Mikä ajaa ihmisen uskomaan shivaan, allahiin, Jumalaan ym. on kuolemanpelko.
Ihminen on ainoa eläin joka tietää joskua / pian kuolevansa, niin siihen tarvitaan jotain joka "jatkaa" elämäämme.
Yleensä ihmiset tulevat uskoon kun jokin katastrofi osuu heihin, vaikkapa sairaus, kuolema lähipiirissä, työttömyys, tulipalo jne.
Olen myöskin nähnyt että ihminen on uskossa noin 20v. ja tästä ajasta noin 10v. on ns. kiihko aikaa.
Todella moni kiihko uskovainen menettää uskonsa jossain vaiheessa, ja silloin ne jää tyhjän päälle, se on säälittävää katsoa.
Lisäksi uskovaisilta puuttuu aika usein empati, ja he ovat taipuvaisia arvostelemaan (tuomitsemaan) toisia ja KAIKKI puhuvat toistensa seläntakana pahaa jostakin.
Uskovaisilla on tarve panetella jotakin tai jotain.
Minusta uskovaisilla on joku alue aivoissa vialla tai jotain ainetta ei erity tarpeeksi.
Nimim: N. Ylivainiota kuunnellut aikanaan
Ihminen on ainoa eläin joka tietää joskua / pian kuolevansa, niin siihen tarvitaan jotain joka "jatkaa" elämäämme.
Yleensä ihmiset tulevat uskoon kun jokin katastrofi osuu heihin, vaikkapa sairaus, kuolema lähipiirissä, työttömyys, tulipalo jne.
Olen myöskin nähnyt että ihminen on uskossa noin 20v. ja tästä ajasta noin 10v. on ns. kiihko aikaa.
Todella moni kiihko uskovainen menettää uskonsa jossain vaiheessa, ja silloin ne jää tyhjän päälle, se on säälittävää katsoa.
Lisäksi uskovaisilta puuttuu aika usein empati, ja he ovat taipuvaisia arvostelemaan (tuomitsemaan) toisia ja KAIKKI puhuvat toistensa seläntakana pahaa jostakin.
Uskovaisilla on tarve panetella jotakin tai jotain.
Minusta uskovaisilla on joku alue aivoissa vialla tai jotain ainetta ei erity tarpeeksi.
Nimim: N. Ylivainiota kuunnellut aikanaan
Vastaukset 13
Vanhimmat
ateistit laumaapinoita, pelkureita jotka uskaltaa vain ison joukon takaa aukoa suutaan
musta tuo on juuri päinvastoin. vaatii rohkeutta kulkea omaa tietään ja luoda itse oma näkemys/filosofia sen sijaan, että kulkee valmiiden näkemysten/uskontojen mukaisesti.
tuo vaatii nimeen omaan voimaa. kun on lapsena tottunut uskomaan tiettyyn uskoon, voi olla hyvin tuskalias kokemus kyseenalaistaa tuo kaikki myöhemmin, koska tilalle ei tule mitään 'lupausta pelastuksesta' tms., johon tuudittautua. toisaalta tunne fysikaalisesta ykseydestä koko maailmankaikkeuden kanssa tuottaa mielenrauhaa.
Näytä sille kuka on pomo! Jesse rulaa!
Ooppa rehellinen. Ateisti ei tarvitse seurakuntaa, kunnon kristitty käy laumassaan viikottain, joskus useamminkin. Kristityt ovat heidän omankin symboliikkansa mukaan lampaita ja tarvitsevat paimenen johtamaan itseään, koskeivät itse uskalla olla elämänsä ruorissa. Ateisteja leimaa vahvasti individualismi, uskovaisia laumahakuisuus.
Kummalla ryhmällä on se "iso joukko" takanaan? Ooppa taas rehellinen. Sieltä sinäkin huutelet, sankasta harmaasta laumastasi, joka on monta kertaa suurempi ja homogeenisempi kuin ateistien leiri. Saitko isolta pomolta nyt irtopinnoja kun tulit "leijonien luolaan" määkimään älyttömyyksiäsi? Bää-äää.
Ai niin, apina olet sinäkin. Minä sen uskallan tunnustaa, mutta sinä egomaanisessa hybriksessäsi korotat itsesi "jumalan kuvaksi". Älä viitsi, tuskin mikään puhuu Jumalaa vastaan niin selkeästi, kuin kristittyjen eripuraiset ja omahyväiset laumat.
Mikä estää uskovaista luomaan omia näkemyksiä? Ja toisaalta me kaikki olemme uskovaisia, myös ateisti. Jokaisella on vain erilainen näkemys asioista.
Eikä se todellakaan ole kuolemanpelko mikä ajaa uskoon vaan on ihmisiä jotka näkevät kaiken ihmeellisenä ja toisenlaisia jotka eivät näe mitään ihmeellisenä, mutta kukaan ihminen ei voi sanoa kuka on oikeassa, sillä kellään ei ole absoluuttista tietoa.
