missä se jumala on?

Ihmisten omia eli egonsa luomia uskomuksia ei voida jakaa muiden kanssa, ja juuri siitä syystä ne ovat epätodellisia. Miten niiden "paljastaminen" sitten voisi tehdä niistä todellisia? Jokaisen parantajan, joka etsii kuvitelmista totuutta, täytyy olla parantumaton, koska hän ei tiedä mistä etsiä totuutta, ja sen tähden hänellä ei ole vastausta parantamisen ongelmaan.

Painajaisten (harhojen) tuomisella tietoisuuteen on etunsa, mutta vain sen opettamiseksi, että ne eivät ole todellisia ja että kaikki mitä niihin sisältyy on järjetöntä. Parantumaton parantaja ei pysty sitä tekemään, koska hän ei sitä usko. Kaikki parantumattomat parantajat noudattavat egon anteeksiantosuunnitelmaa muodossa tai toisessa. Jos he ovat teologeja, he todennäköisesti tuomitsevat itsensä, opettavat tuomitsevuutta ja puhuvat pelottavan ratkaisun puolesta. Koska he projisoivat tuomionsa Jumalaan, he saavat Hänet näyttämään kostonhimoiselta, jolloin He pelkäävät Hänen kostoaan. Luovat mielessään kuoleman, helvetin, manalan, tuonelan, kadotuksen... He ovat siis pelkästään samastuneet omaan luomukseensa egoon, joka luo harhoja, ja nähdessään mitä se tekee, he tämän sekaannuksen takia tuomitsevat itsensä. On ymmrrettävää, että tällaista käsitystä vastaan on kapinoitu, mutta sitä vastaan kapinoiminen tarkoittaa, että siihen yhä uskotaan. Tai sitten vastaavasti psykoterapeutti saattaa esimerkiksi tulkita painajaisunessa nähtyjä egon luomia symboleita ja sitten käyttä niitä todistamaan, että painajainen on totta. Jos mielen tärkeyden vähättelemistä pidettäisiin keinona ehkäistä pelkoa, miten ego voisi tulla siitä voimakkaamaksi?
Onko kukaan todella selittänyt koskaan, mitä esimerkiksi psykoterapiassa tapahtuu? Todellisuudessa siinä ei tapahdu yhtään mitään! Parantumattomalle parantajalle ei ole tapahtunut mitään todellista, ja hänen on opittava omista opetuksistaan. Hänen egonsa yrittää aina saada jotain joka tilanteesta. Sen vuoksi parantumaton parantaja ei osaa antaa, ja siitä johtuen hän ei osaa jakaa mitään muiden kanssa. Hän ei voi oikaista, koska hän ei työskentele oikaisevasti. Hän uskoo, että hänen asianaan on opettaa potilaalle, mikä on todellista, vaikka hän ei tiedä sitä itsekään.

Oletetaan, että Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus", ja valkeus tuli. Olisikio mahdollista, että valkeus löytyisi pimeyttä analysoimalla
- niin kuin psykoterapeutti tekee - tai tunnustamalla sinussa oleva pimeys ja etsimällä kaukaista valkeutta, joka sen poistaisi, samanaikaisesti korostaen valkeuden etäisyyttä, niin kuin teologi tekee? Paraneminen ei ole mystistä. Se ei ole magiaa. Mikään ei muutu, jollei tätä ymmärretä, koska valkeus on ymmärtämistä. Jumalan "näkeminen" on ymmärrtämistä. Harha-ajattelua on tällainen: "viheliäistä syntistä" ei voida parantaa ilman magiaa, eikä "vähäpätöinen mieli" pysty antamaan arvoa itselleen ilman magiaa.

Hedelmistään te tulette heidät tuntemaan ja he tuntevat itsensä, ja kun he tuntevat itsensä, he tuntevat Jumalan.