tapahtui, kun aloitettiin tämä nikitön viikko. Avauksien määrä on kasvanut ja jutustelu tuntuu olevan ainakin vielä leppoisaa ilman isonpia kähinöitä. Vakinikillä kirjoittaminen on ehkä raskaanpaa, kun moni on omaksunut omanlaisensa tyylin kirjoittaa ja siitä tyylistä on vaikea luopua. Kuinka moni huomasi kehonsa ja mielensä rentoutuvan uuden nikin myötä?
Hauska muutos
hissukka
742067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Itsenikin yllätti aloitusten suuri määrä, ja hetikin ajattelin juuri tuota "rekattuna" kirjoittamista.
Koska aloitusten ja vastausten määrä yllätti odotukset, voi helposti päätellä että "rekisteröitynä" kirjoittavilla on aivan selvä profiili, mihin he sitoutuvat.
Nyt kun on suorastaan suositus, kehoitus kirjoittaa muulla kun omalla rekisteröimättömällä nimimerkillään, tulee tekstiä aivan eri vauhdilla ja tyylillä.
Tästä teen johtopäätöksen, että ei se "rekisteröity" nimimerkki välttämättä ole niin auvoinen; ihan selvästi pitää pysyä raamissa eikä saa missään nimessä mokata ettei menetä mainettaan.
Kannattaako kenenkään enää käyttää moista jäännettä?
Silloin ei olisi puskastahuutelijoitakaan, jotka rehellisesti sanoen ovat mainioita kirjoittajia, joskus niin "tosikoiden" maan pinnalle saattamiseksi.
Yhteistyöterveisin.
että mokaamisen pelko on melko suuri tekijä. Sen huomaa siitä kuinka usein rekatut nikit poistavat omia kirjoituksiaan.
Tietenkin rekatulla nikillä on hyvätkin puolensa. Muut eivät pääse sitä ilkeyksissään käyttämään.
Minä ainakin vaivaan tosissani päätäni siitä että mitä kirjoitan ja millä tyylillä. Mut mut, kyllä minä vaivaudun ajattelemaan muutenkin mitä kirjoitan, niin että siinä ei paljon eroa ole tämänhetkiseen hahmooni. :) Elikkä minun rekattuni on ihan minua itseäni, eikä mitään feikkiä. Ja aion palata rekattuuni heti tämän viikon jälkeen.
Kyllähän tällainen hetkeksi vapauttaa mielen ja kehon, olo on kuin kesälaitumilla kirmaavalla vasikalla :)) Rekatulla nikillä kirjoittamisessa on kuitenkin puolensa.
Onhan tätä pilliä jo puhalleltu posket pullollaan.
totta, hyvin sinusta on ääntä lähtenyt *nauraa*
Vielä on monta päivää jäljellä joten pidähän pilli vireessä...
minusta on vapauttavampaa kirjoittaa omana itsenäni, mutta tämä on ihan hauskaa. Tervetullut piristys, mutta kuten matkalta tullessa usein tulee sanoneeksi "ihana olla kotona", on varmaan taas mukava kirjoittaa omalla nikillä tämän jälkeen.
Avausten määrän lisääntyminen on myös kaksipiippuinen juttu. Tulee lisää juttelunaiheita, mutta samalla oma huomio pitää jakaa moneen paikkaan. Jokainen rääppii vähän joka puolella. Elämä näin tuntuu ikäänkuin kiireisemmältä ;)
olisi vieraassa kaupungissa tansseissa. Vähän aikaa katselee parketille kuka menee kivasti ja sitten sopivan tilaisuuden tullen käy pokkaamassa. Pikkusen noi maskit hämää ja tarvii katsoa tarkkaan, ettei sirosäärellä kasva kintuissa karvoja.
