Feminismi ymmärretään naisasiaa ajavana liikkeenä tai -isminä. Feminismi ymmärretään kansanomaisesti aatteena, jonka tehtävänä on edistää naisen oikeuksia maailmassa. Monet mielikuvat feminististä liikkuvat kuitenkin siilitukkaisen rekkakuski-lesbon tapaisissa henkilöitymissä tai miesvihan täyttämässä naisessa.
Omasta mielestäni feminismi näkee miehen ja naisen erot. Feminismin mielestä sukupuoliero on rakenteellisen epätasa-arvon perusta. Heidän mielestään tämän epätasa-arvon vuoksi naiset ovat miehiä epäedullisemmassa asemassa. Heidän mielestään tämä ei ole seurausta biologisesta eroavaisuudesta vaan se tuotetaan kulttuurisen rakentumisen kautta. Tätä epäkohtaa haluavat feministit, varmasti monet muutkin, korjata. Tätä palstaa lukiessa ilmenee kuitenkin ongelmia keinoissa, joilla asia halutaan korjata.
Profeminismijuontaa juurensa käsityksestä, että feminismi (suppean määritelmän) mukaan
on vain naisten oikeuksien poliittista ajamista ja edellyttää naisen kokemusta sukupuolieron tuottamasta sorrosta. Tämän vuoksi miehet eivät voi olla feministejä, koska heillä ei ole kokemusta sukupuoleen kohdistuvasta sorrosta (kuten valkoisilla ei mustien kokemaa ihonväriin perustuvaa sortoa). Tätä argumenttia on kritisoitu feministisen teorian sisällä mm. siitä, että se edellyttää yhtenäistä naisen kokemusta maailmasta ja samastaa
virheellisesti valkoisen, keskiluokkaisen, heteronaisen kokemuksen naisten yleiseksi kokemukseksi. Samalla unohtuvat naiseuden kokemukset liittyneenä ihonväriin, varallaisuuteen, sosiaaliseen statukseen,
ei-heteroseksuaalisuuteen jne.
Mutta tämä määritelmistä.
Femismille tyypillistä on kannattaa kiintiöitä. Tyypillistä siksi, että kaikki heistä eivät kuitenkaan kannata kiintiöitä. Argumentteina käytetään puuttuvaa voimavaraa ja sitä, että yritykselle ja virastolle on hyvä, että siellä on töissä sekä naisia että miehiä. Kiintiö menetelmää vastustavat pääsääntöisesti miehet, mutta jotkut naiset sekä feministitkin ovat päätyneet siihen, että kiintiönti ei ole välttämättä oikea ratkaisu. Itse näen kiintiöt osaksi ongelmallisina.
1. Kiintiöpalkatun arvostaminen voi olla keskimääräistä huonompaa. Vaikka kiintiöpalkattu henkilö olisi kuinka pätevä tahansa niin hän saattaa kuitenkin olla muiden silmissä kiintiöpalkattu. Hän on saanut asemansa sukupuolen vuoksi, ei ansioillaan.
2. Mikäli virastoja ja tulevaisuudessa yrityksiä täytetään väkisin sukupuolikiintiöillä, on vääränä että lain vuoksi joudutaan palkkaamaan tiettyä sukupuolta olevia henkilöitä "väkisin". Tämä saattaa johtaa siihen, että paikkaan ei saada motivoituneita tai päteviä henkilöitä. Hakijat ovat ns. väärää sukupuolta.
3. Kiintiöiden saattaminen yrityksiin voi johtaa ainakin kahdenlaisiin ongelmiin. Ensinnäkin kiintiöiden saavuttaminen voi edellyttää yritykseltä lisäpalkkauksia. Palkkaukset tehdään kiintöiden vuoksi ja tästä johtuen yrityksen kulut kasvavat aiheetta. Yrityksen kannattavuus heikkenee. Tästä seuraa toinen ongelma. Vanhoja työntekijöitä irtisanotaan kiintiöpalkattujen tieltä. Jotta kiintiöt saavutetaan ja kannattuvuus ei laske on osa irtisanottava.
