Kollaa kestää

Lopeta, lopeta hyvä mies. Jos satusetä Sakari Topelius olisi elossa, niin varmaan pullauttaisi itkun, kun juttusi kuulisi.

William Conzales kirjoitti:

Lopeta, lopeta hyvä mies. Jos satusetä Sakari Topelius olisi elossa, niin varmaan pullauttaisi itkun, kun juttusi kuulisi.

Juuri niin paikallaolleet sen kertovat. Paitsi että oli vieläkin karmeempaa touhua.

Yhtä paljon kuin vietiin pois kaatuneita ja haavoittuneita, lähti jsp:lle hermonsamenettäneitä, joista kaverit olivat ajoissa huomanneet että lepäämään pitää mies lähettää.

Eräs nuori vänrikki saatiin monen miehen voimalla painettua korsun pohjalle, mutta luikahti paidastaan ja juoksi ulos sekavia huudellen.

Venäläisetkin kattoivat silmät pyöreinä kun sekopäinen mies juoksee paljain jaloin edes takaisin yli molempien sotijapuolten asemien selittäen tolkuttomia ja outo katse silmissään. Kukaan ei kajonnut seonneeseen, eikä ampunut häntä kohti.

Venäläisetkin pelkäsivät häntä, sillä heilläkin kävi mielessään, että "noinko minäkin menetän järkeni täällä hullunmyllyssä?"

Potilas saatiin siepattua kun hän kaarsi omielle linjoille, ja vietiin pakkopaidassa sairaalaan.

Että sota voi käydä hermoille, sano.

Tapaus on selostettu Kollaan taisteluja käsittelevässä kirjassa, kuten aiemminkin kerrotut.

Vielä yx hyvä:
Kun aselepo oli kuulutettu, ja porukat molemmin puolin uskalsivat nostaa päätään ja katsella ympärilleen, eräs suomalainen nousi suuren kiven päälle: "Hei, venäläiset! Minä olin koko ajan tämän kiven takana. Ettepä huomanneet!"

Toinen suomalainen huuteli Venään puolelle: "Älkää menkö sinne tukikohtanne oikealle puolelle! Minä laitoin sinne miinoja viimeyönä."

...joka sana! kirjoitti:

Juuri niin paikallaolleet sen kertovat. Paitsi että oli vieläkin karmeempaa touhua.

Yhtä paljon kuin vietiin pois kaatuneita ja haavoittuneita, lähti jsp:lle hermonsamenettäneitä, joista kaverit olivat ajoissa huomanneet että lepäämään pitää mies lähettää.

Eräs nuori vänrikki saatiin monen miehen voimalla painettua korsun pohjalle, mutta luikahti paidastaan ja juoksi ulos sekavia huudellen.

Venäläisetkin kattoivat silmät pyöreinä kun sekopäinen mies juoksee paljain jaloin edes takaisin yli molempien sotijapuolten asemien selittäen tolkuttomia ja outo katse silmissään. Kukaan ei kajonnut seonneeseen, eikä ampunut häntä kohti.

Venäläisetkin pelkäsivät häntä, sillä heilläkin kävi mielessään, että "noinko minäkin menetän järkeni täällä hullunmyllyssä?"

Potilas saatiin siepattua kun hän kaarsi omielle linjoille, ja vietiin pakkopaidassa sairaalaan.

Että sota voi käydä hermoille, sano.

Tapaus on selostettu Kollaan taisteluja käsittelevässä kirjassa, kuten aiemminkin kerrotut.

Vielä yx hyvä:
Kun aselepo oli kuulutettu, ja porukat molemmin puolin uskalsivat nostaa päätään ja katsella ympärilleen, eräs suomalainen nousi suuren kiven päälle: "Hei, venäläiset! Minä olin koko ajan tämän kiven takana. Ettepä huomanneet!"

Toinen suomalainen huuteli Venään puolelle: "Älkää menkö sinne tukikohtanne oikealle puolelle! Minä laitoin sinne miinoja viimeyönä."

Lue lisää

Nämä on näitä sota-ajan "tornihuhuja". Paskapuhetta. Ja sä olet Saarijärven Paavo.

tuo on kirjoitti:

Nämä on näitä sota-ajan "tornihuhuja". Paskapuhetta. Ja sä olet Saarijärven Paavo.

...sanaa "paska"?

Voisit myös hakeutua terapiaan. Keittiöpsykologin diagnoosini mukaan Sinulla on jotain epäselvää varhaislapsuuden anaali-vaiheessa?

...käyttämättä... kirjoitti:

...sanaa "paska"?

Voisit myös hakeutua terapiaan. Keittiöpsykologin diagnoosini mukaan Sinulla on jotain epäselvää varhaislapsuuden anaali-vaiheessa?

