Jef Aloittaa Pitkän Jutun.. Lukekaa Tai Älkää...

Elikkäs.. tämä on pitkän kertomuksen Ensimmäinen osa... Osia tulee aina kun ehdin kirjoittaa ne... :)
Ja Kommenttia saa laittaa.. ja pyydän nyt jo kirjotusvirheitä anteeksi.. ei edes oikoluku ole kunnollinen...
________________________________________________

Tanssin ja tanssin. En aistinut muuta maailmaa, vain musiikin.
Rakastin tanssimista, rakastin Joutsenlampea. Olin yllättynyt kun ohjaajamme tuli ilmoittamaan, että kouluni oli varannut yhden esitysajan Joutsenlampeen.
En tiennyt tiesikö rehtori että tanssin pääosassa. Jos ei, niin hän huomasi sen viimeistään kun mainokset valtasivat koulumme, olinhan mainosjulisteessakin.

Osasin täysin ulkoa Joutsenlammen, olihan tanssinut siinä mukana jo 12vuotiaasta lähtien.
Eri rooleissa tietysti. Ja viimeiset kaksi vuotta olin ollut päätanssija.
Aloitin baletin siinä 6vuotiaana, ja edelleen tanssin.. Olin seuramme pisimpään jäsenenä ollut. Jo 13vuotta.

Heräsin ajatuksista, kun olin loppuasennossa ja sali raikui aplodeista. Teimme loppukumarrukset ja poistuimme pukuhuoneisiin.
”Olit upea”, Jane huusi ja halasi minua. Olimme hyviä ystäviä, ollut siitä lähtien kun hän muutti kaupunkiin.. eli noin viitisen vuotta. Janekin oli tanssinut 6vuotiaasta lähtien.

Nimeni on Bella, Bella Johss. Olen 19vuotias, lukion viimeisellä luokalla.
En ole suosittu, mutta ystäviä on muutama. Mutta ystävyys jäi usein miten kouluun, tai tanssiharjoituksiin.

Avasin nutturani ja selvisin letin auki, ja vaaleat hiukseni valuivat kauniisti alas.
”No oli pakko olla upea… Olihan yleisö oppilastovereitani”, totesin Janelle.
Ovelta kuului koputus ja Jane avasi oven. Oven takana oli kukkakaupan lähetti, jolla oli iso kukkakimppu.
”Bella Johss? Kukkalähetys”, lähetti totesi.
Menin ovelle ja sain eteeni kuittilapun. Kuittasin lähetyksen saaneeksi, ja sain kukat.
”Keltä ne ovat?” Jane kysyi heti kun laitoin oven kiinni. ”Hetki” totesin ja etsin kukkien seasta pakettikorttia. Viimein löysin sen.
”Tanssit kuin kaunis Joutsen… Esitystäsi oli ilo katsella” luki kortissa.
”Eikö allekirjoitusta?” ei ollut.. ei ollut mitään allekirjoitusta.

Katselin kukkia, ja huomasin että kimpussa oli myös lempikukkiani.. Orkideat, kukat joita rakastin.. mutta harva tiesi sen….
”kimppu maksoi varmaan omaisuuden.. ainakin kokonsa nähden. Ja sehän kukkakauppa mistä se lähetti oli, niin on kallis.. eikö vain?” Nyökkäsin Janen kysymykseen, ja tuijotin kukkia.
”Et edes arvaa keneltä nuo ovat?” Pudistin päätäni.
Jane alkoi hoilaamaan: ”Bellalla on salainen ihailija”
Heitin Janea pyyhkeellä nauraen. ”Tosi hauskaa”, totesin ja laitoin kimpun huoneessa olevaan ruukkuun, ja ihmettelin loppupäivän niitä…