Kysymys on klisee, mutta kysytään taas ja toivotaan edes muutamaa tosissaan kirjoitettua vastausta.
Tässä kaksi vaihtoehtoa.
Tarkoitetaan uskovalla ihmisella henkilöä, joka tutkii raamattua ja pyrkii selvittämään ja soveltamaan sen sanomaa elämässään. Henkilö kuitenkin ymmärtää, että raamattu on kokoelma tarinoita, jotka ovat kiertäneet kansan keskuudessa ja kerätty vai yhteen kirjaksi. Uskovainen uskoo siis kirjasta löytyvään viisauteen ymmärtäen, että kaikki on kuitenkin tarinaa.
Vai tarkoitetaanko uskovalla ihmisellä todella ihmistä, joka oikeasti uskoo siihen mitä raamatussa sanotaan. Ei nyt ehkä ihan sananmukaisesti, mutta kuitenkin niin että perusasiat ovat todella tapahtuneet, Jeesus on ollut olemassa jumalan poikana jne.
Ensimmäisen tapauksen uskovia voisin jopa ymmärtää. Toinen tapaus on paljon vaikeampi käsittää. Sehän vaatisi kaiken oman ajattelun lopettamista ja valmiin ajatusmallin hyväksymistä sellaisenaan. Aivopesuksihan sitä kutsutaan muussa yhteydessä.
Toinen tapaus herättää vain paljon kysymyksiä. Miksi kaikki eivät ole uskovia?. Miksi uskontoja on monta?. Miksi maailma on sellainen kuin se on, eikä jumala kyennyt parempaan? Miksi pitää ensin sokeasti uskoa ja sitten vasta näkee mihin uskoo? Miksi tavallinen omilla aivoilla ajatteleva ihminen ei näe mitään merkkeja jumala olemassaolosta? jne.. jne..
Ja sitten pyyntö; Ei kehäpäätelmiä.
Tässä kaksi vaihtoehtoa.
Tarkoitetaan uskovalla ihmisella henkilöä, joka tutkii raamattua ja pyrkii selvittämään ja soveltamaan sen sanomaa elämässään. Henkilö kuitenkin ymmärtää, että raamattu on kokoelma tarinoita, jotka ovat kiertäneet kansan keskuudessa ja kerätty vai yhteen kirjaksi. Uskovainen uskoo siis kirjasta löytyvään viisauteen ymmärtäen, että kaikki on kuitenkin tarinaa.
Vai tarkoitetaanko uskovalla ihmisellä todella ihmistä, joka oikeasti uskoo siihen mitä raamatussa sanotaan. Ei nyt ehkä ihan sananmukaisesti, mutta kuitenkin niin että perusasiat ovat todella tapahtuneet, Jeesus on ollut olemassa jumalan poikana jne.
Ensimmäisen tapauksen uskovia voisin jopa ymmärtää. Toinen tapaus on paljon vaikeampi käsittää. Sehän vaatisi kaiken oman ajattelun lopettamista ja valmiin ajatusmallin hyväksymistä sellaisenaan. Aivopesuksihan sitä kutsutaan muussa yhteydessä.
Toinen tapaus herättää vain paljon kysymyksiä. Miksi kaikki eivät ole uskovia?. Miksi uskontoja on monta?. Miksi maailma on sellainen kuin se on, eikä jumala kyennyt parempaan? Miksi pitää ensin sokeasti uskoa ja sitten vasta näkee mihin uskoo? Miksi tavallinen omilla aivoilla ajatteleva ihminen ei näe mitään merkkeja jumala olemassaolosta? jne.. jne..
Ja sitten pyyntö; Ei kehäpäätelmiä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen tuntenut muutamia uskovia ihmisiä ja heidän ajatusmaailma on ollut minunlaiselle rationaaliselle realistille käsittämätön. Uskon asioissa heidän oma ajattelu loppuu hyvin nopeasti ja alkaa oppien mukaisen mantran hoenta. Mitään henkilön omaa mielipidettä ei saa enää nyhdettyä, joten keskustelu loppuu yleensä siihen. Hyvästä tahdosta huolimatta en voi pitää tälläistä ajatusmaailmaa aivan terveenä. Nyt kuitenkin on herännyt ajatus, että löytyykö tuollaisia aloitukseni ensimmäisen kohdan mukaisia uskovia. Silloinhan rationaalisuus ja uskovaisuus voi kulkea samassa.