Myönnän että olet oikeassa - jossain määrin.
Kaivelin tosiaan persettäni aina kun ukkini kertoi 40-luvun sotajuttuja.
Koulussa jouduin tekemisiin perseeni kanssa aina kun käsiteltiin Runebergiä.
Pystyin melkein kirjoittamaan ilman sitä sanaa.
Melkein.
Paska.

jossain määrin kirjoitti:

Myönnän että olet oikeassa - jossain määrin.
Kaivelin tosiaan persettäni aina kun ukkini kertoi 40-luvun sotajuttuja.
Koulussa jouduin tekemisiin perseeni kanssa aina kun käsiteltiin Runebergiä.
Pystyin melkein kirjoittamaan ilman sitä sanaa.
Melkein.
Paska.

Lue lisää

Kun nyt myönnät ajattelu juuret, voinet myös nähdä punavihreän ideologiasi yhteyden em. syndroomaan:

Kun yhdistää punaisen ja vihreän, saa... niin minkä värin? Kas: Ruskean!

Siinä se on.

...ideologiasi? kirjoitti:

Kun nyt myönnät ajattelu juuret, voinet myös nähdä punavihreän ideologiasi yhteyden em. syndroomaan:

Kun yhdistää punaisen ja vihreän, saa... niin minkä värin? Kas: Ruskean!

Siinä se on.

Lue lisää

Ihan hyvä hypoteesi mutta meni väärin. En tunnusta mitään ideologiaa.
En edes ruskeaa, mutta uskon että Sinä tunnustat sillä usein sotajutut ovat sitä.
Sinä olet selvästi taiteilija? Kukaan muu ei pysty analysoimaan värejä noin kauniisti ja pääsemään loppujen lopuksi paskaan. Myös herkkä kirjoitustyylisi kertoo pojasta jolle on tuttua pöytälaatikkorunous.
Eikä siinä mitään, se on hienoa!

mutta... kirjoitti:

Ihan hyvä hypoteesi mutta meni väärin. En tunnusta mitään ideologiaa.
En edes ruskeaa, mutta uskon että Sinä tunnustat sillä usein sotajutut ovat sitä.
Sinä olet selvästi taiteilija? Kukaan muu ei pysty analysoimaan värejä noin kauniisti ja pääsemään loppujen lopuksi paskaan. Myös herkkä kirjoitustyylisi kertoo pojasta jolle on tuttua pöytälaatikkorunous.
Eikä siinä mitään, se on hienoa!

Lue lisää

...ennen kuin kukko kolmasti laulaa?

Joo joo, en muuta odottanutkaan.

...johtajasi... kirjoitti:

...ennen kuin kukko kolmasti laulaa?

Joo joo, en muuta odottanutkaan.

..ennen kuin tulee tupenrapinat!
Olen siis järkevä individualisti.
Toista kuin huumassa menevät laumasielut.
En muuta odottanutkaan itseltäni.
Kiitän ja lähden syömään hernekeittoa.

neljästi.. kirjoitti:

..ennen kuin tulee tupenrapinat!
Olen siis järkevä individualisti.
Toista kuin huumassa menevät laumasielut.
En muuta odottanutkaan itseltäni.
Kiitän ja lähden syömään hernekeittoa.

Lue lisää

Valitsemasi proviantti lienee parasta, ottaen huomioon filosofisen suuntautumisesi. Eikun hjuvaa ruokahalua!

Aivot tykkää! kirjoitti:

Valitsemasi proviantti lienee parasta, ottaen huomioon filosofisen suuntautumisesi. Eikun hjuvaa ruokahalua!

..vaikka söisin tietysti mieluummin luumusoppaa.
Mutta en valita!
Mies syö mitä miehen on kulloinkin syötävä.
Naisista en tiedä.

Näyte ed. linkistä:

"Taistelu riehui monta tuntia, aseet kuumenivat, ja pesäkkeitten ennestäänkin vähälukuinen miehitys harveni harvenemistaan. Haavoittuneita ei ehditty kuljettaa pois, ne täytyi jättää virumaan asemiin ja korsuihin. Yhä useammalta romahtivat hermot, he tulivat raivoaviksi mielipuoliksi tai tylsinä, kauhusilmäisinä vapisten tuijottaviksi ”tärähtäneiksi”, järki oli vielä tallella, mutta tahto ja hallinta luhistunut.

Maantien pohjoispuolella vihollinen murtautui rummutuksessa kuolleiksi jääneisiin asemiin. Punainen lippu liehui jo melkein Korsukukkulan korkeimmalla kohdalla. Sieltä oli juossut kauhistunut mies.

