En uskalla kertoa

Mitä pelkäät? Naurua, ivaa vai suuttumusta tai jotain ihan muuta? Mikäli läheisesi raivostuvat uskosta, he eivät ole aitoja ystäviä. Usko on sinun oma asiasi. Ei sinun sitä tarvitse muille seilitellä tai paljastaa, jos se on vaikeaa tai ahdistavaa. Elät omaa elämääsi omalla tavallasi ja teet ratkaisusi. Pääasia, että olet onnellinen ja että tiedät itse, mitä teet. Tsemppiä!

helppo juttu: otat perusteellisesti selvää siitä, onko kristinusko perustellusti totta vai ei. jos on, ei ole häpeä uskoa selvään totuuteen ja voit hämmästyttää tuttaviasi tietämykselläsi ja rehellisellä uskollasi. mutta jos perusteluja kristinuskolle ei löydy, niin parempi vaan pitää usko omana tietonaan, sillä uskon tunnustaminen olentoihin joita ei ole olemassa, on luonnollisesti aika kiusallista.

Raamatun mukaan käärme puhui Eevalle ja aasi Bileamille. Siinähän sitä on kyllä vähän selittelemistä että miksi semmoiseen uskoo :DDD

Älä tee uskostasi pakkotodistamista. Raamatussa käsketään vastaamaan siihen mikä on toivosi, jos joku kysyy. Kun opit tuntemaan Jumalaa raamatusta, näet Hänen rakkautensa Kristuksessa yhä paremmin, silloin sinusta näkyy sanomattakin toivosi. Uskosta on hyvä kertoa, mutta siitä ei saa tehdä pakkoa. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Ja Jumalta voi pyytää rohkeutta kertoa evankeliumista. Kaikki on Jumalan lahjaa, myöskin todistaminen.
Iloitse siitä suuresta pelastuksesta, joka on pääsiäisen sanomassa. Ilo Herrassa on meidän väkevyytemme.

Jeesus kanssasi ja kaikkesi!

Ei sinun ole pakko kertoa muille. Muista että oma uskonkäsityksesi voi muuttua. Ei siis kannata liian aikaisin lähteä julistamaan uskoaan. Siitä voi myös olla haittaa, syrjintää tms

esimerkiksi lestadilaisen herätysliikkeen piirissä ollaan jopa hyvinkin tarkkoja siitä että uskoa ei 'kuuluteta' jatkuvasti ulkopuolisille (mikä saattaa ollakin - ainakin joistakin ihmisistä - tosi äsyttävää). Kuitenkin uskon että lestadiolaiset ovat vilpittömiö kristittyjä ja taivaan tien matkaajia siinä missä muutkin - omalla karulla tavallaan.

Rukoile, että Jumala lähettää luoksesi jonkun ihmisen joka on etsikkoajassa. Jumala haluaa puhua sinun kauttasi ja silloin voit todistaa hänelle. Tällainen ihminen on myös altis kuntelemaan mitä sinulla on kerrottavana, ja keskustelemaan kanssasi.
Mutta odota kärsivällisesti, että Jumala järjestää tuon tilanteen. Siinä voi nimittäin mennä kauankin.
Jos alat ottamaan paineita 'todistamisesta', niin silloin varmimmmin asiat menevät pieleen.
Jeesuksen nimessä et saa kantaa syyllisyyttä asiasta.

Tuo on varmasti tuttu tilanne.Itse aikoinaan kyllä kerroin uskoontulostani,vaikka pelkäsin muiden mielipiteitä.Yllätys,yllätys,kukaan ei sanonut mitään negatiivista,päinvastoin.Ainoastaan miehelleni se oli kova paikka,kun hän itse ei ollut uskossa ja joutui yksin lähtemään kapakkaan.No,kyllä rukoukseni kuultiin ja parin vuoden kuluttua hänkin antoi elämänsä Jeesukselle.Mutta hän ei uskostaan kerro yleensä kenellekään.On kuitenkin lähtenyt kanssani joihinkin hengellisiin tilaisuuksiin,joten luotan siihen,että Jumala itse tekee hänessä työtään.Siunausta sinulle ystävä ja rohkeutta uskon tiellä!

Älä häpeä Kristusta.

Jopa Pietari pelkäsi tunnustaa tuntevansa Jeesuksen. Pelko on inhimillistä. Kuitenkin kysymys on paaaaljon suuremmasta kuin tämä maailma, joten mitä häviät? Et yhtään mitään. Ei ne kaverit sinua syö. Jos eivät ymmärrä, niin sitten eivät ymmärrä. Kaikille ihmisille suhde Kristukseen on ajankohtainen asia.

Pidä kiinni seurakuntayhteydestäsi. Tsemppiä