Vanha kunnon juonittelija, patamusta porvari, Georg Enhrooth on kuulemma puolustellut USA:ta ihmisoikeuksien puolestapuhujana (hs. yl.os. 31.3.KariAhonen). Olen samaa mieltä kuin Kari Ahonen kirjoituksessaan: vaatii puhujaltaan huikeaa itsesensuuria tälläisen väiteen esittämiseksi. On sitten kokonaan eri asia, kun liikeellä ovat sellaiset kaverrukset, kuin Ehnrooth, Jutta 'perusporvari' siliakkus, kokoomuksen syskoovits (en osaa kirjoittaa oikein) ja muut porvarileirin "göbbelsit".
Herra Ahonen mainitsi "ihmisoikeusesimerkkeinä" Israelin ja Turkin. Nämä ovat lähinnä Euroopan sivistystä sijaitsevia, mutta näitähän on lukuisia ja itse keskittyisin vain muutamaan yksittäiseen 'päätapaukseen'. Saddamin aseistamista koskevassa tv-dokumentissa esitettiin oleellinen kiteytys: " LÄNSI KYLLÄ SIETÄÄ DIKTAATTOREITA, KUNHAN HE PYSYVÄT LESTISSÄÄN" . Tuo viimeinen sana oli 'diplomaattinen': käytännössä se tarkoitti diktaattoria, joka on joko länsimielinen, tai takavuosina riitti, ettei ollut sosialistissävytteinen. Saddam Hussein oli juuri sellainen. Mutta, esimerkkeihin: Neuvostoliitto, Etelä-Afrikka ja Chile. Siinä sitä ihmisoikeuksia laidasta laitaan ja kaikki olivat "kuumia" juuri em. Ehnroothin aikaan.
1) Neuvostoliitto:
Neuvostoliiton sosialistinen yhteiskunta oli markkinoista ja ylikansallisista luonnonvaroista kilpailtaessa USA:n haastaja nro yksi. Neuvostoliitosta ei saanut noin vaan matkustella, ja toisinajattelijoita pistettiin vankilaan. Aikakaudella, jolloin USA nosti ns. "ihmisoikeudet" politiikkansa käsikassaraksi, ei Neuvostoliitossa, toisin kuin Kiinassa, enää ihmisiä teloitettu, ainakaan todistettavasti. Neuvostoliiton ihmisoikeussankariksi nostettiin Andrei Saharov, toisinajattelija ja USA:n keskeinen käsikassara. Latinalaisessa Amerikassa ('takapihalla') saharovin kaltaiset toisinajattelijat olisi vähintään CIA:n toimesta 'eliminoitu', kuten termi kuului. Kiinan ihmisoikeuksista ei USA:ssa oltu käytännössä lainkaan huolissaan, koska Kiina ei ollut sellainen kansainvälinen toimija kuten Neuvostoliitto - haastaja. Neuvostoliitossa ei palelluttu talvella, kuten nyt uusliberalistisella Venäjällä. Maa oli myös turvallinen liikkua. Nämä tosiseikat saattoi kuka tahansa suomipoika mm. pääsiäisretkillään todeta. Silloinhan ei rekat jonottaneet itärajalla, tavaraa vietiin junilla, vaan rajalla seisoi nykyisten rekkajonojen tilalla suomipoikien turistibussit- pääsiäisenä varsinkin. Viime aikoina olemme kuulleet, että suomipoika ei uskalla enää edes Viipuriin mennä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ilmaisun ja liikkumisen vapautta rajoitettiin Neuvostoliitossa. Maassa elettiin kuitenkin kohtalaisen hyvissä oloissa ja osoituksena tästä on se, että jopa 40 % kansasta kaipaa entisiä aikoja heti takaisin. Porvarit ja USA olivat keskeisiä neuvosto-olojen arvostelijoita. Muut näkivät, ettei arvosteluun todellisuudessa ollut aihetta, vaan se oli silkkaa propagandaa.
