Vanhempani tulivat uskoon kun synnyin ja tiedän sillä olevan huonoja vaikutuksia minulle.
Lasten kasvatuksessa oli suunnattoman suuret erot ennen uskoa ja uskoontulemisen jälkeen.
Vanhemmat veljeni jotka saivat normaali lapsuuden ilman uskontoa ovat paljon tasapainoisempia ja hyvin menestyneitä kun taas minä olen ollut ongelmallinen tapaus.
Minut kasvatettiin herran pelossa ja jeesuksen kurissa. Minulle kaikki maallinen oli turhaa ja tavoitteet itsekkyyttä. Minulle menestys oli saatanasta ja koulutus oli ateismia. Minulle ei-uskovat ystävät olivat väärintekijöitä ja pilkkaajia, olen erakoitunut. Minä sain lapsesta asti kokea pilkkaa ja fyysistä vainoa vanhempieni valinnan tähden. Minun ainoa tavoite ja velvollisuus oli miellyttää jumalaa ja seurakuntaa. Minulle kaikki oli turhuutta. Minulle oli määritelty valmiiksi mikä on oikein ja väärin. Minulle annettiin vain yksi tie. Minulla ei ollut oikeutta kysyä mitään, ihmetellä mitään ja sanoa mitään muuta kuin raamatunpaikkoja. Minulle masennus on ilo ja ilo on syntiä.
Miksi juuri minä jouduin uskonnon prässiin?
Miksi minun pitää kärsiä jeesuksesta?
Miksi veljieni menestys on vanhempieni mielestä siunaus?
Miksi minun kärsimys, masdennus ja nöyryytys on vanhempieni milestä siunaus ja minulle parasta?
Miksi minä joudun maksamaan kovan hinnan uskosta jota minulla ei ole?
Miksi veljeni saavat maallisen menestyksen ja seurakunnan arvostuksen uskostaan ja menestyksestään?
Miksi minun täytyy elää köyhyysrajan alapuolella uskoni tähden ja auttaa lähimmäisiä saamatta mitään palkkaa?
Miksi veljeni elävät turvallista, miellyttävää ja varakasta elämää uskossa?
Miksi minun tulee kestää nöyrästi ylenkatsetta mutta veljeni saavat sanoa kipakasti ja olla yleviä?
Tällainen on minun helluntailaistaustani, koko elämä meni seurakunnassa joka kuihtui. Ne jotka suuria olivat silloin, ovat nyt suurissa viroissaan, eikä juuri kukaan ole seurakunnassa enää. Minä vähäpätöinen hylkiö jäin ihmeissäni istumaan. Näin kuihtui nuoruus, minä jäin maksumieheksi, hintana oli elämä.
Lasten kasvatuksessa oli suunnattoman suuret erot ennen uskoa ja uskoontulemisen jälkeen.
Vanhemmat veljeni jotka saivat normaali lapsuuden ilman uskontoa ovat paljon tasapainoisempia ja hyvin menestyneitä kun taas minä olen ollut ongelmallinen tapaus.
Minut kasvatettiin herran pelossa ja jeesuksen kurissa. Minulle kaikki maallinen oli turhaa ja tavoitteet itsekkyyttä. Minulle menestys oli saatanasta ja koulutus oli ateismia. Minulle ei-uskovat ystävät olivat väärintekijöitä ja pilkkaajia, olen erakoitunut. Minä sain lapsesta asti kokea pilkkaa ja fyysistä vainoa vanhempieni valinnan tähden. Minun ainoa tavoite ja velvollisuus oli miellyttää jumalaa ja seurakuntaa. Minulle kaikki oli turhuutta. Minulle oli määritelty valmiiksi mikä on oikein ja väärin. Minulle annettiin vain yksi tie. Minulla ei ollut oikeutta kysyä mitään, ihmetellä mitään ja sanoa mitään muuta kuin raamatunpaikkoja. Minulle masennus on ilo ja ilo on syntiä.
Miksi juuri minä jouduin uskonnon prässiin?
Miksi minun pitää kärsiä jeesuksesta?
Miksi veljieni menestys on vanhempieni mielestä siunaus?
Miksi minun kärsimys, masdennus ja nöyryytys on vanhempieni milestä siunaus ja minulle parasta?
Miksi minä joudun maksamaan kovan hinnan uskosta jota minulla ei ole?
Miksi veljeni saavat maallisen menestyksen ja seurakunnan arvostuksen uskostaan ja menestyksestään?
Miksi minun täytyy elää köyhyysrajan alapuolella uskoni tähden ja auttaa lähimmäisiä saamatta mitään palkkaa?
