Sori jos tää on sata kertaa jauhettua, mutta vahingossa eksyin tänne, enkä jaksa lukea sataa edellistä viestiä.
Eli elän elämääni onnellisena siinä luulossa, että kun kaikki on tarpeeksi ahdistavaa, niin nostan piipun ohimolle ja painan liipasinta. Ja uskon, että sen jälkeen ei ole muuta kuin loputon pimeys ja 'rauha'. Ei enää ahdistavia muistoja eikä yhtään mitään muutakaan.
JOS olen kuitenkin väärässä, ja ihmisen sielu vaeltaa (kera muistojen) tai jos on joku 'taivas ja helvetti', johon ihmisen tietoisuus menee kuoleman jälkeen, niin olen joutunut jo nyt helvettiin.
JOS olen väärässä, niin olen jo helvetissä.
Uskon ja toivon kuitenkin, että kun henki pakenee, niin ihmisen tietoisuus häviää samalla. Ja kaikki maailman pahuus, vääryys ja epäoikeidenmukaisuus samalla. Ja seuraa ikuinen pimeys ja rauha.
Tiedän mikä on h_lvetti
18
1019
Vastaukset
- pohdiskelija
Olin parikymmentä vuotta sitten alta kaksikymppisenä siinä tilanteessa, että vaihtoehtoina oli
a) sekoaminen
b) itsemurha
c) sekoaminen ja itsari
Jostain syystä minulle annettiin ulospääsy ahdistuksestani. Koin silloin yhtäkkiä että MINÄ OLEN OLEMASSA ja on joku "takapiru" joka ylläpitää tätä maailmaa. Se luokiteltaisiin psykiatrian mukaan edelleenkin psykoositilaksi tai unihalvaukseksi. Tämä kokemus pelasti henkeni ja siksi olen elossa vieläkin. Silloin hylkäsin _välittömästi_ Raamatun fundamentalistisen tulkinnan johon minut oli kasvatettu ja aloin hahmottamaan maailmanmenoa optimistisemmasta näkökulmasta. Huomasin että olin kohdannut Korkeamman Minäni tullessani "hulluksi". Samalla aloin ymmärtää toisia ihmisiä paremmin ja kykenin ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta, en pelkästään oman navan tai jonkun kirjan kautta.
Tämä "hullu" kokemus paransi minut ja siitä lähtien aloin meditoida ja haluta yhä lähemmäksi tuota "takapirua" joka ylläpitää tätä systeemiä. Uskovaiset sanovat sitä Jumalaksi ja metafyysikot Korkeammaksi Minäksi, minä sanon sitä Olemassaoloksi.
Tapahtui vaihtoehto d) eli ihmeparantuminen vastoin omaa odotustani. Minulle annettiin kokemus että kuolemaa ei ole. Vaikka olin omasta mielestäni kristitty, niin en silloin uskonut konkreettiseen ikuiseen elämään. Elämää ei voi tuhota, vaikka fyysisen ruumiin voi tappaa. En osannut lainkaan odottaa tällaista. Elämänlaatuni on parantunut jatkuvasti siitä lähtien ja nykyään olen hyvinkin tyytyväinen tilanteeseeni.
Minun tarinani on "hirttonuora kädessä" -tilanteesta optimistiseksi ihmiseksi. Ehdin jo kirjoittaa aikoinaan ns. viimeisen kirjeen lähiomaisilleni ennen kuin sain "taivaallisen sähköshokin" ja elämäni muuttui onnellisemmaksi. Olin ennen tuota tärskyä täysi uskonnollinen materialisti, Raamatun kirjaimellinen tulkitsija.- pohdiskelija
Monilla tavoilla voi elämä opettaa. Minulle kaikkein käsittämättömintä oli se, että minä olin hetken aikaa ikäänkuin se joka sanoo; "Minä olen se joka minä olen". Olin hetken aikaa yhtä tämän suorastaan järkyttävän olemassaolon kanssa. Silti tämä Olemassaolo, vaikka olikin egolleni järkytys ja katastrofi, vetää minua puoleensa ja en voi lakata kohdistamasta katsettani siihen suuntaan. Minulle on selvinnyt lopullisesti, että vain elämä on ja kuolemaa ei voi olla vaikka kuinka yrittäisin väittää vastaan.
Iäkäs, entinen valtion virkamies omasi selvännäkijän lahjoja.
Kirjoitin hänelle joskus 1980 luvulla. Hän näki minut kuin sumun keskellä harhailevaksi.