2) Chile
Chilen historiaan en ole perehtynyt, mutta 70-luvulta alkaen se alkoi olla tuttua. Tosin tuolloin yksityikohtia pimitettiin. Maassa orasti demokratia, ja kuten 'takapihalla' latinalaisessa amerikassa oli tapana, valta oli yleensä usa-mielisillä sotilasjuntilla. Chilessä orasti kuitenkin demokratia, tämän havaitsi myös usan CIA. Kysyttiin armeijan kantaa! Silloinen armeijan ylin johto oli yllättäen demokratian kannalla ja DEMOKRAATTISESTI valtaan nousseen sosialisti Salvador Allenden kausi alkoi lähestyä väkivaltaista loppuaan. Kun CIA:n suostutteluista huolimatta Chilen armeijan ylin kenraalikunta oli demokratian kannalla, käynnistyi CIA:n eliminointitoimet. V. 1972 murhattiin ensimmäinen ja armeijan ylin komentaja. Tämän jälkeen seurasi useita muita ja 1973 lopulta armeijan vallankaappaus.
Siitä alkoi USA-mielinen "ihmisoikeuskehitys" teloituksineen ja katoamisineen, kymmeniä tuhansia katosi jäljettömiin. Chile piti saada USA:n haltuun strategisen kuparin runsaan esiintymisen johdosta. Siihen kaatui se demokratia. USA:ssa pääjuonijana toimi Henry Kissinger, vielä tänääkin pommitustehtäviä saanut 'ketku'.
3) Etelä-Afrikka (ml. Rhodesia)
Kenties näyttävin esimerkki amerikkalaistyylisistä ihmisoikeuksista oli 'patamustan' Ehnrootinkin aktiiviaikoina "aparheid"-Afrikka. Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmä oli "ihmisoikeusesimerkki" vailla vertaa. Käytännössä systeemiä ylläpiti USA, jonka yritykset toimivat ko. maassa ja sen naapureissa louhien kultaa, timantteja ja muita strategisia jalometalleja. Etelä-Afrikka oli maa, jossa ihmisoikeuksilla lakaistiin lattiaa, USA:n suojeluksessa.
4) ja vielä...
Henry Kissinger sai vuonna 1973 Nobelin "rauhanpalkinnon". Sattumalta samaan aikaan hän oli junaillut pystyyn Chilen 'ihmisoikeussotilasjuntan'. Sitä ennen pommittanut kymmenen vuotta (10 v) vietnamia ja sen pääkaupunkia Hanoita kuten tekee nytkin Baghdadissa. Nobelin rauhanpalkinnosta rohkaistuneena Henry Kissingerin USA laajenti pommitukset Kambodshan puolelle. Henry ja USA olisivat myös ansainneet vuoden 'ympäristöteko' -palkinnon. Kun USA hävisi vietnamissa 1975, alueet sai jäädä oman onnensa nojaan. Pol pot -niminen diktaattori teurasti miljoonia kambodshalaisia. Tälle ihmisoikeustragedialle USA viittasi kintaalla. Ehkä ymmärrettävästi.
Lopuksi lainaisin kuitenkin Jutta "perusporvari" Siliakkuksen (äännettynä, vaikea nimi) lausahdusta Neuvostoliitosta: "Ei ihmisissä mitään vikaa ole, järjestelmä vaan on mätä".
Oma käsitykseni on, että tuo Jutan lause pätee tänään USA:hankin: Sielä on jonkinlainen demokratia, joka toteuttuu 35-40 %:n äänestysasteella, vaikkakin sosialistit kivääriliitto kyllä eliminoi. Valtaa USA:ssa pitää joko oikeistolaiset, tai ÄÄRIOIKEISTOLAISET. Tällä kertaa jälkimmäiset ovat vallassa. Clintonin kausi oli maailman politiikassa yllättävän seesteistä aikaa. Clinton yritti parantaa maailmaa mm. Somaliassa ja Palestiinassakin. Sen suurempia hässäköitä ei hänen aikanaan ollut. Hetkisen aikaan jopa uskoin USA:n parantaneen "ihmisoikeuskäsityksiään". Olin väärässä, meneillään on ko. maan 20-26:s ulkomainen "ihmisoikeuspommitusretki". Tähän ei Neuvostoliitto koskaan yltänyt.
