noita ongelmia ei ole.

äitienpäivästäkin vielä sen verran: en ole yhtäkään äitienpäivää vielä poikani kanssa viettänyt. kysyin, joko nyt toukokuun tapaaminen on äitienpäivänä. ei, kuulemma ennen tai jälkeen. tuumasin vain, että tässäkin asiassako saan olla erityisasemassa, eihän muissakaan perheissä äitienpäivää vietetä käsittääkseni ennen tai jälkeen...

en oikein jaksa hermostua enää mistään lastensuojelun tempauksista. en jaksa enää kiinnostua poikani neuvoloista tai hyvinvoinnista, on vain luotettava että asiat hoituu sijaisperheessä. eli tämäkin varmasti kääntyy minua vastaan, etten ole kiinnostunu pojastani milläänlailla, kunhan saan itseni heivattua aina siihen 2 tunnin tapaamissessioon.

käsittääkö sijaisvanhemmat, kuinka bioja usein nakerretaan pala palalta? ainakin itsetuntoa ja äitiyttä syödään.

FEROZA kirjoitti:

sinä tiedätkin tapaukseni aika yksityiskohtaisesti, ja varmaan moni muukin palstaa seurannut tuntee tarinaani.

kun tässä liki 2 vuotta "raivokkaasti" yritin puolustaa lapseni oikeuksia ja omiani myös, se kääntyi minua vastaan. nyt kun olen nöyrtynyt, ei mikään ole silti muuttunut, tai pahemmaksi vain. eli mitä bioäidin kannattaa enää tehdä?! kun mikään ei riitä tai kelpaa.

monissa asioissa voin toki katsoa peiliin, käytökseni oli ahdistuksen kourissa sossujen silmissä epävakaata. muutin keinoja laidasta laitaan, vain saadakseni lapseni kotiin. nyt on lääkärit sanoneet että huostaanoton kriteerit minun kohdalta on kaikki poistuneet, vain lapsi tarvitsee nyt aikaa luodakseen suhdetta minuun. ja sitä jarruttaa nyt turvakoti. eli taitavasti pelataan aikaa-jos ei sossujen puolelta-niin nyt turvakodin.

soitin tänään sossulle, jopa hän sanoi että vie asia yksilönhuoltoon ja hallintoon sitten. eli tuntuu, että nyt ovat menneet sukset ristiin jo sossuilla ja turvakodilla...eli näin joensuun lastensuojelu puhaltaa yhteen hiileen.

turvakoti lupasi soittaa kahden jälkeen, ei soittoa ole kuulunut...

yritän nyt ennen lokakuuta hakea muutoksen tapaamisiin, että saisin lapseni kotiin. antakoon turvakoti tapaamisaikoja niille, jotka todella tarvitsevat turvakodin puitteet (juovuksissa tuleminen, väkivaltaisuus). minun kohdallani kun noita ongelmia ei ole.

äitienpäivästäkin vielä sen verran: en ole yhtäkään äitienpäivää vielä poikani kanssa viettänyt. kysyin, joko nyt toukokuun tapaaminen on äitienpäivänä. ei, kuulemma ennen tai jälkeen. tuumasin vain, että tässäkin asiassako saan olla erityisasemassa, eihän muissakaan perheissä äitienpäivää vietetä käsittääkseni ennen tai jälkeen...

en oikein jaksa hermostua enää mistään lastensuojelun tempauksista. en jaksa enää kiinnostua poikani neuvoloista tai hyvinvoinnista, on vain luotettava että asiat hoituu sijaisperheessä. eli tämäkin varmasti kääntyy minua vastaan, etten ole kiinnostunu pojastani milläänlailla, kunhan saan itseni heivattua aina siihen 2 tunnin tapaamissessioon.

käsittääkö sijaisvanhemmat, kuinka bioja usein nakerretaan pala palalta? ainakin itsetuntoa ja äitiyttä syödään.

Lue lisää

millä perusteella et voi saada tapaamispäivää äitienpäivälle? meillä ei tapaaminen osunut äitienpäivälle ja kun meidän lapsen bioäiti kysyi itse että voisiko vaihtaa, niin mikäs siinä, vietämme sen yhdessä, vaikka viime vuonna tapaaminen meni pipariksi kun heillä meni hieman pitkäksi... ja meillä vanhemmat käyvät meillä tapaamassa lasta, tosin lapsi jää pitkäaikais sijoitukseen, ei ole ikinä asunut vanhemmillaan, ja vanhemmat ovat hyväksyneet tilanteen, kun heillä ei todella ole mahdollista hoitaa lasta...
Ja tuosta sairastelusta, jos joku osapuoli on sairas niin mun mielestä ja meillä ainakin tehdään niin että tapaamispäivä vaihdetaan seuraavalle viikonlopulle.

..... kirjoitti:

millä perusteella et voi saada tapaamispäivää äitienpäivälle? meillä ei tapaaminen osunut äitienpäivälle ja kun meidän lapsen bioäiti kysyi itse että voisiko vaihtaa, niin mikäs siinä, vietämme sen yhdessä, vaikka viime vuonna tapaaminen meni pipariksi kun heillä meni hieman pitkäksi... ja meillä vanhemmat käyvät meillä tapaamassa lasta, tosin lapsi jää pitkäaikais sijoitukseen, ei ole ikinä asunut vanhemmillaan, ja vanhemmat ovat hyväksyneet tilanteen, kun heillä ei todella ole mahdollista hoitaa lasta...
Ja tuosta sairastelusta, jos joku osapuoli on sairas niin mun mielestä ja meillä ainakin tehdään niin että tapaamispäivä vaihdetaan seuraavalle viikonlopulle.

Lue lisää

saa äitienpäivänä tavata...

Mutta sitä tuskin tällä palstalla rohkenee ääneen sanoa.

selvä, miksi ei bio kirjoitti:

saa äitienpäivänä tavata...

Mutta sitä tuskin tällä palstalla rohkenee ääneen sanoa.

kyllä todella kiinnostaisi tietää mikä voi olla syy, ettei lapsi saisi omaa äitiään äitienpäivänä tavata, jos kerran mahdollista.

selvä, miksi ei bio kirjoitti:

saa äitienpäivänä tavata...