*vilkaisee vaivihkaa sääriään*
Aika uljaasti olet useampaa sääriparia parketilla jo pyöritellyt. Pidäthän mielessä, ettei tanssiparia ole karvoihin katsominen ;)
muutenhan ei näe metsää puilta.
nyt voisi kirjoittaa omana itsenä? Eikö ihmisen pitäisi olla oma itsensä kirjoitti millä nikillä tahansa? Avausten määrä on ehkä vain uutuuden viehätystä joka varmaan ajan myötä laimenee.
No eipä tämä taida paljon omasta itsestäni poiketa. On vaan ehkä varavaihde päällä ;)
samoin minusta. Avauksista sen verran, että kun niitä on nyt useampia ja en kerkeä täällä istumaan koko päivää, niin en ole aivan varma, kannattaako vastata enää sellaiseen joka on keskusteltu jo monta tuntia sitten? Siinä tunnen itseni vähän tunkeilijaksi silloin toisten keskusteluun.
Voisiko joku tähän asiaan ottaa jonkinlaista kantaa?
nämä ole kaikille avoimia keskusteluja. Parempi myöhään kun ei milloinkaan, mukaan vaan joukkoon sakeaan sekavaan!
etten meinaa perässä pysyä ja kun mun ei annettaisi nyt istua tällä koneella, niin keskittymiskyky on juuri nyt vähän sitä ja tätä.
*lähtee pyytämään kejulta taikajuomaa sinisen tatin alta*
..jotta näyttää olevan pari moottorisuuta, jotka ovat ottaneet käyttöönsä useamman vaihtonikin, joilla kirjoittavat sydämensä kyllyydestä.
Huomiotani älkää moitteeksi ymmärtäkö.
Toivottavasti kuitenkin vaihtonikkien takaa löytyisi myös tekstintekijöitä, olisi mukavata jos olisi lueskeltavaa pitkinä pyhinä, siis muutakin kuin lauseen-parin kommentteja.
kävit laittamassa laiffirunosi tuonne alemmaksi?
Mä olen havainnut täällä aika monta eri kirjoittajaa enkä yhdy ajatukseesi parista moottorisuusta.
kirjoittava ei välttämättä ole omaksunut mitään erityistä tyyliä, vaan on oma itsensä. Vakinikkiläinen myös joutuu ottamaan vastuun kirjoittamastaan, jos päästelee suustaan mitä tahansa niin joutuu äkkiä inkronoiduksi. Näissä naamiaisissa voi sitten kokeilla rajojaan ja näyttelijäntaitojaan?? Aika moni kyllä näkyy läpi :))
sinä sen näet läpi? Sanavalinta, kirjoitustyyli, hymiöt, virheet, murre, kelle vastaa, milloin koneella...mitähän vielä. Vai juuri tämä että joku kyselee koko ajan??
Kiva kuvitella kaikenlaista. Yhtä sanaa en tajunnu, arvaa mikä se oli?
Pientä perustelua. Kiitos.
Elikkä mistä sinä tiedät kuka missäkin on kirjoittanut?. Itse kahlasin kaikki läpi, kertaan jos toiseen, enkä tunnistanut yhtäkään. Taitavaa porukkaa, sanokaan mun sanoneen. Piilossa pysymiseen on nähtävästi käytetty kaikkia tunnettuja temppuja.
en minäkään tajunnut tuota yhtä kirjoittamaani sanaa, mitä lienen söheltänyt, tarkoitan tuolla sanakummallisuudella sivuunjättämistä.
Noista mainitsemistasi merkeistä ja niiden yhdistelmistä olen näkevinäni läpi. Kirjoitustyylin sävyvivahteet säilyvät meillä useimmilla siitä huolimatta vaikka vaihtaisimme nikkiäkin :)
nyt kolmannen asteen ristikuulustelu, vai ;=)
ei ainakaan näy läpi, miten lie laita sinun pajusi? *hähää*
saattaisin arvata oikein tähän mennessä, sen verran on oma tyyli vahva.
ruudinkeksijä sitten olet. Tervetuloa joukkoon sekavaan. *mielistelee muka*
totisesti sakkinne kirjavaa kuin aapiskukon pyrstösulat!