Ja sitten vielä..
Tiedän, että niputan tässä ihmisiä uskovaisiksi ja muihin. Samoja ihmisiähän me kaikki tietenkin olemme, mutta aiheen käsittelyn helpottamiseksi teen kuitenkin näin. Eikös ne uskovien lahkotkin jaottele ihmisiä herkästi heihin ja meihin..
>Uskon asioissa heidän oma ajattelu loppuu hyvin nopeasti ja alkaa oppien mukaisen mantran hoenta
Mitä odotat? Jos on uskovainen niin uskoo Raamatun oppeihin. Mantra tai ei, mutta Raamatussa on uskovan opit.
>Mitään henkilön omaa mielipidettä ei saa enää nyhdettyä
Edelleenkin, uskovaisen oppi on Raamatussa. Ei tämä ole niin vaikeaa :D. Tottakai ihmisillä on eri mielipiteitä, toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, uskovaisillakin, mutta Raamatussa on oppi.
>keskustelu loppuu yleensä siihen
Keskustelu vai väittely? Vai kenties saarnaaminen puolin ja toisin? Uskovainen uskoo edelleenkin Raamatun sanaan, et sinä pysty sitä muuttamaan. Väitellä toki aina voi, mutta yleensä sellainen ei ole kauhean hedelmällistä jos lähtökohtana on osoittaa toisen ajatukset palturiksi.
Alkuperäiseen kysymykseen palatakseni;
vaihtoehto ykkönen ei ole oikea uskovainen, vaan pyrkii noudattamaan kristillistä filosofiaa jotenkin "sinnepäin". Yleensä sitä myös uskoo paljon muuhunkin, rahaan, valtaan, materian keräämiseen tai muuhun sydämen täyttämiseen. Tai sitten muiden uskontojen ajatuksia käytetään tässä rinnalla, kaikenlaista new age-juttua, tyyliin Jeesus oli suuri profeetta tai joku Jumalallinen opettaja tyyliin Buddha tai Muhammed tms.. mutta oikeaa kristinuskoa sellainen ei ole.
>Vai tarkoitetaanko uskovalla ihmisellä todella ihmistä, joka oikeasti uskoo siihen mitä raamatussa sanotaan.
Amen! Osuit naulan kantaan.
>Sehän vaatisi kaiken oman ajattelun lopettamista ja valmiin ajatusmallin hyväksymistä sellaisenaan. Aivopesuksihan sitä kutsutaan muussa yhteydessä.
Ulkopuolelta homma voi näyttää tolta. Sen myönnän, mutta niinhän se Raamatussakin sanotaan, Ristin sanoma on hullutusta maailmalle. Aivopesua se ei ole, minulle Jumala on elävää voimaa joka toimii koko ajan, ei mitään itsesuggerointia tai muiden harjoittamaan aivopesua. Minulle Jumalan Pyhä Henki on todellinen joka vaikuttaa - jokapäiväisessä elämässä aivan tunnetasolta konkreettisiin tapahtumiin. Mitään en ole itse päättänyt uskossa, Jumala minua on muuttanut. Itsekin olin ennen hyvin epäilevä ihminen, joten ymmärrän sanojasi paremmin kuin hyvin. :)
>Miksi tavallinen omilla aivoilla ajatteleva ihminen ei näe mitään merkkeja jumala olemassaolosta?
Minulle esim. luonnossa liikkuminen on yhtä suurta Jumalan ylistystä. Se on niin kaunista ja täydellistä. Mitään ei näe jos ei halua nähdä. Valitettavasti minä en pysty tämän paremmin antamaan sinulle janoamaasi totuutta, voin vain todeta että Jumala on minut pimeydestä pelastanut. Samaa kehotan sinullekin, kokeile Jeesusta ja näe, avaa silmäsi. Jeesus on kuningas! Siunattua jatkoa sinulle, toivottavasti löydät aitoja vastauksia!
