Joku oli löytänyt tänne tosi hyvän linkin. Eli tässä.
http://www.netikka.net/pohjanmaanporarit/lars.htm
Kysymys kuuluu, että saako todella nykyaikana noin hyvän kruunun, että ei erotu omista hampaista. Itsellä laitettiin noin 15 vuotta sitten kaksi etuhammasta nastakruunuilla. Tapaturma jonka seurauksena hampaat tummuivat, mtutta säilyivät ettei pois tarvinnut ottaa. No, protetiikan asiantuntija oli asialla. Kaiken piti tulla nappiin. Hampaat hiottiin tapeiksi ja tilalle kultakruunut. Kaiken piti olla ok. Mutta sitten tuli järkytys, kun minulle esiteltiin ne kun oli jo kitattu suuhun. Aivan eriväriset kuin omat hampaani, keltaiset pa****. Kyllä siinä oli itku tulla ja tulikin kotona. Erikoishammaslääkäri vain totesi että tällaiset niistä tuli! Ei alentanut hintaa eikä muutakaan korvausta virheellisestä työstä tullut. 5400 mummon markkaa maksoi, että tosi kalliit. Olen nyt kärsinyt tuon ajan eri värisestä hammaskalustostani, muut hampaat ovat todella nätit ja ehjät.
Näin tuon linkin ja se antoi positiivista ajattelua tulevaisuuteen. Saisiko kultakruunuista oman väriseni? Kärsiikö hampaat toisin sanoen kestääkö juurihoidetut hampaat toisen käsittelyn? Miten irrotetaan vetämällä irti posliinikuori, saattaa lähteä koko hammas, vai jokin poraustekniikka tms.?
heti turman jälkeen suositeltiin laminaatteja hampaisiin ja niitä ensin eka protettiikan lääkäri suositettelikin, mutta sitten jouduin vaihtamaan kesken operaation toiselle prot.erikoislääkärille ja hän sanoi, että ehdottomasti kultakruunut, jotta tuloksesta tulisi kaunis. Voi itku.
http://www.netikka.net/pohjanmaanporarit/lars.htm
Kysymys kuuluu, että saako todella nykyaikana noin hyvän kruunun, että ei erotu omista hampaista. Itsellä laitettiin noin 15 vuotta sitten kaksi etuhammasta nastakruunuilla. Tapaturma jonka seurauksena hampaat tummuivat, mtutta säilyivät ettei pois tarvinnut ottaa. No, protetiikan asiantuntija oli asialla. Kaiken piti tulla nappiin. Hampaat hiottiin tapeiksi ja tilalle kultakruunut. Kaiken piti olla ok. Mutta sitten tuli järkytys, kun minulle esiteltiin ne kun oli jo kitattu suuhun. Aivan eriväriset kuin omat hampaani, keltaiset pa****. Kyllä siinä oli itku tulla ja tulikin kotona. Erikoishammaslääkäri vain totesi että tällaiset niistä tuli! Ei alentanut hintaa eikä muutakaan korvausta virheellisestä työstä tullut. 5400 mummon markkaa maksoi, että tosi kalliit. Olen nyt kärsinyt tuon ajan eri värisestä hammaskalustostani, muut hampaat ovat todella nätit ja ehjät.
Näin tuon linkin ja se antoi positiivista ajattelua tulevaisuuteen. Saisiko kultakruunuista oman väriseni? Kärsiikö hampaat toisin sanoen kestääkö juurihoidetut hampaat toisen käsittelyn? Miten irrotetaan vetämällä irti posliinikuori, saattaa lähteä koko hammas, vai jokin poraustekniikka tms.?
heti turman jälkeen suositeltiin laminaatteja hampaisiin ja niitä ensin eka protettiikan lääkäri suositettelikin, mutta sitten jouduin vaihtamaan kesken operaation toiselle prot.erikoislääkärille ja hän sanoi, että ehdottomasti kultakruunut, jotta tuloksesta tulisi kaunis. Voi itku.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onnistunut lopputulos on aina monen "nappiin menneen" asian summa,
eli kun puhutaan käsityöstä jossa on monen monta työvaihetta ja vähintään kolme ihmistä tekemässä tätä työtä, (hammaslääkäri, hammasteknikko ja hammashoitaja)
on selvää että virheitä sattuu, kyse on lähinnä siitä kuinka näitä inhimillisiä virheitä käsitellään.
Sinun kertomasi perusteella tämä hammaslääkäri on tehnyt vähintään kaksi virhettä, värinmääritys ja potilaan mielipide.
Lisäksi on lukematon määrä kliinisiä, teknisiä ja potilaskohtaisia yksityiskohtia jotka saattavat "estää" onnistuneen lopputuloksen.
Vastaus: Kyllä on ollut jo vuosikymmenet mahdollista tehdä erittäin luonnollisen näköisiä kruunuja.
vika on varmaan siinä että nuo kruunut on tehtu keltakullasta, johon on poltettu posliinia kiinni. Keltakulta kuultaa sen verran läpi että hammas on pakostakin keltainen. Nykyään tehdään valkokullasta tai esteettisemmin kokonaan keraamisia kruunuja. Jos omat hampaat on olleet suht ehjät on luultavasti vain hiottu hammas kruunua varten. Silloin on aika helppoa irrottaa se vanha kruunu.Jos sensijaan on tehty sellainen nasta joka menee hampaan juuren sisään on aika riskaabelia mennä irrottamaan nastaa koska silloin juuri saattaa murtua.
