karsinoidituumori

ettei paljoa löydy ?

Sairastan tätä itsekin.Laita s posti osoitteesi voidaan kirjoitella jos haluat.Mukavaa kevättä :)

Viestien esitystapa:


Näytä aiheet >




Karsinoidikasvain
Potilasohjeet
9.4.2003
Suomen Endokrinologiyhdistys ry


Karsinoidikasvaimet ovat lähtöisin hormoneita tuottavista soluista, joita on siroteltu eri puolille
elimistöä mm. ruoansulatuskanavaan, mikä on karsinoidikasvainten yleisin esiintymispaikka.
Kasvaimet voivat aiheuttaa leviämisasteesta riippuen joko paikallisoireita kuten vatsakipu,
suolistoverenvuoto tai - tukos tai erittämiensä hormonien välityksellä yleisoireita kuten ripuli,
ihon punehtumiskohtaukset ja astman kaltaiset oireet. Kirurgia on kasvainten ensimmäinen
hoito, minkä jälkeen käytetään lääkehoitoja, joista tärkeimmät ovat ns. somatostatiinianalogit
ja interferoni. Kasvaimen luonne vaihtelee hyvänlaatuisesta pahanlaatuiseseen, mutta
mikroskooppisen tutkimuksen perusteella pahanlaatuiseksi luokitellutkin käyttäytyvät usein
hyvänlaatuisesti ja edellä kerrotuilla hoidoilla niitä voidaan pitää menestyksellä kurissa.
Mitä karsinoidikasvaimet ovat?
Hormonit ovat keskeisiä elimistömme toiminnan säätelijöitä. Niitä tuottavat joko pelkästään
hormonituotantoon keskittyneet kokonaiset elimet kuten kilpirauhanen tai yksittäiset solut,
joita on siroteltu muista toiminnoista vastaaviin elimiin kuten ruoansulatuskanavaan.
Karsinoidikasvaimet ovat lähtöisin näistä muiden solujen joukkoon sirotelluista hormoneita
tuottavista soluista. Karsinoidikasvaimia voidaan periaatteessa tavata missä tahansa
elimessä, mutta tyypillisin paikka on ruoansulatuskanava. Niiden luonne vaihtelee
hyvänlaatuisesta pahanlaatuiseen, mutta mikroskoopissa pahanlaatuiseksi luokiteltu kasvain
käyttäytyy kuitenkin usein hyvänlaatuisesti.
Karsinoidikasvaimet ovat harvinaisia
Yhdysvalloissa ja Englannissa karsinoidikasvainten ilmaantuvuus on valkoisella väestöllä noin
yksi tapaus 100.000 asukasta kohti vuodessa. Pohjoismaissa ilmaantuvuudeksi on arvioitu 8
tapausta 100.000 asukasta kohti vuodessa. Ilmeisestä on, että suuri osa
karsinoidikasvamista ei aiheuta oireita ja jää elämän aikana havaitsematta. Kasvaimet ovat
yhtä yleisiä miehillä ja naisilla.
Kasvainten sijainti
Yleisin on umpilisäkkeen karsinoidi, joka on sattumalöydös kolmessa tuhannesta
umpilisäkkeen poistoleikkauksesta. Umpilisäkkeen kärjessä oleva kasvain on yleensä
merkityksetön. Tyven kasvain on voinut aiheuttaa umpilisäkkeen tulehtumisen ja se voi kasvaa
viereiseen umpisuoleen. Toiseksi yleisin on ohutsuolesta lähtöisin oleva karsinoidi. Myös
mahalaukussa tavataan karsinoidikasvaimia, jolloin ne voivat liittyä mahalaukun limakalvoa
surkastuttavaan katarriin eli ns. atroofiseen gastriittiin. Viisi prosenttia kasvamista on
keuhkoissa.
Kasvainten luonnollinen kulku
Karsinoidikasvaimet voivat kasvaa viereisiin kudoksiin ja lähettää etäpesäkkeitä
imusolmukkeisiin, maksaan ja harvoin luuhun. Umpilisäkkeen ja peräsuolen karsinoidit eivät
yleensä lähetä etäpesäkkeitä, mikäli kasvain on pienempi kuin 2 cm läpimitaltaan.
Minkälaisia oireita karsinoidikasvaimet aiheuttavat?
Karsinoidikasvain voidaan todeta joko paikallisoireista tai erittämiensä hormonaalisten
tekijöiden aiheuttamista oireista tai oireyhtymistä. Maksaan levinnyt hormoneja erittävä
kasvain aiheuttaa ns. karsinoidioireyhtymän. Suolen karsinoidikasvain voi aiheuttaa kipua,
suolitukoksen, suolistoverenvuodon tai umpilisäkkeen tulehtumisen. Karsinoidikasvaimet
voivat erittää verenkiertoon hyvin erilaisia aineita. Serotoniini ja ns. takykiniinit ovat keskeisiä
karsinoidioireyhtymän synnyssä. Tämän oireita ovat ripuli, punehtumiskohtaukset eli
ns.flush-oire, astmaa muistuttava keuhkoputkien kohtauksellinen supistuminen ja
sydänmuutokset. Oireyhtymä on yleisin (40-50% potilaista) ohutsuolen ja paksusuolen
alkuosasta lähtöisin olevissa karsinoideissa.
Miten sairaus todetaan?
Karsinoidikasvaimen diagnoosiin päädytään kahta tietä. Potilas on voinut joutua leikkaukseen
todetun ruoansulatuskanavan kasvaimen, suolitukoksen tai - verenvuodon vuoksi, ja poistetun
kudoksen mikroskooppinen tutkimus johtaa sairauden toteamiseen. Kasvain voidaan todeta
myös sattumalta muun syyn vuoksi tehdyn vatsaleikkauksen yhteydessä. Toisaalta
diagnostiikka voi alkaa karsinoidioireyhtymän tyyppisistä oireista, jolloin
vuorokausivirtsanäytteestä tutkitaan serotoniinin aineenvaihduntatuote,
5-hydroksi-indolietikkahappo (5-HIAA). Keräyksen aikana potilaan tulee välttää avokadojen,
banaanien, ananaksen, luumujen ja pähkinöiden syöntiä sekä kahvin juontia. Jotkut
lääkitykset voivat virheellisesti suurentaa tulosta. Erityisesti näin voi käydä kroonisten
suolistotulehdusten hoitoon käytettyjen lääkitysten seurauksena (Salazopyrin, Asacol).
Toinen hyvin tärkeä kemiallinen tutkimus on plasman kromograniinin ( A ja B) määrittäminen.
Se voi auttaa jo sairauden toteamisvaiheeessa, mutta potilaan seurannassa se on
ensisijainen biokemiallinen tutkimus.