USA:n "ihmisoikeusseikkailuja" on sävyttänyt maapallon strategisten luonnonvarojen hallinta keinoja kaihtamatta. Se ei ollut mahdollista Neuvostoliitossa, mutta ns. kehitysmaissa ryöstö oli helppoa: aseapua sotilaille, nämä tekivät likaisen työn, ja niin lähti luonnonvarat. Samaa konseptia USA tarjosi "suuremmoista" liittoumaa kootessaan. Ei enää onnistunut. Jäi vain anglot. Etelä-Afrikka sai itsenäistyä - heti kun sen luonnonvarat oli ryövätty. Nyt maa on köyhä takapajula, vaikka 'ihmisoikeudet' on yritetty palauttaakin.
Tällä kertaa on meneillään Saudi-Arabia ja sen koko niemimaa sekä - huomattavat öljyvarat maan uumenissa pitävä Irak.
Herra Ahonen mainitsi "ihmisoikeusesimerkkeinä" Israelin ja Turkin. Nämä ovat lähinnä Euroopan sivistystä sijaitsevia, mutta näitähän on lukuisia ja itse keskittyisin vain muutamaan yksittäiseen 'päätapaukseen'. Saddamin aseistamista koskevassa tv-dokumentissa esitettiin oleellinen kiteytys: " LÄNSI KYLLÄ SIETÄÄ DIKTAATTOREITA, KUNHAN HE PYSYVÄT LESTISSÄÄN" . Tuo viimeinen sana oli 'diplomaattinen': käytännössä se tarkoitti diktaattoria, joka on joko länsimielinen, tai takavuosina riitti, ettei ollut sosialistissävytteinen. Saddam Hussein oli juuri sellainen. Mutta, esimerkkeihin: Neuvostoliitto, Etelä-Afrikka ja Chile. Siinä sitä ihmisoikeuksia laidasta laitaan ja kaikki olivat "kuumia" juuri em. Ehnroothin aikaan.
1) Neuvostoliitto:
Neuvostoliiton sosialistinen yhteiskunta oli markkinoista ja ylikansallisista luonnonvaroista kilpailtaessa USA:n haastaja nro yksi. Neuvostoliitosta ei saanut noin vaan matkustella, ja toisinajattelijoita pistettiin vankilaan. Aikakaudella, jolloin USA nosti ns. "ihmisoikeudet" politiikkansa käsikassaraksi, ei Neuvostoliitossa, toisin kuin Kiinassa, enää ihmisiä teloitettu, ainakaan todistettavasti. Neuvostoliiton ihmisoikeussankariksi nostettiin Andrei Saharov, toisinajattelija ja USA:n keskeinen käsikassara. Latinalaisessa Amerikassa ('takapihalla') saharovin kaltaiset toisinajattelijat olisi vähintään CIA:n toimesta 'eliminoitu', kuten termi kuului. Kiinan ihmisoikeuksista ei USA:ssa oltu käytännössä lainkaan huolissaan, koska Kiina ei ollut sellainen kansainvälinen toimija kuten Neuvostoliitto - haastaja. Neuvostoliitossa ei palelluttu talvella, kuten nyt uusliberalistisella Venäjällä. Maa oli myös turvallinen liikkua. Nämä tosiseikat saattoi kuka tahansa suomipoika mm. pääsiäisretkillään todeta. Silloinhan ei rekat jonottaneet itärajalla, tavaraa vietiin junilla, vaan rajalla seisoi nykyisten rekkajonojen tilalla suomipoikien turistibussit- pääsiäisenä varsinkin. Viime aikoina olemme kuulleet, että suomipoika ei uskalla enää edes Viipuriin mennä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että ilmaisun ja liikkumisen vapautta rajoitettiin Neuvostoliitossa. Maassa elettiin kuitenkin kohtalaisen hyvissä oloissa ja osoituksena tästä on se, että jopa 40 % kansasta kaipaa entisiä aikoja heti takaisin. Porvarit ja USA olivat keskeisiä neuvosto-olojen arvostelijoita. Muut näkivät, ettei arvosteluun todellisuudessa ollut aihetta, vaan se oli silkkaa propagandaa.
