""Mutta ensiksi täytyy sanoa, että se oppi mikä oli 40 vuotta sitten Adventisteilla, on lieventynyt aikalailla, ainakin heidän suhteensa muihin seurakuntiin on lieventynyt. Hehän opettavat,että peto on Room.kat kirkko Paavinsa kanssa, pedon kuva on langennut Protestanttisuus, eli kaikki muut seurakunnat,kuten Ev,Luth: ja vapaat suunnat.Silloin tuntemani Adventisti seurakuntasisar pisti joulunpyhinä suursiivouksen huoneistossaan, mutta ei tietenkään kehdannut mattoja pihalle Joulupäivänä viedä. Sitten se pilkun tarkka sapatin alkamisajat ja loput. ym.syömisiin liityvät asiat. Kovaa yrittämistä pyhittäytymisessä,( minulle ei siivet kasvaneet selkään, vaikka kuinka yritin). Minut pakotettiin kirjallisuustyöhön, joka oli aivan ylivoimainen homma, minulle tuli iankaikkinen "ovikammo" siinä työssä, ja samoin kaikki lehtien myynnit ja keräykset. Ja se merkitsi sitä paremmaksi ja pyhemmäksi tulemista, mitä ahkerampi yritti olla :(
Jouduin Sapattikoulussa pitämään raamatunselitystä, ja olin jopa yhden talven erään seurakuntasisaren kanssa pitämässä kokouksia, minä jouduin siellä aina laulamaan yksinlaulua .
Kovaa puurtamista se oli, sellaista vapaata armosta uskomista ei silloin tunnettu. Uskonkautta vanhurskauttaminen oli vieras käsite.
Masennuin kolmessa vuodessa siinä työssä, ja lähdin ihan muihin töihin hoitoalalle, mutta sekin työ meni "puihin" kun selkä ei kestänyt.
Minulle jäi silloisesta Adventistien elämästä niin ankeat muistot,että minusta tuli jo ihan kaikenlaisen uskonnollisen elämän karttaja. Suutuin kun eräskin helluntailainen tuli sanomaan, kun makasin sairaalassa jalka kipsissä,se oli leikattu halvauksen takia, " Että mitähän syntiä sinunkin tunnollasi on, kun Jumala sinua noin rankaisee?" Silloin meinasi kukkavaasi lentää sen sanojan päälle.
Jumala oli minulle armollinen, kun minut oli riisuttu kaikesta vanhasta hengellisyydestä, ja kuitenkin oli ymmärrys,että Jumala ei minua ole hyljännyt. Paikkakunnalla oli muutama vl- ja seurakunnassa oli vl-Kirkkoherra, siellä kirkossa saarnoja kuunnellessa tajusin että tuo oli sitä mikä minulta puuttui,ja keskusteltuani erään uskovaisen henkilön kanssa, minulle ymmärrys avautui, ja kyselin että voisinko minäkin saada uskoa kaikki syntini anteeksi ja saada rauhan. Kun tämä synteinantamuksen evankeliumi minulle saarnattiin, niin koskaan ennen ei ole niin voimakkaasti tuntunut siltä että Jumala Taivaasta vastasi rauhalla, rääkätty sydän sai levon ja turvan, Jumala on varjellut valtakunnassaan ja kaikki etsiminen loppui siihen. Joka päivä saan olla turvallisella mielellä, saan uskoa itseni pahana pyhäksi ja syntisena vanhurskaaksi.
Tästä en voi muuta kiittää kuin Jumalaa"".
Jouduin Sapattikoulussa pitämään raamatunselitystä, ja olin jopa yhden talven erään seurakuntasisaren kanssa pitämässä kokouksia, minä jouduin siellä aina laulamaan yksinlaulua .
Kovaa puurtamista se oli, sellaista vapaata armosta uskomista ei silloin tunnettu. Uskonkautta vanhurskauttaminen oli vieras käsite.
Masennuin kolmessa vuodessa siinä työssä, ja lähdin ihan muihin töihin hoitoalalle, mutta sekin työ meni "puihin" kun selkä ei kestänyt.
Minulle jäi silloisesta Adventistien elämästä niin ankeat muistot,että minusta tuli jo ihan kaikenlaisen uskonnollisen elämän karttaja. Suutuin kun eräskin helluntailainen tuli sanomaan, kun makasin sairaalassa jalka kipsissä,se oli leikattu halvauksen takia, " Että mitähän syntiä sinunkin tunnollasi on, kun Jumala sinua noin rankaisee?" Silloin meinasi kukkavaasi lentää sen sanojan päälle.
