... eli toisin sanoen mikä tahansa on olemassa.
Olen jo aiemmissa ketjussa yrittänyt muutamaan otteeseen tuoda kantaani esille.
Mielestäni logiikkaa ja metafysiikkaakin voidaan pitää tavallaan tieteinä. Olen poikkeuksellisesti sitä mieltä että kysymykseen "Miksi ylipäätään mitään on olemassa" voidaan vastata tieteellisesti.
Ensinnäkin käsite olemassaolo (tai eksistenssi) pitää käsittää suhteelliseksi. Näin siis mikään (lue: MIKÄÄN) ei ole absoluuttisesti olemassa. Se miksi koemme itsemme olevaksi ja näemme olemassaolevia asioita johtuu siitä että ne ovat saman universumin ominaisuuksia. Itse universumi suljettuna systeeminä ei ole olemassa minkään ulkopuolisen suhteen.
Universumiksi voisi kutsua myös esim. tietokonesimulaatiota, jota ohjaavat tietyt tarkasti määritetyt virtuaaliset luonnonlait. Jos joku äärimmäisen huolellisen suunnittelun tuloksena onnistuisi simuloimaan älykästä elämää, voisi helposti erehtyä luulemaan että hän on luonut tämän "maailmankaikkeuden". Tarkemmin ottaen se on kuitenkin VAIN simulaatio, sillä vaikka sen sammuttaisi ja tuhoaisi tiedostot, se, mitä siinä olisi tarkasti määrätyn logiikan perusteella tapahtunut, ei lakkaa pätemästä koskaan. Toisin sanoen simulaation suunnittelija ei oikeasti vaikuttaisi mitenkään "virtuaalisten" älykkäiden olentojen elämään. Samoin minkään parametrin muutos ei vaikuta siihen, mitä alkuperäisessä simulaatiossa olisi tapahtunut.
Lisäksi jos maailmankaikkeudessamme onkin olemassa todellista sattumaa, voisi tyhmempi kysyä: "Mikä sitten johti niin epätodennäköiseen tilaan kuin elämä maapallolla?" Suhteellisen eksistenssin perusteella kaikki äärettömän monta sattuman sanelemaa mahdollisuutta ovat yhtäläisesti olemassa. Siksipä onkin perin hassua jos yhdessä äärettömän monesta haarasta kysytään, miksi maailma on juuri sellainen kuin se on.
Itse pidän yksittäisten energiakvanttien sattumanvaraisuutta hyvin mahdollisena perusteluna maailman alunajan tapahtumien selitykseksi.
Kaikesta huolimatta en voi vastata suoraan siihen onko jumala olemassa, koska jumalan käsite ei ole hyvin määritelty... enää. Joskus se vielä tarkoitti pilvien päällä kelluvaa ukkoa joka heitteli salamoita ja aiheutti kansoille toisinaan kovia koettelemuksia mutta uhrilahjojen avulla lepytettynä antoi hyvän sadon tai metsästyssaaliin. Luulisin kuitenkin eliminoineeni universumin ulkopuolisen tarkkailijajumalan olemassaolon mahdollisuuden meihin nähden. Jos en, niin ainakaan vastauksen tietäminen ei ole ollenkaan olennaista maailman syvällisen ymmärtämisen kannalta.
Siihen onko kr./isl. Jumala(tm) totta vai ei, vastaisin että todennäköisimmin lähinnä mielikuvituksen tuotetta.
Yritän tällä tekstillä avartaa niin ateistien kuin teistisenkin näkökulman omaavien ajatusmaailmaa, jotta heillä olisi muutakin tekemistä keskenään tappelemisen ohella.
kiitos jos jaksoit lukea
Olen jo aiemmissa ketjussa yrittänyt muutamaan otteeseen tuoda kantaani esille.
Mielestäni logiikkaa ja metafysiikkaakin voidaan pitää tavallaan tieteinä. Olen poikkeuksellisesti sitä mieltä että kysymykseen "Miksi ylipäätään mitään on olemassa" voidaan vastata tieteellisesti.
Ensinnäkin käsite olemassaolo (tai eksistenssi) pitää käsittää suhteelliseksi. Näin siis mikään (lue: MIKÄÄN) ei ole absoluuttisesti olemassa. Se miksi koemme itsemme olevaksi ja näemme olemassaolevia asioita johtuu siitä että ne ovat saman universumin ominaisuuksia. Itse universumi suljettuna systeeminä ei ole olemassa minkään ulkopuolisen suhteen.