Samoilla linjoilla tunnut olevan kuin muutama uskovainen tuttuni. Sinullekin taitaa usko olevan samanlainen itsestäänselvyys kuin minulle epäusko kirkon oppeja kohtaan. Pääasiahan kuitenkin on, että eletään ihmisiksi ja kunnioitetaan toistenkin näkemyksiä. Vaikka luulenkin olevani avarakatseinen ihminen, uskoon minua tuskin saa. Pitäisi löytyä edes vähän uskottavaa faktaa asioiden taustoilta, jotta voisin uskoon kääntyä .. niin tai sitten se ihme ;-)
Testaapa oma uskovaisuutesi. Linkki ei jostain syystä toimi, mutta testin löytää googlaten, kun panee hakusanoiksi "Testaa uskovaisuutesi".
Yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer uskoo löytäneensä perintötekijän, joka ohjaa ihmisen herkkyyttä uskonnolle. Selvittäessään herkkyyttä uskonnoille Hamer pyysi vastaamaan väitteisiin myöntämällä tai kieltämällä asian. Menetelmä on muunnelma Washingtonin psykiatrian professorin kehittämästä persoonallisuustestistä.
Itse vastasin noin puoleen kysymyksistä myöntävästi.
Tarkoitan nyt yksinkertaisuuden vuoksi Raamatulla lähinnä Uutta testamenttia. Käsitystään Raamatusta ei mielestäni tarvitse perustaa vain uskolle. Ei tarvitse välttämättä olla uskovainen, vaikka myöntäisi tutkimusten osoittavan Jeesuksen elämän, opetukset, kuoleman ja ylösnousemuksen historiassa tapahtuneiksi asioiksi. En tiedä miksi nämä tutkimukset eivät saa paljonkaan palstatilaa. Yleinen käsitys on usein se, että nuo ovat uskon asioita, mutta jos haluaa perehtyä aiheeseen liittyvään tutkimukseen, niin ei siltä näytä.
Uskova uskoo erityisesti noiden asioiden kertovan Jumalasta. Hän uskoo niin, koska Jeesus itse opetti niin, se on asian uskonnollinen puoli. Ei ole mikään ihme, että ylösnousemuksen kaltaisen ihmeen ajatellaan kertovan Jumalan puuttumisesta tapahtumiin, varsinkin jos niin on ennalta kerrottu ja annettu ymmärtää sen olevan riippumaton todiste Jumalan olemassaolosta.
Meillä on valtava määrä erilaista materiaalia, jolla tuota tapahtumaa on yritetty selittää. Siitä on kirjoitettu paksuja kirjoja, joissa spekuloidaan erilaisia mahdollisuuksia. Kuitenkin pitkän linjan tutkivat teologit ovat varsin yksimielisiä siitä, ettei noiden tapahtumien historiallisuutta voida kieltää. Epäilevät kannanotot nousevat usein johonkin yksittäiseen metodiin perustuvasta suppeasta tutkimuksesta, jonka tuloksen perusteella ei voida pitää selvänä noiden asioiden historiallisuutta. Tutkimuksiin tutustuminen voi olla hankalaa, koska kirjat ovat kalliita, niitä ei ole juurikaan suomennettu, eikä niitä yleensä löydy kirjastojen hyllyiltä.
Raamatun pitäminen satukirjana kuuluu ateistien retoriikkaan, ei todellisuuteen. Voisi tietysti miettiä hetken vaikka sitä, miksi satukirjan tutkimusta varten olisi valtava määrä teologisia tiedekuntia, joissa tehdään vakavaa tutkimusta moninaisin eri metodein. Jos käsittää sen, että maailmanhistoriassa on tapahtunut ihmeeksi luokiteltava asia, jota ei voida tutkia suoraan tieteellisesti, koska sitä ei voida toistaa, päästään ehkä käsittämään halukkuutta noihin tutkimuksiin. Kristinusko seisoo tai kaatuu Jeesuksen elämän, opetusten, kuoleman ja ennen kaikkea ylösnousemuksen varassa ja tällä hetkellä kristinusko näyttää seisovan varsin vakaasti.
Uskova ajattelee noiden ihmeeksi luokiteltavien tapahtumien kertovan Jumalan toiminnasta. Sitä ei todista mikään muu kuin Jeesuksen omat sanat ja jokainen päättää missä määrin uskottavia ne ovat. Puhuiko Jeesus ihan huuhaata, vai onko hänen väitteissään perää. Raamatun tutkimuksessa on tärkeää myös etsiä sen henkeä. Aivan kuten lain tulkinnassa etsitään lain henkeä, eikä saivarrella kirjaimesta jos halutaan ratkaisu, joka on lainsäätäjän tarkoituksen mukainen.