Mutta sitä tuskin tällä palstalla rohkenee ääneen sanoa.

siksi kun en saa olla tekemisissä sijaisvanhempien kanssa, joten tapaaminen äitienpäivänä heidän kotonaan ei onnistu.

turvakodilla se taas ei onnistu siksi, kun viikonlopputapaamiset ei sinne käy.

viimeinen tieto, mitä sijaisvanhemmat ovat minulta käskeneet kysyä sossun välityksellä on se, että saako pojalleni hankkia passin jos lähtevät ulkomaille. annoin suostumukseni.

eli joensuussa ei aukuiset ihmiset pysty kommunikoimaan kuin aina jonkin toisen viranomaisen/instanssin kautta. suoraa yhteydenpitoa sijaisvanhempiin ei sallita. (kuulemma vielä tässä vaiheessa, kun sijoitusta on kestänyt 2 vuotta...)

poikani kuulumiset ym. saan soittamalla sossulle ja hän sij.perheeseen ja taas sitten minulle.

FEROZA kirjoitti:

siksi kun en saa olla tekemisissä sijaisvanhempien kanssa, joten tapaaminen äitienpäivänä heidän kotonaan ei onnistu.

turvakodilla se taas ei onnistu siksi, kun viikonlopputapaamiset ei sinne käy.

viimeinen tieto, mitä sijaisvanhemmat ovat minulta käskeneet kysyä sossun välityksellä on se, että saako pojalleni hankkia passin jos lähtevät ulkomaille. annoin suostumukseni.

eli joensuussa ei aukuiset ihmiset pysty kommunikoimaan kuin aina jonkin toisen viranomaisen/instanssin kautta. suoraa yhteydenpitoa sijaisvanhempiin ei sallita. (kuulemma vielä tässä vaiheessa, kun sijoitusta on kestänyt 2 vuotta...)

poikani kuulumiset ym. saan soittamalla sossulle ja hän sij.perheeseen ja taas sitten minulle.

Lue lisää

on kumma homma että ei yhteydenpitoa sallita kun välikäden kautta ??!
Meillä mein bio vanhemmat soittavat /txt kerran viikossa sen on sossut määränny, mutta tapahtuu sitä välillä useammin, mutta meillä tosiaan bioilla ongelmana päihteet.... Ja ihmetyttää tuo koko tapaus että ei muka tapaamisia voi järjestää turvakodille viikonloppuna, aikoinaan tai sillon alussa meillä biot tapasivat lasta turvakodilla muutaman kerran ja aina viikonloppuna, sen jälkeen rupesivat tulemaan meille.... Ja me tapasimme ennen lapsen meille tuloa bio vanhemmat ja kun lapsi oli meille tullut kotiin tuli biot sossujen kanssa ekan kerran meille kylään.

...... kirjoitti:

on kumma homma että ei yhteydenpitoa sallita kun välikäden kautta ??!
Meillä mein bio vanhemmat soittavat /txt kerran viikossa sen on sossut määränny, mutta tapahtuu sitä välillä useammin, mutta meillä tosiaan bioilla ongelmana päihteet.... Ja ihmetyttää tuo koko tapaus että ei muka tapaamisia voi järjestää turvakodille viikonloppuna, aikoinaan tai sillon alussa meillä biot tapasivat lasta turvakodilla muutaman kerran ja aina viikonloppuna, sen jälkeen rupesivat tulemaan meille.... Ja me tapasimme ennen lapsen meille tuloa bio vanhemmat ja kun lapsi oli meille tullut kotiin tuli biot sossujen kanssa ekan kerran meille kylään.

Lue lisää

sijarit sanoneet, että eivät halua tavata sinua?

Tuo teidän sossujen touhu on kyllä sisältänyt paljon merkillisiä piirteitä, sen mitä muistan aiemmista kirjoituksistasi.

tapaamisen vai ovatko kirjoitti:

sijarit sanoneet, että eivät halua tavata sinua?

Tuo teidän sossujen touhu on kyllä sisältänyt paljon merkillisiä piirteitä, sen mitä muistan aiemmista kirjoituksistasi.

Lue lisää

siis olen tavannut sijaisvanhemmat kyllä niissä kahdessa huoltosuunnitelmapalaverissa, mitkä on järjestetty.

käsittääkseni sij.vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan, että yhteydenpito sallittaisiin (tai heillähän EI PITÄISI olla mitään sitä vastaan, heillä on poikani vain lainassa...), mutta hehän tekevät niinkuin sossut määrää. tuskin sij.vanhemmat alkavat anella, että eikö äiti saisi soittaa kuulumisia kerran viikossa. tätä kerran viikossa-käytäntöä olen jo kauan sitten itse pyytänyt.

nyt kun olen antanut ikäänkuin periksi tässä koko asiassa, on käsitykseni sijaisvanhemmuudesta muuttunut. AINA olen ollut sitä mieltä, että sij.vanhemmuus on arvokasta työtä, huostaanotto vain omalle kohdalle tuntui sattuvan aikalailla väärin. ja se, että sijaisäiti toitottaa palaverissa, että poikani saa heiltä rakkautta yllin kyllin (näin se kuuluukin olla), tuntui silti minusta pahalta. aivan kuin poikani ei sitä kotoaan saisi?! kiintymyksen sij.vanhempiin olen hyväksynyt (kehityksen kannalta välttämätön), mutta muuta en enää pelkääkään, kuin että poikani ei kiinny enää minuun. jos kotiutusta aletaan suunittelemaan ensi vuonna, se on pojalleni ikäänkuin toinen huostaanotto. loppu elämääni en kuitenkaan aio elää niin, että toinen lapsistani sijaiskodissa.

halusin tuoda nämä ajatukseni esille nimenomaan sij.vanhemmille, että miettikää mitä suustanne päästätte niissä palavereissa.

samoin sij.äiti sanoi, että tapaa lastasi nimenomaan lapsesi takia (kun välillä olin tapaamatta oman eroahdistuksen takia). paukautin hänelle, että olepa itse erossa biotyttärestäsi, niin että joku sanelee että näet häntä kerran kuussa 2 tuntia. sij.äiti alkoi itkeä.

usein sanoilla on hyvä tarkoitus, mutta joskus ne loukkaavat pahasti.

viimeviikolla tuli hyvä pätkä sijaisvanhemmuudesta: sij.vanhemmuus käsittää paljon muutakin kuin sen huolehdittavan lapsen, mukana tulee koko biosuku. miten meillä ei ole näin käynyt, kun meillä evätään myös mummin ja ukin tapaamiset?! mummi viiden lapsen yksinhuoltaja, joten älkää nyt alkako epäillä että meidän koko suku on jotenkin rempsahtanut...samassa ohjelmassa oli vauva, joka ei enää reagoinut vuorovaikutukseen, oli apaattinen, paskainen ja nälkiintynyt. lapsi palautettiin 2kk sijoituksen jälkeen biokotiin. tällä kahden kuukauden sijoitukella varmaan saatiin jo paljon aikaiseksi, mutta minnekä se minun poika on jäänyt, kun häntä ei ihan tuossa kunnossa huostaanotettu?!