Kiitos.
oivalsit. *ottaa kiitokset ilomielin vastaan*
Ei tässä kuulusteluja tarvita, kun tiedetään että kaikki kiistävät lopulta, senkin mikä on itsestään selvää. Kysyä silti voi, se saadaanko selventäviä vastauksia, riippuu vastajaasta. Eli miten on..?
alempaa vuodatuksesi, huomaan että olet perin tyytymätön nikinvaihtoviikon antiin. Kyllästynyt kuten sanot, tunnustat tehnesi itsevarsin vähän asian eteen mutta odotat toisilta ehkäpä syvällisempää panosta. Minusta taktiikkasi on väärä, pyri vaikuttamaan mahdollisimman paljon esimerkilläsi, se tehoaa paremmin kuin ehkä osin aiheetonkin moite. Jos haluat viedä palstaa ja keskusteluja mieleiseesi suuntaan, niin sinun on oltava suunnannäyttäjänä. Vain pelkuri tuuppii takaapäin, uljas ja rohkea palstantasonpelastaja toimii tuulenhalkaisijana ja sankarina pataljoonan kärjessä :) Pieni huomionarvoinen seikka vielä, viikko on vasta kolmannessa päivässä, vielä on aika varhaista tehdä saldoa koko viikosta.
Mistäkö tunnistan kirjoittajia? Useissa kirjoituksissa näkyy temperamentti, sävyt, sananvalinnat, pikkujen ja pisteitten asettelu, ja ennenkaikkea kirjoittajan huumori.
on aika avoin vielä ;D
kahdeksan nikkiä luulen tunnistavani. Pari on tiukan seurannan alla !
Hienoa että annat rakentavaa kritiikkiä minulle. Yritän jatkossa muuttaa mustavalkoisia käsityksiäni hiukan valoisempaan suuntaan. Nostin heti kirjoituksesi luettuani haarniskakypärän silmikon :)
Minulle on tullut tässä jokin karmea virhe ja erehdys. Luulin että tämä kirjoittelu päättyy tänään. Tämä on taas oiva esimerkki erehtyväisyydestäni
Kun antaa kritiikkiä niin yleensä vastalahjana saa kritiikkiä. Kiinnitin huomiota myös tuohon määritelmääsi avauksen pituudesta. Mielestäni ei ole olemassa mitään sääntöä minkä mittainen avauksen tulisi olla. On rikkaus, että avuksissa on erilaisia "tyylilajeja", standardimitoitettu avaus saisi ainakin minut voimaan pahoin.
Laskisin rivejä, miettisin mitä puuta heinää vielä tuppaan lisäksi että saan vakiomitan täyttävän avauksen tehdyksi, tai pähkäilen miten typistän laajaa kertomusta saadakseni sen sopimaan annettuihin mittoihin.
Vähän sama kuin jos kaikkien ihmisten pitäisi olla samakokoisia, aika kyllästyttävää pidemmän päälle, eikö vain. Liian pitkiltä pää poikki, liian lyhyet venytykseen...
Vai nostit silmikon, minä puolestani laskin alas :)
Mistä ihmestä olet käsittänyt nikinvaihtoviikon päättyvän tänään, oletko laisinkaan lukenut avausta jossa viikko avattiin?