4. Kiintiöistä tulee tapa. Erilaiset sukupuolimenettelyt tulevat tavaksi. Kun miehet saivat luvan olla mukana synnytyksessä tuli siitä itsestään selvyys. Nykyisin synnytyksestä poisolevaa miestä pidetään vähintäänkin luopiona. Kiintiöitä luodaan, että tasa-arvo saavutetaan. Mutta mikäli kiintiöt on ajateltu vain tilapäiseksi keinoksi on kuitenkin vaarana, että niistä tulee tapa. Tällä menettelyllä voi olla pidemmän päälle arvaamattomia seurauksia.
5. Kiintiöt eivät välttämättä tuota toivottua tulosta. Niiden tarkoituksena on saavuttaa sukupuolten tasaista jakautumista työelämässä mutta myöskin muokata asenteita. Kiintiöt saattavat kuitenkin muokata asenteita toiseen suuntaan mitä on tarkoitus. Pakottaminen tiettyyn toimintamalliin ei ole ollut muutoinkaan kaikkein paras. Asenteet ja motivaatiot pitää muokata muulla tavoin kuin "pakolla".
Sukupuolten välinen tasa-arvo on askel parempaan huomiseen. Tasa-arvosta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Yksilön oikeus olla mitä haluaa on vielä nykypäivänä kovin vaikeaa. Seksuaaliset vähemmistöt ovat visusti kaapeissaan. Tasa-arvoinen suvaitsevaisuus ei ole tavoittanut heitä vielä. Tasa-arvoinen maailma on kaunis ajatus. Mutta mitä enemmän sitä yritämme väkisin tehdä niin sitä enemmän voi ihmisille tulla pakottamisen olo. Heille kerrotaan mitä heidän tulee ja ei tule hyväksyä. Heidän arvonsa määritellään yhteiskunnan puolelta. Ihmiset eivät tämän jälkeen määrittele yhteiskuntaa vaan yhteiskunta määrittelee heidät. Harvoin on saatu mitään hyvää pakottamalla aikaiseksi. Kaikki hyvä tulisi kuitenkin lähteä ihmisestä itsestään.
Omasta mielestäni feminismi näkee miehen ja naisen erot. Feminismin mielestä sukupuoliero on rakenteellisen epätasa-arvon perusta. Heidän mielestään tämän epätasa-arvon vuoksi naiset ovat miehiä epäedullisemmassa asemassa. Heidän mielestään tämä ei ole seurausta biologisesta eroavaisuudesta vaan se tuotetaan kulttuurisen rakentumisen kautta. Tätä epäkohtaa haluavat feministit, varmasti monet muutkin, korjata. Tätä palstaa lukiessa ilmenee kuitenkin ongelmia keinoissa, joilla asia halutaan korjata.
Profeminismijuontaa juurensa käsityksestä, että feminismi (suppean määritelmän) mukaan
on vain naisten oikeuksien poliittista ajamista ja edellyttää naisen kokemusta sukupuolieron tuottamasta sorrosta. Tämän vuoksi miehet eivät voi olla feministejä, koska heillä ei ole kokemusta sukupuoleen kohdistuvasta sorrosta (kuten valkoisilla ei mustien kokemaa ihonväriin perustuvaa sortoa). Tätä argumenttia on kritisoitu feministisen teorian sisällä mm. siitä, että se edellyttää yhtenäistä naisen kokemusta maailmasta ja samastaa
virheellisesti valkoisen, keskiluokkaisen, heteronaisen kokemuksen naisten yleiseksi kokemukseksi. Samalla unohtuvat naiseuden kokemukset liittyneenä ihonväriin, varallaisuuteen, sosiaaliseen statukseen,
ei-heteroseksuaalisuuteen jne.
Mutta tämä määritelmistä.
