Olen vuosikymmenten varrella nähnyt useita kertoja, miten helluntailainen alkaa nurista ja kapinoida joko uskoa tai seurakuntakuria vastaan. Tällainen henkilö ajautuu pian luopioksi, sillä hän kovettaa sydämensä Jumalan sanalle ja seurakunnan johdon hallintavallalle, joka ottaa toimintaperiaatteensa Raamatusta. Uskovan lihallinen mieli voi antaa periksi synnille, kuten juopottelulle tai vapaalle seksille, ja pian liha sanelee hänen toimintaansa, eikä Jumalan sana. Kun ihminen ei nuhtelusta huolimatta muuta tiensä suuntaa, hänet on erotettava. Hänet on hyljättävä saatanan haltuun. Tällaista pahan kuljettamaa luopiota ei pidä enää edes tervehtiä. Kaikki välit häneen on katkaistava, vaikka olisi sukulainen. Uskovan isän ja äidin ei pidä enää tunnustaa hulttiopoikaansakaan lapsekseen, eikä uskova voi enää myöskään pitää yhteyttä entisiin ystäviinsä jotka itse ovat katkeroitumisen kautta sulkeneet itsensä ulos uskovien yhteydestä. Tämä voi uskosta osattoman maailman korvissa kuulostaa julmalta, mutta eihän heillä ole muutenkaan mitään käsitystä siitä, millä periaatteilla Jumalan valtakunnassa toimitaan.
Välit poikki luopioon.
Vanhempi veli
23684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Onko kiva pelleillä? Kukaan oikeasti Herrassa oleva ei kirjoittaisi moista. Miksi pilailet uskovien kustannuksella? Vastaisitko miinulle rehellisesti, kiitos!
Miksi loukkaat väittämällä, että kyse on pelleilystä? Sinä tiedät itsekin, että seurakunta ei voi suvaita uskosta luopuneita keskuudessaan. Synnissä elävä ei ole enää uskossa, ja hänet on erotettava. Ellet sitten itse...
Ei siis halua tehdä edes parannusta ja voihan olla tieten tahtoen hyljännyt uskon Jeesukseen ja noussut vastustamaan Kristusta ja Hänen ruumistaan.
Nämä' asiat ovat kuitenkin erittäin vaikeita, kuten ymmärrämme, kun Isä antoi ainoan poikansa, niin ei ole helppoa poistaa aina sitä joka ei enää kanna hedelmää ja on muuttunut paiseeksi seurakunnassa.
Eräs saarnaja kertoi, kuinka vaikeaa oli eroittaa oma nuorukainen seurakunnasta, siis oma lapsi, kun ei tehnyt parannusta synnistä.
Siis camoon.. kehotat täällä ihmisiä katkomaan välinsä perheenjäseniinsäkin.
Synnissä elävä ei ole uskossa, mutta ei häntä tule ajaa pois varsinkin jos on oma lapsi tms. Eikä kavereita tule hylätä. Provoilulta vaikuttaa edelleen.
Seurakunnasta erottaminen on eri asia, mutta muuten tekstisi on aika kylmää kyytiä. Hylkäisikö Jeesus ihmisiä?? Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Herrasta tekstisi ei ainakaan tunnu olevan. Vähän peiliin katsomista, kiitos.
Sinä annat nyt vallan tunteille, kun kerrot, että saarnaajan oli vaikea erottaa poikansa. Ei mitään väliä, vaikka olisi oma poika, mutta jos synnissä elää eikä parannusta tee, ei voi pysyä seurakunnan jäsenenä.
Sinä puhut kuin olisit toisen tai kolmannen polven helluntailainen Helsingin Saalemista. Se seurakunta pitäisi sulkea ulos koko helluntaiherätyksestä, se on jo maallistunut kuin valtionkirkko, puuttuu vain, että alkaisivat vielä kastaa lapsiakin.
vanhempi veli!
Kun valitsin nimimerkkiäni, ajattelin jotain vanhimmistoveljeen liittyvää. Mieleeni ei lainkaan tullut, että suhtaudun asiaan kuin tuhlaajapojan vanhempi veli! Sinun viestisi sai minut ottamaan Raamatun esiin ja ajattelemaan suhtautumistani uudestaan. Kiitos siitä, ne olivat viisauden armolahjan sanoja!
