Alla olevassa Uusheräys-liikkeen (lestadiolaisuuden haara) edustajan puheenvuorossa esitetään väite, jonka mukaan eksklusiivinen seurakuntaoppi ei edustanut Laestadiuksen itsensä kantaa.
Tuleeko tähän asiallisia kommentteja? Onko tähän jollakin syvällisempää tietoa tai historiallisia vastaväitteitä argumentille?
"Laestadiuksen perilliset ovat hajallaan. Lestadiolaisuus on pirstoutunut useampaan ryhmään kuin mikään muu suomalainen herätysliike. Pirstoutumisen syy on ollut kohtalokas seurakuntaoppi. Rovaniemellä 17.1. 2000 pitämässään esitelmässä Hannu Juntunen on osoittanut, ettei ahdasmielinen seurakuntaoppi "vain meillä on ainoa oikea seurakunta" ole peräisin Laestadiukselta itseltään. Juntunen sanoo, että Laestadiuksen mukaan elävä kristillisyys tarkoittaa ilmiötä, joka voi esiintyä muuallakin kuin omassa ryhmässä. Ahdasmielinen seurakuntaoppi on myöhemmän kehityksen tulos. Vaikka olemme tienneet tämän jo ennenkin, on hyvä, että asia sanotaan julki yhä uudestaan. Rauhanyhdistysläisen lestadiolaisuuden olisi nyt syytä osoittaa, mihin se perustaa muut pois sulkevan seurakuntaoppinsa. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla, suostuuko lestadiolaisuuden valtavirta rehelliseen itseanalyysiin."
(http://www.uusherays.fi/lahettaja/200002/puheenjohtaja.html)
Tuleeko tähän asiallisia kommentteja? Onko tähän jollakin syvällisempää tietoa tai historiallisia vastaväitteitä argumentille?
"Laestadiuksen perilliset ovat hajallaan. Lestadiolaisuus on pirstoutunut useampaan ryhmään kuin mikään muu suomalainen herätysliike. Pirstoutumisen syy on ollut kohtalokas seurakuntaoppi. Rovaniemellä 17.1. 2000 pitämässään esitelmässä Hannu Juntunen on osoittanut, ettei ahdasmielinen seurakuntaoppi "vain meillä on ainoa oikea seurakunta" ole peräisin Laestadiukselta itseltään. Juntunen sanoo, että Laestadiuksen mukaan elävä kristillisyys tarkoittaa ilmiötä, joka voi esiintyä muuallakin kuin omassa ryhmässä. Ahdasmielinen seurakuntaoppi on myöhemmän kehityksen tulos. Vaikka olemme tienneet tämän jo ennenkin, on hyvä, että asia sanotaan julki yhä uudestaan. Rauhanyhdistysläisen lestadiolaisuuden olisi nyt syytä osoittaa, mihin se perustaa muut pois sulkevan seurakuntaoppinsa. Ainakin itse odotan mielenkiinnolla, suostuuko lestadiolaisuuden valtavirta rehelliseen itseanalyysiin."
(http://www.uusherays.fi/lahettaja/200002/puheenjohtaja.html)
Vastaukset 21
Vanhimmat
sen on keksiny, että "vain me...".
Tosiasia on, että lestadiolaisuus tuli tunnetuksi eksklusiivisuudestaan 1800-luvulla. Jos et sitä usko, niin marssi vaikka Oulun maakunta-arkistoon tai Kansallisarkistoon ja perehdy seurakuntakertomuksiin ja piispantarkastuspöytäkirjoihin. Myös tuon ajan lehdistö kertoo saman asian. Jonkinasteista hienosäätöä lievempään suuntaan saattoi joillakin paikkakunnilla olla, mutta yleislinjausta se ei muuta.
Aiheeseen liittyvää materiaalia löysin enemmänkin. Oheinen on J.Talosen esitelmästä v. 2000.
"Elävän" ja "kuolleen" uskon ero merkitsi myös sekä soteriologista että sosiologista erottelua herätyksen kokeneiden uskovien ryhmän ja vain kastettujen paikallisen luterilaisen seurakunnan jäsenten kesken. Laestadiusen ecclesiola in ecclesia -ajattelu ei kuitenkaan sisältänyt sitä eksklusivismia, jota alkoi esiintyä myöhemmän lestadiolaisuuden eräissä osaryhmissä suuren hajaannuksen jälkeen 1900-luvulla. Laestadiukselle oli ratkaiseva kriteeri juuri uskon kokemus.