Kävin sen lukemassa äskettäin. Sain tiedon hiukan jälkijunassa tästä tulevasta viikosta, ja en siten ehtinyt tutkimaan sääntöjä tarkasti. Olisi pitänyt huolellisemmin valmistautua, mutta onneksi ei mitään peruuttamatonta päässyt tapahtumaan. Harmi vain, että joudun kohta poistumaan eikä siten osallistumiseni voi olla niin täysipainoista kuin olin suunnitellut.
juuri kun aloin jälleen lämmetä keskusteluihimme :)
Ni-in ja tiedät että tunne on molemmin puoleinen. Lupaan palata vielä palstalle, ainakin katsomaan oletteko uusia kujeita keksineet. Tosin en pääse ennen kuin viikon kuluttua tänne. Siihen asti jätän palstan teidän haltuunne. Toivottavasti teidän kaikkien tulee ikävä minua.:)
itse asiassa olen joutunut tarkistamaan kantaani jo yhden arveluni suhteen. Lisäksi hämää se, että porukka tuntuu vaan koko ajan lisääntyvän :)
varsin nopeasti sikiävää väkeä ;)
niin puput mutta että kissat tai pajut?? :)
paju taikka kissa ei niin kovin laajalle ole levinnyt :))
Noin keskimääräisesti pajut kyllä kasvavat erittäin nopesti, jo muutamassa vuodessa pikku pensaasta on kasvanut jumalttoman suuri läpitunkematon ryteikkö, ellei kukan hillitse kasvua väkivalloin.... Kissoista en tiedä mitään.
pajut on todella leviävää sorttia :D
mukaan sinne lomallesi. ;) *tietävästi*
osaamme olla. ;)
aineet lisääntyvät jakautumalla ;))
sehän leviää joka paikkaan,pienimpäänkin rakoseen, tunkee luihin ja ytimiin. Tänään on olut varsin tuulinen päivä ;))
siksipä sanonkin tunkevani nokkaani joka paikkaan :D Kiirusta pitää!
Pari aktiivia oli helppo tunnistaa. Enemmän häiritisi kun muutama kirjoitti useammalla nikillä. Lopulta puuttuvat osaset menivät kohdalleen. Yksi vielä on hakusessa.
jo luettelemaan kuka mielestäsi on ken?
aktiivia on listoillasi? Kuka hakusessa? Kuinka monta nikkiä enimmillään jollain on ja kolme päivää viel jäljellä, vai?
Minä olen rento. Minun ummetus myös lakkasi ja se on kivaa.
koientti konullamintti kosiaa-antti koistaaksenimuntti kollutontti konhankuntti kopöttelenhöntti koutaviajontti
Jännityshän aiheuttaa monelle ummetusta. Luulen että tällä nikinvaihto viikolla saattaa olla erittäin hyvät terveydelliset vaikutukset. Hieno juttu että vatsasi taas pelaa.
kuin aina ennenkin. En oikein osaa vetää mitään roolipeliä, se ei istu minulle. *huijaa nuijaa* ;)
leivoin ja söin. Heh.
Tämä on kieltämättä järkevin avaus, mitä tässä nikinvaihto viikolla tehtiin. Huomiosi on terävä kuin pajunvitsa. Heh olipas hienosti lohkaistu. Avaukset ovat melkoisen surkeita, suorastaan ala-arvoisa ja olisin odottanut hiukan parempaa yritystä yhdeltä jos toiseltakin. Ei tuollainen höppänäpäinen meno ja piilosta huhuile paljon anna meille. En kai väitä turhaan, että useampi meistä on jo kyllästynyt. Minä kyllästyin tänä aamuna, eilen elin vielä siinä uskossa että aamu toisi jotain uutta. Eipä tuonut.
En tiedä kuinka tästä eteenpäin nostetaan tasoa. Omalta osaltani olen tehnyt hyvin vähän, se myönnettäköön. Yksi mitä tulen tekemään, on ottaa esille aihe josta haluan keskustella enemmän. Se koskettaa avauksen tekemisen vaikeutta. Pitäisi kiinnostaa kaikkia.