Ihan oikeasti, mitä sinä saat irti tällaisesta provoilusta? Onko kivaa leikitellä toisten uskon kanssa?
Jos et usko, niin et usko. Ei sinun tarvitse täällä mustamaalata toisia ihmisiä ja esiintyä itse jonain toisena. Ota syvään henkeä, rauhoitu, tasaa pulssi ja - lopeta provoaminen. Rukoilen puolestasi! Siunausta päivään!
Hän ei muserra.
Ei edes kaikki uskovatkaan tiedä tarkalleen mitä tuo "saatanan haltuun jättäminen" merkitsee ja sitä ei taida murheeksemme muut kuin jehovalaiset käyttää ja hiukan erikoisesti joskus.
Tuo kyllä hengellisesti on se ehkä viimeinen mahdollisuus ja varmaan oikein sovellettuna ainut mahdollinen, tosin meillä ihmisinä on tuleva tietämätön jopa huomista katsoen, on vain usko Kristukseen ja Hänen henkensä todistus minne olemme matkalla, Jumalan Sanan vielä sen täydentämänä.
Nykyään on jo seurakunnasta eroittaminen harvinaista täällä Ruotsissa, sekin pyydetään asian-omaisen itse tekemään.
En tiedä, miten on Ruotsissa tai Suomen maallistuneissa, suurissa seurakunnissa, mutta voit itse lukea Raamatusta, mitä Paavali sanoo saatanan haltuun hylkäämisestä, ja miksi se pitää tehdä. Eräissä pienemmissä seurakunnissa tämä alkuseurakunnan tapa toimia on normaalia, kuten pitääkin, koska haluamme tehdä alkuseurakunnan esimerkin mukaan. Luopioon ei pidä pitää mitään yhteyksiä. Ei mitään.
Miksi luopioon ei saa pitää mitään yhteyttä? Eikö hän vain katkeroidu entistä pahemmin jos sukulaiset ja ystävät hylkäävät?
Saako ateistiin pitää yhteyttä, jos hän ei ole entinen uskovainen? Tarkoitan: tuleeko suhtautua eri tavalla jos ateisti on entinen uskovainen kuin jos ateisti ei ole entinen uskovainen?
Tiedän että monet vl:t (vanhoillislestadiolaiset) puhuvat tuosta saatanan haltuun jättämisestä.
taisitpa laittaa tuon aloituksen ihan provona vaan. onneksi useimmat helluntailaiset eivät oikeasti noin perkeleellisesti toimi, että sukulaisensakin hylkäisivät.
Miksi sinä luopio valehtelet? Se on ainoa oikea tapa, ettei luopiota pidä sanoa enää veljeksi. Ei Kristuksella ja Beliarilla pidä olla mitään yhteistä, eikä uskovan pidä antautua kantamaan yhteistä iestä uskottoman kanssa. Kaikki tämä on Raamatusta. Ei uskovan tarvitse saastua saastaisista.
Raamatusta nuo jutut löytyvät, mutta niiden todesta ottaminen olisi sairasta. Joko olet aika tunteeton ihminen, tai sitten tarkoituksesi on nyt vain näyttää uskovaisille, miten julmia ohjeita Raamatussa oikeasti on.
Kor.4:5. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja sillon kukin saa kiitoksensa Jumalalta. 5:5. Herran Jeesuksen nimessä hyljättävä saatanan haltuun LIHAN turmioksi, että hänen henkensä pelastuisi Herran päivänä.
-lankeamuksesi päivä ?
-Eikö Raamattu sano että , katsokoon se joka seisoo että ei lankea jne...
-uskovat puhuvat luopioista monta kertaa siinä,-mielessä että he ovat itse oman lihallisen mielensä turhaan paisuttamia sekä lakihenkisessä uskonolotilassa,-jossa elämällä sekä soudattamalla ,määrättyä uskonnollisuuden kaavaa,-luulevat olevansa kovinkin vanhurskaita,-sekä oikeutettuja seuraamaan ja tuomitsemaan toisten uskovien elämää sekä kaikkea muuta,-sellaista...