Universumiksi voisi kutsua myös esim. tietokonesimulaatiota, jota ohjaavat tietyt tarkasti määritetyt virtuaaliset luonnonlait. Jos joku äärimmäisen huolellisen suunnittelun tuloksena onnistuisi simuloimaan älykästä elämää, voisi helposti erehtyä luulemaan että hän on luonut tämän "maailmankaikkeuden". Tarkemmin ottaen se on kuitenkin VAIN simulaatio, sillä vaikka sen sammuttaisi ja tuhoaisi tiedostot, se, mitä siinä olisi tarkasti määrätyn logiikan perusteella tapahtunut, ei lakkaa pätemästä koskaan. Toisin sanoen simulaation suunnittelija ei oikeasti vaikuttaisi mitenkään "virtuaalisten" älykkäiden olentojen elämään. Samoin minkään parametrin muutos ei vaikuta siihen, mitä alkuperäisessä simulaatiossa olisi tapahtunut.
Lisäksi jos maailmankaikkeudessamme onkin olemassa todellista sattumaa, voisi tyhmempi kysyä: "Mikä sitten johti niin epätodennäköiseen tilaan kuin elämä maapallolla?" Suhteellisen eksistenssin perusteella kaikki äärettömän monta sattuman sanelemaa mahdollisuutta ovat yhtäläisesti olemassa. Siksipä onkin perin hassua jos yhdessä äärettömän monesta haarasta kysytään, miksi maailma on juuri sellainen kuin se on.
Itse pidän yksittäisten energiakvanttien sattumanvaraisuutta hyvin mahdollisena perusteluna maailman alunajan tapahtumien selitykseksi.
Kaikesta huolimatta en voi vastata suoraan siihen onko jumala olemassa, koska jumalan käsite ei ole hyvin määritelty... enää. Joskus se vielä tarkoitti pilvien päällä kelluvaa ukkoa joka heitteli salamoita ja aiheutti kansoille toisinaan kovia koettelemuksia mutta uhrilahjojen avulla lepytettynä antoi hyvän sadon tai metsästyssaaliin. Luulisin kuitenkin eliminoineeni universumin ulkopuolisen tarkkailijajumalan olemassaolon mahdollisuuden meihin nähden. Jos en, niin ainakaan vastauksen tietäminen ei ole ollenkaan olennaista maailman syvällisen ymmärtämisen kannalta.
Siihen onko kr./isl. Jumala(tm) totta vai ei, vastaisin että todennäköisimmin lähinnä mielikuvituksen tuotetta.
Yritän tällä tekstillä avartaa niin ateistien kuin teistisenkin näkökulman omaavien ajatusmaailmaa, jotta heillä olisi muutakin tekemistä keskenään tappelemisen ohella.
kiitos jos jaksoit lukea
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olin näkevinäni jonkun kirjoituksen täällä... Mutta eihän täällä olekaan mitään olemassa
Miten sä voit nähä mitään kibro? Sä oot mun universumin luojan mielikuvitusta, joka taas on mun mielikuvitusta.
Orbik eikös toi tullu kaikille selväks jo Matrix-nimisessä leffassa? Uskomattoman paska leffa omasta mielestäni.
Itse en kyllä usko sattumaan. :/
"Luulisin kuitenkin eliminoineeni universumin ulkopuolisen tarkkailijajumalan olemassaolon mahdollisuuden meihin nähden. Jos en, niin ainakaan vastauksen tietäminen ei ole ollenkaan olennaista maailman syvällisen ymmärtämisen kannalta."
Lukisit enemmän filosofiaa, niin huomaisit että sinun pitäisi vastata vielä aika moneen kysymykseen.
Tosin hyvähän se on että filosofia kiinnostaa, pitää vain lukea ja lukea, niin sitten oppiikin jotain.
viittaamaan Wittgensteiniin kaikissa hankalissa tilanteissa, vai?
Muiden ihmisten, saati suurien filosfien, lainaaminen keskusteluissa ja väittelyissä kuvastaa mielestäni pelkoa käyttää omia aivoja.
Hei epäilijä onko sinulla omia ajatuksia ollenkaan, vai onko ne kaikki Kantilta sun muilta kuuluisuuksilta lainattuja?
Eikö filosofiaa voi harjoittaa pohtimalla ja kyselemällä kuten nämä sinun lainaamasi henkiköt tekivät? Miksi kaikki pitää lukea valmiiksi pureskeltuna?