FEROZA kirjoitti:

siis olen tavannut sijaisvanhemmat kyllä niissä kahdessa huoltosuunnitelmapalaverissa, mitkä on järjestetty.

käsittääkseni sij.vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan, että yhteydenpito sallittaisiin (tai heillähän EI PITÄISI olla mitään sitä vastaan, heillä on poikani vain lainassa...), mutta hehän tekevät niinkuin sossut määrää. tuskin sij.vanhemmat alkavat anella, että eikö äiti saisi soittaa kuulumisia kerran viikossa. tätä kerran viikossa-käytäntöä olen jo kauan sitten itse pyytänyt.

nyt kun olen antanut ikäänkuin periksi tässä koko asiassa, on käsitykseni sijaisvanhemmuudesta muuttunut. AINA olen ollut sitä mieltä, että sij.vanhemmuus on arvokasta työtä, huostaanotto vain omalle kohdalle tuntui sattuvan aikalailla väärin. ja se, että sijaisäiti toitottaa palaverissa, että poikani saa heiltä rakkautta yllin kyllin (näin se kuuluukin olla), tuntui silti minusta pahalta. aivan kuin poikani ei sitä kotoaan saisi?! kiintymyksen sij.vanhempiin olen hyväksynyt (kehityksen kannalta välttämätön), mutta muuta en enää pelkääkään, kuin että poikani ei kiinny enää minuun. jos kotiutusta aletaan suunittelemaan ensi vuonna, se on pojalleni ikäänkuin toinen huostaanotto. loppu elämääni en kuitenkaan aio elää niin, että toinen lapsistani sijaiskodissa.

halusin tuoda nämä ajatukseni esille nimenomaan sij.vanhemmille, että miettikää mitä suustanne päästätte niissä palavereissa.

samoin sij.äiti sanoi, että tapaa lastasi nimenomaan lapsesi takia (kun välillä olin tapaamatta oman eroahdistuksen takia). paukautin hänelle, että olepa itse erossa biotyttärestäsi, niin että joku sanelee että näet häntä kerran kuussa 2 tuntia. sij.äiti alkoi itkeä.

usein sanoilla on hyvä tarkoitus, mutta joskus ne loukkaavat pahasti.

viimeviikolla tuli hyvä pätkä sijaisvanhemmuudesta: sij.vanhemmuus käsittää paljon muutakin kuin sen huolehdittavan lapsen, mukana tulee koko biosuku. miten meillä ei ole näin käynyt, kun meillä evätään myös mummin ja ukin tapaamiset?! mummi viiden lapsen yksinhuoltaja, joten älkää nyt alkako epäillä että meidän koko suku on jotenkin rempsahtanut...samassa ohjelmassa oli vauva, joka ei enää reagoinut vuorovaikutukseen, oli apaattinen, paskainen ja nälkiintynyt. lapsi palautettiin 2kk sijoituksen jälkeen biokotiin. tällä kahden kuukauden sijoitukella varmaan saatiin jo paljon aikaiseksi, mutta minnekä se minun poika on jäänyt, kun häntä ei ihan tuossa kunnossa huostaanotettu?!

Lue lisää

Minun mielestäni sijaisvanhemmat voivat pyytää, että lapsi saa tai lapselle saa soittaa kerran viikossa. Sehän on lapsen edun mukaista yleensä.
Meillä yhden äiti soittaa 2xkrt viikossa ja kerran kolmessa viikossa tapaamiset viikonlopun ajan äidin luona. Äidillä on päihdeongelma.
itse pidän kiinni niistä soitosta, enkä ole sossun ehdotuksista huolimatta suostunut harvempiin kertoihin, koska katson soitotkin tärkeiksi lapsille.
Isommilla lapsilla ei ole soittoaikoja vaan soittelevat vanhemmille ja sukulaisille miten haluavat puolin ja toisin. Kännykät laitetaan yöksi kiinni.
Olen miettinyt mistä nämä soittorajoitukset tulevat ja miksi, ketä se hyödyttää. Ymmärrän jos vanhemmat jotenkin "häiritsevät" lasta ja puhelut ahdistavat, mutta se on varmaan vähemmistö ja rajoittamisia ei pitäisi tehdä varmuden vuoksi.
Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. Jos sijaisvanhemmat sanovat antavansa lapselle rakkautta se ei vähennä sinun antamaasi rakkautta eikä tarkoita ettet sitä hänelle antaisi.
Lapsesi on onnellissa asemassa, hän saa rakkautta monelta taholta ja sitä ei voi saada liikaa.
Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa.
Siinä vaiheessa kun lapsesi muuttaa takaisin luoksesi niin onhan se kaikille suuri muutos, mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin. Aikuisen on kätkettävä mustasukkaisuus ja kestettävä mahdollinen vertailu.
Itse uskon että lapselle kotiutus on toiveiden täyttymys.

varaäiti kirjoitti:

Minun mielestäni sijaisvanhemmat voivat pyytää, että lapsi saa tai lapselle saa soittaa kerran viikossa. Sehän on lapsen edun mukaista yleensä.
Meillä yhden äiti soittaa 2xkrt viikossa ja kerran kolmessa viikossa tapaamiset viikonlopun ajan äidin luona. Äidillä on päihdeongelma.
itse pidän kiinni niistä soitosta, enkä ole sossun ehdotuksista huolimatta suostunut harvempiin kertoihin, koska katson soitotkin tärkeiksi lapsille.
Isommilla lapsilla ei ole soittoaikoja vaan soittelevat vanhemmille ja sukulaisille miten haluavat puolin ja toisin. Kännykät laitetaan yöksi kiinni.
Olen miettinyt mistä nämä soittorajoitukset tulevat ja miksi, ketä se hyödyttää. Ymmärrän jos vanhemmat jotenkin "häiritsevät" lasta ja puhelut ahdistavat, mutta se on varmaan vähemmistö ja rajoittamisia ei pitäisi tehdä varmuden vuoksi.
Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. Jos sijaisvanhemmat sanovat antavansa lapselle rakkautta se ei vähennä sinun antamaasi rakkautta eikä tarkoita ettet sitä hänelle antaisi.
Lapsesi on onnellissa asemassa, hän saa rakkautta monelta taholta ja sitä ei voi saada liikaa.
Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa.
Siinä vaiheessa kun lapsesi muuttaa takaisin luoksesi niin onhan se kaikille suuri muutos, mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin. Aikuisen on kätkettävä mustasukkaisuus ja kestettävä mahdollinen vertailu.
Itse uskon että lapselle kotiutus on toiveiden täyttymys.