-itsekkin välillä maailman polkuja tallanneen voin vain sanoa tähän että kannattaapa olla hyvin varovainen arvioissaan ,-kuka on luopio,-siis todellisuudessa ja kuka ,mitäkin ...
-Jumala ei ole niinkuin ihmiset eikä uskovainen ihan tuosta vain joudu,-ulkopuolelle kokonaan Herrasta vaikka töpeksiikin joissakin asioissa,-rankastikkin jne..
-Mikä on sellainen Isä joka hylkää lapsensa,-ensimmäiseen kompastukseen jne ?
-vuosia ns. uskovien mielsestä,-minäkin maailmassa,-muka olleena olin monien mielestä syntisäkki ,luopio ja ties mitä...En kuitenkaan riidellyt Jumalaa,vastaan eikä Hän ollut minua hyljännyt kaikkina noina vuosina,-kuitenkaan nyt kun olen saanut uskossani,-pikkuhiljaa ruveta uudistumaan jne !
-Sillä mistä te toisia,-tuomitsette,-niin muistakaa että varmasti ne asiat ,eräänä kauniina päivänä , kiertyvät jokaisen itsensä eteen jne..
-On aika heitellä,kiviä sekä on aika sitten poimia ne pois !
-Niinkuin te tahdotte ihmisten , teille tekevän , niin tehkää te myös ,heille..Tässä on Laki ja Profeetat !
-Kyllä seurakunnissa riittäisi erotettavia sankoin joukoin jos esim , avioliiton säätämyksistä,- pidettäisiin kiinni siten kuin ne on kirjoitettu jne !
-ja hyvin monesta muustakin syystä !
Kiitos hyvästä kirjoituksesta, parasta pitkään aikaan tällä plastalla.
-Voin vahvistaa kirjoituksesi totuuden mukaiseksi, mitä tulee tuomitsemisiin.
-Olin itse ankara aviolitto rikkomuksissa suuressa omahyväisyydessäni, ja tuomitsin errän uskon sisaren soittamalla hänelle, kun hän oli eronnut ja jättänyt miehensä, tein selväksi RAAMATULLA, miten hänen käy, ja mitä siitä seuraa, iankaikkinen kadotus, ja muuta ankaruutta.
-Nyt olen saanut tuomiostani itse osani, kun omassa avioliitossa tuli ero, aivan yllttäen, jouduin itse tuomitun osaan.
-Ei Jumala minua hylännyt, vaikka niin lulin, minulle vaan on taivaasta opetettu millä toisen tuomitset, siihen itse olet tuomittu.
-Ja nyt on ssanut räpiköidä, että on saanut kuitenkin pysyä uskossa, tämä kirjoitus luopion kohtelusta on aivan kaikkea Jumalan rakkautta ja ääliömäistä tietämättömyyttä Jumalan armosta lastaan kohtaan.
-Jos olemme Jumalan lapsiksi pääseet, emme ikinä enää ole muuta, ei isää voi vaihtaa, on ainaa luonnollisessakin syntymässä, vain yksi isä, eikä se muutui vaikka adoptoitaiiin toiselle, isyys on peruuttamaton, samoin taivaallinen Isämme on peruuttamattomasti ainut hengellinen Isämme, aina, ja Isä ei lastaan hylkää koskaan, Hänen luokseen voi aina mennä takaisin, vaikka olisi kuinka alas vajonnut, siellä Isän luona odottaa pitopöytä kaikkine herkkukineen, uudet vatteet, ja uusi liitto josta sinettinä sormus sormeen, eli Pyhän Hengen siunaus.
-Älkää tumitko, ettei teitä tuomittaisi, miksi tämä läksy on niin vaikea oppia?