Vika ei ole kullassa!!!
Keltainen on nykyaikaisempi päällepolttoseoksissa, kruunun väri ei ole minkäänlainen ongelma kummallakaan seoksella.
Käytetty metalli ei määritä kruunun väriä, väitetään jopa että keltainen seos olisi aavistuksen parempi.
Huh sentään ,kun pelästyin että tosiaan vika on ollut menettelyssä , hampaat tehty kenties keltakullasta.
Niin tuossa nimimerkki aaaaaaa kuitenkin toteaa ettei keltakulta voisi olla syynä väriin. Olisihan se aika älytöntäkin siltä pohjalta ajateltuna, koska eihän ehl edes kysynyt mistä kullasta tehdään tms. joka vaikuttaisi väriin suorannaisesti.
Jos näin olisi ollut että keltakulta tuottaa keltaisen hampaan niin onhan se lääkäri jo kyllä pirullisuuttaan tahtonut pilata hampaani.
Kyllä muistaakseni tehtiin valkokullasta, joten kaiken piti olla ok.
Hammas hiottiin kyllä ihan kruunua varten vain, toisin sanoen muuten ehjät.
Siitä en kuitenkaan tiedä onko tehty sellainen nasta jokia menee hampaan juuren sisään?!?
Joka tapauksessa hampaani on törkeät "viallisen" kruunun vuoksi, joten vaihtamaan olen enemmän kuin sataprosenttisen varma. Juurihoidettiin kyllä mutta täysin ehjät ilman palan lohkeamisia, kariesta jne.
keltakullasta voi tehdä päällepolttokruunua, koska se kuultaa läpi. Olen allerginen valkokullalle tästä syystä tämä selvittely tuli tehtyä. Keltakullasta tehdään muovilla päällystettyjä kruunuja.
Hammaslääkärilläsi on noin kymmenenvuotta vanhaa tietoa.
Hammasteknikoilla on käytettävissään erilaisia metalliseoksia. Osa sopii perinteiseen fasadikruunumenetelmään, osa metallokeramiaan, mutta metallin väri ei välttämättä kerro mitään.
Perinteinen fasadikruunu on sellainen, että hammas muuten oli keltakultaa, vain hampaan ulkopinta on hampaanväristä materiaalia. Muinoin se oli akryyliä (60-luvulla), sittemmin erityistä yhdistelmämuovia ja nykyään voi olla myös keramiaa. Monet proteetikot suosivat kovassa purennassa ja yläposkihampaissa edelleen kultaa purupinnalla, koska sen kulumisominaisuudet ovat samaa luokkaa oman hammaskiilteen kanssa.
Keraamisten materiaalien kanssa käytettävät metalliseokset ovat hieman erilaisia, koska niiden on kestettävä keramiaa poltettaessa kovaa kuumuutta.
Hopean värinen metalli ei ole varsinaista valkokultaa. Se on jalometalliseosta, jossa kuitenkin on niin vähän varsinaista kultaa, ettei ole kullanväristä. Euroopassa on esim. palladiumin käyttöä näissä seoksissa viime aikoina vähennetty, pohjois- ja etelä-Amerikassa palladiumseokset ovat edelleen hyvin suosittuja.
Nyt näyttäisi siltä, että hammaslaboratoriot käyttävät keltakullan värisiä massoja taas. Se ei kuitenkaa ole samaa, kuin entinen "keltakulta".
Olen eri mieltä siitä, etteikö kulta sopisi hampaisiin. Hopeainen väri on kylmä ja kova, kun taas kellertävämpi kullanväri antaa hampaalle lämpimämmän sävyn. Potilaat hyväksyvät aidon kullanvärin myös helpommin purentaan kuin valkokultaisen. Näkyvillä alueilla koko metalli peitetään keramialla, joten muuten asialla ei liene merkitystä.
Ei ole samantekevää mitä metalliseosta käytetään. Toiset materiaalit ovat myös kalliimpia kuin toiset, joten kruunun/sillan hinta määräytyy myös sen mukaan. Eli aina ei ole kyse pelkästään hammaslääkärin hinnoittelussa, kiinteän protetiikan laboratoriokulut ovat jo kivunneet yli hammaslääkärin palkkion. Uudet keramiamateriaalit vaativat hammaslaboratorioilta huomattavia laiteinvestointeja, jotka eivät aina sovellu kuin tiettyyn menetelmään. Siksi on jo syntynyt esim. juuri keramiaan erikoistuneita laboratorioita.
En ole hammasteknikko, joten asiantuntevammat korjatkoot.
Lopuksi alkuperäiselle: kruunusi ovat varmasti korjattavissa, mutta ei ihan helposti. Ehkä sisäosan voisi säilyttää, hiomalla sen metalliosan pilariksi. Päälle voisi sitten tehdä zirkonia-kruunun, joka on läpikuultamatonta erikoiskeramiaa (peittää metallit), mutta josta saadaan hyvin luonnollisen näköinen. Näitä on ollut saatavilla vasta joitakin vuosia. Kannattaa käydä näyttämässä hammaslääkärillä. Kysele suosituksia. Ja värinmääritys sitten aikanaan käymällä itse hammasteknikon luona näytillä, se on tarkempi kuin väriskaalahammas tai valokuva.