muistakko humppia?

"hum mammaa hum mammaa hum mammaa..."

räkä.nenä** kirjoitti:

"hum mammaa hum mammaa hum mammaa..."

räkä-serkku! Mukava tavata pitkästä aikaa *halaa*

Siinäpä sitä musiikkia minun mieleeni. Eläkeläiset jyrää.

sitähän minäkin:))

Hullua yllytä. Näethän sen että ei se ole ihan kunnossa.
Jänis Joplin on sopivaa musakkia pääsiäisviikolla.

koirasnoita kirjoitti:

Hullua yllytä. Näethän sen että ei se ole ihan kunnossa.
Jänis Joplin on sopivaa musakkia pääsiäisviikolla.

Humppa on kuule suomipojan ja -tytön sambaa....ja mä olen humppa, humppa, humppa, humppamies ja mun idoli on Heikki Hietamies... *hoilottaa jalan iskiessä tahtia*

kondorikotka kirjoitti:

Humppa on kuule suomipojan ja -tytön sambaa....ja mä olen humppa, humppa, humppa, humppamies ja mun idoli on Heikki Hietamies... *hoilottaa jalan iskiessä tahtia*

Nyt minäkin vasta muistin A.Aimon ja Dallabeen.
Vahinko kun niin vähän nykyään soitetaan radiosta:)
Sukat aivan torvella pyörisi jaloissa,voi mahoton;)

koirasnoita kirjoitti:

Nyt minäkin vasta muistin A.Aimon ja Dallabeen.
Vahinko kun niin vähän nykyään soitetaan radiosta:)
Sukat aivan torvella pyörisi jaloissa,voi mahoton;)

Ääliö humppinesi. Keksi itsellesi nikki tai unohda koko juttu

koirasnoita kirjoitti:

Nyt minäkin vasta muistin A.Aimon ja Dallabeen.
Vahinko kun niin vähän nykyään soitetaan radiosta:)
Sukat aivan torvella pyörisi jaloissa,voi mahoton;)

typerys sitten kävi näytillä. Kyllä on köyhä mielikuvitus jos ei osaa omaa nikkiä keksiä.

Feikki- kirjoitti:

typerys sitten kävi näytillä. Kyllä on köyhä mielikuvitus jos ei osaa omaa nikkiä keksiä.

Tämähän oli*hulluttelu*viikko......:DDD

Feikki- kirjoitti:

typerys sitten kävi näytillä. Kyllä on köyhä mielikuvitus jos ei osaa omaa nikkiä keksiä.

Sakkia,kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön..:=)

Typeryksiä kirjoitti:

Tämähän oli*hulluttelu*viikko......:DDD

sentään, vaikka ainahan on niin että jollekin "hulluttelu" on yhtäkuin typeryys. Otan osaa.

tajutonta kirjoitti:

Sakkia,kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön..:=)

huumorista, otan osaa.

tajutonta kirjoitti:

Sakkia,kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön..:=)

sopimuksen ettei feikata, vain idiootit eivät ymmärrä soppareita

tajutonta kirjoitti:

Sakkia,kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön..:=)

humoristi

sananparsia kirjoitti:

humoristi

Sanoi Hämäläinenkin kun vuodenpäästä uudestaan tapasi....DDD

Typeryksiä kirjoitti:

Tämähän oli*hulluttelu*viikko......:DDD

Siitä mihin kuntoon pää menee humpalla. Tee parannus

koirasnoita kirjoitti:

Siitä mihin kuntoon pää menee humpalla. Tee parannus

Reps :))))

tajutonta kirjoitti:

Sakkia,kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön..:=)

Kuulemaan huumorisäkeitäsi, oi yksinkertaisuus

koirasnoita kirjoitti:

Kuulemaan huumorisäkeitäsi, oi yksinkertaisuus

Aaaaameeeen......

koirasnoita kirjoitti:

Aaaaameeeen......

