Kannattaako kielten lukeminen

varsinkin englantiin riittää! Kaikki eivät siis voi työllistyä millään. Kannattaa tarkkaan valita kielet, mitä lukee ja minkä verran. Ei tod. riitä, jos englannista on aineopinnot suoritettuna vaikka se olisi toinen kieli. Ja kieliin menee hieman pitempi aika opiskellessa kuin muita aineita, eli kannattaa tosiaan punnita ja harkita noita kielten opintoja. Ei silleen negatiivissävytteisesti, mut kun kattelee Työpaikka-palstan opettajaosiota, niin mieliala työllisyystilanteen kohdalla kyllä laskee. Jos kääntäjän ja tulkin hommia meinaa tehdä kielten opinnoilla, on heikolla maaperällä. Kannattaa kyllä olla suoritettuna kääntäjän ja tulkin opinnot, joita taas ei voi suorittaa ikäänkuin "kaksoistutkintona" pedagogisten rinnalla (tai näin asianlaita oli ainakin muutama vuosi sitten).

hakijoita kirjoitti:

varsinkin englantiin riittää! Kaikki eivät siis voi työllistyä millään. Kannattaa tarkkaan valita kielet, mitä lukee ja minkä verran. Ei tod. riitä, jos englannista on aineopinnot suoritettuna vaikka se olisi toinen kieli. Ja kieliin menee hieman pitempi aika opiskellessa kuin muita aineita, eli kannattaa tosiaan punnita ja harkita noita kielten opintoja. Ei silleen negatiivissävytteisesti, mut kun kattelee Työpaikka-palstan opettajaosiota, niin mieliala työllisyystilanteen kohdalla kyllä laskee. Jos kääntäjän ja tulkin hommia meinaa tehdä kielten opinnoilla, on heikolla maaperällä. Kannattaa kyllä olla suoritettuna kääntäjän ja tulkin opinnot, joita taas ei voi suorittaa ikäänkuin "kaksoistutkintona" pedagogisten rinnalla (tai näin asianlaita oli ainakin muutama vuosi sitten).

Lue lisää

Kai se kieltenopiskelijoiden työllistyminen riippuu ihan siitä miten on luonut suhteita opiskeluaikoina. Kannattaa olla mukana kaikenlaisessa toiminnassa ja oppia tuntemaan oikeita ihmisiä. Yksin puurtaminen ja luennoilla ja tenteillä käyminen ei pelkästään riita enää nykyaikana-unohtamatta myöskään työharjoitteluja opiskelun ohessa.

miettinyt_ kirjoitti:

Kai se kieltenopiskelijoiden työllistyminen riippuu ihan siitä miten on luonut suhteita opiskeluaikoina. Kannattaa olla mukana kaikenlaisessa toiminnassa ja oppia tuntemaan oikeita ihmisiä. Yksin puurtaminen ja luennoilla ja tenteillä käyminen ei pelkästään riita enää nykyaikana-unohtamatta myöskään työharjoitteluja opiskelun ohessa.

Lue lisää

Kotoa ei tulla töihin repimään kieltenkään lukijoita, mutta pienellä pelisilmällä ja niillä suhteilla, joiden tärkeyttä jo mainostettiinkin on moni päässyt etenemään jopa vienti- tai markkinointipäälliköksi. Paljon on kiinni juuri siitä, että on hyvä tyyppi ja ennen kaikkea ei pyytele anteeksi olemassaoloaan ja koulutustaan. Pitää pystyä selkä suorana sanomaan olevansa kieliasiantuntija ja voi sopivaa korvausta vastaan antaa koko asiantuntemuksensa yrityksen käyttöön ja vastineeksi opetella yrityksen arvot ja toimintakulttuurin.

Yliopistotutkinto vieraissa kielissä on erinomainen pohja oikeastaan mihin tahansa työhön, jossa naputellaan tietokoneen ääressä, lähetellään sähköposteja, vastaillaan puhelimeen, soitellaan, käydään palavereissa, liikematkoilla jne. Yrityksissä nykyisin lähes kaikki hommat ovat sellaisia.

