Olin juuri pessyt autoni lattiasta kattoon sisältä ja ulkoa, kun haistoin selvän vanhan maitopurkin "tuoksun" nenääni. En voinut ymmärtää, mistä haju voisi olla peräisin, mutta kun eräs hieman boheemi tuttavani oli jättänyt joitakin päiviä aiemmin hieman kierrätysmateriaalia takakonttiin, niin ajattelin, että pakko tarkistaa vielä sieltä, vaikka tiesinkin, että ei siellä enää niitä olisi, kun olin ne kaikki heittänyt siivouksen yhteydessä roskiin. Mutta apropoo, siellä olikin takakontin lattialla tuttavani pankkikirja. Istuin takaisin kuskinpaikalle ja haju oli hävinnyt. Eli se haju annettiin selvästi sitä varten, että katsoisin takakonttiin ja löytäisin kadonneen pankkikirjan. Tarina on tosi.
Pieni hajuihme
Daniel 1
5282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sattumaksikin sitä kutsutaan
Haju, jonka tunsin, oli vahva ja sangen pysyvää laatua eikä hävinnyt, vaikka aukaisin ikkunan. Mutta kun tulin takaisin pankkkikirja kädessäni, niin se oli täysin kadonnut.
Mutta teithän, niinkuin hyvän ihmisen (ja kristityn) kuuluu ja palautit pankkikirjan?
Juttele noista harhoistasi lääkärille.
Kumma haju on levinnyt palstalle sinun jutustasi.