Samoin voi Raamatunkin kohdalla alkaa saivartelemaan kirjaimesta tai käännöksestä, mutta jos etsii sen henkeä, niin se on kyllä löydettävissä. Voi olla tietysti vaarallista paneutua Raamatun kirjoittajien sanomaan niin syvällisesti, että alkaa ymmärtää miksi he kirjoittivat mitä kirjoittivat. Jos alkaakin löytämään heidän kirjoituksilleen ihan oikeita perusteita, niin on aina vaarana uskoon hurahtaminen. Siksi sitä ei voi suositella kaikille, eikä kaikki tosin missään tapauksessa tahtoisikaan päästä vaikka Johanneksen pään sisälle ja nähdä asioita hänen näkökulmastaan.
Sitten kun ei puhuta pelkästään uskonnollisuudesta tai uskonnosta, vaan myös henkilökohtaisesta uskosta, on siinä mukana myös hengellinen ulottuvuus, Spiritualiteetti. Se kuvastaa asian syvyyttä, ehkä jonkinlaista metafyysistä ulottuvuutta, jonka syövereihin saattaa varomaton Raamatun lukija tulla temmatuksi. Tämä puoli on juuri Johanneksella voimakkaasti läsnä hänen kirjoituksessaan. Samalla juuri se on se asia, jonka perustella Raamatun tekstejä pidetään erityisenä Jumalallisena ilmaisuna. Muinaisuudesta asti ollut Jumala voi koskettaa ihmisen sisintä syvimmällä olemassaolon tasolla. Esimerkkinä parin eri professorin mielenkiintoiset kirjoitukset, joille on olemassa vakaat teologiset perustelut ja joista on löydettävissä myös tämä spiritualiteetin näkökulma löytyy mm:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/teol/art/veijola.pdf
http://www.teolinst.fi/luennot/AL140207.htm
Näitä on sopivaa pohtia näin pääsiäisenä, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhlana!
Hei!
Mielestäni on loogista ajatella, että on Jumala olemassa. Tai oikeastaan onko millään muotoa ainakaan epäloogisempaa kuin että Jumala ei olisi?
(Oliko jo kehäpäätelmä...toiv. ei ;)
Raamatun jumalallisuudesta voi antaa todisteita mm. ennustukset, jotka toteutuneet Jeesuksesta, juutalaisesta kansasta ja muista historiallisista tapahtumista. Juutalaisen kansan erikoinen historia saa myös miettimään. Myös Raamatusten opetusten viisaus ja toisaalta "hulluus" (kuten ristinsanoma, vihamiehelle posken kääntäminen yms.) voivat antaa viitettä sen jumalallisesta alkuperästä. Tässä vain muutama esimerkki, itse en ole niin paljon perehtynyt näihin rationaallisiin perusteisiin, vaikka niitä kuinka paljon olisikin.
Ennen kaikkea minut vakuuttaa sanan toimivuus käytänössä. Se, että rukouksiin usein vastataan, sairaita Jeesuksen nimessä parantuu, Jumalan avulla ihmiset vapautuvat riippuuvuuksista ja synneistä, saavat ilon ja rauhan sydämeen. Mielestäni uskolla täytyy olla hyvä hedelmä elämässä, jotta se vakuuttaisi. Kaikissa uskonnoissa en tosiaan näitä näe.
Miksi kaikki eivät ole uskovia?
- ei näin ollut Raamatunkaan aikaan, vaikka Jeesus itse teki ihmetöitä. Kaikki eivät ole kuulleet Jeesuksesta, osa ei ole uskonut vaikka on kuullut, ainakaan vielä.
- Luulen, että ihminen ei halua ajatella, että on vastuussa teoistaan ja elää aina niin kuin Jumala toivoisi. Sitten tuntuu paremmalta sanoa, ettei Jumalaa ole. Toisaalta miksi kaikkien pitäisi olla uskovia, jotta Raamattu totta?
Miksi uskontoja on monta?
- en tiedä vastausta
Mutta arvelen, että ihminen kaipaa jollain tapaa yhteyttä Luojaansa ja vastausta perimmäisiin kysymyksiin. Hän etsii sitä uskonnoista/uskoista, ja saa sielulleen levon kun löytää totuuden.