Epäilin tätä. Ongelmani on hapensaantivaikeus. Neuvottiin säännöllinen fyysinen treeni.
Sen jatkuttua muutaman viikon, päivätajuntaan ilmestyi vuoren sisällä oleva valtava luola.
Se oli muuten tyhjä, mutta idän suunnassa luolan perällä paloi vihreän värinen tuli.
Jonkin ajan kuluttua liekin tilalle ilmestyi aukko, kuin kajastava aamu.
Kun valo lisääntyi viikko viikolta, luin uudelleen näkijän kirjeen.
Tapaukseni selittyy ehkä ns. sinisen lapsen oireistolla. Olin hengittänyt hyvin heikosti.
Nykyään tällaiset tapaukset hoidattaneen happikaapilla.
Maaseudun lapsenpäästäjä uskoi hengityksen siitä korjaantuvan ajankanssa.
Valon lisääntyminen on sisäisenä näkynä on jatkunut koko ajan.
Jo vuosia sitten ensimmäine 'valomeri' kokemus. Käsitän, ettei psyyke olisi
sekoamatta kestänyt kerralla värähtelevää, vaaleaa valomerta.
Se avautui myös alaspäin. Maisemasta katoaa kokonaan maankuoren kiinteä ominaisuus.
Ehkä mystikot kuvaavat olotilaa nirvana sanalla, niin miellyttävä se on.
Tämän prosessin alkuvaiheissa sain myös Asperger tg;n.
Tieto vain "varttihulluudesta", ei välttämättä mielisairaudesta tai psykopatiasta oli helpotus.
Psyyke pyrkii ehkä alitajuisesti meditoinnin kaltaiseen Luonnon omaan "hengityskonetilaan".- pohdiskelija
capt.cöpenick kirjoitti:
Iäkäs, entinen valtion virkamies omasi selvännäkijän lahjoja.
Kirjoitin hänelle joskus 1980 luvulla. Hän näki minut kuin sumun keskellä harhailevaksi.
Epäilin tätä. Ongelmani on hapensaantivaikeus. Neuvottiin säännöllinen fyysinen treeni.
Sen jatkuttua muutaman viikon, päivätajuntaan ilmestyi vuoren sisällä oleva valtava luola.
Se oli muuten tyhjä, mutta idän suunnassa luolan perällä paloi vihreän värinen tuli.
Jonkin ajan kuluttua liekin tilalle ilmestyi aukko, kuin kajastava aamu.
Kun valo lisääntyi viikko viikolta, luin uudelleen näkijän kirjeen.
Tapaukseni selittyy ehkä ns. sinisen lapsen oireistolla. Olin hengittänyt hyvin heikosti.
Nykyään tällaiset tapaukset hoidattaneen happikaapilla.
Maaseudun lapsenpäästäjä uskoi hengityksen siitä korjaantuvan ajankanssa.
Valon lisääntyminen on sisäisenä näkynä on jatkunut koko ajan.
Jo vuosia sitten ensimmäine 'valomeri' kokemus. Käsitän, ettei psyyke olisi
sekoamatta kestänyt kerralla värähtelevää, vaaleaa valomerta.
Se avautui myös alaspäin. Maisemasta katoaa kokonaan maankuoren kiinteä ominaisuus.
Ehkä mystikot kuvaavat olotilaa nirvana sanalla, niin miellyttävä se on.
Tämän prosessin alkuvaiheissa sain myös Asperger tg;n.
Tieto vain "varttihulluudesta", ei välttämättä mielisairaudesta tai psykopatiasta oli helpotus.
Psyyke pyrkii ehkä alitajuisesti meditoinnin kaltaiseen Luonnon omaan "hengityskonetilaan"." Jo vuosia sitten ensimmäine 'valomeri' kokemus. Käsitän, ettei psyyke olisi
sekoamatta kestänyt kerralla värähtelevää, vaaleaa valomerta.
Se avautui myös alaspäin. Maisemasta katoaa kokonaan maankuoren kiinteä ominaisuus.
Ehkä mystikot kuvaavat olotilaa nirvana sanalla, niin miellyttävä se on. "
Tiivistelmä nirvanoista oman kokemukseni mukaan:
Nirvana on negatiivisten ajatusten loppuminen. Parinirvana on puhtaasti positiivinen kristallinkirkas tila, selkeys astuu kuvioihin. Mahaparinirvana on olemisen tila, missä havaitaan lähinnä vain puhdas Olemassaolo. Täältä kumpuaa kaikki todellinen luovuus. Täällä havaitaan että olemme silti yksilöitä vaikka olemme ykseys. Jos tajunta jää nirvaaniselle taajuudelle, niin ehkä kielletään yksilöllisyys kun koetaan olevamme "ei-mitään". Tämä on buddhalaisuuden kompastuskivi nykyaikana, eli saatetaan kieltää yksilöllisyys.