Lue lisää

olenkin aina ollut sitä mieltä että jos olisin päihdeäiti, kaikki olisi helpompaa. siten saisin ilmeisesti soittoluvankin, kunhan ei vain soittaisi humalassa.

nyt en ole käyttäytynyt "uhkaavasti", en soitellut kännissä, en kolkutellut sij.perheen ovella, en häirinnyt kirjeitse. ensimmäisen kerran saan tänä kesänä kuulla heidän kesälomasuunnitelmistaan. tämäkin kaikki minulta "salattiin" tai jätettiin kertomatta ennen.

paitsi, pojalleni olen kirjeitä ym. heidän postilaatikkoonsa kuin varkain vienyt. mm. kirjan pikku prinssi, ja sij.äiti sanoi että kaikki posti pojalleni on tervetullutta. valokuva-albumia en saanut itse toimittaa, sen vei sossu pojalleni. tämä siksi, koska olin aiemmin vienyt postia heidän laatikkoonsa...(se ei siten ollutkaan sopivaa).

myös poliisilta on tilattu rikosrekisterini, ilmeisesti minun häiriökäyttäymiseni takia. harmi kun rekisteri oli puhdas. edes huumausainerikoksia ei löytynyt tai rattijuopumuksia. tai pahoinpitelysyytteitä.

tuohon aiempaan viestiin, tämä 2 tuntia kuussa tukee sossujen mielestä syntyvää suhdetta äitiin. ja näin siis jankataan 10 kuukautta. sen jälkeen muutun "hauskasta tädistä", jonka kanssa poikani leikkii 2 tuntia turvakodilla taas hänen äidikseen. siis arkiäidikseen.

FEROZA kirjoitti:

olenkin aina ollut sitä mieltä että jos olisin päihdeäiti, kaikki olisi helpompaa. siten saisin ilmeisesti soittoluvankin, kunhan ei vain soittaisi humalassa.

nyt en ole käyttäytynyt "uhkaavasti", en soitellut kännissä, en kolkutellut sij.perheen ovella, en häirinnyt kirjeitse. ensimmäisen kerran saan tänä kesänä kuulla heidän kesälomasuunnitelmistaan. tämäkin kaikki minulta "salattiin" tai jätettiin kertomatta ennen.

paitsi, pojalleni olen kirjeitä ym. heidän postilaatikkoonsa kuin varkain vienyt. mm. kirjan pikku prinssi, ja sij.äiti sanoi että kaikki posti pojalleni on tervetullutta. valokuva-albumia en saanut itse toimittaa, sen vei sossu pojalleni. tämä siksi, koska olin aiemmin vienyt postia heidän laatikkoonsa...(se ei siten ollutkaan sopivaa).

myös poliisilta on tilattu rikosrekisterini, ilmeisesti minun häiriökäyttäymiseni takia. harmi kun rekisteri oli puhdas. edes huumausainerikoksia ei löytynyt tai rattijuopumuksia. tai pahoinpitelysyytteitä.

tuohon aiempaan viestiin, tämä 2 tuntia kuussa tukee sossujen mielestä syntyvää suhdetta äitiin. ja näin siis jankataan 10 kuukautta. sen jälkeen muutun "hauskasta tädistä", jonka kanssa poikani leikkii 2 tuntia turvakodilla taas hänen äidikseen. siis arkiäidikseen.

Lue lisää

Lapsen kotiuttamisen pitää olla päämäärä. Silloin ei 2 tuntia riitä tapaamisiin se on totta, ei vaikka lapsi olisi minkä ikäinen tahansa. En tiedä tapaustasi, joten miksi niin tiukkiin tapaamisiin on menty?
Jotenkin sosiaalityöntekijän mielestä olet uhka, mutta kenelle?
Sijaisperheitäkin on monenlaisia ja kaikki eivät tunnu haluavan lasten vanhempia elämäänsä ja silloin ei kyllä toteudu sijaishuollon tavoite. Jos tähän on ryhtynyt pitää tukea vanhemman ja lapsen suhdetta, eikä aina voi olla samaa mieltä sosiaalityöntekijän kanssa. Me ainakin sovimme asiat lasten vanhempien kanssa itse ilman välikäsiä. Raamit nyt on annettu joiden pohjalta sitä tehdään, mutta joustot sallittuja.
Koitan ajatella miltä minusta tuntuisi ja miten haluaisin lapseni kanssa toimittavan jos hänet huostaanotettaisiin.
Inhimmillisyyttä tarvitaan näihin asioihin.

varaäiti kirjoitti:

Minun mielestäni sijaisvanhemmat voivat pyytää, että lapsi saa tai lapselle saa soittaa kerran viikossa. Sehän on lapsen edun mukaista yleensä.
Meillä yhden äiti soittaa 2xkrt viikossa ja kerran kolmessa viikossa tapaamiset viikonlopun ajan äidin luona. Äidillä on päihdeongelma.
itse pidän kiinni niistä soitosta, enkä ole sossun ehdotuksista huolimatta suostunut harvempiin kertoihin, koska katson soitotkin tärkeiksi lapsille.
Isommilla lapsilla ei ole soittoaikoja vaan soittelevat vanhemmille ja sukulaisille miten haluavat puolin ja toisin. Kännykät laitetaan yöksi kiinni.
Olen miettinyt mistä nämä soittorajoitukset tulevat ja miksi, ketä se hyödyttää. Ymmärrän jos vanhemmat jotenkin "häiritsevät" lasta ja puhelut ahdistavat, mutta se on varmaan vähemmistö ja rajoittamisia ei pitäisi tehdä varmuden vuoksi.
Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. Jos sijaisvanhemmat sanovat antavansa lapselle rakkautta se ei vähennä sinun antamaasi rakkautta eikä tarkoita ettet sitä hänelle antaisi.
Lapsesi on onnellissa asemassa, hän saa rakkautta monelta taholta ja sitä ei voi saada liikaa.
Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa.
Siinä vaiheessa kun lapsesi muuttaa takaisin luoksesi niin onhan se kaikille suuri muutos, mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin. Aikuisen on kätkettävä mustasukkaisuus ja kestettävä mahdollinen vertailu.
Itse uskon että lapselle kotiutus on toiveiden täyttymys.

Lue lisää

sijoitettu pois kotoa, kuten Ferozan tapauksessa. Äiti on venynyt jo ihan uskomattomiin mittoihin yhteistyössä sossujen kanssa viranomaisten jatkuvasta mielivallasta huolimatta.