Hän saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Tammikuun lopussa 1844 Sorselessa pitämässään tarkastussaarnassa hän ruoti voimakkain sanakääntein lukijaliikkeen eri ryhmien keskinäistä kiistelyä ja torjui voimakkaasti hengellisestä puoluemielestä nousseen "karsinoinnin". Laestadius arvosti ja puolusti metodistipastori George Scottin toimintaa Ruotsissa. Hän piti Evankelisen Allianssin työtä positiivisena, ja suntautui ylipäänsä myötämielisesti anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Laestadiuksen kirjeenvaihto Göteborgin tuomiorovastin ja raittiustaistelija Peter Wieselgrenin kanssa heijastelee varsin "veljellistä" yhteyttä."
http://www.teolinst.fi/luennot/jt000223.html
En ole asiantuntija, mutta ehkä muutaman johtolangan voin sinulle antaa, joita pitkin voi päästä lankakerän ytimeen.
Uusheräys oli hajaannuksissa tiukasti sitä mieltä, että kaikki muut lestadiolaiset eivät pelastu, elleivät synny uudestaan. Siitä juontaa myös heidän nimensä, koska he vaativat koko porukalta uutta hengellistä heräämistä. Syntien anteeksiantoa alettiin pihtailla, koska koettiin, että ihminen voisi tulla lähes synnittömäksi. Myöhemmin osa uusheräysläisistä siirtyi vl:iin ja nykyään uusheräys on "vapaimpia" lestadiolaisuuden suuntia. Saattaa olla, että he ovat joutuneet tutkimaan omia juuriaan muita ryhmiä tarkemmin ja ehkä he ovat huomanneet jotain asioita, mitä muut eivät ole. Oikeastaan enää vl:t pitävät kaikista tiukimmin kiinni yhdestä seurakunnasta, muilla se on väljempää.
Laitoit tuon Talosen esitelmä aiheesta. Siinä mainittiin, että tammikuun lopulla 1844 Lestadius oli "veljeillyt" muiden suuntien kanssa. Tässä täytyy kuitenkin muistaa se, että Lestadius tuli "elävään uskoon" Lapin Marian avittamana uudenvuodenpäivänä 1844. Eli hän on juuri tullut uskoon, kun hän piti tuon Talosen mainitseman saarnan tammikuun lopulla. Alkuvuosinaan Lestadius heittelehti opillisesti ja muutenkin puolelle jos toisellekin.
Hän saarnasi pääasiassa lappalaisten syntejä vastaan. Porovarkaita, juoppoja ja huoria vilahtelee puheessa usein. Hänellä siis riitti työmaata näitten syntien karsimisessa. Ehkä hän ei uskonsa alkutaipaleella keskittynyt niin paljon opillisiin asioihin tai suhtautui niihin hällä väliä -asenteella. Siksi historiankirjoille on saattanut jäädä mainintoja Lestadiuksesta, joka suhtautui veljellisesti kaikkiin.
Kun Lestadius löysi jotain uutta ja ihanaa, niin on selvää, että siitä innostuu valtavasti ja sitten tulee huidottua suuntaan jos toiseenkin. Myöhemmin Lestadius on saattanut sitten vakiintua huomattavasti. Koska Lestadiuksen uskonkäsitykset ovat kotoisin lukijalaisuudesta, josta myös Lapin Maria on kotoisin (uuslukijalaiset). En tunne lukijalaisuutta sen enempää, mutta niilläkin on ollut kinaa keskenään. Uuslukijalaisuus on tietääkseni aivan yhtä toiset uskovat poissulkeva, kuin vl:t nykyään. Mutta juju piilee siinä, että Lestadius otti jokaisesta lukijalaisuuden suunnasta vaikutteita, kun hän alkoi muodostaa käsityksiään elävästä uskosta. Tietääkseni 1844 jälkeen Lestadius imi vaikutteita tiukimmasta lukijalaisuuden suunnasta, joka on ilmeisesti ollut samanlainen, kuin esikoislestadiolaisuus nykyään. Mutta myöhemmin Lestadius on sitten vakiintunut uuslukijalaisuuteen ja hyljännyt muut suunnat ja uuslukijalaisuus on se toiset poissulkeva. Tuosta en ole varma, mutta muistelisin niin.