Valokehokokemukset, omat kokemukseni (vrt. esim. psykiatri C. G. Jungin kokemat mystiset häät, unio mysticat) ja muut mystiset elämykset arvotan sen perusteella, mitä lisäarvoa nämä kokemukset antavat ihmisen arkipäivän elämään.
- tehostuuko työnteko?
- lisääntyykö elämänlaatu?
- lisääntyykö aktiivisuus ja yhteisöllisyys? - parantuuko terveydentila?
Näillä kokemuksilla on arvoa jos ne tuovat onnellisuutta enemmän kuin ahdistusta.
Sananlasku sanoo, että "on monia, jotka ovat olleet leijonan luolassa, mutta harvat ovat palanneet kertomaan".
Todellakin voi havaita olevansa itsekin valon ympäröimä, mutta siihen on jo tottunut ja sitä ei tiedosta ennen kuin joku ottaa asian puheeksi. Leijuu ikäänkuin avaruudessa. Materiaalinen maailma on vain ulospullahtanut kuori jota käytämme kosketuspintana, koska meillä on jotain toimitettavaa täällä. Eihän tällaista tietenkään kestäisi ellei olisi saanut jo ensimmäisen kokemukseni jälkeen asiantuntevaa ohjausta. Länsimailta pätevän ohjaajan löytäminen saattaa olla haastavaa, mutta kun "oppilas on valmis, niin ilmestyy opettaja". Tämän olen huomannut henkilökohtaisesti. Psyyke on mukautuvainen, ja tottuu lähes mihin vain, olen huomannut. Siitä tulisikin tulla pelkkä työväline jota käytämme, tällöin siihen samaistuminen on loppunut ja turhaa stressiä ei enää esiinny.
Minusta tuntuu että yleensä tiedostamaton Yliminä pyrkii saattamaan ihmisen sopusointuun universumin kanssa ja tekemään itsestänsä ihmiselle tietoisen. Se pyrkii yksilöllistämään ihmisen normaalisti tiedostamattomille taajuuksille. Tällöin avautuu aivan uusi maailma ja uusi elämä alkaa. Silloin on täysin naurettavaa puhua edes kuolemasta koska oma kokemus sen jatkuvasti kieltää.
Fyysisestä treenistä: olen määrännyt itselleni melko rankan fyysisen treenin jo parisen vuotta sitten ja jatkanut sitä. Tämä auttaa olemaan läsnä fyysisessä todellisuudessa. Samaten lihansyönti alentaa "tasoa" jolloin saa kosketuspintaa helposti fyysiseen todellisuuteen ja muihin ihmisiin.
Kuitenkaan ei pidä pitää jonkun toisen kokemuksia totuutena vaan löytää oma totuus. Näin ollaan varmimmalla pohjalla ja vältytään sokeasti uskominen ja sitä kautta ojaan ajo. Ainakin nämä henkimaailman asiat pitäisi itse kokea ennen kuin alkaa niihin uskomaan.
Mystikko Paul Bruntonin kirjoista saattaa olla apua ja vinkkejä eteenpäin kun etsitään selitystä omille mystisille kokemuksille. - capt. cöpenick
pohdiskelija kirjoitti:
" Jo vuosia sitten ensimmäine 'valomeri' kokemus. Käsitän, ettei psyyke olisi
sekoamatta kestänyt kerralla värähtelevää, vaaleaa valomerta.
Se avautui myös alaspäin. Maisemasta katoaa kokonaan maankuoren kiinteä ominaisuus.
Ehkä mystikot kuvaavat olotilaa nirvana sanalla, niin miellyttävä se on. "
Tiivistelmä nirvanoista oman kokemukseni mukaan:
Nirvana on negatiivisten ajatusten loppuminen. Parinirvana on puhtaasti positiivinen kristallinkirkas tila, selkeys astuu kuvioihin. Mahaparinirvana on olemisen tila, missä havaitaan lähinnä vain puhdas Olemassaolo. Täältä kumpuaa kaikki todellinen luovuus. Täällä havaitaan että olemme silti yksilöitä vaikka olemme ykseys. Jos tajunta jää nirvaaniselle taajuudelle, niin ehkä kielletään yksilöllisyys kun koetaan olevamme "ei-mitään". Tämä on buddhalaisuuden kompastuskivi nykyaikana, eli saatetaan kieltää yksilöllisyys.