Mutta tätä tämä suomalainen 'lastensuojelu' pahimmillaan on:

Lapsella ja vanhemmalla ei ole mitään oikeusturvaa. Äidille kyllä asetetaan vaatimuksia muualtakin, eikä vain sossujen taholta. "Suurinta rakkautta on luovuttaa lapsi rakastavaan perheeseen..." Minkä ihmeen takia tuollaisessakin tapauksessa? Kaiken laittomuudenkin edessä aina vain pitäisi luovuttaa, olla nöyrä vääryydenkin edessä, pitää suu kiinni ja luovuttaa. Tunteitaan ei saa näyttää tai on yhteistyökyvytön, ja muita järjettömiä ohjeita loputtomiin.

Jos tuossa asiassa olisi pienintäkään oikeutta tapahtunut, poika olisi ollut äitinsä luona jo jonkin aikaa tässä vaiheessa. Mutta mitä tekevät sossut? 10:n kk:n suunnitelma parin tunnin tapaamisista! Järjetöntä! Tuo turvakodin kanssa leikkiminenkin on vain äidin henkistä hivutusta, eivätkä sossut puutu mitenkään turvakodin laittomiin tapaamisten vähentämisiin.

Jos sossun tarkoitus on epäinhimillisin keinoin testata äidin henkistä kestävyyttä, niin siinä on menty jo liian pitkälle. On olemassa virallista lausuntoa, että huostaanoton jatkamiselle ei ole syitä. Miksi sitä siis jatketaan? Jos asia voitaisiin käsitellä rikosoikeuden puolella, saataisiin todennäköisesti päätös, että huostaanottoon ei ollut alun alkaenkaan aihetta ja sossut jopa saisivat rangaistuksen rikoksistaan.

Mutta entä nyt? Loputonta sossun mielivaltaa, johon tiukan paikan tullen pystyvät antamaan selitykseksi vain jonkin käsittämättömän 'huoli'-käsitteen. Jos rikosoikeudessa olisi käytössä huoli-käsite, me eläisimme tässä maassa kuin villissä lännessä, mutta lastensuojelussa tuo käsite mahdollistaa kaiken.

Nyt joudutaan näpertelemään tekemällä valituksia laittomista tapaamisrajoituksista, jolloin asian ydin - huostaanoton laiton jatkaminen - jää käsittelemättä täysin. Lisäksi todellinen oikeus jää joka tapauksessa tapahtumatta, koska hallinnolliset oikeudet hyväksyvät viranomaisten huoli-käsitten selittämään millaisen mielivallan tahansa.

Sopii arvailla, mikä tässä sossujen lopullinen tarkoitus on? Jatkaa sijoitusta niin kauan, että todellakin aletaan ihmettelemään, onko kotiutus toinen huostaanotto lapsen kannalta? Omien kasvojensa säilyttäminen laittoman huostaanoton tekemisestä tai vähintään sen jatkamisesta?

On ihan tyypillistä asennoitumista vuosien kestäneen hivutuksen keskellä asettaa vain lisää yli-inhimillisiä vaatimuksia äidille: "Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. ..Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa. ... mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin."

Kirjoittaja tarkoittaa ilmeisesti hyvää, mutta sisältö osoittaa, että ei näitä asioita voi ymmärtää muuta kuin toinen sellainen ihminen, jonka lapselle on laiton huostaanotto tehty. Tosiasia on, että kun huostaanottoäiti-leima on lyöty vanhempaan, hänen puheitaan epäillään joka paikassa, missä hän liikkuukin.

Kaikkein eniten nettikirjoituksissakin hyökätään niiden lasten oikeuksien ajamista vastaan, jotka on laittomasti erotettu vanhemmistaan. Heitä ei saisi olla olemassakaan, heidän olemassa olonsa jopa kielletään... melkoista lapsen mitätöintiä.

Ja kun ei mitään muuta osata, niin aiheettomia huostaanottoja käsittelevän kirjoituksen jälkeen lisätään kommentteja, että "kirjoitetaan kuin aiheellisia huostaanottoja ei olisi olemassakaan". Pitääkö joka kirjoitukseen liittää katsaus lastensuojelun kokonaistilanteesta maassamme? Ei kai täällä kirjoittamisesta mitään tulisi, jos se vaadittaisiin joka kirjoituksen yhteyteen.

lapsi on aiheetta kirjoitti:

sijoitettu pois kotoa, kuten Ferozan tapauksessa. Äiti on venynyt jo ihan uskomattomiin mittoihin yhteistyössä sossujen kanssa viranomaisten jatkuvasta mielivallasta huolimatta.

Mutta tätä tämä suomalainen 'lastensuojelu' pahimmillaan on:

Lapsella ja vanhemmalla ei ole mitään oikeusturvaa. Äidille kyllä asetetaan vaatimuksia muualtakin, eikä vain sossujen taholta. "Suurinta rakkautta on luovuttaa lapsi rakastavaan perheeseen..." Minkä ihmeen takia tuollaisessakin tapauksessa? Kaiken laittomuudenkin edessä aina vain pitäisi luovuttaa, olla nöyrä vääryydenkin edessä, pitää suu kiinni ja luovuttaa. Tunteitaan ei saa näyttää tai on yhteistyökyvytön, ja muita järjettömiä ohjeita loputtomiin.

Jos tuossa asiassa olisi pienintäkään oikeutta tapahtunut, poika olisi ollut äitinsä luona jo jonkin aikaa tässä vaiheessa. Mutta mitä tekevät sossut? 10:n kk:n suunnitelma parin tunnin tapaamisista! Järjetöntä! Tuo turvakodin kanssa leikkiminenkin on vain äidin henkistä hivutusta, eivätkä sossut puutu mitenkään turvakodin laittomiin tapaamisten vähentämisiin.

Jos sossun tarkoitus on epäinhimillisin keinoin testata äidin henkistä kestävyyttä, niin siinä on menty jo liian pitkälle. On olemassa virallista lausuntoa, että huostaanoton jatkamiselle ei ole syitä. Miksi sitä siis jatketaan? Jos asia voitaisiin käsitellä rikosoikeuden puolella, saataisiin todennäköisesti päätös, että huostaanottoon ei ollut alun alkaenkaan aihetta ja sossut jopa saisivat rangaistuksen rikoksistaan.

Mutta entä nyt? Loputonta sossun mielivaltaa, johon tiukan paikan tullen pystyvät antamaan selitykseksi vain jonkin käsittämättömän 'huoli'-käsitteen. Jos rikosoikeudessa olisi käytössä huoli-käsite, me eläisimme tässä maassa kuin villissä lännessä, mutta lastensuojelussa tuo käsite mahdollistaa kaiken.