Jumala oli minulle armollinen, kun minut oli riisuttu kaikesta vanhasta hengellisyydestä, ja kuitenkin oli ymmärrys,että Jumala ei minua ole hyljännyt. Paikkakunnalla oli muutama vl- ja seurakunnassa oli vl-Kirkkoherra, siellä kirkossa saarnoja kuunnellessa tajusin että tuo oli sitä mikä minulta puuttui,ja keskusteltuani erään uskovaisen henkilön kanssa, minulle ymmärrys avautui, ja kyselin että voisinko minäkin saada uskoa kaikki syntini anteeksi ja saada rauhan. Kun tämä synteinantamuksen evankeliumi minulle saarnattiin, niin koskaan ennen ei ole niin voimakkaasti tuntunut siltä että Jumala Taivaasta vastasi rauhalla, rääkätty sydän sai levon ja turvan, Jumala on varjellut valtakunnassaan ja kaikki etsiminen loppui siihen. Joka päivä saan olla turvallisella mielellä, saan uskoa itseni pahana pyhäksi ja syntisena vanhurskaaksi.
Tästä en voi muuta kiittää kuin Jumalaa"".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laitoin tämän aikaisemman toristukseni tähän uudelleen,koska se sopii tähän hyvään aloitukseen.Uskon,että näillä sivuilla on tarvetta tästä aiheesta,ehkä moni "maan hiljainen"saa apua tästä aiheesta.
Tämä aihe on viime aikoina pyörinyt päässäni,ehkä Jumala haluaa,että kerron sen.
Uskon,että monella varsinkin äsken kääntyneellä on tunne,tai käsitys,että uskoontulo,ei yksin riitä pelastukseen,vaan sen lisäksi pitää vielä tehdä jotakin,että pelastuisi.Itse olen tullut uskoon,ja kastettu vapaissa suunnissa.Lähes kaksi vuotta meni että maksoin omilla töillä,että pelastuisin.Luulin,että pitää istua kokouksissa joka tai joka toinen viikko.Mieluummin vielä osallistua srk,n toimintaan,niin pelastuminen varmistuisi.Se oli raskasta velvollisuudesta tekemistä,siihen vielä"hyvät" neuvot päälle lue sanaa,ja rukoile.Mutta sisäisesti tunsin että jotain on vinossa.Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin selviämään,mitä tarkoittaa Kristuksen täytetty työ puolestamme.Sattui samaan aikaan vierailemaan srk,ssa lähetystyön tekijä jonka aiheena oli armo.Hän sanoi puheessaan:Vaikka makaisit sohvalla,ja kasvattaisit mahaasi perille menet,kun olet Jeesuksen vastaan ottanut,eikä kukaan mahda sille mitään. Moni on kuullut miehestä joka halusi tulla uskoon,mutta ei olisi halunnut kertoa siitä kenellekään.Pappi sanoi rukoillaan puolestasi,ja sovitaan,että sinun ei tarvitse sitä kertoa kenellekään,mies tuli uskoon,ja heti kertomaan kaikille olen tullut uskoon,ja sitä,ei tarvitse kertoa kenellekään.Teot kyllä tulevat Pyhän Hengen vaikuttamina,mutta jos teoilla ansaitaan pelastusta uskoontulon jälkeen,ollaan väärillä jäljillä.Koen,että itselleni oli tarpeen olla "lain alla" nuo vajaat parivuotta,muuten en osaisi nauttia tästä armosta.Tähän viittaa raamattukin.
Gal.4/1-2.Mutta minä sanon:niin kauan kuin perillinen on alaikäinen,ei hän missään kohden eroa orjasta,vaikka hän onkin kaiken herra.
vaan hän on holhoojain,ja huoneenhaltijain alainen isän määräämään aikaan asti.
"Kerran pelastettu aina pelastettu" on eräs vihollisen opeista.
Väärää pelastusvarmuutta esiintyy paljonkin tyhmien neitsyiden eli uskovien parissa jos siihen vielä sotketaan hiukan lakihenkisyyttä ja hiukan hapatusta sekä ylpeyden syntiä.
Omavanhurskauden havaitseminen jää monesti vain pelkän teorian asteelle.