Valokehokokemukset, omat kokemukseni (vrt. esim. psykiatri C. G. Jungin kokemat mystiset häät, unio mysticat) ja muut mystiset elämykset arvotan sen perusteella, mitä lisäarvoa nämä kokemukset antavat ihmisen arkipäivän elämään.
- tehostuuko työnteko?
- lisääntyykö elämänlaatu?
- lisääntyykö aktiivisuus ja yhteisöllisyys? - parantuuko terveydentila?
Näillä kokemuksilla on arvoa jos ne tuovat onnellisuutta enemmän kuin ahdistusta.
Sananlasku sanoo, että "on monia, jotka ovat olleet leijonan luolassa, mutta harvat ovat palanneet kertomaan".
Todellakin voi havaita olevansa itsekin valon ympäröimä, mutta siihen on jo tottunut ja sitä ei tiedosta ennen kuin joku ottaa asian puheeksi. Leijuu ikäänkuin avaruudessa. Materiaalinen maailma on vain ulospullahtanut kuori jota käytämme kosketuspintana, koska meillä on jotain toimitettavaa täällä. Eihän tällaista tietenkään kestäisi ellei olisi saanut jo ensimmäisen kokemukseni jälkeen asiantuntevaa ohjausta. Länsimailta pätevän ohjaajan löytäminen saattaa olla haastavaa, mutta kun "oppilas on valmis, niin ilmestyy opettaja". Tämän olen huomannut henkilökohtaisesti. Psyyke on mukautuvainen, ja tottuu lähes mihin vain, olen huomannut. Siitä tulisikin tulla pelkkä työväline jota käytämme, tällöin siihen samaistuminen on loppunut ja turhaa stressiä ei enää esiinny.
Minusta tuntuu että yleensä tiedostamaton Yliminä pyrkii saattamaan ihmisen sopusointuun universumin kanssa ja tekemään itsestänsä ihmiselle tietoisen. Se pyrkii yksilöllistämään ihmisen normaalisti tiedostamattomille taajuuksille. Tällöin avautuu aivan uusi maailma ja uusi elämä alkaa. Silloin on täysin naurettavaa puhua edes kuolemasta koska oma kokemus sen jatkuvasti kieltää.
Fyysisestä treenistä: olen määrännyt itselleni melko rankan fyysisen treenin jo parisen vuotta sitten ja jatkanut sitä. Tämä auttaa olemaan läsnä fyysisessä todellisuudessa. Samaten lihansyönti alentaa "tasoa" jolloin saa kosketuspintaa helposti fyysiseen todellisuuteen ja muihin ihmisiin.
Kuitenkaan ei pidä pitää jonkun toisen kokemuksia totuutena vaan löytää oma totuus. Näin ollaan varmimmalla pohjalla ja vältytään sokeasti uskominen ja sitä kautta ojaan ajo. Ainakin nämä henkimaailman asiat pitäisi itse kokea ennen kuin alkaa niihin uskomaan.
Mystikko Paul Bruntonin kirjoista saattaa olla apua ja vinkkejä eteenpäin kun etsitään selitystä omille mystisille kokemuksille."Kun oppilas on valmis, ilmestyy opettaja"!
Uskonpa että tämä mielipide kestää aikaa.
- elämäsi, niinkuin ei minunkaan
pääty, jos ruumis kuolee! Henki jatkaa elämäänsä, mutta missä, se on jo toinen asia.
Serkkupoikani kuoli leikkauspöydälle ja kertoi,millä tavalla mentiin taivaaseen ja miksi hän sai luvan tulla takaisin.
- tuo on ajatuksesi, tai toiveesi on utopiaa!
-kuulehan ystävä, vaikka kuinka paha olisi maan päällä elää ja olla, se on kuitenkin helvettiin verrattuna yhtä juhlaa!
En missään tapauksessa aliarvioi, enkä tee tyhjäksi sinun ahdistustasi, jossa sinä olet. Olen itsekin ollut sairauden takia suuressa ahdistuksessa ja omasta mielestäni kuoleman edessä, mutta sain armon ja toivun. Sinullakin on toivoa!!
Sanot,että et usko. Tarkoitatko sillä sitä, ettet usko Jumalaan ja taivaaseen ja helvettiin?