Nyt joudutaan näpertelemään tekemällä valituksia laittomista tapaamisrajoituksista, jolloin asian ydin - huostaanoton laiton jatkaminen - jää käsittelemättä täysin. Lisäksi todellinen oikeus jää joka tapauksessa tapahtumatta, koska hallinnolliset oikeudet hyväksyvät viranomaisten huoli-käsitten selittämään millaisen mielivallan tahansa.

Sopii arvailla, mikä tässä sossujen lopullinen tarkoitus on? Jatkaa sijoitusta niin kauan, että todellakin aletaan ihmettelemään, onko kotiutus toinen huostaanotto lapsen kannalta? Omien kasvojensa säilyttäminen laittoman huostaanoton tekemisestä tai vähintään sen jatkamisesta?

On ihan tyypillistä asennoitumista vuosien kestäneen hivutuksen keskellä asettaa vain lisää yli-inhimillisiä vaatimuksia äidille: "Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. ..Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa. ... mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin."

Kirjoittaja tarkoittaa ilmeisesti hyvää, mutta sisältö osoittaa, että ei näitä asioita voi ymmärtää muuta kuin toinen sellainen ihminen, jonka lapselle on laiton huostaanotto tehty. Tosiasia on, että kun huostaanottoäiti-leima on lyöty vanhempaan, hänen puheitaan epäillään joka paikassa, missä hän liikkuukin.

Kaikkein eniten nettikirjoituksissakin hyökätään niiden lasten oikeuksien ajamista vastaan, jotka on laittomasti erotettu vanhemmistaan. Heitä ei saisi olla olemassakaan, heidän olemassa olonsa jopa kielletään... melkoista lapsen mitätöintiä.

Ja kun ei mitään muuta osata, niin aiheettomia huostaanottoja käsittelevän kirjoituksen jälkeen lisätään kommentteja, että "kirjoitetaan kuin aiheellisia huostaanottoja ei olisi olemassakaan". Pitääkö joka kirjoitukseen liittää katsaus lastensuojelun kokonaistilanteesta maassamme? Ei kai täällä kirjoittamisesta mitään tulisi, jos se vaadittaisiin joka kirjoituksen yhteyteen.

Lue lisää

nimim. varaäiti! Inhimillisyyttä juuri kaivattaisiin, mutta viranomaisten taholta sitä ei ole aina odotettavissa.

varaäiti kirjoitti:

Lapsen kotiuttamisen pitää olla päämäärä. Silloin ei 2 tuntia riitä tapaamisiin se on totta, ei vaikka lapsi olisi minkä ikäinen tahansa. En tiedä tapaustasi, joten miksi niin tiukkiin tapaamisiin on menty?
Jotenkin sosiaalityöntekijän mielestä olet uhka, mutta kenelle?
Sijaisperheitäkin on monenlaisia ja kaikki eivät tunnu haluavan lasten vanhempia elämäänsä ja silloin ei kyllä toteudu sijaishuollon tavoite. Jos tähän on ryhtynyt pitää tukea vanhemman ja lapsen suhdetta, eikä aina voi olla samaa mieltä sosiaalityöntekijän kanssa. Me ainakin sovimme asiat lasten vanhempien kanssa itse ilman välikäsiä. Raamit nyt on annettu joiden pohjalta sitä tehdään, mutta joustot sallittuja.
Koitan ajatella miltä minusta tuntuisi ja miten haluaisin lapseni kanssa toimittavan jos hänet huostaanotettaisiin.
Inhimmillisyyttä tarvitaan näihin asioihin.

Lue lisää

olen kai uhka siksi, kun olen ollut koko ajan niin hyvin selvillä laista, joita sossut ei täällä noudata. jo yli vuosi sitten saivat huomautuksia. milloin olen sossuille soittanut, olen heille lakia lukenut. onko se minun tehtävä?!

raameja en minä aiemmin noudattanut, vaan yritin lipsua niistä että saisin pojan aiemmin kotiin. nyt kun noudatan raameja, niitä ei noudata sossut tai turvakoti.

tänään tulikin puhelu sosiaaliasiamieheltä: kantelu turvakodin toiminnasta lääniin tai jos en halua vielä niin pitkälle mennä, niin nyt tehdään se muutoshakemus tapaamisiin. se menee sossulle, joka taas lomalla ja siitä eteenpäin yksilönhuoltoon. tiedämme sen jo menevän niin pitkälle, koska sossu jo yritti saada tapaamisia turvakodille siinä epäonnistuen. tosin sosiaaliasiamies sanoikin, että parempi yksilönhuoltojaosto että saadaan päivän valoon näitä tapauksia...eli en suinkaan ole varmasti tässä kaupungissa ainoa vääryyksistä kärsivä, sitä eivät vain päättäjät tiedä.

ja se miksi en itse pontevasti soittele nyt sossuille ja turvakodille yrittäen sopia asioista, johtuu yksinkertaisesti siitä, että se ajaa minut ahdistuksen partaalla. tämän varmasti muistavat lukijat viime keväältä. eli parempi kun kaikki lähtee kirjallisena ja sellaisille tahoille joiden kanssa pystyn neuvottelemaan. tässä tapauksessa voittamaan tapaamiskiistan.

lapsi on aiheetta kirjoitti:

sijoitettu pois kotoa, kuten Ferozan tapauksessa. Äiti on venynyt jo ihan uskomattomiin mittoihin yhteistyössä sossujen kanssa viranomaisten jatkuvasta mielivallasta huolimatta.

Mutta tätä tämä suomalainen 'lastensuojelu' pahimmillaan on:

Lapsella ja vanhemmalla ei ole mitään oikeusturvaa. Äidille kyllä asetetaan vaatimuksia muualtakin, eikä vain sossujen taholta. "Suurinta rakkautta on luovuttaa lapsi rakastavaan perheeseen..." Minkä ihmeen takia tuollaisessakin tapauksessa? Kaiken laittomuudenkin edessä aina vain pitäisi luovuttaa, olla nöyrä vääryydenkin edessä, pitää suu kiinni ja luovuttaa. Tunteitaan ei saa näyttää tai on yhteistyökyvytön, ja muita järjettömiä ohjeita loputtomiin.

Jos tuossa asiassa olisi pienintäkään oikeutta tapahtunut, poika olisi ollut äitinsä luona jo jonkin aikaa tässä vaiheessa. Mutta mitä tekevät sossut? 10:n kk:n suunnitelma parin tunnin tapaamisista! Järjetöntä! Tuo turvakodin kanssa leikkiminenkin on vain äidin henkistä hivutusta, eivätkä sossut puutu mitenkään turvakodin laittomiin tapaamisten vähentämisiin.