Kun oireiden ja 5-HIAA-määritysten perusteella on tehty karsinoidioireyhtymän diagnoosi,
kasvainta etsitään ja sairauden levinneisyyttä selvitetään kuvantamistutkimuksin. Keskeisiä
tutkimuksia ovat erilaiset tähystykset (mahan-, ohutsuolen- ja paksusuolen tähystykset),
vatsan alueen ultraääni- ja tietokonetomografiatukimukset sekä magneettitutkimus ja
sydämen ultraäänitutkimus. Kasvaimen löytäminen voi joskus tuottaa vaikeuksia.
Oktreotidikartoitus 111In-DTPA-oktreotidilla (OctreoscanR) voi olla avuksi tässä. Erityinen apu
kuvauksesta on sairauden levinneisyyden määrityksessä. Karsinoidikasvamissa on yleensä
ns. somatostatiinireseptoreita (=avaimenreikiä, joihin avain eli somatostatiini sopii). Oktreotidi
on somatostatiinijohdannainen, joka tarttuu näihin avaimenreikiin ja jos siihen on liitetty
säteilyä lähettävä radioaktiivinen aine, tämä säteily voidaan mitata kehon ulkopuolelta ja näin
paikantaa kasvain.
Miten karsinoidikasvaimia hoidetaan?
Karsinoidikasvaimen hoidon tavoitteena on kasvainmassan poistaminen tai pienentäminen,
jäännöskasvaimen kasvun esto, oireiden lievittäminen sekä potilaan eliniän pidentäminen.
Kuten edellä on esitetty, sairauden ennuste on usein suhteellisen hyvä. Hoito jaetaan
kirurgiseen hoitoon, perussairauden varsinaiseen lääkehoitoon ja oireita lievittävään
lääkehoitoon. Lisäksi käytetään erityistilanteissa maksan etäpesäkkeiden hoitoon
maksavaltimon tukkeamishoitoa.