Kieliaineisiin hakeutuu monesti ikäluokan parhaimmistoa. Sisäänpääsyprosentti saattaa joihinkin kieliin olla pienempi kuin lääkikseen tai oikikseen, matemaattis-luonnontieteellisistä tai teknillisistä aloista puhumattakaan. En usko, että yrityksilläkään kauaa on varaa jättää tämä parhaimmisto huomioimatta.

miettinyt_ kirjoitti:

Kai se kieltenopiskelijoiden työllistyminen riippuu ihan siitä miten on luonut suhteita opiskeluaikoina. Kannattaa olla mukana kaikenlaisessa toiminnassa ja oppia tuntemaan oikeita ihmisiä. Yksin puurtaminen ja luennoilla ja tenteillä käyminen ei pelkästään riita enää nykyaikana-unohtamatta myöskään työharjoitteluja opiskelun ohessa.

Lue lisää

Nousee nyt kysymys, miksi yritykset eivät arvosta koulutusta?
Paikkojea jaetaan isoissa valtion yrityksissä ystävien kesken, joilla ei ole minkälaista koulutusta

Meillä on kyllä Suomessa Teknisessä korkeakoulussa tuotantotalouden linja, mutta mieluummin niitä runsaaspalkkaisia paikkoja jaetaan kaverien kesken eikä ilmoiteta niistä sanomalehdessä julkisesti.

Onko mitään järkeää opiskella yliopistossa ja suorittaa yliopiston tutkinto, jos yritykset eivät näkee mitään hyötyä korkeakoulututkinnosta, ja heidän mielestään sopivat nuo tehtävät ihan hyvin kouluttamattomille kavereille. Tärkein on vain että olet hyvä kaveri.

Siinä on tuo suomalainen korkealaatuinen osaaminen.

antavatko kaiken? kirjoitti:

Nousee nyt kysymys, miksi yritykset eivät arvosta koulutusta?
Paikkojea jaetaan isoissa valtion yrityksissä ystävien kesken, joilla ei ole minkälaista koulutusta

Meillä on kyllä Suomessa Teknisessä korkeakoulussa tuotantotalouden linja, mutta mieluummin niitä runsaaspalkkaisia paikkoja jaetaan kaverien kesken eikä ilmoiteta niistä sanomalehdessä julkisesti.

Onko mitään järkeää opiskella yliopistossa ja suorittaa yliopiston tutkinto, jos yritykset eivät näkee mitään hyötyä korkeakoulututkinnosta, ja heidän mielestään sopivat nuo tehtävät ihan hyvin kouluttamattomille kavereille. Tärkein on vain että olet hyvä kaveri.

Siinä on tuo suomalainen korkealaatuinen osaaminen.

Lue lisää

Ikävä kyllä Suomi on insinöörien ja kauppatieteilijöiden luvattu maa eikä humanistisen koulutuksen saaneita monellakaan taholla kunnolla tunneta tai koeta tarpeelliseksi. Kannattaa lukea jokin aika sitten (muistaakseni) Viikin työvoimatoimiston julkaisema pikku raportti työnantajien ajatuksista humanisteista - pitäisi löytyä työkkärin nettisivuilta jostakin kohta (en jaksa nyt kaivaa linkkiä).

Näkisin että tässä asettuvat kahdenlaiset ajatusmaailmat (tai toisaalta stereotypiat) vastakkain. Yrityselämässä toimivan täytyy olla suhteellisen tehokas ja tavallaan varsin pragmaattinen, käytännöllinen, tekijä. Humanistisen koulutuksen saanut taas on usein sisäistänyt tietynlaisen kriittisen ja kyseenalaistavan ajattelun perinteen, jollaista ei nykyaikainen työelämä todellakaan näe tarpeelliseksi.

Tämä sitten näkyy kyllä minusta etenkin siinä, miten sisällötöntä/tyhjää (heh, sanoisinko jopa eräänlaista "postmodernia pintaa") nykyaikainen yritystoiminta ja etenkin siihen liittyvä mielikuvien luominen on. Kulttuurin syvärakenteita tuntevien ja niitä laaja-alaisesti hahmottavien humanistien tarve on todellakin valitettavan vähäinen suomalaisessa yrityskentässä. Diplomi-insinöörithän ne suomalaisessa yrityeliitissä lähinnä surraavat.