Miksi veljeni elävät turvallista, miellyttävää ja varakasta elämää uskossa?
Miksi minun tulee kestää nöyrästi ylenkatsetta mutta veljeni saavat sanoa kipakasti ja olla yleviä?
Tällainen on minun helluntailaistaustani, koko elämä meni seurakunnassa joka kuihtui. Ne jotka suuria olivat silloin, ovat nyt suurissa viroissaan, eikä juuri kukaan ole seurakunnassa enää. Minä vähäpätöinen hylkiö jäin ihmeissäni istumaan. Näin kuihtui nuoruus, minä jäin maksumieheksi, hintana oli elämä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ulkomaalaisvirasto tutkii Ruandasta tulleen tekemisiä/1135226363369
Helluntailaisuus saa aikaan paljon pahaa ja kärsimystä! Siellä on omien aivojen käyttö kielletty, jos joku uskaltaa ajatella omilla aivoillaan ja tehdä oman johtopäätelmänsä mukaan, niin hän joutuu lahkossa totaalisesti vaikeuksiin. Kaikki ilo ja tavallinen elämä siellä on kiellettyä ja leimataan synnissä elämiseksi. Kyllä me helluntaikasvatit saamme maksaa koko elämämme ajan tuota hintaa, kun yhteisön piiriin on tahtomattamme jouduttu. Onneksi sieltä sentään on mahdollisuus erota, niin olen tehnyt aikoja sitten itsekin ja elän nyt täyttä elämää ja silti olen uskossa!
Todela Raamatullinen usko eli Raamatun ohjeistaminen ei vaikeuta perhekuntaan kuuluvien ihmisten elämää.Syitä on etsittävä muualta kuin uskosta tai Raamatusta.
Muuten perheessä olevan lapsen "häiriintyneeseen/poikkeavaan" kehitykseen voidaan tehokkaimin vaikuttaa just. ohjeistamalla perheen vanhempien arkikäyttäytyminen mahdollisimman laajasti Raamatun ohjeistukseen.Siis vanhempien käyttäytyminen toisiinsa nähden ja isän ja äidin aseman selkeyttäminen.
Tällä on erittäin suuri merkitys perheen turvallisuuden tunteeseeen, jota taas lapset aistivat herkästi sanattoman viestinnän kautta.Kaikki epävarmuus perheessä aktivoi lapsessa kielteisiä reagointeja ja jopa aktivoi genetiikan.Turvallinen kasvuympäristöhän ei aktivoi genetiikan kielteisiä "alueista".
Niin, harmittaa miten kaikissa puolueissa ilmenee perheitä, joissa lapsista yritetään tehdä kasvattamalla uskovaisia, niin ja ilman uudestisyntymistä.Uskovien pitäisi tiedostaa, miten ihminen syntyy langenneessa tilassa ja siten on "aktiivinen" tekemään kielteisiä tekoja.
Jos lapsista yritetään tehdä uskovaisia vastoin heidän tahtoaan, niin lapsen sisältä katsottuna se merkitsee samaa kuin elämistä väkivaltaisten vanhempien ympäröimänä.Jeesushan painotti,-Joka tahtoo minun perässäni kulkea, niin.......
Niin, vaikka Jumala on suunnitellut ja ohjeistanut suunnittelunsa Raamatussa, joka eheyttää perhekunnassa olevia ihmisiä ja erikoisesti antaa lapsille parhaan mahdollisen kasvualustan.
Surullista on , miten tämä asia voidaan mieltää siten,että se arjessa toimii päinvastaisesti eli vanhemmat asettuvat Jumalan asemaan ja alkavat tehdä ihmisestä uskovausta vastoin hänen tahtoaan.
Positiivinen uskonvaikutus ympäristöön esim. lapsiin mahdollistuu vain miten isä ja äiti elävät uskonelämäänsä aktiivisesti ja "oikein".Heidän sanaton viestintä luo turvallisuutta perheeseen, jota lapset hyödyntävät kasvussaan.
Muuten Kirkossa ja sen jäsenissä on se hyvä, että kirkon jäsenten perheissä ei aktivoidu uskosta tuleva kielteionen käyttäytyminen lapsiin, koska vanhemmat eivät ole uskossa ja siten eivät vaadi sitä lapsiltaan.Näissä perheissä on toisen tasoiset ongelmat, jotka eivät kulminoidu uskosta.
jouduin helluntailaisen kasvatuksen uhriksi. tällä on ollut ikäviä seurauksia elämässäni ja nykyään vihaan uskovaisuutta sydämeni pihjasta.
haistakaa uskovat #¤&&/##