Siinä tapauksessa siunaukset ovatkin tarpeen

koirasnoita kirjoitti:

Siinä tapauksessa siunaukset ovatkin tarpeen

Mutta missä? kuka ken?

Nuomenna kirjoitti:

Mutta missä? kuka ken?

the Idiot, penikkatautinen.

Nuomenna kirjoitti:

Mutta missä? kuka ken?

Ainutlaatuista tyhmyyttä. Sinut kyllä huomataan, ole huoletta *potkis*

koirasnoita kirjoitti:

Ainutlaatuista tyhmyyttä. Sinut kyllä huomataan, ole huoletta *potkis*

Se on vaarallista tossa iässä....

Verenpainettasi kirjoitti:

Se on vaarallista tossa iässä....

Ja luulit löytäneesi huumorin ja viisauden? Jatka etsimistä *potkis*

koirasnoita kirjoitti:

Aaaaameeeen......

ittees muualle? Et kuitenkaan tule täältä mitään kicksejä saamaan. Tuhlaat aikaas.

Tai jos sul on kurjaa, kun ei o muualla leikkikavereita, nii ota oma nikki ja liity joukkoon sillä. Ellet keksi ite, mä voin ehdottaa jotain.

koirasnoita kirjoitti:

Ja luulit löytäneesi huumorin ja viisauden? Jatka etsimistä *potkis*

.....saada sydärin......:DDDD

http://www.youtube.com/watch?v=AJmyvN1OlOo
YouTube -

humppaa, kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=AJmyvN1OlOo
YouTube -

http://www.youtube.com/watch?v=xyozbBNKsx8
YouTube - Rölli - Lääkärin Humppa

humppaa, kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=AJmyvN1OlOo
YouTube -

humpuukihumppaa, ei oo mummuni humppaa voittanutta! ;)

röllipeikko kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=xyozbBNKsx8
YouTube - Rölli - Lääkärin Humppa

toi toi, toi meni suosikkeihini. On sen mammanikin kuultava tuo!

van, tuu, trii! GO-GO-GO!!!

lets kiss lets kiss!

enemmän siitä mörrimöykyn kolosta, millainen se oikeastaan on? Se ei ole vielä tähän päivään kutsunut minua kylään, vaikka kauniisti olen vihjaillut olevani kiinnostunut tästä nähtävyyvestä.

metsämökintonttu* kirjoitti:

enemmän siitä mörrimöykyn kolosta, millainen se oikeastaan on? Se ei ole vielä tähän päivään kutsunut minua kylään, vaikka kauniisti olen vihjaillut olevani kiinnostunut tästä nähtävyyvestä.

vaikka päivänsäde siellä kuuluu nykyään asustavan samalmatolla naavakaton alla.

tuulen.nenä* kirjoitti:

vaikka päivänsäde siellä kuuluu nykyään asustavan samalmatolla naavakaton alla.

Mörrimöykyn koloon? Onko se päivänsäde kauniskin?

metsämökintonttu* kirjoitti:

Mörrimöykyn koloon? Onko se päivänsäde kauniskin?