"jumala on kuollut" -NIIZEE!! Hahahahaa
Minustakin olisi hauska lukea joskus
epäilijän omia epäilyksiä
Epäilenpä ettei hänellä ole sellaisia
Epäilijä on epäilyttävä
Mistä epäilijä itsekin on oikein hyvä esimerkki.
Pitää vaan jaksaa lukea ja lukea sitä Humea.
Ja on hyvä ensin aloittaa tutustumalla siihen,
miten MUUT ovat ovat ymmärtäneet filosofeja.
Sitten vaan rohkeasti vääristelemään ja todistelemaan Jumalan olemassaoloa. Niin
ne MUUTKIN hihhulit ovat tehneet.
"Muiden ihmisten, saati suurien filosfien, lainaaminen keskusteluissa ja väittelyissä kuvastaa mielestäni pelkoa käyttää omia aivoja."
Minusta taas on ylimielistä kuvitella että ne ajatukset mitä aiemmat filosofit ovat ajatelleet oppisi tuosta vain, ilman lukemista, jos niitä ajautksia ei tunne, niin luultavasti kaikki omat filosofiset yritelemät kaatuvat sellaisiin virheisiin, mitä nämä ihan oikeat filosofit ovat jo "ratkaisseet".
"Hei epäilijä onko sinulla omia ajatuksia ollenkaan, vai onko ne kaikki Kantilta sun muilta kuuluisuuksilta lainattuja?"
On omia ajatuksia.
"Eikö filosofiaa voi harjoittaa pohtimalla ja kyselemällä kuten nämä sinun lainaamasi henkiköt tekivät? Miksi kaikki pitää lukea valmiiksi pureskeltuna?"
Kaikkea ei pidä lukea valmiiksi pureskeltuna, mutta filosofia ei poikkea muista aloista, niin että sitä voisi ihan kuka tahansa kadulta revitty ihminen alkaa tuosta vain tekemään, kyllä historia pitää tuntea, muuten syntyy vain sanahelinää.
Jos neuvon jotain nettiälykköä, niin on luultavaa että tästä ei tule mitään Nobel palkittua tulevaisuudessa saati kyseinen henkilö kunnostautuisi filosofiasssa ihan oikeasti, joten piikittely on ihan perusteltua.
alkuperäinen teksti nyt oli sellaista sanahelinää että huh huh.
>>Mielestäni logiikkaa ja metafysiikkaakin voidaan pitää tavallaan tieteinä.>Olen poikkeuksellisesti sitä mieltä että kysymykseen "Miksi ylipäätään mitään on olemassa" voidaan vastata tieteellisesti.>Ensinnäkin käsite olemassaolo (tai eksistenssi) pitää käsittää suhteelliseksi.>Näin siis mikään (lue: MIKÄÄN) ei ole absoluuttisesti olemassa.Suhteellisen eksistenssin perusteella kaikki äärettömän monta sattuman sanelemaa mahdollisuutta ovat yhtäläisesti olemassa.>Kaikesta huolimatta en voi vastata suoraan siihen onko jumala olemassa, koska jumalan käsite ei ole hyvin määritelty... enää.>Siihen onko kr./isl. Jumala(tm) totta vai ei, vastaisin että todennäköisimmin lähinnä mielikuvituksen tuotetta.>Yritän tällä tekstillä avartaa niin ateistien kuin teistisenkin näkökulman omaavien ajatusmaailmaa, jotta heillä olisi muutakin tekemistä keskenään tappelemisen ohella.
tiedät yhtään mitään mitä minä todistelen?
Mainitsemasi eksistenssin käsite on vain yksi vaihtoehto.
Minusta olemassa olo pitää käsittää monitasoisena ilmiönä: fyysinen ihmisestä riippumaton olemassaolo, käsitteellinen ihmisen mielessä oleve olemassaolo ja näiden yhdistelmät.
Mielenkiintoisia kysymyksiä olemassaolosta voisi olla:
Mitä on fyysinen olemassa olo vai onko sitä?
Mitä on käsitteellinen olemassaolo ja voidaanko se erottaa fyysisestä olemassaolosta?
Onko olemassaolo aina subjektiivinen ilmiö vai onko olemassa jotain meistä kaikista riippumatonta?
Onko minkään tasoista olemassaoloa mahdollista edes teoriassa todistaa?