Pitänee paikkansa väite, että kestää kolmekymmentä vuotta ennen kuin kulttuuri-ideat kulkeutuvat edistyksellisten edelläkävijöiden jäljiltä kaupallisten hyödyntäjien tuputtamaksi massaviihteeksi. Se mikä aikaanaan oli uutta, terävää ja vaikuttavaa, muuttuu matkan varrella ympäripyöreäksi mössöksi, joka puhuttelee enää suurta, omia ajatuksia vailla olevaa, omaan hyvinvointiinsa ja viihtymiseensä keskittynyttä keskiluokkaa.
Näin on käynyt myös keskusteluohjelmille. 60-70-luvulla erilaiset yhteiskunnallisia aiheita ja arvoja koskevat keskustelut olivat pinnalla, ja terävät sanailijat saivat suosiota purevasti muotoilluilla lausunnoillaan. Nyt nuo aikanaan yhteiskuntaa muuttaneet teach-in:it ja paneelit ovat kesyyntyneet kaupalliseksi maikkariviihteeksi, jossa vakionaamojen vakioväitteisiin on lisäväriä tuomassa muutama uusi kasvo.
Surkein tällainen keskusteluohjelma lienee Pauli Aalto-Setälän ja Kirsi Pihan vetämä Vaarallinen risteys, jossa juontajat onnistuvat totaalisesti pilaamaan kaiken. Vaikka mukana olisi mielenkiintoisiakin keskustelijoita (noiden iänikuisten juhamietojen ja benzyskowiczien lisäksi), juontajat junttaavat keskusteluun ikiaikasen eltaantuneen uudelleenlämmittelyn maun.
Aalto-Setälällä on naamallaan samantyyppinen ylijännittynyt pakkohymy kuin kiinalaisilla on, ja Kirsi Pihan kanamainen ajattelukyvyttömyys kirkastuu jokaisen repliikin päätteeksi laukeavaan vastenmieliseen kikatukseen. Harvempi hörhö hörhöttää noin luotaantyöntävästi.
Lauantai-illan tv-ohjelmatarjonnassa olisi tuossa kohden aukko: meitä on monia, jotka emme kuulu siihen suureen enemmistöön, joista suurin osa on pikemminkin alle kuin yli kymmenenvuotiaita ja joka katsoo Itsevaltiaita. Mutta nyt vaihtoehtona tarjotaan yhteiskunnallis-poliittista viihdettä, joka on vielä teennäisempää, vielä enemmän kyhäillyn ja väkisinpystyynpannun tuntuista kuin konsanaan tuo kurja vaha-animaatio. Varsinkin huonot juontajat, joista Kirsi Piha on kai toistaiseksi television historian avuttomin, pilaavat yrityksen.
Miksi Kirsi Piha yleensä on mukana tällaisessa ohjelmassa, jossa juontajalta päällimmäisenä ominaisuutena voisi edellyttää älynkäyttöä ja kykyä monipuoliseen virittäytymiseen keskustelijoiden eri aallonpituuksille? Pihahan osaa vain laukoa suustaan totuudentorvimaisia lausuntojaan, ja nauraa räkättää päälle. Vai onko tämä tuottajan vaimolle kotirauhan säilymisen ehtona tarjottu tilaisuus luoda itselleen ura suosikkijulkkuna?
Siinä tapauksessa sääli niin tuottajaa kuin Kirsi Pihaa. Tämä on tehokas tapa nolata itsensä. Mutta me katsojat - kuka meitä säälisi?
Näin on käynyt myös keskusteluohjelmille. 60-70-luvulla erilaiset yhteiskunnallisia aiheita ja arvoja koskevat keskustelut olivat pinnalla, ja terävät sanailijat saivat suosiota purevasti muotoilluilla lausunnoillaan. Nyt nuo aikanaan yhteiskuntaa muuttaneet teach-in:it ja paneelit ovat kesyyntyneet kaupalliseksi maikkariviihteeksi, jossa vakionaamojen vakioväitteisiin on lisäväriä tuomassa muutama uusi kasvo.
Surkein tällainen keskusteluohjelma lienee Pauli Aalto-Setälän ja Kirsi Pihan vetämä Vaarallinen risteys, jossa juontajat onnistuvat totaalisesti pilaamaan kaiken. Vaikka mukana olisi mielenkiintoisiakin keskustelijoita (noiden iänikuisten juhamietojen ja benzyskowiczien lisäksi), juontajat junttaavat keskusteluun ikiaikasen eltaantuneen uudelleenlämmittelyn maun.
Aalto-Setälällä on naamallaan samantyyppinen ylijännittynyt pakkohymy kuin kiinalaisilla on, ja Kirsi Pihan kanamainen ajattelukyvyttömyys kirkastuu jokaisen repliikin päätteeksi laukeavaan vastenmieliseen kikatukseen. Harvempi hörhö hörhöttää noin luotaantyöntävästi.
Lauantai-illan tv-ohjelmatarjonnassa olisi tuossa kohden aukko: meitä on monia, jotka emme kuulu siihen suureen enemmistöön, joista suurin osa on pikemminkin alle kuin yli kymmenenvuotiaita ja joka katsoo Itsevaltiaita. Mutta nyt vaihtoehtona tarjotaan yhteiskunnallis-poliittista viihdettä, joka on vielä teennäisempää, vielä enemmän kyhäillyn ja väkisinpystyynpannun tuntuista kuin konsanaan tuo kurja vaha-animaatio. Varsinkin huonot juontajat, joista Kirsi Piha on kai toistaiseksi television historian avuttomin, pilaavat yrityksen.
Miksi Kirsi Piha yleensä on mukana tällaisessa ohjelmassa, jossa juontajalta päällimmäisenä ominaisuutena voisi edellyttää älynkäyttöä ja kykyä monipuoliseen virittäytymiseen keskustelijoiden eri aallonpituuksille? Pihahan osaa vain laukoa suustaan totuudentorvimaisia lausuntojaan, ja nauraa räkättää päälle. Vai onko tämä tuottajan vaimolle kotirauhan säilymisen ehtona tarjottu tilaisuus luoda itselleen ura suosikkijulkkuna?
Siinä tapauksessa sääli niin tuottajaa kuin Kirsi Pihaa. Tämä on tehokas tapa nolata itsensä. Mutta me katsojat - kuka meitä säälisi?
Vastaukset 1
Vanhimmat
..edustaa tämä Kirsi Pihan ja Pauli Aalto-Setälän luotsaama muka keskustelu ohjelma. Viime jaksossa vieraillut uusi kansanedustaja Tony Halmekin sai sympatiapisteet kotiin, vaikken kuulukaan hänen äänestäjiinsä.
On kieltämättä turhauttvaa kuunnella ja katsella räkättävää, käkättävää, ylimielistä Kirsi Pihaa.
Perustaitoja tv-esiintymiseen tai ihmisten( haastateltavien ) kanssa toimimiseen pitäisi olla ennenkuin lähtee tuollaiseen urakkaan mukaan !
Hänen käytöksensä on kuin murkkuikäinen 13-v, joka ei saa tahtoaan läpi ja inttää inttämistään ja raivoaa...