Lestadius ei ilmeisesti kovinkaan paljon muodostanut lestadiolaisuuden opillisia käsityksiä, sen teki enemmänkin Lestadiuksen jälkeen elänyt Juhani Raattamaa. Raattamaa luki paljon Lutheria ja oli hänen linjoillaan. Kun Raattamaa kuoli, kärjistyivät lestadiolaisuuden riidat hajaannuspisteeseen. Raattamaa taisi olla poissulkevan seurakuntaopin kannalla, kuten Lestadiuskin vanhoilla päivillään. Ehkä parhaimman kuvan Lestadiuksen seurakuntakäsityksestä saisi 1850 jälkeen kirjoitetuissa saarnoissa, koska silloin hän on jo ehtinyt vakiintua alkuinnostuksen jälkeen.
Mistä sitten on loppujenlopuksi peräisin toiset poissulkeva seurakuntakäsitys? Mielestäni siihen on kaksi syytä, Raamattu ja Luther. Luther oli voimakkaasti sitä mieltä, että maan päällä on vain yksi oikea seurakunta ja lestadiolaisuushan on luterilaisempi, kuin itse luterilainen kirkko.
Sitten se tärkein syy miksi toiset poissulkeva seurakuntakäsitys on voinut muodostua ja se on Raamatun sana. Sieltä voi lueskella esim. taivaan valtakunnan avaimista, sekä kättenpäällepanemisista. Raamattu on kuitenkin niin laaja kirja, että se pitäisi muutaman kerran lukea läpi ennenkuin sitä pystyy siteeraamaan. Vl:t eivät puhu mitään Lestadiuksesta, koska hänen kanssaan ollaan joissakin asioissa eri mieltä. Lukeehan SRK:n kotisivuilla: "opetamme luterilaisen tunnustuksen mukaan, Raamattu on uskon, opin ja elämän korkein ohje". Saattaa siis olla, että Lestadiuksen opetuksesta on osa työnnetty syrjään Raamatun perusteella. Koska onhan Raamattu parempi oppikirja, kuin kaikki Lestadiuksen kirjoitukset yhteensä. Eli Raamattu ennen Lestadiusta.
Mutta yhteenvetona sanoisin, että se oppi on peräisin Raamatusta ja Lutherilta, jota sekä Lestadius, että Raattamaa lukivat. Uuslukijalaisuus, josta Lapin Maria on kotoisin on tiettävästi yhtä poissulkeva, kuin vl:t nyt. Lestadiuksen jälkeen vaikuttanut Raattamaa oli yhden seurakunnan kannalla.
Sekavaa tekstiä tuli ja se on mutu-tietoa, eli musta tuntuu. Toivottavasti siitä kuitenkin löytyy jonkinlaista vastauksen poikasta.
Laestadiukselta en ole koskaan lukenut tai kuullut mitään eksklusiivista (poissulkevaa) seurakuntaoppia tukevaa, vaikka esikoislestadiolaisena olen niitä saarnoja kuunnellut koko ikäni. Ja itsekin on tullut luettua. Päinvastaista olen kuitenkin lukenut Laestadiukselta. Mieleen ei tosin tule muita kohtia kuin yllä Fraterin kirjoituksessa mainitut saarna vuonna 1844 ja myöhemmin (en tiedä milloin) kirjoitettu maininta jossain yhteydessä siitä, että baptistien joukossa on enemmän elävisä uskovaisia kuin Ruotsin kirkossa.
Raattamaalta poissulkeva seurakuntaoppi löytyy siinä mielessä, että hänen mielestään lestadiolaisen herätysliikkeen hajaannuksessa ne, jotka eroavat "esikoisten seurakunnasta" ovat vain "metsätokka". Mutta vielä Raattamaan aikanakin etsittiin yhteyttä joihinkin Etelä-Ruotsin uskovaisiin. Eli periaatteessa pidettiin vieläkin mahdollisena elävän kristillisyyden löytymistä lestadiolaisen herätysliikkeen ulkopuolelta. Yhteydenhakuyritys kuitenkin kariutui. Muistan siinä yhteydessä jossain kirjoituksessa puhutun negatiiviseen sävyyn mm. tämän kyseisen liikkeen kokoussaleista, jotka kuulemma olivat koristellut kukilla ja paperinauhoilla. Tosin oletan, että pohjimmaiset syyt hankkeen kariutumiseen olivat syvemmällä.
Raamattukin sen todistaa, että maailmasta löytyy vain yksi oikea oppi... Siellähän lukee YKSI USKO, YKSI KASTE jne... se tarkoittaa juuri sitä, että Yksi Jumala, joka on kaikkein Isä. Vain yhden uskon kautta voi periä taivaan.