Miksi maailma on sellainen kuin se on, eikä jumala kyennyt parempaan?
Ei ole tosiaan kaikkeen vastausta, mut monet asiat seurausta siitä, kun ihmisellä vapaa tahto ja käyttää sitä itsekkäästi/toisten tuhoamiseen, eikä niin kuten on Luojaltaan elämää suojelevat ohjeet saanut.
Miksi pitää ensin sokeasti uskoa ja sitten vasta näkee mihin uskoo?
- kyllähän sen sokean uskon taustalla on jotain/joku saanut aikaan. Kuultu sana tai ihme tai vaikka rationaalinen pohdiskelu on saanut kokeilemaan onko oppi Jumalasta...
Miksi tavallinen omilla aivoilla ajatteleva ihminen ei näe mitään merkkeja jumala olemassaolosta?
- Jumala ei ilmaise itseään mielestäni NIIN selvästi vielä, että olisi PAKKO uskoa. Ihminen saa tehdä valinnan.
- näetkö taideteoksessa merkkejä taitelijan olemassaolosta, muuta kuin hänen ihmeellisen kädenjälkensä?
Tässä vain jotakin pieniä ajatuksia, en tiedä ymmärsinkö kysymyksesi oikein. Toivottavasti löydät jonkun rationaalisen kristityn keskustelukumppaniksi tai näät todella ihmeen. :)
Hyvää pääsiäistä!
Uskotko todella, että sinä osaat tehdä äänen, joka pystyy hukuttamaan Jumalan äänen? Uskotko todella, että osaat laatia ajattelumallin, joka pystyy erottamaan sinut Hänestä? Uskotko todella,että osaat tehdä suunnitelmia turvallisuutesi varalle ja suunnitella ilosi paremmin kuin Jumala?
Jokainen ajatus alkaa ajattelijan mielessä. Sen vuoksi se, mikä mielestä laajenee ulospäin, pysyy siellä edelleen, ja siitä mitä mieli laajentaa se tietää itsensä. Ajatus uskoo itseensä. Et voi opettaa sitä, mitä et ole oppinut, ja sitä mitä opetat, vahvistat itsessäsi, koska jaat sen muiden kanssa. Jokaisen opettamasi läksyn opit itse. Mihin uskot, sitä olet. Sen vuoksi sinun on opetettava vain yhtä ainoaa läksyä. Jos haluat itse olla vapaa ristiriidasta, sinun on opittava vain yhtä asiaa. Opeta ainoastaan rakkautta, sillä sitä sinä olet. Ja että siihen sinä uskot, mitä projisoit eli laajennat. Olemisesi on pelkkä uskon asia.
Kun mieli ei ole ahdistunut, se on täysin lempeä, ja koska se levittää hyväntahtoisuutta, se on itsekin hyväntahtoinen. Ainoa tapa saavuttaa rauha on opettaa rauhaa. Opettamalla rauhaa sinun täytyy oppia se itse, koska et voi opettaa sellaista, mikä ei ole osa itseäsi. Opeta ainoastaan rakkautta, niin opit, että rakkaus kuuluu sinulle ja että sinä olet rakkaus. Sinä voit vahvistaa tietoasi rakkaudesta mistä kirjasta tai tietolähteestä tahansa, eikä se tee sinusta "uskovaista".
Mielestäni se, mitä sinä tarkoitat uskovaisella, on tämä:
uskovainen ei usko itseensä, hän pitää itseään heikkona, vajavaisena, syyllisenä ja syntisenä, uskoo vain siihen, että hänen ulkopuolellaan on Jumala, joka tuomitsee, syyllistää, rankaisee, rakastaa ja pelastaa samanaikaisesti, että viha on rakkautta ja Sovitus vaatii uhrin. Ja pelastus on vain Hänen armossaan sille, joka uskoo tähän. Tällainen uskovainen tietysti etsii samanlaisesti uskovia. Ja vahvistaa uskomustaan "todistuksista".
Sanotaan, että usko siirtää vuoria. Usko on mielen asia. Todellisuus ei tarvitse yhteistyötä sinun puoleltasi ollakseen itsensä. Mutta sinun apuasi tarvitaan, jotta tulisit siitä tietoiseksi, koska se riippuu valinnastasi. Tarvitset siis uskoa.