Luutnantti lähetteineen lähti sinne. Maantien laidassa olevissa kuopissa istui kaksi uupunutta miestä, jotka olivat vetäytyneet Korsukukkulalta. Muutamat olivat menneet läheiseen korsuun suojaan. Lähetti haki heidät sieltä pois, vaikka kauhistuneet miehet ensin vastustelivat.

   
Tukikohta ”Koskikara 2” Kollaalta.

He lähtivät juosten maantien yli, ja heitä oli vain seitsemän miestä.

Vastaisku oli jälleen tehtävä, mutta miesten hermot olivat kokeneet liikaa. He tiesivät, että vihollisia oli kukkulalla vähintään parikymmentä miestä. Luutnantti määräsi miehensä asemiin, ja silloin viimeisenä tullut huusi, että suon takana oli tulossa omia joukkoja.

”Tulkaa hyvällä onnella!”

Siellä oli omia! Ehkä kokonainen joukkue! Mutta suolla lensivät muta ja turpeet korkealle ilmaan, hävittäjät syöksyivät melkein maahan asti. Tulijat epäröivät lähteä tulen läpi. Vastaisku oli tehtävä nopeasti, ennen kuin viholliset ehtivät saada koko Korsukukkulan haltuunsa. Silloin he olisivat Bomban mäen sivussa.

Luutnantti juoksi suon laitaan. Hän viittoi ja huusi:

”Tulkaa hyvällä onnella!”

Hänen äänensä värisi, hän tunsi liikutusta viime hetkessä tulleen avun takia ja siksi, että apu tuli nyt sananmukaisesti kuoleman käsien läpi. Miehet odottivat jännittyneinä luutnantin takana, mutta heihinkin oli palannut luottamus.

”Pitkin etäisyyksin, suoraan vain! Tulkaa hyvällä onnella!” Luutnantin ääni särkyi.

Joukkue saapui, vaikka joku jäi matkalle. Miehet heittäytyivät toinen toisensa jälkeen hengästyneinä kranaattikuoppiin rinteen taakse hengittämään. Ei siinä ehditty edes kysyä, kuka oli joukon johtaja ja mistä yksiköstä se oli. - Suoraan vastaiskuun!

Luutnantti ja hänen reipastuneet vanhat miehensä lähtivät edellä, toiset tulivat arasti perässä. He huusivat, yhtä paljon oman järkytyksensä takia kuin tarkoituksellisesti vihollista horjuttaakseen. Konepistoolit ja pikakiväärit räiskyivät. Käsikranaatit lensivät jälleen, ja viholliset valtasi pelko. He yrittivät pakoon, mutta kaatuivat tuleen.

Korsukukkula oli jälleen suomalaisten, mutta miehet jatkoivat huutoa kähein, hysteerisin äänin. He lakkasivat vasta, kun piippuaan taskusta kaiveleva luutnantti huomautti, ettei enää tarvinnut huutaa. Miehet olivat joutuneet liian äkkiä vastaiskutaisteluun. Heistä saatiin heti viedä lepäämään kaksi, joiden hermot olivat katkenneet. Puolet oli kaatunut tai haavoittunut.

Pesäkkeet miehitettiin, hyökkäykset torjuttiin ja illalla Kollaa oli suomalaisten pohjoisesta etelään."

Sodan kamaluuden kuvaaminen ei ollut se tehtävä, mitä valistusupseereilta tms. odotettiin, mutta Kollaan lihamyllyn koko karmeuden nähneenä Palolampi ei voinut kirjoittaa toisin. Muu olisikin ehkä ollut väärin Kollaalla taistelleita ja kärsineitä kohtaan?

Palolampi ei myöskään salaa sitä, ettei korsun epäluotettavasta suojasta luotien kohteeksi lähteminen ollut miehille mieluista, ja että henkisen kestävyyden rajoja koetteleva rasitus joskus ylitti yksilön sietokyvyn. Nämä ovat todellisuutta, ei häpeän aihe.

Palolammen kuvaukset rintamasotilaan kokemuksista ovat parasta luettavaa palauttamaan sotaintoilijat maanpinnalle ja vahvistamaan vakaumusta, että sotien estämiseksi on tehtävä kaikki mikä on mahdollista.

Kollaan miehet eivät halunneet sotaa, mutta se tuli heidän luokseen. He eivät myöskään voineet jättää tehtäviään täyttämättä, sillä he tiesivät että väkivallan ja heidän kotiensa välissä on vain heidän harvalukuinen joukkonsa.

Kun "Juggernaut" on liikkeellä, sitä ei pysäytetä hyvillä aikomuksilla.

Todellista runoutta ja lähihistorian elävöittämistä. Koululaisille luettavaksi!

Lapsia muuten pitäis suojella turhalta rauhan-lässytykseltä.