mörrimöykyn tarina

Keskellä vanhaa korpea seisoi kuusenkanto ja tuon kannon alla oli pieni kolo, jossa asui akateeminen mörrimöykky. Tuo seikka että se oli akateeminen merkitsi, ettei se ollutkaan mikään tavallinen mörrimöykky.
Akateeminen mörrimöykky oli kyllä pieni ja karvainen kuten kaikki muutkin, mutta sillä aikaa kun sen serkut nauttivat elämästään ryöstelemällä linnunpesiä, pysyi se kolossaan ja opiskeli.
Toisinaan akateemisen mörrimöykyn serkut tulivat käymään kolossa, joko pyytämässä sitä mukaansa tai nälvimässä sille, koska se ei koskaan lähtenyt. Toiset mörrimöykyt nauroivat aina kovin äänekkäästi ja akateeminen mörrimöykky pysyi hiljaa toivoen, että ne lähtisivät pian pois, jotta se voisi jatkaa lukemista. Vähitellen serkut alkoivatkin kyllästyä pölyiseen koloon. Niillä oli kiire pitää hauskaa. Ajan kuluessa ne kävivät kolossa yhä harvemmin ja lopulta unohtivat koko korpikuusenkannon ja sen alla asuvan kyllästyttävän mörrimöykyn.
Unohdettuna kolossaan Akateeminen mörrimöykky opiskeli ja opiskeli. Sen kolo oli täynnä mitä erilaisimpia pieniä kirjoja. (Noiden kirjojen oli pakko olla pieniä, koska mörrimöykyn kolokin oli hyvin pieni, mutta niitä oli hyvin paljon. Monta korkeaa pinoa ympäröi mörrimöykyn pientä sänkyä ja yöpöytää, jolla paloi kynttilänpätkä) Mörrimöykky ei oikein tiennyt mitä hyötyä kaikesta lukemisesta voisi sille olla, mutta jostain (se ei oikein itsekään tiennyt mistä) se oli lukenut, että metsän ulkopuolella asui toisia mörrimöykkyjä, jotka olivat hyvin viisaita ja tiesivät, miten elämässä voisi olla todella onnellinen.


Se oli varma, että jos se olisi lukenut tarpeeksi, nuo toiset mörrimöykyt opettaisivat sillekin, mitä oli olla onnellinen. Opiskelu väsytti, mutta akateeminen mörrimöykky tiesi, mitä tahtoi ja joskus iltaisin, kun se lopulta kömpi pienen tilkuista kudotun peittonsa alle silmät lukemisesta kirveltävinä, sen karvainen naama hymyili.
Viimein koitti päivä, jota mörrimöykky oli odottanut: se oli lukenut kaikki kolonsa kirjat. Se oli niin väsynyt, että nukkui viikon. Kun se heräsi, se tuli ulos kolostaan ja lukittuaan oven ja piilotettuaan avaimen sammaleen alle oven viereen lähti kävelemään eteenpäin, mikä oli suunta, jota seuraamalla se uskoi lopulta saapuvansa metsän laitaan. Se ei ollut koskaan aiemmin kävellyt metsässä. Oli aamu. Muurahaiset vilistivät ahkerasti puolukanvarpujen lomassa, joiden lehdillä aurinko kimmelsi niin kauniisti, että akateeminen mörrimöykky oli aivan ihmeissään. Se ei ollut koskaan arvannut, että maailma voisi olla niin kaunis. Kun metsä vielä tuoksuikin kesäaamulta, oli sen suorastaan pakko vähän hypellä, ettei olisi aivan pakahtunut.
Valitettavasti mörrimöykky ei kuitenkaan ollut ainoa olento, joka hyppeli sinä aamuna metsässä. Aivan yllättäen mättään takaa loikkasi nimittäin kettu ja söi sen suihinsa. Ateriansa päätettyään kettu siirtyi ruokalevolle suuren kuusen alle. Aurinko paistoi kuumana, mutta viileässä varjossa oli mukava köllötellä. Se oli todellakin hyvin kaunis päivä.

Der Clow kirjoitti:

mörrimöykyn tarina

Keskellä vanhaa korpea seisoi kuusenkanto ja tuon kannon alla oli pieni kolo, jossa asui akateeminen mörrimöykky. Tuo seikka että se oli akateeminen merkitsi, ettei se ollutkaan mikään tavallinen mörrimöykky.
Akateeminen mörrimöykky oli kyllä pieni ja karvainen kuten kaikki muutkin, mutta sillä aikaa kun sen serkut nauttivat elämästään ryöstelemällä linnunpesiä, pysyi se kolossaan ja opiskeli.
Toisinaan akateemisen mörrimöykyn serkut tulivat käymään kolossa, joko pyytämässä sitä mukaansa tai nälvimässä sille, koska se ei koskaan lähtenyt. Toiset mörrimöykyt nauroivat aina kovin äänekkäästi ja akateeminen mörrimöykky pysyi hiljaa toivoen, että ne lähtisivät pian pois, jotta se voisi jatkaa lukemista. Vähitellen serkut alkoivatkin kyllästyä pölyiseen koloon. Niillä oli kiire pitää hauskaa. Ajan kuluessa ne kävivät kolossa yhä harvemmin ja lopulta unohtivat koko korpikuusenkannon ja sen alla asuvan kyllästyttävän mörrimöykyn.
Unohdettuna kolossaan Akateeminen mörrimöykky opiskeli ja opiskeli. Sen kolo oli täynnä mitä erilaisimpia pieniä kirjoja. (Noiden kirjojen oli pakko olla pieniä, koska mörrimöykyn kolokin oli hyvin pieni, mutta niitä oli hyvin paljon. Monta korkeaa pinoa ympäröi mörrimöykyn pientä sänkyä ja yöpöytää, jolla paloi kynttilänpätkä) Mörrimöykky ei oikein tiennyt mitä hyötyä kaikesta lukemisesta voisi sille olla, mutta jostain (se ei oikein itsekään tiennyt mistä) se oli lukenut, että metsän ulkopuolella asui toisia mörrimöykkyjä, jotka olivat hyvin viisaita ja tiesivät, miten elämässä voisi olla todella onnellinen.


Se oli varma, että jos se olisi lukenut tarpeeksi, nuo toiset mörrimöykyt opettaisivat sillekin, mitä oli olla onnellinen. Opiskelu väsytti, mutta akateeminen mörrimöykky tiesi, mitä tahtoi ja joskus iltaisin, kun se lopulta kömpi pienen tilkuista kudotun peittonsa alle silmät lukemisesta kirveltävinä, sen karvainen naama hymyili.
Viimein koitti päivä, jota mörrimöykky oli odottanut: se oli lukenut kaikki kolonsa kirjat. Se oli niin väsynyt, että nukkui viikon. Kun se heräsi, se tuli ulos kolostaan ja lukittuaan oven ja piilotettuaan avaimen sammaleen alle oven viereen lähti kävelemään eteenpäin, mikä oli suunta, jota seuraamalla se uskoi lopulta saapuvansa metsän laitaan. Se ei ollut koskaan aiemmin kävellyt metsässä. Oli aamu. Muurahaiset vilistivät ahkerasti puolukanvarpujen lomassa, joiden lehdillä aurinko kimmelsi niin kauniisti, että akateeminen mörrimöykky oli aivan ihmeissään. Se ei ollut koskaan arvannut, että maailma voisi olla niin kaunis. Kun metsä vielä tuoksuikin kesäaamulta, oli sen suorastaan pakko vähän hypellä, ettei olisi aivan pakahtunut.
Valitettavasti mörrimöykky ei kuitenkaan ollut ainoa olento, joka hyppeli sinä aamuna metsässä. Aivan yllättäen mättään takaa loikkasi nimittäin kettu ja söi sen suihinsa. Ateriansa päätettyään kettu siirtyi ruokalevolle suuren kuusen alle. Aurinko paistoi kuumana, mutta viileässä varjossa oli mukava köllötellä. Se oli todellakin hyvin kaunis päivä.

tänäpäivänä onnellinen?

Der Clow kirjoitti:

mörrimöykyn tarina

Keskellä vanhaa korpea seisoi kuusenkanto ja tuon kannon alla oli pieni kolo, jossa asui akateeminen mörrimöykky. Tuo seikka että se oli akateeminen merkitsi, ettei se ollutkaan mikään tavallinen mörrimöykky.
Akateeminen mörrimöykky oli kyllä pieni ja karvainen kuten kaikki muutkin, mutta sillä aikaa kun sen serkut nauttivat elämästään ryöstelemällä linnunpesiä, pysyi se kolossaan ja opiskeli.
Toisinaan akateemisen mörrimöykyn serkut tulivat käymään kolossa, joko pyytämässä sitä mukaansa tai nälvimässä sille, koska se ei koskaan lähtenyt. Toiset mörrimöykyt nauroivat aina kovin äänekkäästi ja akateeminen mörrimöykky pysyi hiljaa toivoen, että ne lähtisivät pian pois, jotta se voisi jatkaa lukemista. Vähitellen serkut alkoivatkin kyllästyä pölyiseen koloon. Niillä oli kiire pitää hauskaa. Ajan kuluessa ne kävivät kolossa yhä harvemmin ja lopulta unohtivat koko korpikuusenkannon ja sen alla asuvan kyllästyttävän mörrimöykyn.
Unohdettuna kolossaan Akateeminen mörrimöykky opiskeli ja opiskeli. Sen kolo oli täynnä mitä erilaisimpia pieniä kirjoja. (Noiden kirjojen oli pakko olla pieniä, koska mörrimöykyn kolokin oli hyvin pieni, mutta niitä oli hyvin paljon. Monta korkeaa pinoa ympäröi mörrimöykyn pientä sänkyä ja yöpöytää, jolla paloi kynttilänpätkä) Mörrimöykky ei oikein tiennyt mitä hyötyä kaikesta lukemisesta voisi sille olla, mutta jostain (se ei oikein itsekään tiennyt mistä) se oli lukenut, että metsän ulkopuolella asui toisia mörrimöykkyjä, jotka olivat hyvin viisaita ja tiesivät, miten elämässä voisi olla todella onnellinen.


Se oli varma, että jos se olisi lukenut tarpeeksi, nuo toiset mörrimöykyt opettaisivat sillekin, mitä oli olla onnellinen. Opiskelu väsytti, mutta akateeminen mörrimöykky tiesi, mitä tahtoi ja joskus iltaisin, kun se lopulta kömpi pienen tilkuista kudotun peittonsa alle silmät lukemisesta kirveltävinä, sen karvainen naama hymyili.
Viimein koitti päivä, jota mörrimöykky oli odottanut: se oli lukenut kaikki kolonsa kirjat. Se oli niin väsynyt, että nukkui viikon. Kun se heräsi, se tuli ulos kolostaan ja lukittuaan oven ja piilotettuaan avaimen sammaleen alle oven viereen lähti kävelemään eteenpäin, mikä oli suunta, jota seuraamalla se uskoi lopulta saapuvansa metsän laitaan. Se ei ollut koskaan aiemmin kävellyt metsässä. Oli aamu. Muurahaiset vilistivät ahkerasti puolukanvarpujen lomassa, joiden lehdillä aurinko kimmelsi niin kauniisti, että akateeminen mörrimöykky oli aivan ihmeissään. Se ei ollut koskaan arvannut, että maailma voisi olla niin kaunis. Kun metsä vielä tuoksuikin kesäaamulta, oli sen suorastaan pakko vähän hypellä, ettei olisi aivan pakahtunut.
Valitettavasti mörrimöykky ei kuitenkaan ollut ainoa olento, joka hyppeli sinä aamuna metsässä. Aivan yllättäen mättään takaa loikkasi nimittäin kettu ja söi sen suihinsa. Ateriansa päätettyään kettu siirtyi ruokalevolle suuren kuusen alle. Aurinko paistoi kuumana, mutta viileässä varjossa oli mukava köllötellä. Se oli todellakin hyvin kaunis päivä.

vissiin ollut vielä unenpöpperös, enkä lukenut kunnolla... *nolona ja punasena kuin punatulkku hölmöstä vastauksestani!* :(

Mörrimöykyn olisi pitänyt lukea edes yksi kunnollinen luonnontieteen kirja, tai sitten lähteä muitten mörrimöykkyjen kanssa ulos, oppimaan itse elämistä ja elämisen vaaroista.
Tarinasi oli kiva, paitsi että loppu ei ollut niin kiva. :(
Eikse kettu ois voinut erehtyä syömään vaikka sen valkopilkkuisen punaisen sienen sen mörrimöykyn sijasta? *toivorikkaana* :)