2) Chile
Chilen historiaan en ole perehtynyt, mutta 70-luvulta alkaen se alkoi olla tuttua. Tosin tuolloin yksityikohtia pimitettiin. Maassa orasti demokratia, ja kuten 'takapihalla' latinalaisessa amerikassa oli tapana, valta oli yleensä usa-mielisillä sotilasjuntilla. Chilessä orasti kuitenkin demokratia, tämän havaitsi myös usan CIA. Kysyttiin armeijan kantaa! Silloinen armeijan ylin johto oli yllättäen demokratian kannalla ja DEMOKRAATTISESTI valtaan nousseen sosialisti Salvador Allenden kausi alkoi lähestyä väkivaltaista loppuaan. Kun CIA:n suostutteluista huolimatta Chilen armeijan ylin kenraalikunta oli demokratian kannalla, käynnistyi CIA:n eliminointitoimet. V. 1972 murhattiin ensimmäinen ja armeijan ylin komentaja. Tämän jälkeen seurasi useita muita ja 1973 lopulta armeijan vallankaappaus.
Siitä alkoi USA-mielinen "ihmisoikeuskehitys" teloituksineen ja katoamisineen, kymmeniä tuhansia katosi jäljettömiin. Chile piti saada USA:n haltuun strategisen kuparin runsaan esiintymisen johdosta. Siihen kaatui se demokratia. USA:ssa pääjuonijana toimi Henry Kissinger, vielä tänääkin pommitustehtäviä saanut 'ketku'.
3) Etelä-Afrikka (ml. Rhodesia)
Kenties näyttävin esimerkki amerikkalaistyylisistä ihmisoikeuksista oli 'patamustan' Ehnrootinkin aktiiviaikoina "aparheid"-Afrikka. Etelä-Afrikan rotusortojärjestelmä oli "ihmisoikeusesimerkki" vailla vertaa. Käytännössä systeemiä ylläpiti USA, jonka yritykset toimivat ko. maassa ja sen naapureissa louhien kultaa, timantteja ja muita strategisia jalometalleja. Etelä-Afrikka oli maa, jossa ihmisoikeuksilla lakaistiin lattiaa, USA:n suojeluksessa.
4) ja vielä...
Henry Kissinger sai vuonna 1973 Nobelin "rauhanpalkinnon". Sattumalta samaan aikaan hän oli junaillut pystyyn Chilen 'ihmisoikeussotilasjuntan'. Sitä ennen pommittanut kymmenen vuotta (10 v) vietnamia ja sen pääkaupunkia Hanoita kuten tekee nytkin Baghdadissa. Nobelin rauhanpalkinnosta rohkaistuneena Henry Kissingerin USA laajenti pommitukset Kambodshan puolelle. Henry ja USA olisivat myös ansainneet vuoden 'ympäristöteko' -palkinnon. Kun USA hävisi vietnamissa 1975, alueet sai jäädä oman onnensa nojaan. Pol pot -niminen diktaattori teurasti miljoonia kambodshalaisia. Tälle ihmisoikeustragedialle USA viittasi kintaalla. Ehkä ymmärrettävästi.
Lopuksi lainaisin kuitenkin Jutta "perusporvari" Siliakkuksen (äännettynä, vaikea nimi) lausahdusta Neuvostoliitosta: "Ei ihmisissä mitään vikaa ole, järjestelmä vaan on mätä".
Oma käsitykseni on, että tuo Jutan lause pätee tänään USA:hankin: Sielä on jonkinlainen demokratia, joka toteuttuu 35-40 %:n äänestysasteella, vaikkakin sosialistit kivääriliitto kyllä eliminoi. Valtaa USA:ssa pitää joko oikeistolaiset, tai ÄÄRIOIKEISTOLAISET. Tällä kertaa jälkimmäiset ovat vallassa. Clintonin kausi oli maailman politiikassa yllättävän seesteistä aikaa. Clinton yritti parantaa maailmaa mm. Somaliassa ja Palestiinassakin. Sen suurempia hässäköitä ei hänen aikanaan ollut. Hetkisen aikaan jopa uskoin USA:n parantaneen "ihmisoikeuskäsityksiään". Olin väärässä, meneillään on ko. maan 20-26:s ulkomainen "ihmisoikeuspommitusretki". Tähän ei Neuvostoliitto koskaan yltänyt.