Lestadiolaisuus todellakin on monessa palassa ja se johtuu siitä, että ihmiset ovat pitäneet, että Lestadiuksen saarnat ovat liian tiukkia ja julmia TÄMÄN AJAN IHMISILLE. Mutta voiko joku sanoa, että nykyihmiset eivät tarvitsisi KOVAA JA ANKARAA saarnaa??? Sitä tarvitaan nyt paljon enemmän kuin koskaan ennen, maailman menoa katsellen!
Maan päältä, lestadiolaisista löytyy vain ja ainoastaa YKSI ryhmä, joka seuraa täysin Lestadiukdsen oppia, on alkuperäiset saarnat ja saarnathan ovat Raamatun mukaisia. Jos saarnat muutetaan, se EI OLE oikein ja se on tuomittava! Raamatussa lukee selvästi, että JOs muuttaa Jumalan sanaa, se tuomitaan!
Siinä mietittävää! Siunausta itse kullekin!
Kristillisyyden juuret ovat Jerusalemissa, eivät Karesuannossa. Sieltä sitä alkuperäistä kristillisyyttä tulee etsiä. Ei Laestadiusta ole meidän edestämme ristiinnaulittu, eikä Laestadius ole perustanut mitään uutta seurakuntaa. Laestadius on ollut yksi Jumalan pyhistä ja yksi suurista Jumalan valtakunnan työntekijöistä ja on saarnannut parannusta ja syntien anteeksiantamusta sen ajan ihmisille, heidän kielellään ja heidän elinoloihinsa liittyen. Kuinka monta kertaa sinä olet muuten syyllistynyt porovarkauteen?
Laestadiuksen saarnoja voidaan minun mielestäni lukea, mutta mieluiten sellaisella kielellä, jota ihmiset ymmärtävät ilman erityistä kielikurssia. Mutta mikään välttämättömyys niiden lukeminen ei minun mielestäni ole.
On se kielto, jos ottaa pois tai lisää, näihin profetioihin.
Ne on Ilmestyskirjan päätössanat!
Ja Ilmestyskirjan profetioita ei saa mennä sormimaan,muu raamattu ei ole tämän kiellon alainen.
Hän oli kaiketi pieni Jumalan työntekijä.
Eikä tulisi liikaa puhua,palvelioista kun on herrakin josta voisi juttua vääntää.
Ihan oikein. Ei Laestadius itsessään ollut suuri, vaan pieni. Ehkä olisi ollut parempi sanoa, että Laestadiuksen kautta Jumala vaikutti suuria. Kaikki kunnia Jumalalle.
Löytyy monta sellasita kohtaa, valitettavasti en nyt muista niitä. Kyllä sitä ihminen mielellään yrittääkin "keksiä" syitä, ettei joudu huomaamaan olevansa väärässä. Jo pelkästään Ilmestys kirjan kielto riittää...
Eli onko niin, että jos otan vaikka Lutherin kirjan "Sidottu ratkaisuvalta" (aika paksu), ja kirjoitan siitä 10-sivuisen lyhennelmän, tämä on silloin tuomittava teko, koska olen silloin tämän logiikan mukaan ottanut jotain pois Jumalan sanasta? Näin ainakin tulkitsen tämän mekaanisen ajattelutapasi.
Eiköhän Jumalan sanassa ole kysymys kuitenkin kokonaisuudesta, ei yksittäisistä sanoista siellä ja täällä. Jotenkin tuntuu, että Jumalan sana ei ole vielä tullut eläväksi niiden kohdalle, jotka riippuvat tarkasti kiinni näissä yksittäisissä sanoissa. Sana on heille vain kuolleita kirjaimia.
Ja mitä tulee Ilmestyskirjassa olevaan, niin siinä lauseessa sanotaan "tämän kirjan", eli se lause koskee vain Ilmestyskirjaa.
Mutta tietysti on niin, että jos Jumalan sanasta otetaan pois vaikkapa parannussaarna, niin se ei ole oikein. Mutta silloin ei olekaan kysymys mistään yksittäisistä sanoista vaan kokonaisesta Jumalan sanan osasta.