Nimittäin, kun tehdään avaus. Se pitäisi lähtökohtaisesti olla noin sivun mittainen, mikäli kirjoitus tehdään tekstinkäsittely ohjelmalla. Sitä pidemmät kirjoitukset lässähtävät heti puolessa välissä. Toinen, yhtä tärkeä syy yhden sivun kirjoituksiin on, etteivät täällä lukijat kykene sisäistämään pidempiä kirjoitelmia. Nyt kuuluu murinaa, mutta tämä on totta.
Poikkeuksena tietysti avaus, joka tarkoituksella tehdään typistetyksi, mutta silloin sen voima on ketjuun tulevissa kommenteissa. Nämä jutustelu ketjut vain sattuvat olemaan muutaman moottoriturvan herkkua, eikä niistä irtoa sisäpiirin ulkopuoliselle mitään.
Sitten, jos avauksen tekijällä on oikeasti asiaa. Hän kehittää tulevan kirjoituksen huolella. Olen itse omissa kirjoitusmetodeissani käyttänyt vanhaa jippoa. Muistilappu on yksi ikivanha keino, joka tänä päivänäkin toimii kuin veitsi sulassa voissa. Otan esimerkin.
Olin kirjoittanut mielestäni oivallisen lauseen muistiin. Lause kuului alkujaan näin. - Sen siitä sitten saa –
Tupakkitauon aikana kehittelen voiko lauseen muotoa ja rakennetta muuttaa, ennen kuin tulen sen hyväksymään omaan kirjoitukseeni. Eri vaihtoehtoja kokeilemalla aina oikea muoto lopulta löytyy. Annan nyt teille lukijoille mahdollisuuden muuttaa tuota lausetta. Kerron sitten mikä on se oikea muoto, minkä itse olen eräässä avauksessani käyttänyt.
Alkuperäinen paperille kirjoittamani lause kuului näin. - Hänen hengityksensä salpautui, aivan kuin maa olisi imaistu pois jalkojensa alta.-
Tämä lause muokataan uskottavampaa muotoon. Kuten edellisessä viestissäni yritin kehoittaa.
Mikäli olisin kirjoittanut rekattuna, olisi tämäkin virhe korjattu heti. Tämä on niitä rekkaamattomana kirjoittavan huonoja puolia. Pahoittelen virhettäni. Nyt te kuitenkin olette jo kiivasti yritäneet muokata lausetta, niin otetaan se uusiksi. Huomioikaa uusi lause, ennekuin laitatte vastauksenne esille.
että noita samoja sanoja käyttämällä pitää asia sanoa? Vai että pitää keksiä toisenlainen kielikuva?
Pitäisi myös tietää, mitä tuon virkkeen ympärillä on, ennenkuin pystyisi kunnolla sitä muotoilemaan. Mutta jos nyt ajatellaan asia irrallisena, ehdotan seuraavaa:
- Hänen hengityksensä salpautui, aivan kuin maa olisi imaistu pois jalkojensa alta.-
-> ...Niin alpautui hänen hengityksensä, kuin maa olisi imaistu pois jalkojen(sa) alta...
Riippuu täysin tekstin/kirjoittajan muusta tyylistä, millaisen virkkeen siitä rakentaa.
Se voisi kuulua myös näin:
Hänen hengityksensä salpautui, maa tuntui imeytyvän pois jalkojen alta.
Jotenkin hankala virke kaikenkaikkiaan. Eikö sitä olisi mahdollista jakaa ja/tai yhdistellä edellä/jäljessä tulevan kanssa?
Hänen hengityksensä salpautui, tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojen alta.
Äimän käkenä, jos sallit ilmaisun, kaadun ihastuksesta lättiini, joka kylläkin oikeastaan oli jo lentänyt Pahan Suden puhalluksesta taivaan tuuliin.
Mutta kaaduiin pelkästä ihastuksesta. Kyl sää sit osaat.
Hienoa että olet oivaltanut mistä on kysymys. Kielikuvista on puhe, sanojen ei tarvitsisi olla samoja, mutta mikä estää niitä käyttämästä, ainakin osaa niistä. Olet oikeassa että virke on vaikea. Siksi tämä esimerkki on nyt esillä.