Jos sossun tarkoitus on epäinhimillisin keinoin testata äidin henkistä kestävyyttä, niin siinä on menty jo liian pitkälle. On olemassa virallista lausuntoa, että huostaanoton jatkamiselle ei ole syitä. Miksi sitä siis jatketaan? Jos asia voitaisiin käsitellä rikosoikeuden puolella, saataisiin todennäköisesti päätös, että huostaanottoon ei ollut alun alkaenkaan aihetta ja sossut jopa saisivat rangaistuksen rikoksistaan.

Mutta entä nyt? Loputonta sossun mielivaltaa, johon tiukan paikan tullen pystyvät antamaan selitykseksi vain jonkin käsittämättömän 'huoli'-käsitteen. Jos rikosoikeudessa olisi käytössä huoli-käsite, me eläisimme tässä maassa kuin villissä lännessä, mutta lastensuojelussa tuo käsite mahdollistaa kaiken.

Nyt joudutaan näpertelemään tekemällä valituksia laittomista tapaamisrajoituksista, jolloin asian ydin - huostaanoton laiton jatkaminen - jää käsittelemättä täysin. Lisäksi todellinen oikeus jää joka tapauksessa tapahtumatta, koska hallinnolliset oikeudet hyväksyvät viranomaisten huoli-käsitten selittämään millaisen mielivallan tahansa.

Sopii arvailla, mikä tässä sossujen lopullinen tarkoitus on? Jatkaa sijoitusta niin kauan, että todellakin aletaan ihmettelemään, onko kotiutus toinen huostaanotto lapsen kannalta? Omien kasvojensa säilyttäminen laittoman huostaanoton tekemisestä tai vähintään sen jatkamisesta?

On ihan tyypillistä asennoitumista vuosien kestäneen hivutuksen keskellä asettaa vain lisää yli-inhimillisiä vaatimuksia äidille: "Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. ..Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa. ... mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin."

Kirjoittaja tarkoittaa ilmeisesti hyvää, mutta sisältö osoittaa, että ei näitä asioita voi ymmärtää muuta kuin toinen sellainen ihminen, jonka lapselle on laiton huostaanotto tehty. Tosiasia on, että kun huostaanottoäiti-leima on lyöty vanhempaan, hänen puheitaan epäillään joka paikassa, missä hän liikkuukin.

Kaikkein eniten nettikirjoituksissakin hyökätään niiden lasten oikeuksien ajamista vastaan, jotka on laittomasti erotettu vanhemmistaan. Heitä ei saisi olla olemassakaan, heidän olemassa olonsa jopa kielletään... melkoista lapsen mitätöintiä.

Ja kun ei mitään muuta osata, niin aiheettomia huostaanottoja käsittelevän kirjoituksen jälkeen lisätään kommentteja, että "kirjoitetaan kuin aiheellisia huostaanottoja ei olisi olemassakaan". Pitääkö joka kirjoitukseen liittää katsaus lastensuojelun kokonaistilanteesta maassamme? Ei kai täällä kirjoittamisesta mitään tulisi, jos se vaadittaisiin joka kirjoituksen yhteyteen.

Lue lisää

sinun kirjoituksesi oli todella hyvä! voimia antava.

no niinhän tässä on tulossa tapahtumaan, ettei poikaani ikinä kotiutetakaan. Onni täyttää 3v. syksyllä, jos ei nyt hyvin "pian" kotiudu, on sanomatta selvää että kiintymys on ja pysyy sijaisperheessä. sossut ovat jo minulle sanoneet "että vaikka Onni ei kotiutuisi, on silti tärkeää että hänellä on suhde bioäitiin." pitävätkö sossut minua ihan tyhmänä, jos en tuota tajuaisi?! eli aikaahan tässä vain pelataan.

lapsi on aiheetta kirjoitti:

sijoitettu pois kotoa, kuten Ferozan tapauksessa. Äiti on venynyt jo ihan uskomattomiin mittoihin yhteistyössä sossujen kanssa viranomaisten jatkuvasta mielivallasta huolimatta.

Mutta tätä tämä suomalainen 'lastensuojelu' pahimmillaan on:

Lapsella ja vanhemmalla ei ole mitään oikeusturvaa. Äidille kyllä asetetaan vaatimuksia muualtakin, eikä vain sossujen taholta. "Suurinta rakkautta on luovuttaa lapsi rakastavaan perheeseen..." Minkä ihmeen takia tuollaisessakin tapauksessa? Kaiken laittomuudenkin edessä aina vain pitäisi luovuttaa, olla nöyrä vääryydenkin edessä, pitää suu kiinni ja luovuttaa. Tunteitaan ei saa näyttää tai on yhteistyökyvytön, ja muita järjettömiä ohjeita loputtomiin.

Jos tuossa asiassa olisi pienintäkään oikeutta tapahtunut, poika olisi ollut äitinsä luona jo jonkin aikaa tässä vaiheessa. Mutta mitä tekevät sossut? 10:n kk:n suunnitelma parin tunnin tapaamisista! Järjetöntä! Tuo turvakodin kanssa leikkiminenkin on vain äidin henkistä hivutusta, eivätkä sossut puutu mitenkään turvakodin laittomiin tapaamisten vähentämisiin.

Jos sossun tarkoitus on epäinhimillisin keinoin testata äidin henkistä kestävyyttä, niin siinä on menty jo liian pitkälle. On olemassa virallista lausuntoa, että huostaanoton jatkamiselle ei ole syitä. Miksi sitä siis jatketaan? Jos asia voitaisiin käsitellä rikosoikeuden puolella, saataisiin todennäköisesti päätös, että huostaanottoon ei ollut alun alkaenkaan aihetta ja sossut jopa saisivat rangaistuksen rikoksistaan.

Mutta entä nyt? Loputonta sossun mielivaltaa, johon tiukan paikan tullen pystyvät antamaan selitykseksi vain jonkin käsittämättömän 'huoli'-käsitteen. Jos rikosoikeudessa olisi käytössä huoli-käsite, me eläisimme tässä maassa kuin villissä lännessä, mutta lastensuojelussa tuo käsite mahdollistaa kaiken.

Nyt joudutaan näpertelemään tekemällä valituksia laittomista tapaamisrajoituksista, jolloin asian ydin - huostaanoton laiton jatkaminen - jää käsittelemättä täysin. Lisäksi todellinen oikeus jää joka tapauksessa tapahtumatta, koska hallinnolliset oikeudet hyväksyvät viranomaisten huoli-käsitten selittämään millaisen mielivallan tahansa.