Ja mitä tulee Laestadiuksen saarnoihin, niin tuskin sieltä mitään oleellista on poistettu. Koskaan en ole ainakaan kuullut kenenkään kertovan mitään konkreettisia esimerkkejä tällaisista.
veit sanat suustani, kirahwi ;-)ei laestadius ole mitään uutta oppia perustanut, vaan hän ainoastaan julisti sitä samaa Kristuksen oppia kuin jo apostolit aikanaan. onkin siis aika vaarallista sanoa seuraavansa "laestadiuksen oppia". uskon kyllä, että tämä oppikin on elävä Kristuksen oppi, mutta on tärkeää muistaa erottaa siitä kaikki kulttuuri- ja aikasidonnaiset seikat. olen samaa mieltä siitä, että tämän ajan ihmiset tarvitsevat parannussaarnaa siinä missä parisataa vuotta sitten eläneet lappalaisetkin, mutta saarna uppoaa kansaan parhaiten, kun se saarnataan sen omalla kielellä, juuri niin kuin laestadius aikanaan teki. laestadiuksen saarnoja ikänsä kuunnellut osaa kyllä nähdä niiden takana piilevän symboliikan ja muuttaa mielessään porovarkauden vaikkapa veropetokseksi, mutta asiaan perehtyneelle ne eivät kenties aukea aivan yhtä hyvin. laestadiuksen saarnojen kieltä saisikin mielestäni uudistaa vieläkin rohkeammalla kädellä, sillä niiden voima ei suinkaan piile itse kielenkäytössä ja karskeissa voimasanoissa, vaan asiasisällössä, siinä että syntiselle saarnataan evankeliumia. sanoma ei muutu eikä elävä henki katoa, vaikka kieltä nykyaikaistettaisiinkin.
laestadiuksen saarnat käsittelevät myös aika paljon ulkonaisia tapaseikkojat, jotka tulisi ehdottomasti nähdä aika- ja kulttuurisesta perspektiivistä käsin. kärjistettynä esimerkkinä mainittakoon, että jos laestadius mainitsee vaikkapa hatun käytön naisilla turhana koreiluna, niin mitäpä tämä nykyihmiselle kertoo? elämmekö vielä luokkayhteiskunnassa, jossa ihmisen aseman saattaa päätellä siitä, käyttääkö hän päässään hattua vai huivia? sen sijaan jokainen voisi miettiä, mikä minulle on sellainen asia, jolla haluan korostaa omaa varakkuuttani ja menestymistäni, uutuuttaan kiiltelevä, saksasta verottomana ostettu bemariko kenties...? olisiko siihen hassatut rahat ehkä voinut uhrata vaikkapa lähetystyöhön...tämä vain esimerkkinä siitä, että on vaarallista muodostaa itselleen jonkinlaista "laestadiuksen oppia", joka sulkee sisäänsä Kristuksen opin lisäksi myös itse keksittyjä sääntöjä ja tapoja. arvostan kovasti laestadiusta Jumalan valtakunnan työntekijänä ja mielestäni on hyvä, että meille tämän ajan ihmisillekin on säilynyt hänen saarnojaan luettaviksi, mutta uskallan silti jopa väittää, että ihminen voi käsittää elävän uskon ja vieläpä säilyttää sen kuulematta ainuttakaan laestadiuksen saarnaa ;-)
Hei, jos me kerraan ollaan joka asiasta samaa mieltä, niin mehän voitaisi vaikka jakaa keskenämme tänne jotkut vahtivuorot, ja kommentoitais täällä sitten kukin vuorollamme? ;) Ei tarvis molempien roikkua täällä koko ajan. Mutta leikki sikseen, tuskin täältä kuitenkaan malttais "vapaavuorollaan" pysyä pois...
Mehän voitais ottaa "vahtivuorot"
Hei, jos me kerraan ollaan joka asiasta samaa mieltä, niin mehän voitaisi vaikka jakaa keskenämme tänne jotkut vahtivuorot, ja kommentoitais täällä sitten kukin vuorollamme? ;) Ei tarvis molempien roikkua täällä koko ajan. Mutta leikki sikseen, tuskin täältä kuitenkaan malttais "vapaavuorollaan" pysyä pois...
säästäis kyl tuhottomasti aikaa ja vaivaa...tai sit voitais vaihtaa nimimerkkejä ja kattoo huomaisko ihmiset mitään...;-)en muuten tunnusta roikkuvani täällä koko ajan, kuulostaisi liian säälittävältä...mut minkäs sille voi et kiireisillä opiskelijoilla tuppaa aina olemaan liikaa aikaa...uskaltaisitkohan muuten ees antaa mulle vuoroa, luulen et kuitenkin epäluuloisena vahtaisit koko ajan miten pärjään...
on syntynyt vasta hajaannusten aikoihin. Tähän löytyy perustelut dokumenteista. Raattamaan jyrkkä linja koski vain oman liikkeen hajottavia voimia.
Siis ei ole suljettu seurakuntaoppi Lestadiukselta eikä Raattamaalta.
qqq
ggg
joku tulkata, mitä nämä kuut tarkoittaa.
ffffffff