Pyörittelin noita ehdotuksiasi, ja en äkkiä hyväksyisi niitä.
Itselläni oli mielessä tämä lause. Hiukan muutin alkuperäisestä, mutta tyyli ja tarkoitus pysyvät hyvin koossa.
Hän tunsi äkkiä huimausta, aivan kuin maailma olisi huojahtanut kallelleen jättäen hänet haukkomaan henkeään.
Minua hämää omassa esimerkissä sanat *Hän ja Hänet*. Lauseeni olisi muuten täydellinen, mutta siinä on kahteen kertaan sana Hän. Toinen niistä täytyy saada pois, tai lause on muutettava kokonaan toiseen olotilaan. Menikö liian vaikeaksi, vai onko sinulla ehdotusta?:)
Muuten hyvä, mutta silmiini pistää yksi kohta. Kirjoitan sen isoilla kirjaimilla että huomiot sen.
Hänen hengityksensä salpautui, TUNTUI kuin maa olisi kadonnut jalkojen alta.
Hän teki, mutta kenestä tuntui? Kielioppi ei ole vahvinta puoliani, mutta minusta tämä ehdotuksesi ei stemmaa.
itsekin makustelin, mietin laittaisinko jalat muotoon jalkojen vai jalkojensa. Tulin siihen tulokseen, että yksi hän samassa lauseessa, (olkoonkin että pilkkku on välissä jakamassa lauseenosia) riittää kertomaan että kyseessä on sama hän. ;D
Sovita sana jalkojensa sanan jalkojen tilalle antamaani ehdotukseen ja kerro miltä se sitten maistuu..
Hänen hengityksensä salpautui, tuntui kuin maa olisi kadonnut jalkojensa alta.
Nyt se maistuu mainiolta, se on kielellisesti oikea muoto kuin mitä sanoit ensin. Ehkä halusit vain katsoa kuinka reagoisin ensimmäiseen ehdotukseesi, vai tuliko sinulle hama muodostaessasi lausetta? Yhtä kaikki, hyväksyisin tuon muodon ilman muuta.
Tämä on taas niitä, joista en ymmärrä muuta kuin tuon viimeisen lauseen.;)
olin jo varautunut muodostamaan lausetta yhä uudelleen ja uudelleen, likistelemään harmaita solujani äärimmilleen. Mieleeni tulivivat koulun äidinkielen oppitunnit, pidin niistä ;)
Huomaan kuitenkin nukkuneeni jonkun tunnin, koska sana hama on jäänyt täysin vieraaksi. Ystävällisesti kertonet hama-sanalle synonyymejä, siis jos niitä on olemassa?
Hän tunsi äkkiä huimausta, aivan kuin maailma olisi huojahtanut kallelleen jättäen hänet haukkomaan henkeään.
-> Tuntien äkkiä huimausta, kuin maailma olisi huojahtanut kallelleen jättäen hänet haukkomaan henkeään.
Itse tuskin säilyttäisin tuota kaikkea yhdessä virkkeessä, vaan jakaisin sen. Siinä on liikaa "samalla tavalla" painavia sanoja "huimaus, huojahdus, haukkoa".
Miten olisi
Tuntiessaan maailmansa huojahtavan hän haukkoi henkeään hämmentyneenä/huumaantuneena.
tai
Hänen maailmansa tuntui huojahtavan kalleellen ja hän haukkoi henkeään. Häntä huimasi.
tai
Tuntien äkkiä huimausta, jääden haukkomaan henkeään maailman huojahtaessa kallelleen (,hän..) ja jatkaisit siitä eteenpäin, jos tarvitset pitkän virkkeen.
Kuten sanottu, vaikea yksin.