Kirurgia muodostaa karsinoidikasvainten hoidon perustan. Kirurgisin toimin pyritään
poistamaan primaarikasvain mahdollisimman tarkoin yhdessä sairastuneiden
imusolmukkeiden kanssa. Vatsan alueen karsinoidien leikkauksien yhteydessä suositellaan
sappirakon poistoa, koska mahdollisten maksan etäpesäkkeiden vuoksi myöhemmin tehtävän
maksavaltimon tukkeamishoidon yhteydessä voi syntyä sappirakon kuolio. Leikkauksen
jälkeen sairauden levinneisyys voidaan tarkistaa oktreotidikartoituksella. Mikäli kasvainkudos
on tullut kokonaisuudessaan poistetuksi, jäädään useimmiten seuraamaan potilaan tilannetta
ilman lääkehoitoa. Sairauden uusiutumista ehkäisevän hoidon asema on toistaiseksi avoin,
mutta jäljempänä mainituista lääkkeistä interferonin käyttö voi tulla kyseeseen.

Kasvaimeen kohdistuvan lääkehoidon vaihtoehtoja ovat somatostatiinianalogihoito, interferoni
ja solunsalpaajahoidot. Vaihtoehtoiset somatostatiinianalogit ovat oktreotidi ja lanreotidi.
Oktreotidia annostellaan 10-30 mg kerran kuussa lihakseen. Lanreotidia annostellaan 30 mg
lihakseen 7-14 päivän välein. Oireiden lievittyminen nähdään 30-75%:lla potilaista ja
biokemialliset merkkiaineet vähenevät 30-60%:lla. Jäännöskasvaimen kokoa hoito pienentää
ehkä vain 15 %:lla potilaista. Kuitenkin merkittäväksi tulokseksi on koettava se, että
40-80%:lla potilaista jäännöskasvain ei suurene. Sivuvaikutuksista tärkeimmät ovat rasvaripuli
ja sappikivien kehittyminen; jälkimmäistä nähdään jopa puolella potilaista. Rasvaripuli ei ole
yleinen ongelma ja perussairauden aiheuttaman ripulin väheneminen on yleensä enemmän
kuin mahdollisen rasvojen imeytymisen häiriön aiheuttamat suolistopulmat. Haimaentsyymejä
sisältävät valmisteet voivat olla avuksi vatsaoireisiin.

Interferonia (interferoni alfa-2a ja 2b) annostellaaan 3-5 miljoonaa yksikköä 3-7 kertaa viikossa
ihon alle. Oireiden lievittymistä on kuvattu 50-70 %:lla potilaista ja biokemiallisten
merkkiaineiden vähentymistä 30-70 %:lla. Samoin kuin somatostatiinianalogihoidossa
kasvaimen koon pienentymistä on nähty vain 10-15 %:lla potilaista. Jälleen kuitenkin
merkittäväksi tulokseksi on koettava se, ettei jäännöskasvain kasva. Tätä tavataan 40-80%:lla
potilaista. Hoito voi keskeytyä sivuvaikutuksiin (kuumeilu, lihas-nivelsäryt, flunssan kaltainen
olo, väsymys, ruokahaluttomuus ja painon menetys), joskin hoidon keskeytymisen taustalla
usein on potilaan huono motivointi hoitoon. Interferonihoidon aikana veren valkosolujen ja
verihiutaleiden määrä voi pienentyä. Interferoni voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoiminnan.
Joskus sivuvaikutuksena tavataan masennusta.

Mikäli somatostatiinianalogilla tai interferonilla yksinään ei saavuteta riittävää tehoa, hoidot
voidaan yhdistää.

Solunsalpaajahoito ei ole enää karsinoidikasvainten lääkehoidon ensisijainen vaihtoehto,
mutta sitä voidaan harkita, jos edellä kuvatut kevyet hoidot eivät ole riittävän tehokkaita.

Maksavaltimon tukkeamishoito perustuu siihen, että maksaan tulee verta kahta reittiä,
porttilaskimoa ja maksavaltimoa pitkin. Jälkimmäinen voidaan sulkea ilman, että maksa
menee kuolioon. Ajatellaan, että normaali maksakudos on enemmän riippuvainen
porttilaskimosta kuin maksavaltimosta tulevasta verestä kun taas kasvainkudokselle tärkeintä
on maksavaltimosta tuleva veri. Niinpä kasvainkudoksen odotetaan kärsivän maksavaltimon
sulkemisesta enemmän kuin normaalin maksakudoksen. Maksavaltimon tukkeaminen
suoritetaan nykyisin ensisijaisesti toimenpideradiologien toimesta. Toimenpide suoritetaan
uittamalla reisivaltimosta katetri maksavaltimoon ja ruiskuttamalla tämän kautta tukkeavaa
materiaalia maksavaltimoon. Tukkeaminen suoritetaan kaksivaiheisena eli yksi maksalohko
kerrallaan. Hoitokertojen väli on noin kuukausi. Kipu ja kuume ovat tavallisia hoidon äkillisiä
haittavaikutuksia. Sappirakko poistetaan ennen toimenpidettä, jottei se mene kuolioon.