Vaikka ihmisen matka päättyisi kuolemaan uskoisin silti Jumalaa, sillä vaatii vielä enemmän uskoa uskoa, että kaikki olisi sattumaa, sillä silloinhan kumaisimme tavallaan oman olemassaolomme.
tutustu ateismin historiaan. huomaat että ateismi on nimenomaan individualismia vastustava heikkojen pelkureiden ideologia
Eiköhän uskovaiset ole suurimpia pelkureita. He eivät voi ymmärtää sitä, että me vain kuolemme. Täytyy keksiä kaikenlaisia teorioita taivaasta ja helvetistä.
joo-o eipä nuo "uskovaiset" kovin hyvää esimerkkiä ole, mielestäni lähinnä pilannut suomessa hyvän uskonnon, mutta se onkin ns valtion uskonto.
veljen vaimo äitinsä kanssa just sellanen esimerkki että jos lapsille tulee vähäänkään järkeä päähän tajuavat ne että se on ihan hanurista mitä äidin puoli jauhaa. tuskin samaan kerhoon haluavat. (saattaa jossain vaiheessa ahdistaa, kuten arvelit)
ei tuo kristitty puoli osaa muuta kuin horista ns pseudomatteusta, eli jos kirjaa luet niin jätä tuo matteus suosiolla myöhemmäksi.
kyllä se sitten on yhteisymmärrys ja asioiden tarkka punnitseminen huipussaan kun kiistellään siitä että huuteleeko ateistit vai ev.lut oy enemmän laumansa turvin. Pistäkää nyt joku exel taulukko asiasta nettiin ja seuranta raati tekemään siitä analyysiä.
Tosi tosi tosi rakentavaa ja aikaan saaavaa keskutelua. hyvään suuntaa mennään...
Joo uskovaiset on kaiken pahan alku ja juuri :D
Kaikki paha on uskovaisten syytä koska ne ei suostu uskomaan ateismiin ;)
Tuosta kirjoituksestasi paistaa läpi suoranainen viha ja ärsyynnys uskovaisia kohtaan. Sinulla on tarve stereotypisoida uskovaiset johonkin tiettyyn kategoriaan sinun maailmassasi, jotta pystyisit käsittelemään ajatusta että on uskovaisia. Totuus on että tuossa kuolemanpelko teoriassa ei ole kovinkaan paljon perää. Sitäpaitsi vaikka siinä olisi perää niin mitä sillä on väliä jos joku haluaa uskoa pääsevänsä taivaaseen elämän päätyttyä? Sinun mielestäsi siis ihminen on jotenkin parempi ja vahvempi jos hän ei halua uskoa että on elämää kuoleman jälkeen. Minä kysyn että miten niin? Jos kerran Jumalaa/jumalia ei mielestäsi ole niin eikö se ole silloin ihan sama mihin kukin uskoo ja mikä tekee onnelliseksi kenetkin koska joka tapauksessa kaikille käy samalla tavalla eikö kenenkään vahvuudesta tai heikkoudesta ole mitään hyötyä.
Tuota sinun argumenttiasi käytetään monesti ja minun mielestäni se näitä sarjassa "huvittavia argumentteja ateisteilta".
Olet selvästi samanlainen kuin minä...
Miksi valitsit ateismin, etkä kerettiläisyyttä?
Eihän se , ettei maailmassa ole sinun mielestä oikeaa uskontoa tarkoita sitä ettei Jumalaa ole olemassa...
Silloin täytyy uskoa omiin sisuskaluihansa, siinä että tämä tie jonka olen valinnut on se oikea... Eikä se tarkoita toisten tuomitsemista, ei missään nimessä... itsekkyys on terveellistä, jossain määrin...
Mä ainakin luokittelen itseni Jeesuksen hyväksi kaveriksi, vaikka kännissä kuuntelen Sibeliusta ja itken...
Peace out brother :)
"Yleensä ihmiset tulevat uskoon kun jokin katastrofi osuu heihin, vaikkapa sairaus, kuolema lähipiirissä, työttömyys, tulipalo jne."
niin hädässä se herra tunnetaan vai miten se meni, mutta eiköhän se suurimmalla osalla ole ihan turvattomuudentunteen paikkailua jos jotain spyyke mekanismia haetaan.
Itse olin joskus ns tappamassa tunteita tyyliin minua ei enään satuta suhteet tai muut ikävät jutut, kun tuntematon heppu pölähti saarnaamaan minulle siitä että hän näkee mitä olen tekemässä ja jos sen teen olen yhtäkuin kuollut, yö poltettiin ketjussa röökii ja dokailtiin.
Tapahtumaa en unohda koskaan, vaikkakin joku vois sanoa että tuo heppu oli vain taitava spykologi joka osasi tulkita ilmeeni ja eleeni.
Täytyy myöntää kirjoituksesi ja sen tavallaan todellisuus. Huonona ja epäonnistuneena kristittynä vain valvovana jaksan eteenpäin. Näin ei käynyt silloin kuin olin ennen kääntymystä tapakristitty. Saatana vain rusikoi meitä maallistuneita kristittyjä, kaipa Jumala sallii sen... En tiedä miten aina jaksaa, mutta pidän kiinni Kristusen helmasta, enkä irti päästä.