Jeesus sanoi heille:
"Sapatti on asetettu ihmistä varten
eikä ihminen sapattia varten.
Ihmisen Poika on sapatinkin Herra." (Mark.2:27,28)
Tämän Jeesus sanoi Vanhan liiton voimassa ollessa. Sapattiakaan ei oltu asetettu taakaksi. Uudessa liitossa ei ole velvollisuutta sapatin (eikä myös auringon päivän) viettämiselle.
Toinen pitää yhden päivän toista parempana,
toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä;
kukin olkoon omassa mielessään täysin varma.
Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden;
ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa;
ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa. (Room.14:5)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei Jumalan valtakunta ole lepopäivien pyhittämistä ja käskyjen noudattamista, vaan osallisuutta Pyhästä Hengestä, Jumalan valtakunnan perillisenä olemista hänen armostaan.
"Kristillinen moraali" on hiukan tekaistu juttu, kyse ei ollut alunperin mistään moraalijärjestelmästä vaan lyhyesti uskosta Jumalan poikaan, Jeesukseen Kristukseen. Tuossa uskossa olemme osalliset Jumalan armosta joka kattaa koko elämämme, vaikka moraalimme ei kaikkiin normeihin mahtuisikaan ;)
Apostolien teoissa missään vaiheessa pakanoista kristityiksi kääntyneiltä ei odotettu kymmenen käskyn noudattamista, he olivat Jumalan lapsia koska uskoivat Jeesukseen. Pyhä Henki itse synnytti heissä Jumalan mielen mukaista ajattelua sisältä päin, käskyjä seuraamalla ei synny muuta kuin migreeni. Jumala on paljon kiinnostuneempi siitä luotammeko häneen kuin siitä mitä moraalisia mittoja täytämme.
"Käy yrttitarhasta polku, vie Golgatalle se. On Hengen viitoittama sen joka askele. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on tuskien." (Virsi 77:1).
Kristuksen asetus poljettu tomuun
Raamatun selvimpiä tosiasioita on, että luotuaan maailman kuudessa päivässä Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä siunaten ja pyhittäen sen ihmisen pyhäksi lepopäiväksi. Kun kristikunnan enemmistö viettää viikon ensimmäistä päivää, on johdonmukaista kysyä, kuka on muuttanut lepopäivän seitsemänneltä ensimmäiselle.
Jumala vakuuttaa: Ps. 89:34
(89:35) En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on minun huuliltani lähtenyt.
Jumalan laki on lähtenyt Jumalan huulilta. Kun hän omalla suullaan on sanonut: ”seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti”, niin Hän ei muuta näitä sanoja. Jumala ei ole muuttanut sapattia. Hän on selvästi kieltänyt käskyjensä muuttamisen: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois” 5.Moos.4:2.
Ei Kristuskaan voinut tehdä lakiin pienintäkään muutosta. Hän ei olisi voinut muuttaa lepopäivää ja kuitenkin sanoa: ” Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää” Luul.16:17. Yksikään apostoli ei mainitse mitään lepopäivämuutoksesta, koska Jeesus ei voinut tehdä siveyslakiin mitään muutosta. Päinvastoin hän kehotti heitä rukoilemaan, ettei heidän pakonsa Jerusalemista sen hävityksessä tapahtuisi sapattina. Matt 24:20. Ja Jerusalem hävitettiin n.40 vuotta hänen ylösnousemuksensa jälkeen uuden liiton aikakaudella.
Apostolit tunnustivat sapatin lepopäiväkseen. Luukas kirjoitti apostolien teot kristillisen seurakunnan ohjeiksi, hän olisi varmasti maininnut jos lepopäivä olisi muutettu ensimmäiselle päivälle. Kokonaisen kaupungin väki kokoontui kuulemaan evankeliumina sapattina. Apostoleita pyydettiin julistamaan sanaa tulevinakin sapatteina. (Apt.13:14,42,44; 15:21; 16:13; 17:1-3; 18:4).
Historian kulku osoittaa, ettei katolinen kirkko ainoastaan tunnusta muuttaneensa Jumalan lakia sapattikäskyn kohdalla, vaan jopa kerskaa, että sillä on jumalallinen valta tehdä niin. Antaa kirkon puhua: ”Kysymys: Miksi me pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille.” (Convert´s Catechism of Catholic Doctrine s.50) Tämä painos sai paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.
”katolinen kirkko muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää.” – Catholic Encyclopedia, Vol 4, s.153.
Emme voi muuta kuin ihmetellä, miten tarkoin katolinen kirkko näillä toimenpiteillään täyttää Danielin 7. luvussa lausutun ennustuksen: ” Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.” jae 25.
Ainoa Jumalan laissa mainittu aika on ”seitsemäs päivä”. Ajan muuttaminen tarkoittaa sapatin muuttamista.
milloinkaan ei Jeesuksen seuraajat kysein alaistaneet
sitä mikä päivä on sapatti ja pyhä lepopäivä.
Ainoastaan siitä oli monta mieltä mitä sinä päivänä saa tehdä,
koska Juutalaiset olivat asettaneet omia säädöksiään sapatin viettämiseen.
JEESUS poisti kuitenkin nämä säädökset.
Koskaan Hän ei kuitenkaan muuttanut, lepopäivää eri viikon päivälle.
Jeesus on sapatinkin Herra,sapatti on ihmistä varten,jos olet ihminen se on myös sinua varten.Eikö Jumalan valitsema lepopäivä ole paras mahdollinen?
Se on JUMALAN siunaama ja pyhittämä siihen tarkoitukseen.Minulle se on ihan samanlainen pyhä päivä kuin sunnuntai oli aikaisemmin,kun en silloin vielä tiennyt sapatista.Siihen ei liity mitään orjailua eikä sellaista tunnetta,että minun pitää viettää.Vaan sellainen ilo ja rauha,että MINÄ SAAN VIETTÄÄ SAPATTIA.Sunnuntai on JEESUKSEN KUOLLEISTA YLÖSNOUSEMISEN JUHLA,ja viikon ENSIMMÄINEN PÄIVÄ.Sapatti on LEPOPÄIVÄ JA VIIKON SEITSEMÄS PÄIVÄ.Sunnuntai ei siis voi olla seitsemäs päivä,minkä Herra käski pyhittää,koska se on ensimmäinen viikon päivä.Siunausta ja Rauhaisaa Pääsiäisen aikaa.