Mihin uskot, sitä olet. Jos kuuntelet sitä, mitä kehosi sanoo, ja jos katsot mitä se käskee sinua näkemään, on varmaa, että näet itsesi pienenä, haavoittuvana ja pelkokkaana. Tulet kokemaan masennusta, arvottomuuden tunnetta ja väliaikaisuuden ja epätodellisuuden tuntoja. Tulet uskomaan, että olet ulottumattomissasi olevan ulkopuolisten voimien avuton saalis, ettet pysty niitä mitenkään hallitsemaan ja että ne ovat paljon voimakkaampia kuin sinä. Silloin sinussa on "uskovaisen" piirteitä. Mutta mielet eivät voi olla erossa. Niinpä sinun todellinen Itsesi mielessäsi on täysin tietoinen siitä. Niinpä se tunnistaa, että ihmeet eivät vaikuta toisen mieleen, vaan ainoastaan sen omaan. Ihmeet muuttavat aina sinun mielesi. Ketään toista ei ole.
Pirstoutunut, jakautunut mieli kokee kuitenkin jokaisen tiedon osan yhtä suureksi uhkaksi kuin tiedon kokonaisuudessaan. Pystyt näkemään sen, mihin järki viittaa, koska todisteet sen puolesta ovat selviä.
Usko ja havaintokyky ja luottamus voivat ohjautua väärin ja palvella tuon suuren villitsijän tarpeita yhtä lailla kuin totuutta. Mutta järjelle ei ole minkäänlaista sijaa hulluudessa, eikä sitä voida sopeuttaa sen päämääriin. Usko ja luottamus ovat voimakkaita hulluudessa ja ohjaavat havaintoja kohti sitä, mitä mieli on pitänyt arvokkaana. Mutta järki ei osallistu siihen lainkaan. Sillä havainnointi katoaisi heti, jos käytettäisiin järkeä.
Mielenvikaisuuteen ei kuulu järki sillä se on täysin riippuvainen järjen poissaolosta. Tieto ei ole riippuvainen järjestä, ja hulluus pitä sen poissa.
Tämä on sinun uskosi: Sinä olet veljesi pelastaja. Hän on sinun pelastajasi. Järki puhuu ilomielin siitä. Rakkaus antoi rakkaudelle. Ja mitä rakkaus suunnittelee, on Itsensä kaltaista seuraavassa asiassa: koska se on liittynyt sinuun, Se haluaa sinun oppivan mitä sinun on oltava. Ja koska olet yhtä Sen kanssa, sinun täytyy voida antaa eteenpäin, mitä Se on antanut ja yhtä antaa. Ole siis uskossasi uskovainen.
Kiitoksia asiallisista vastauksista. Ehkäpä oma ajattelunkin avartui taas hieman.
Oma käsitykseni on, että ihmeitä on tapahtunut yhtä harvakseltaan parituhatta vuotta sitten kuin tänäkin päivänä. Jeesus on saattanut elää aikanaan. Onhan aivan mahdollista, että hän on ollut karismaattinen ja viisas puhuja, jota on kunnioituksella kuunneltu. Tarinat hänen opeistaan ovat jääneet kiertämään ja lopuksi päätyneet raamattuun. Tosin voimakkaasti väritettyinä niinkuin kiertäville tarinoille yleensä käy. En pitäisi lukuisia teologisia tutkimuksia jeesuksen elämästä minään todistuksena hänen tekojensa todellisuudesta. Tutkimusten määrän taitaa enemmän vaikuttaa pitkä ja voimakas kristillinen kulttuuri.
Tuossa yhdessä vastauksessa taisi tulla lyhykäisyydessään yksi selitys uskolle. Usko on mielen asia. Turhaa minäkään oikeastaan haen mitään konkreettista todistetta tai perustetta uskolle. Eihän ihmisen mielelle tarvita perusteita. Ei se minusta ihmistä pahenna uskoi hän mihin tahansa. Reaalimaailma on sitten eri juttu. Minusta uskon asioita ja todellisuutta ei pidä sekoittaa. Tiedän kyllä, että uskossa olevien mielestä usko ja todellisuus ovat sama asia. Tässä pitäisi kuitenkin käyttää tietoista harkintaa. Uskontojen vaikutus arkipäivän elämään on vähentynyt koko ajan tieteellisen tiedon lisääntyessä. Suunta on oikea ja sitä on syytä jatkaa.
