Valittavat omaiset

Ymmärrän että hoitajista tuntuu raskaalta kuunnella näitä "valituksia", mutta täytyy muistaa että kaikille se oman omaisen hyvinvointi on tärkeä kysymys.
Hoitajatkin voivat itse myöhemmin olla näiden hoidettavien tai omaisten asemassa. Sen olisi hyvä muistaa.
Ehkä juuri siksi tuntuu että aina valitetaan, jos sitä kiitosta niin vähän kuulee.
Minä ja muut äitini omaiset muistetaan kyllä kiittääkin silloin kun siihen on aihetta.
tänään tuli sellainen eteen, kun veljeni ja hänen vaimonsa oli äiti olleet katsomassa, niin kun oli ruoka-aika ja hoitaja oli tuonut ruoan äidille. Hoitaja oli tokaissut veljelleni että "täällä meillä on ollut tapana, että omaiset syöttää" ja lähtenyt.
Ei se nyt ihan noinkaan voi mennä, että jos äidillä on vieraita, että kaikki hoito jätetään omaisten huoleksi.
Hoitajat ovat vaan tottuneet siihen että me syötetään äiti aina kun siellä ollaan. mutta veljeni ei ole aikaisemmin äitiä syöttänyt. Siinä on se pelko että äiti tukehtuu, koska hänen nielunsa ei toimi ja hänen syöttämisessäänkin tarvitaan sitä "ammattitaitoa".
Minä ja siskoni ollaan vaihdettu äidille vaipat, pesty hänet, syötetty ja vaihdettu vaatteita, jos on hiestä märät yms.
Äidiltä oltiin otettu parkinsonin kaksi lääkettä pois, kun nähtiin että äiti oli siten "rauhallinen". Nyt kun äiti viime viikolla ekan kerran moneen kuukauteen pystyi puhumaan, niin hän sanoi että miksi häneltä otettiin lääkkeitä pois, että häntä kangistaa niin hirveesti, että hän ei siksi ole pystynyt puhumaankaan.

Onneksi nämä äidin hoitajat ovat osanneet ottaa meidän "valitukset" huolenpitona äitiämme kohtaan ja heille tästäkin kuuluu kiitos.

Viime viikolla kun äidillä tuli kohtaus juuri siihen aikaan kun hänellä olisi ollut lääkkeen ottoaika, soitettiin kelloa - ei ketään kuulunut. menimme katsomaan käytäville ja jopa naapuriosastolle - ei ketään (tällä kertaa ei edes siistijää, joka on joskus tullut hätiin). Meni puoli tuntia, niin tuli hoitaja-harjoittelija, joka toi äidille väärän lääkkeen. onneksi huomattiin ajoissa. No, eipä tuo lääke enää mitään vaikuttanut, koska tuli reilu puoli tuntia myöhässä. Parkinson lääkkeille on erityisen tärkeää että lääkkeet tulee minuutilleen, muuten ne eivät vaikuta ja koko päivä on pilalla.
Ei ole erityisen mukavaa kuunneltavaa äidin huutoa seuraavat kolme tuntia.

Kun sairaanhoitajalle sanoimme tästä viiveestä, niin hän sanoi että ruokatunnit hoitajat pitävät kaikki samaan aikaan, koska se on ainut aika päivästä, jolloin he näkevät kunnolla toisiaan ja kerkiävät puhumaan.
Ymmärrän tämänkin tilanteen, mutta ikävää että palaverit täytyy pitää potilaiden kustannuksella.
tuumattiin sitten vaan, että potilaiden oma häpee jos menee hoitajien ruokatauon aikana kuolemaan.