USA:n "ihmisoikeusseikkailuja" on sävyttänyt maapallon strategisten luonnonvarojen hallinta keinoja kaihtamatta. Se ei ollut mahdollista Neuvostoliitossa, mutta ns. kehitysmaissa ryöstö oli helppoa: aseapua sotilaille, nämä tekivät likaisen työn, ja niin lähti luonnonvarat. Samaa konseptia USA tarjosi "suuremmoista" liittoumaa kootessaan. Ei enää onnistunut. Jäi vain anglot. Etelä-Afrikka sai itsenäistyä - heti kun sen luonnonvarat oli ryövätty. Nyt maa on köyhä takapajula, vaikka 'ihmisoikeudet' on yritetty palauttaakin.
Tällä kertaa on meneillään Saudi-Arabia ja sen koko niemimaa sekä - huomattavat öljyvarat maan uumenissa pitävä Irak.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olisin erimieltä siitä kuka USA:ssa valtaa pitää hallussaan. Se on mr Dollari
Eli jos vain tuon verran porukkaa 260 miljoonasta
äänestää, niin ne äänestäjät ovat juuri mainitsemasi dollarimiehet ja naiset.
Muut eivät ilmeisesti kerkiä, kun on 3-4 duunia, että saa edes sapuskaa. Tähänhän itseasiassa meilläkin tietyt 'piirit' tähtäävät.
USA on kaiken pahan alku. Kunpa kaikki hallitsijat olisivat kuten Saddam ja maailma olisi paremoi paikka elää.
Kun USA saadaan ojennukseen niin linnut laulaa aurinko paistaa aina, saasteita ei ole, nälänhätä on mennyttä aikaa, kaikki rakastavat toisiaan...
Kirjoituksesi 1-osiossa kuultaa läpi kaipaus vanhan, kunnon N-liiton aikaan...
Onhan se vieläkin ärsyttävää, kun joku "patamusta" Jori Ehnrooth uskaltaa olla eri mieltä vallitsevan muotiajattelun suhteen.
Toista se oli silloin entisessä N-liitossa.
Toisinajattelijat pantiin mielenvikaisiksi luokiteltuina mielisairaalaan tai siirrettiin joukkoajatteluun tottuneiden turvallisuuden takaamiseksi esim.
vankileirien saaristoon, jossa terve ulkoilmatyö
haihdutti mielestä epäterveet ajatukset Puolueen erehtymättömyyden epäilemisestä.
Jos näin ei käynyt, oli tehokkaampiakin keinoja käytettävissä...
Ajattele kuin toverit ympärilläsi, tai sinut luokitellaan rikolliseksi "vehkeilystä valtiota vastaan".
Pieni tartunta tästä Paratiisivaltion arvostelun vaarallisuudesta tuli meillekin, kun Kekkosen aikana kritiikki itänaapuria kohtaan oli "neulanpistopolitiikkaa" ja siis jyrkästi paheksuttavaa.
Punalippujen takana oli niin turvallista vaatia sotaa maailmanrauhan puolesta, kunhan se tapahtuisi N-liiton aseilla ja ehdoilla.
Kaipaako joku todella niitä aikoja takaisin?
Meidän kannalta saattaa olla yksi ja sama.
Pyrin vain korostamaan vastakkainasettelua NL vs. USA noissa ihmisoikeusjärjestelyissä. Kai se sinullekin on selvää, että jenkeissä pääsi hengestään, jos sai liikaa tietynlaista poliittista suosiota. Näin juuri on aina käynyt diktatuureissa. Tässä suhteessa maat eivät käytännössä eronneet toisistaan.
Toisaalta USA:n sotilaallinen levittäytyminen ympäri maapalloa (sotilaita 130 maassa 191:stä).
Mistä tässä oikein on kysymys? Onko tästä meille hyötyä? Miksi Saksa ja Ranska eivät myötäilleet enää, vaikka kaikki vastaanhangoittelijat Bush luokitteli vihollisiksi????????