Toiveita asetetaan paikalliseen sädehoitoon, joka toteutetaan samalla periaatteella kuin edellä
esitelty oktreotidikartoitus. Tässä hoidossa radioaktiivisesti merkitty oktreotidi kuljettaa
kasvainkudokseen niin suuren säteilyannoksen, että se kykenee tuhoamaan kasvainkudosta.
Hoito on vielä kokeellinen ja vilkkaan tutkimuksen kohteena. Maksansiirtoa voidaan
erityistapauksissa harkita potilailla, joilla tauti kaiken kuvantamistiedon valossa on rajoittunut
maksaan.

Alkoholi, vahvat mausteet ja ankara fyysinen rasitus voivat laukaista kohtauksellisia oireita.
Niinpä näitä kannattaa välttää. Ripulia voidaan lievittää tavanomaisin ripulilääkkein,
esimerkiksi loperamidilla (Imodium, Imocur).
Seuranta
Seurannassa keskeisiä asioita ovat potilaan kokemat oireet, biokemialliset merkkiaineet
plasman kromograniini ja vuorokausivirtsan 5-HIAA sekä kuvantamistutkimukset. Maksan
etäpesäkkeiden kuvantamisen vaihtoehtoja ovat ylävatsan ultraäänitutkimus, vatsan alueen
tietokonetomografia ja magneettitukimus. Tutkimusten keskinäinen paremmuus voi vaihdella
potilaasta toiseen. Koko kehon alueen levinneisyysseurantaan soveltuu Octreoscan-tutkimus.
Potilaan oireet ovat tärkein kontrolliväliä määräävä tekijä. Oireettomille tai vähäoireisille riittää
kontrolli kerran vuodessa. Sydämen ultraäänitutkimus on tarpeen mahdollisten
läppämuutosten havaitsemiseksi ja seuraamiseksi.
Ennuste
Kuten edellä on kerrottu, sairaus käyttäytyy usein hyvänlaatuisesti, vaikka se mikroskoopissa
on osoittautunut pahanlaatuiseksi. Sairauden ärhäkkyys toki vaihtelee potilaasta toiseen.
Koska sairaus on usein ruoansulatuskanavaperäinen, sitä kannattaa verrata niihin tämän
kanavan kasvaimiin, jotka ovat lähtöisin varsinaiseen ruoansulatukseen osallistuvista soluista
(ns. adenokarsinoomat). Karsinoidikasvaimien ennuste on monin verroin parempi kuin näiden
adenokarsinoomien. Vaikka edellä esitetyillä hoidoilla karsinoidikasvainta ei aina kyetä
elimistöstä poistamaan, sitä kyetään menestyksellä pitämään kurissa pitkiä aikoja.
Jäännöskasvaimen kasvun esto onkin hoidon tärkein tavoite. Niinpä useimmat potilaat elävät
sairautensa kanssa laadukasta elämää

Mun mummilla diagnosoitiin karsinoidituumori paksusuolessa -98. Mummi kuoli viime lokakuussa. Kasvain levisi maksaan vauhdilla, eikä leikkaus enää maksan osalta ollut mahdollinen. Pesäkkeitä oli myös vatsaontelossa. Mummi sai ainakin interferonia. Viimeinen vuosi oli hidasta hiipumista, laihtumista, uupumista. Loppujen lopuksi suolitukos ve meidän mummin, leikattiin, mutta mummi ei enää kestänyt leikkausta.
Mummi alkoi kesällä käymään Ruotsissa, olisko Umeåssa, joissain uusissa hoidoissa , joita ei vielä Suomeen oltu saatu. Niissä laitettiin vereen joku vastaainekapseli tms. karsinoidia vastaan. Niistä oltiin yleensä saatu hyviä tuloksia. Mummilla kutisti kasvaimia vain 10% ensimmäisellä kerralla, ja toista kertaa ei tullut.
Kannattaa kysellä noista hoidoista oikeasti, kun on noin harvinainen sairaus! ja jaksamisia!