Jumala on olemassa ja rakastaa sinua, sinun tulee vain asettua Hänen eteensä ja pyytää apua. Saat sen 100% varmasti! Rukoilen puolestasi ja kun olet lukenut tämän, niin olen jo rukoillut puolestasi!
pek
- Rajaton
Käyppä lukemassa ensin juttuja alla olevasta linkistä niin tiedät sen jälkeen enemmän mitä tapahtuu kuoleman jälkeen tai mitä on verhon tuolla puolella niin lyön vetoa että rupeet miettimään asioita toisella tavalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=679&posting=22000000023856950 - syyttönämä
Hekin, syyttöminä noitina noitarovioilla poltetut, lapsetkin, saivat oppia tietämään mikä kristinuskon helvetti on.
- mutta toivon
todella, että jossain olis paikka, jossa voisin vielä nähdä mun koiran, se oli mulle kaikkein tärkein ja oon vieläki ihan palasina, vaikka siitä on jo vuosia..jos joku väittää, että koirilla ei oo sielua nii ei oo sitten ihmisilläkään.
Itekki ajattelen niin, että sitten ku en enää jaksa tätä, nii mä lopetan elämäni sitten omin keinoin...tää elämä on kyllä yhtä kärsimystä, surua, pettymyksiä, tietämättömyyttä, saavuttamattomuutta ja pelkoa...eli oon yllättyny jos helvetti on tätä pahempi paikka (jos sitä on)
toivon tietenki, etten sinne koskaan joudu, ja elän aika synnittömästi, paitsi, että kuka määrittelee mikä on syntiä? ihmiset kyllä tulkitsee kaikkea, mutta vähän niin miten itelle sopii..
mun mielipide on, että ihmiset on tekopyhiä, itsekkäitä ja tietämättömiä, mikä ei oo huono juttu, pakkohan elämä on johonki käyttää...- vaikken usko
Sulla oli jotenki älyllinen vastaus - ehkä johtuu yhteisistä kokemuksista; mulla ei tosin menny koira vaan 28 vuotta sitten meni vaimo ja syntymätön lapsi.
Silloin pohdiskelin pitkään, onko jutut taivaasta totta. Eli voisinko nähdä vaimoni vielä 'toisella puolella'.
Nyt tosiaan toivon, että kakesta tästä pääsee eroon lopullisesti sitten kun itse haluaa.
Noissa muissa höpötyksissä ei ole järjen häivää. - pohdiskelija
vaikken usko kirjoitti:
Sulla oli jotenki älyllinen vastaus - ehkä johtuu yhteisistä kokemuksista; mulla ei tosin menny koira vaan 28 vuotta sitten meni vaimo ja syntymätön lapsi.
Silloin pohdiskelin pitkään, onko jutut taivaasta totta. Eli voisinko nähdä vaimoni vielä 'toisella puolella'.
Nyt tosiaan toivon, että kakesta tästä pääsee eroon lopullisesti sitten kun itse haluaa.
Noissa muissa höpötyksissä ei ole järjen häivää.Rehellisen mielipiteen sanominen on tärkeää. Vastaukseni on laaja ja käsittää muitakin asioita kuin vain vastausta sinulle, koska lukijoita on muitakin.
Jos ei jotain ymmärrä, niin silloin sitä ei ole tarkoitettu juuri ko. henkilölle. Silloin sen voi ohittaa.
Pointtini on vain se että kuolemaa ei ole ja sillä sipuli. - Menta Listi
pohdiskelija kirjoitti:
Rehellisen mielipiteen sanominen on tärkeää. Vastaukseni on laaja ja käsittää muitakin asioita kuin vain vastausta sinulle, koska lukijoita on muitakin.
Jos ei jotain ymmärrä, niin silloin sitä ei ole tarkoitettu juuri ko. henkilölle. Silloin sen voi ohittaa.
Pointtini on vain se että kuolemaa ei ole ja sillä sipuli.Kyllä kuolema on. Se on täysin varmaa. Sinun käsityksesi siitä vain on hieman hämärtynyt. Kaikki me kuolemme aikanamme. Me synnymme tänne kuolemaan.
Se on sitten eri asia säilyykö tietoisuutemme kuoleman jälkeen ja minne se menee, vai meneekö minnekään.
Vaikka et uskoisi kuolemaan niin voit olla varma että potkaiset tyhjää kun pistät ladatun aseen ohimollesi ja vedät liipaisinta. Karkea esimerkki, mutta selkeä. - pohdiskelija
Menta Listi kirjoitti:
Kyllä kuolema on. Se on täysin varmaa. Sinun käsityksesi siitä vain on hieman hämärtynyt. Kaikki me kuolemme aikanamme. Me synnymme tänne kuolemaan.