Esim. YK:n, EU:n tai UM:n hommiin venäjän ja ranskan taito voi olla tosi rautainen yhdistelmä, koska Suomikin haluaa markkinoida itseään jonkinlaisena Venäjä-asiantuntijana EU:ssa. Jos vielä on molemmat kotimaiset ja englanti hallussa (kuten nimenomaan syntyperäisillä suomalaisilla yliopistotutkinnon suorittaneilla on lähes poikkeuksetta on) ja aineyhdistelmässä yhteiskunta-/hallintotieteitä, ei kannata todellakaan pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Toki löytyy paljon venäjän ja ranskantaitoisia, mutta niitä, joilta löytyy molemmat on huomattavasti harvemmassa.

Venäläisillä maahanmuuttajilla ei Suomen kansalaisuuden saatuaankaan ole mahdollista päästä moniinkaan korkeantason valtiollisiin virkoihin, koska Suomessa kuitenkin ns. piilorasismi istuu syvässä yhteiskunnan rakenteissa.

on rautainen yhdistelmä kirjoitti:

Esim. YK:n, EU:n tai UM:n hommiin venäjän ja ranskan taito voi olla tosi rautainen yhdistelmä, koska Suomikin haluaa markkinoida itseään jonkinlaisena Venäjä-asiantuntijana EU:ssa. Jos vielä on molemmat kotimaiset ja englanti hallussa (kuten nimenomaan syntyperäisillä suomalaisilla yliopistotutkinnon suorittaneilla on lähes poikkeuksetta on) ja aineyhdistelmässä yhteiskunta-/hallintotieteitä, ei kannata todellakaan pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Toki löytyy paljon venäjän ja ranskantaitoisia, mutta niitä, joilta löytyy molemmat on huomattavasti harvemmassa.

Venäläisillä maahanmuuttajilla ei Suomen kansalaisuuden saatuaankaan ole mahdollista päästä moniinkaan korkeantason valtiollisiin virkoihin, koska Suomessa kuitenkin ns. piilorasismi istuu syvässä yhteiskunnan rakenteissa.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että venäjä ja ranska ovat tulevaisuuden avain kieliä. Englantia osaavat kaikki edes jonkin verran vaikka työhön kyllä varmasti valitaan oikea englannin kielen ammattilainen.

Ranskaa ja venäjää lukeneena voin sanoa että kielet eivät ole ehkä helpoimmasta päästä ja siksi niitä ei ehkä heti aleta koulussa opiskelemaankaan.

Tämän lisäksi, markkinointi ja valtio-oppi tai oikeustiede... viestintä... niin eiköhän hyvää tule.

asiantuntijat kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että venäjä ja ranska ovat tulevaisuuden avain kieliä. Englantia osaavat kaikki edes jonkin verran vaikka työhön kyllä varmasti valitaan oikea englannin kielen ammattilainen.

Ranskaa ja venäjää lukeneena voin sanoa että kielet eivät ole ehkä helpoimmasta päästä ja siksi niitä ei ehkä heti aleta koulussa opiskelemaankaan.

Tämän lisäksi, markkinointi ja valtio-oppi tai oikeustiede... viestintä... niin eiköhän hyvää tule.

Lue lisää

noista viimeksi mainituista aineista olisi pääaine ja kielet sivuaineina....

on rautainen yhdistelmä kirjoitti:

Esim. YK:n, EU:n tai UM:n hommiin venäjän ja ranskan taito voi olla tosi rautainen yhdistelmä, koska Suomikin haluaa markkinoida itseään jonkinlaisena Venäjä-asiantuntijana EU:ssa. Jos vielä on molemmat kotimaiset ja englanti hallussa (kuten nimenomaan syntyperäisillä suomalaisilla yliopistotutkinnon suorittaneilla on lähes poikkeuksetta on) ja aineyhdistelmässä yhteiskunta-/hallintotieteitä, ei kannata todellakaan pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Toki löytyy paljon venäjän ja ranskantaitoisia, mutta niitä, joilta löytyy molemmat on huomattavasti harvemmassa.

Venäläisillä maahanmuuttajilla ei Suomen kansalaisuuden saatuaankaan ole mahdollista päästä moniinkaan korkeantason valtiollisiin virkoihin, koska Suomessa kuitenkin ns. piilorasismi istuu syvässä yhteiskunnan rakenteissa.