Femismille tyypillistä on kannattaa kiintiöitä. Tyypillistä siksi, että kaikki heistä eivät kuitenkaan kannata kiintiöitä. Argumentteina käytetään puuttuvaa voimavaraa ja sitä, että yritykselle ja virastolle on hyvä, että siellä on töissä sekä naisia että miehiä. Kiintiö menetelmää vastustavat pääsääntöisesti miehet, mutta jotkut naiset sekä feministitkin ovat päätyneet siihen, että kiintiönti ei ole välttämättä oikea ratkaisu. Itse näen kiintiöt osaksi ongelmallisina.
1. Kiintiöpalkatun arvostaminen voi olla keskimääräistä huonompaa. Vaikka kiintiöpalkattu henkilö olisi kuinka pätevä tahansa niin hän saattaa kuitenkin olla muiden silmissä kiintiöpalkattu. Hän on saanut asemansa sukupuolen vuoksi, ei ansioillaan.
2. Mikäli virastoja ja tulevaisuudessa yrityksiä täytetään väkisin sukupuolikiintiöillä, on vääränä että lain vuoksi joudutaan palkkaamaan tiettyä sukupuolta olevia henkilöitä "väkisin". Tämä saattaa johtaa siihen, että paikkaan ei saada motivoituneita tai päteviä henkilöitä. Hakijat ovat ns. väärää sukupuolta.
3. Kiintiöiden saattaminen yrityksiin voi johtaa ainakin kahdenlaisiin ongelmiin. Ensinnäkin kiintiöiden saavuttaminen voi edellyttää yritykseltä lisäpalkkauksia. Palkkaukset tehdään kiintöiden vuoksi ja tästä johtuen yrityksen kulut kasvavat aiheetta. Yrityksen kannattavuus heikkenee. Tästä seuraa toinen ongelma. Vanhoja työntekijöitä irtisanotaan kiintiöpalkattujen tieltä. Jotta kiintiöt saavutetaan ja kannattuvuus ei laske on osa irtisanottava.
4. Kiintiöistä tulee tapa. Erilaiset sukupuolimenettelyt tulevat tavaksi. Kun miehet saivat luvan olla mukana synnytyksessä tuli siitä itsestään selvyys. Nykyisin synnytyksestä poisolevaa miestä pidetään vähintäänkin luopiona. Kiintiöitä luodaan, että tasa-arvo saavutetaan. Mutta mikäli kiintiöt on ajateltu vain tilapäiseksi keinoksi on kuitenkin vaarana, että niistä tulee tapa. Tällä menettelyllä voi olla pidemmän päälle arvaamattomia seurauksia.
5. Kiintiöt eivät välttämättä tuota toivottua tulosta. Niiden tarkoituksena on saavuttaa sukupuolten tasaista jakautumista työelämässä mutta myöskin muokata asenteita. Kiintiöt saattavat kuitenkin muokata asenteita toiseen suuntaan mitä on tarkoitus. Pakottaminen tiettyyn toimintamalliin ei ole ollut muutoinkaan kaikkein paras. Asenteet ja motivaatiot pitää muokata muulla tavoin kuin "pakolla".
Sukupuolten välinen tasa-arvo on askel parempaan huomiseen. Tasa-arvosta ollaan kuitenkin vielä kaukana. Yksilön oikeus olla mitä haluaa on vielä nykypäivänä kovin vaikeaa. Seksuaaliset vähemmistöt ovat visusti kaapeissaan. Tasa-arvoinen suvaitsevaisuus ei ole tavoittanut heitä vielä. Tasa-arvoinen maailma on kaunis ajatus. Mutta mitä enemmän sitä yritämme väkisin tehdä niin sitä enemmän voi ihmisille tulla pakottamisen olo. Heille kerrotaan mitä heidän tulee ja ei tule hyväksyä. Heidän arvonsa määritellään yhteiskunnan puolelta. Ihmiset eivät tämän jälkeen määrittele yhteiskuntaa vaan yhteiskunta määrittelee heidät. Harvoin on saatu mitään hyvää pakottamalla aikaiseksi. Kaikki hyvä tulisi kuitenkin lähteä ihmisestä itsestään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ansiokas kirjoitus, jonka kanssa olen vielä ensisilmäyksen jälkeen samoilla linjoilla.