Se on sitten eri asia säilyykö tietoisuutemme kuoleman jälkeen ja minne se menee, vai meneekö minnekään.
Vaikka et uskoisi kuolemaan niin voit olla varma että potkaiset tyhjää kun pistät ladatun aseen ohimollesi ja vedät liipaisinta. Karkea esimerkki, mutta selkeä.Siis fyysinen ruumis potkaisee tyhjää, minä en.
- eroon....
vaikken usko kirjoitti:
Sulla oli jotenki älyllinen vastaus - ehkä johtuu yhteisistä kokemuksista; mulla ei tosin menny koira vaan 28 vuotta sitten meni vaimo ja syntymätön lapsi.
Silloin pohdiskelin pitkään, onko jutut taivaasta totta. Eli voisinko nähdä vaimoni vielä 'toisella puolella'.
Nyt tosiaan toivon, että kakesta tästä pääsee eroon lopullisesti sitten kun itse haluaa.
Noissa muissa höpötyksissä ei ole järjen häivää.ainakaan itsarin avulla, sitten en tuskat vasta alkaakin.
Jeesus on apu!
- Aplause
Miksi muuten Saatana kiduttaisi vaikka ateistia joka ei todellakaan halua uskoa Jumalaan mistään hinnasta? Sen ymmärtäisin että uskovia kiduttaisi jos nämä olisivat ennen kuolemaansa unohtaneet pyytää syntejään anteeksi, mutta kiduttaa nyt kaveria mikä on samoilla linjoilla kuin itse Saatanakin.
Niin ja mikä hyvä Jumala se sellainen on joka antaa ihmisen mennä helvettiin? Ei anteeksiantoa?- pohdiskelija
Siinä on miettimistä ja dilemma ratkeaa itse kullekin kyllä aikanaan, ei huolta. Jos ei ole mitään kokemuspohjaa tuonpuoleisesta, niin on vähän vaikea valita mistään, haroo vain tyhjää. Siis ihmiset tarvitsevat kokemuksia, kokemuksia ja taas kokemuksia että on mistä valita.
Kirjojen höpinöistä on turhanpäiväistä valita jos se tarkoittaa sokeaa uskoa. Minä en ainakaan uskoisi yhteenkään henkisen alan kirjaan jos en voisi vahvistaa sitä omalla kokemuksellani.
Myös minun höpinöihini on täysin tarpeetonta uskoa jos oma kokemus ei sitä vahvista. - se anteeksianto..
- tämän elämän aikana tulee kääntyä Jumalan puoleen Jeesuksen kautta ja anteeksianto on heti valmis.
Kuoleman jälkeen sitä ei ole enää, koska sinne vie mukanan, mitä on sisimmässään ollut täällä maan päällä. Maan päällä on Jeesuksella valta antaa syntejä anteeksi! Tämä vain on näin, kerro eriävät mielipiteesi Herralle Jeesukselle. Kokeile edes selittää, Hän kyllä kuulee. Minulle ei tarvitse epäuskoasi selittää!
- ensinnäkin saatanan tehtävä on ihmisen elämän vaikeuttaminen, sitä vaikeutta vaan luullaan jostakin muusta syystä johtuvaksi. Jopa yritetään vääntää sitä Jumalan syyksi!
Saatana joutuu itsekin helvettiin kärsimään ja se haluua sinne kitumaan kansaan mahdollisimman monta sielua, jotta se saa tyydytystä pahaan luontoonsa.
Ilm.20:
10. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. >>
Paholaisesta Raamattu käyttä sanoja;
Ilm. 12:9. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
Tässä syy maailman ahdistuksiin, näillä persoonoilla on ihmisten synnin tähden valta rääkätä tottelemattomia. Mutta kerran niittenkin valta loppuu, kun pahan persoonoille "helvetin häkki heilahtaa"
Usko, tai ole uskomatta, asioita se ei muuta!
Siunausta!
- öoö
Jos tietoisuus häviää, niin ei silloin ole mitään pimeyttä sen enempää kuin valoisuuttakan eikä rauhaa eikä räyhää. Eivät ne ole mitään maailman ominaisuuksia vaan yksilön tietoisuuden luomia asioita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 895095
- 514012
- 232073
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161775Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s271717- 151414
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹261185Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201006T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43971- 21960