>>> helluntailainen alkaa nurista ja kapinoida joko uskoa tai seurakuntakuria vastaan. Tällainen henkilö ajautuu pian luopioksi, sillä hän kovettaa sydämensä Jumalan sanalle ja seurakunnan johdon hallintavallalle, joka ottaa toimintaperiaatteensa Raamatusta.>>>
-Olisipa mielenkintoista tietää tuollaisen seurakunnan kehityskaaresta, millainen se on ollut vuosikymmenien aikana ja millaista on muuten ollut srk:n hegellinen kehitys, -vireys, ja -kasvaminen vai onkohan sellaista ollutkaan. Hedelmistäänhän puu tunnetaan.
Siis jos on kyseessä joku näistä, välillä surullisen kuuluisiksikin nousseista pikkuseurakunnista, joissa kuulemma vielä nykyäänkin saattaa esiintyä, srk:n johdon taholta sellaista mielivaltaisuutta, jonka kyllä pastori osaa perustella "raamatulliseksi", mutta joka saattaa ollaa silkkaa pikkusieluista oman, muka "hengellisen auktoriteetin" pönkittämistä. tottapuhuen se saattaakin olla vain sen pikkudiktaattori-taipumuksen hedelmää, jossa saadaan salaista nautintoa, nimenomaan sellaisesta vallankäytöstä, jossa saadaan edes joskus joku EROTTAA ja siten osoittaa muillekin, mutta ehkä eniten omalle heikolle itsetunnolle, että "oi kuinka mulla nyt onkaan valtaa, kun voi jopa EROTTAA jonkun jostain"...
Miten on, yritetäänkö asioita mitenkään selvittää, yritetäänkö asioista keskustella, siinä vaiheessa kun on alettu huomataa oireita jostain "tulehtumisesta", joka alkaa hiertämään seurakunnassa? -Vai aletaanko tilannetta vain seuraamaan, jonkun henkilön osalta, tyyliin että "jahas ja taas tuli merkintä syntilistalle" ja kerätäänkö vain "aineistoa"...? Ja, sitten kun aineistoa, innokkaasti keräten, on saatu riittävästi kasaan, päästäänkin siihen tilanteeseen, jossa kerätyn aineiston perusteella, tuollaisten rakkaudettomien saladiktaattori tyyppien mielestä, silloin vasta päästäänkin siihen konkreettiseen vallankäyttöön, josta he saavat heikoille itsetunnoilleen tyydytystä...?
Jos tuollaisia ihmisiä tai ihminen on seurakunnan johdossa, niin silloin on hyvin todennäköistä, että sitten ei ihan helposti ajatellakaan loppuun asti, että miten seurakuntalainen, joka on tuon johtotason mielestä alkanut "nurista ja kapinoida joko uskoa tai seurakuntakuria vastaan ja kovettaa sydämensä Jumalan sanalle ja seurakunnan johdon hallintavallalle..." saataisiin rakkaudellisesti ohjaten palautettua laumansa yhteyteen ja vieläpä niin, että hän ei tapahtuneen hairahduksensa johdosta tuntisi tulleensa hyljätyksi ja kokisi olevansa lähes täysin kokonaan kelpaamaton seurakuntansa keskuuteen, vaan saisi, asioiden selvittämisen jälkeen, kokea olevansa tuhlaajapojan tavoin, täysipainoisesti tervetullut Isänsä kotiin...
Kirjoituksen alku oli raamatullinen.Lopussa oleva(n.puolestavälistä kirjoitusta.)teksti oli täysin lihallinen ja erityisen huono.Jos olet oikeasti vanhemmisto veli ja vieläpä Suomen helluntaiherätyksessä,katso,ettei Profeetta nuhtelisi sinua.Hänellähän on valta erottaa vanhemmistosta ja jopa seurakunnasta.
Kovin kuulostaa aloittajan kommentit vanhoillislestadiolaisten käyttämiltä fraaseilta, kuten "saatanan haltuun jättäminen", en ole meinaan tuota kuullut muualla. Ja samaten vl:t harrastivat (harrastavatkohan yhtä) tuota välien poikki laittoa jos joku ei tunnustanut HEIDÄN TAVALLA uskoa, oli kyseessä ystävä tai sukulainen. Moni erotettu ja hylätty on siitä kärsinyt, jotkut jopa tekivät itsemurhia...