Sopii arvailla, mikä tässä sossujen lopullinen tarkoitus on? Jatkaa sijoitusta niin kauan, että todellakin aletaan ihmettelemään, onko kotiutus toinen huostaanotto lapsen kannalta? Omien kasvojensa säilyttäminen laittoman huostaanoton tekemisestä tai vähintään sen jatkamisesta?

On ihan tyypillistä asennoitumista vuosien kestäneen hivutuksen keskellä asettaa vain lisää yli-inhimillisiä vaatimuksia äidille: "Sinun ei pitäisi luoda sanoille sellaista merkitystä mitä niillä ei ole. ..Odotat että sijaisvanhempi ei loukkaa sinua sanoilla, mitä ei loukkaukseksi ehkä ole edes tarkoitettu, kuitenkin itsekin niin teet. Aina ei voi tietää mikä toista loukkaa. ... mutta se että hyväksyt hänen eletyn elämän sijaisvanhempien luona helpottaa kotiutumista puolin ja toisin."

Kirjoittaja tarkoittaa ilmeisesti hyvää, mutta sisältö osoittaa, että ei näitä asioita voi ymmärtää muuta kuin toinen sellainen ihminen, jonka lapselle on laiton huostaanotto tehty. Tosiasia on, että kun huostaanottoäiti-leima on lyöty vanhempaan, hänen puheitaan epäillään joka paikassa, missä hän liikkuukin.

Kaikkein eniten nettikirjoituksissakin hyökätään niiden lasten oikeuksien ajamista vastaan, jotka on laittomasti erotettu vanhemmistaan. Heitä ei saisi olla olemassakaan, heidän olemassa olonsa jopa kielletään... melkoista lapsen mitätöintiä.

Ja kun ei mitään muuta osata, niin aiheettomia huostaanottoja käsittelevän kirjoituksen jälkeen lisätään kommentteja, että "kirjoitetaan kuin aiheellisia huostaanottoja ei olisi olemassakaan". Pitääkö joka kirjoitukseen liittää katsaus lastensuojelun kokonaistilanteesta maassamme? Ei kai täällä kirjoittamisesta mitään tulisi, jos se vaadittaisiin joka kirjoituksen yhteyteen.

Lue lisää

Kukaan ei voi toista ymmärtää täysin jos ei ole kokenut samaa eikä aina silloinkaan koska tapaukset ovat erilaisia.
Myös biologiset vanhemmat eivät voi ymmärtää mitä elämä lapsen kanssa on sijaisperheessä. Ja millaisia tunteita siellä on.
Näistä keskustelemalla asiallisesti, voidaan kuitenkin jakaa kokemuksia ja oppiakin niistä puolin ja toisin.

varaäiti kirjoitti:

Kukaan ei voi toista ymmärtää täysin jos ei ole kokenut samaa eikä aina silloinkaan koska tapaukset ovat erilaisia.
Myös biologiset vanhemmat eivät voi ymmärtää mitä elämä lapsen kanssa on sijaisperheessä. Ja millaisia tunteita siellä on.
Näistä keskustelemalla asiallisesti, voidaan kuitenkin jakaa kokemuksia ja oppiakin niistä puolin ja toisin.

Lue lisää

Huostaanotettua ja sijoitettua lasta ja lapsen oikeuksia kunnioittaa kaikkein parhaiten kunnioittamalla lapsen oikeutta hänen omiin biologisiin vanhempiinsa. Sijaisena olo edellyttää myös omien tunteidensa "käärimisen ja paketoinnin" siinä vaiheessa, kun lapsella on edellytykset, mahdollisuus jne palata omien vanhempiensa luokse, omaan kotiinsa.

On osattava myös luopua, jos haluaa ottaa vastaan.

FEROZA kirjoitti:

sinun kirjoituksesi oli todella hyvä! voimia antava.

no niinhän tässä on tulossa tapahtumaan, ettei poikaani ikinä kotiutetakaan. Onni täyttää 3v. syksyllä, jos ei nyt hyvin "pian" kotiudu, on sanomatta selvää että kiintymys on ja pysyy sijaisperheessä. sossut ovat jo minulle sanoneet "että vaikka Onni ei kotiutuisi, on silti tärkeää että hänellä on suhde bioäitiin." pitävätkö sossut minua ihan tyhmänä, jos en tuota tajuaisi?! eli aikaahan tässä vain pelataan.

Lue lisää

niin että sossut alkavat valmistella sitä jo ennen kesää.

Jos Sinulla on käytössäsi teille laadittu Huoltosuunnitelma niin tarkistat siitä
"ne syyt ja seikat", joiden vuoksi huostaanotto on lapsellesi tehty.

Olipa se sitten mitä tahansa litaniaa ja latinaa niin laadit kirjallisen ja ulkopuolisten asiantuntijoiden laatiman lausunto kasan sossuille toimitettavaksi.

Niin että jokaisesta Huoltosuunnitelmassa kirjatusta
"huostaanottoon johtaneesta syyt ja seikka" kohdasta
on kirjallinen dokumentti siitä, että asianlaita ei ole enää/koskaan ollutkaan niinkuin Huoltosuunnitelmaan "huostaanoton syyt ja seikat" on kirjattu.

www.huostaanotto.fi pitäjään.Josko hän voisi auttaa.Ajattelee aina lapsen etua.

max vuosi, mutta rajoitetut tapaamiset on myös perusteltava päätöksessä, esimerkiksi tapaamisten vaikutus lapsen terveyden tilaan jne.



Feroza.
Kaikkea Hyvää Sinulle, Feroza.
Onni mannista omena jne..... jaksamisiin!

erillisellä päätöksellä kirjoitti:

max vuosi, mutta rajoitetut tapaamiset on myös perusteltava päätöksessä, esimerkiksi tapaamisten vaikutus lapsen terveyden tilaan jne.



Feroza.
Kaikkea Hyvää Sinulle, Feroza.
Onni mannista omena jne..... jaksamisiin!

Lue lisää

taidat olla omenaiseni asioiden eteenpäin viejä tässä kaupungissa...

moni täällä jo minut varmasti tunnistaa.

pääsiäistä kaikille!

Ota yhteyttä sosiaaliasiamieheen ja yritä selvittää tilannetta hänen kanssaan.
YHTEYSTIEDOT
Leena Viinisalo-Heiskanen
Sosiaaliasiamies
Puh. 013 330 8268
Ma–pe klo 9–11.30
leena.viinisalo-heiskanen(at)siunsote.fi
Torikatu 18 A, 3. krs
80100 Joensuu