Lue lisää

koska eivät kaikki kuitenkaan sinne EU:hun tai YK:hon työllisty. Tosin opetusalalla ei tällä hetkellä työllisty oikein kuin englannilla ja ruotsilla, harmi.

tarvittaisiin, kirjoitti:

koska eivät kaikki kuitenkaan sinne EU:hun tai YK:hon työllisty. Tosin opetusalalla ei tällä hetkellä työllisty oikein kuin englannilla ja ruotsilla, harmi.

Monenlainen osaaminen ja koulutus on sellaista, ettei sitä voida suoraan esim. taloudellisilla mittareilla mitata. Jos kiinnostaa todella esim. yleinen kielitiede tai Aasian ja Afrikan kielet, kannattaa niitä totta kai opiskella. Yliopistosta kuitenkin haetaan ensisijaisesti sivistystä ja akateemisia valmiuksia. Tieteellisellä tasolla monesti humanistisen alan opinnäytteet ovat korkeammalla tasolla, koska ne on tehty puhtaasti rakkaudesta tieteeseen, eikä toimeksiantajan tilauksesta toimeksiantajaa miellyttäviä tuloksia tuottavaksi, kuten ehkä jollain muilla aloilla saattaa tarinoiden perusteella olla (anteeksi hieman provosoiva lause).

Jos sen sijaan kiinnostaa opiskella vain takuuvarmaa työllistymistä ja tietyn ammattitaidon saamista varten, kannattaa valita joku muu kuin humanistinen ala yliopistossa. Kenties silloin ei tarvita aina yliopisto-opintoja ollenkaan, vaan ammattikorkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset saattavat usein täyttää tällaiset tarpeet paremmin.

sitä kannattaa opiskella kirjoitti:

Monenlainen osaaminen ja koulutus on sellaista, ettei sitä voida suoraan esim. taloudellisilla mittareilla mitata. Jos kiinnostaa todella esim. yleinen kielitiede tai Aasian ja Afrikan kielet, kannattaa niitä totta kai opiskella. Yliopistosta kuitenkin haetaan ensisijaisesti sivistystä ja akateemisia valmiuksia. Tieteellisellä tasolla monesti humanistisen alan opinnäytteet ovat korkeammalla tasolla, koska ne on tehty puhtaasti rakkaudesta tieteeseen, eikä toimeksiantajan tilauksesta toimeksiantajaa miellyttäviä tuloksia tuottavaksi, kuten ehkä jollain muilla aloilla saattaa tarinoiden perusteella olla (anteeksi hieman provosoiva lause).

Jos sen sijaan kiinnostaa opiskella vain takuuvarmaa työllistymistä ja tietyn ammattitaidon saamista varten, kannattaa valita joku muu kuin humanistinen ala yliopistossa. Kenties silloin ei tarvita aina yliopisto-opintoja ollenkaan, vaan ammattikorkeakoulut ja ammatilliset oppilaitokset saattavat usein täyttää tällaiset tarpeet paremmin.

Lue lisää

vuoden "rakkaudesta tieteeseen opintojen" jälkeen tutkintotodistus kourassa ilmoittautua työkkäriin työttömäksi. Jos ei yhtään opiskelujen aikana käy mielessä, että onkohan opiskelluilla aineilla jotain käyttöä työelämässä, niin eipä järki kulta kovin hyvin juokse. Sen verran kannattaa opintojaan miettiä, että valitsee sellaisia opintoja, joilla vois töitä löytyä, toki sitten voi lisäksi lukea extrana kaikkea, mikä on kivaa... Ja opiskeluja rakkaudesta tieteeseen voi jatkaa koko ikänsä, kun on edes jokin koulutus, joka leivän tuo. Vaikka nykyään ei oikein mikään kolutus ole varma työllistymisen kannalta katsottuna. Miten vaan, jokainen ratkaisunsa tekee itse ja kantaa myös seuraamukset.

onkaan kuuden kirjoitti:

vuoden "rakkaudesta tieteeseen opintojen" jälkeen tutkintotodistus kourassa ilmoittautua työkkäriin työttömäksi. Jos ei yhtään opiskelujen aikana käy mielessä, että onkohan opiskelluilla aineilla jotain käyttöä työelämässä, niin eipä järki kulta kovin hyvin juokse. Sen verran kannattaa opintojaan miettiä, että valitsee sellaisia opintoja, joilla vois töitä löytyä, toki sitten voi lisäksi lukea extrana kaikkea, mikä on kivaa... Ja opiskeluja rakkaudesta tieteeseen voi jatkaa koko ikänsä, kun on edes jokin koulutus, joka leivän tuo. Vaikka nykyään ei oikein mikään kolutus ole varma työllistymisen kannalta katsottuna. Miten vaan, jokainen ratkaisunsa tekee itse ja kantaa myös seuraamukset.