Oikeastaan parempi kysymys kuuluisi miksi ihminen uskoo? Olen lukenut eroon evoluutioon perustuvan hyvinkin järkevän tuntuisen teorian. Tähänkin kysymykseen taitaa löytyä monia vastauksia eri ajatusmaailmoista.
Kun uskon asioita ja todellisuutta ei pitäisi yhdistää, niin kaiken pitäisi olla järjellisesti selitettävissä, vai miten muutenkaan? Mutta pitäisikö tieteelliset teoriat pitää erillään reaalimaailmasta ;) tai pitäisikö olla sekoittamatta rakkautta todellisuuteen? Ystävät, harrastukset, perhesuhteet ja muut vain jos ne ovat riittävän järkeviä :/
Mitä on reaalimaailma, millä se määritellään, mikä on todellisuutta? Sosiaaliset yhteydet eivät ole ellei niitä voida todistaa. Tiede ei ole, koska tieteenfilosofia ei ole perusteltu mitenkään muuten kuin oletuksilla. Taidetta ei ole, koska sen tajuaminen on subjektiivista. Ihmisellä ei ole järkeä, koska ihminen ei pysty sitä koskaan objektiivisesti todistamaan. On siis järkevää olla järkevä, vai miten se kehä pyörikään :/
Historia ei muutu silti, ei silloinkaan kun sitä arvostellaan tai luodaan omia käsityksiä :)
Kylläpäs oli kapeakatseinen tulkinta. Sanoinko jossain välissä, että semmoista ei ole mitä ei voi mitalla mitata? Tottakai reaalimaailmaan tai tosielämään kuulluu yhtä lailla materiaaliset asiat kun tunneasiat. Usko on minusta tunneasia, joten uskovalle sekin voi aivan hyvin olla todellisuutta, mutta vain tunnetasolla.
Huolestuttavaa uskonnossa on lähinnä se, että uskon nimissä löydetään jos jonkinmoisia perustelua vaikka toisten tappamiseen. Tätä en käsitä. Kyllä ihmisen pitäisi tänäpäivänä jo ymmärtää, että ei se raamattu eikä mikään muukaan "pyhä" kirja ole sen kummempi kuin mikään muukaan ihmisen kirjoittama kirja, joten ei sen sanan varjolla voi mitä tahansa perustella. Tätä tarkoitin tuolla uskon ja todellisuuden sekoittamisella.
Talmudin kirjoittajat eivät arvostaneet Jeesusta mutta kirjoittivat hänen tehneen ihmeitä. Tunteeton toteamus.
"Huolestuttavaa uskonnossa on lähinnä se, että uskon nimissä löydetään jos jonkinmoisia perustelua vaikka toisten tappamiseen."
Islam ja muut totaaliset ismit ahdistaa allekirjoittanuttakin.
Nykypäivän Suomessa perustelut on jotain ihan muuta. "Mä en tiennyt, mikä muhun tuli", "kännissä nyt tulee sekoiltua" tai "se on niin tyhmä, että se ansaitsee tän" ei ole sen parempia perusteluja.
"Tätä en käsitä. Kyllä ihmisen pitäisi tänäpäivänä jo ymmärtää, että ei se raamattu eikä mikään muukaan "pyhä" kirja ole sen kummempi kuin mikään muukaan ihmisen kirjoittama kirja, joten ei sen sanan varjolla voi mitä tahansa perustella."
Kirja A ei ole sen kummempi kuin kirja B? Nappaa jo tällä tasolla.
Toki kristinuskoinen ei pidä pyhänä Koraania ja uskomaton Raamattua.
Jos avauksesi pointti oli, ettei mielestäsi ole nykyaikaista olla uskovainen, niin ok.
Jeesus on Jumalan ainoa poika, eikä vain joskus ole ollut. Hän on elänyt jo ennen maailman luomista, syntyi ihmisenä maailmaan, ja tulevaisuudessa tulee takaisin. Tällä hetkellä hän on Jumalan oikealla puolella. Minä uskon raamattuun ihan sananmukaisesti, eikä ole mitään syytä epäillä etteikö näin oikeasti myös olisi. Raamatun teksteissä kun virheitä ei ole löytynyt.