Hama sana on minulle hyvin tuttu. Sen alkuperää en kuitenkaan tiedä, ehkä se on murretta ja meillä päin se on yleisesti käytössä. Luulenpa, en tiedä varmaksi mutta mahdollisesti se on karjalan murteen sana. Nykysuomen sanakirja ei taida sanaa tuntea.
Leikkiessämme naruleikkejä, ja aina kun jalka jäi narun päälle huusimme kuorossa hama! Sen jälkeen haman saanut joutuikin seisomaan narujen välissä ja katsomaan kuinka taitavimmat tekivät suorituksiaan leikissä. Myös, hyppiessämme ruutua oli sama sana käytössämme. Jalan lipsahtaessa viivojen päälle ja peli oli siltä osin ohi.
Mitä sanaa teillä on käytetty naru ja ruutu leikeissä?
pitäisi tietää kirjailijan/teoksen muu tyyli. Mielestäni ehdotus on hyvä.
Tuosta eteenpäin kehitelty versio: Hän tunsi hengityksensä salpautuvan ja maan katoavan jalkojensa alta.
jalkoihin se hamakin sitten liittyi.
Ruutuhyppely ja naruleikit ovat aika vieraita minulle, hyppynarulla hyppiminen ja kuminauhatwisti vähän tutumpia, mutta hama-sanalle ei kyllä löydy vastinetta meiltäpäin. Se jolla jäi hyppynaru jalan alle vain yksinkertaisesti menetti hyppyvuoronsa, vuoro siirtyi jonossa seuraavalle. :))
Tuntiessaan maailmansa huojahtavan hän haukkoi henkeään hämmentyneenä.
Ehdotuksesi on hyvä. Hylkäsin sen *huumaantuneena* sanan heti kättelyssä. Se ei sopinut ja kuulosti hiukan brutaalilta. Lisäksi sanassa on hiukan huono kaiku, ja sen mielellään käyttäisi ihan eri yhteydessä kuin mihin lausetta olin itse tarkoittanut sovittaa
Tässä olemme nyt nähneet kuinka vaikea on löytää kielellisesti sopivia lauseita. Yksi tykkää toisesta ja toinen haluaa kieliopillisesti oikeaa muotoa ja jne edelleen. Minulle on aina ollut tärkeää löytää lause, joka sykähdyttää lukijaansa. Olen tehnyt välillä kovasti töitä asian eteen löytämättä aina itseäni miellyttävää tekstiä. Sitten kun olen sen keksinyt, niin mietinkin miellyttääkö se teitä! Se onkin kirjoittajan pahin kompastus kivi. Itsekriittisyys iskee pintaan ja alkaa sensurointi lause kerrallaan. Lopulta ei kehtaa valmista tekstiä tuoda esille. Mikä sikäli on harmi, että kirjoittaminen itselleen on suurinta ajanhukkaa mitä tiedän. Voisin verrata sitä postinkortin lähettämiseen itselleen.
Panostatko todella noin paljon palstakirjoitteluun?? Varmaan huumorimielessä kirjoitit.
Miten esimerkiksi työssä käyvällä perheellisellä ihmisellä voisi riittää aikaa noin suureen panostukseen keskustelupalstalla. Itse käyn väliin katsomassa onko täällä mielenkiintoisia avauksia ja jos on vastaan niihin mitä silloin mitä aiheesta tulee mieleeni. Eihän tätä palstajutustelua niin todesta kannata ottaa. Tämänkin avauksen tein ilman minkäänlaista erityiharkintaa. Totesin vain asian josta tein aloituksen ja kirjoitin.
Ei sen kummenpaa. Tosin ulosantini ei varmaan ole niitä parhaita.
tulla toimeen itsensä kanssa ja siinä ohella muidenkin. Ei ole helppoa, ei.
kirjoittaa? ;))))
raskasta se on kirjoittaa omalla nikillä?
Kun on aina oma itsensä,ei tarvi pinnistellä!
Yhtä rentona kirjoitan nyt tätä.Ei purista mistään.