Lue lisää

Keksin tässä vertauksen romantiikasta ja järjestetystä avioliitosta. Lääketieteellisessä opiskelemista voisi verrata järjestettyyn avioliittoon. Koko opintojensa ajan tietää tulevan ammattinsa ja sen että tulee toimimaan lääkärin ammatissa koko ikänsä.

Humanistisilla aloilla puolestaan voi päätyä mihin tahansa. Elämässäkin osa jää sinkuksi loppuiäkseen, osa saa henkeän morsiamen, toinen jonkun karmean kantturan. Humanisteilla monesti aineyhdistelmä on valmistuttaessa aivan eri kuin aloitettaessa oli suunniteltu. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta saattaa olla sellaisissa työtehtävissä, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan.

Humanististen alojen opiskeleminen etenkin nyky-Suomessa kertookin suuresta rohkeudesta. Jos ei ole tarpeeksi rohkea, kannattaa valita varmempi vaihtoehto. Mutta itse olen sitä mieltä, että myös humanistille voi joskus käydä hyvin.

vs. järjestetty avioliitto kirjoitti:

Keksin tässä vertauksen romantiikasta ja järjestetystä avioliitosta. Lääketieteellisessä opiskelemista voisi verrata järjestettyyn avioliittoon. Koko opintojensa ajan tietää tulevan ammattinsa ja sen että tulee toimimaan lääkärin ammatissa koko ikänsä.

Humanistisilla aloilla puolestaan voi päätyä mihin tahansa. Elämässäkin osa jää sinkuksi loppuiäkseen, osa saa henkeän morsiamen, toinen jonkun karmean kantturan. Humanisteilla monesti aineyhdistelmä on valmistuttaessa aivan eri kuin aloitettaessa oli suunniteltu. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta saattaa olla sellaisissa työtehtävissä, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan.

Humanististen alojen opiskeleminen etenkin nyky-Suomessa kertookin suuresta rohkeudesta. Jos ei ole tarpeeksi rohkea, kannattaa valita varmempi vaihtoehto. Mutta itse olen sitä mieltä, että myös humanistille voi joskus käydä hyvin.

Lue lisää

rikkaan aviomiehen tai suuren perinnön, silloin ei niin haittaa onks humanisti vai ei....

vs. järjestetty avioliitto kirjoitti:

Keksin tässä vertauksen romantiikasta ja järjestetystä avioliitosta. Lääketieteellisessä opiskelemista voisi verrata järjestettyyn avioliittoon. Koko opintojensa ajan tietää tulevan ammattinsa ja sen että tulee toimimaan lääkärin ammatissa koko ikänsä.

Humanistisilla aloilla puolestaan voi päätyä mihin tahansa. Elämässäkin osa jää sinkuksi loppuiäkseen, osa saa henkeän morsiamen, toinen jonkun karmean kantturan. Humanisteilla monesti aineyhdistelmä on valmistuttaessa aivan eri kuin aloitettaessa oli suunniteltu. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta saattaa olla sellaisissa työtehtävissä, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan.

Humanististen alojen opiskeleminen etenkin nyky-Suomessa kertookin suuresta rohkeudesta. Jos ei ole tarpeeksi rohkea, kannattaa valita varmempi vaihtoehto. Mutta itse olen sitä mieltä, että myös humanistille voi joskus käydä hyvin.

Lue lisää

Itsekin opiskelen kieliä ja filosofiaa enkä todellakaan tiedä mihin suuntaan tässä vielä kallistun, kaikki mahdollinen kiinnostaa mitä humanistisesta (ja muistakin tiedekunnista) löytyy.

Varmasti olen onnellisempi siellä työkkärissä kun olen saanut "harrastella hömppää" kuin joku jonka elämä on suunniteltu alusta loppuun tarkalleen. Eikä minua edes pänni se jos joudunkin johonkin "paskahommiin" valmistuttuani, sillä kokemukset kuin kokemukset on aina eteenpäin :).

Ainahan voi lähteä vaikka Norjaan kalamieheksi ;)