Joten tässä voin hyvin kirjoittaa aiheesta enemmän. Eli itse olen ollut armeejassa, mutta se jäi sielä oltuani melkein 1kk. Syitä on ollut monia miksi. Kuitenkin sielä simputus itsenään ei häirinnyt. Kuitenkin itse en ole mikään järjen jättiläinen joten myönnän, että itse olen tyhmäkin.
Kuitenkin yritin armeejassa silti muut käyttivät asetta paremmin ja muutenkin jäljessä sielä olin järkiään joka asiassa. Joten olin sielä kuin "kohde" jolle vittuillaan kokoajan kun tilaisuus vain tulee.
Eli ei pelkästään kessuilta myös muiltakin. Lisäksi olen kyllä uskovainen. Mutta en liikaa uskovainen. Kuitenkin itselläni ei ole halua tappaa. Lisäksi en tuntenut sieltä ketään.
Olen hoikka ja ihan hyvä kuntoinen. Kuitenkin en ole niitä henkilöitä jotka sopeutuvat joka paikkaan. Minulla oli kyllä apua antava ryhmä huoneessa. Mutta kun itsellä oli melkein kokoajan ongelmia ja muutenkin simputuksen kohteena järkiään ja nälvimisen kohteena.
Siitä ei tullut mitään ja se rupesi ahdistamaan toisaalta kun tietää, että jos ei onnistu saa taas kuulla siitä muilta. Kun muut joutuvat odottamaan, että pääsevät röökille taikka muutenkin jos tekee jotain saa siitä samantien palautetta.
Ei siinä mitään jos välillä ylempi arvoiset komentelevat taikka vinoilevat. Mutta kun monet muut tekevät samoin se alkaa vaan liikaa kasaantua kohdallani niskaan. Joten vaikka yrittää parhaansa on jäljessä myös kun on vasen kätinenkin.
Tein mielestäni silloin ihan hyvän ratkaisun, sen että menen siviilipalvelukseen. Vielä sinne en ole mennyt tiedän että se herättää monessa katkeruutta taikka nälvimistäkin. Mutta myös on läheisiä jotka eivät ota sitä asiaa vakavasti vaikka he ovatkin armeejan käyneet.
Joten itse kyllä juon ja kannustan suomea lätkässä,futiksessa ja muutenkin pidän hauskaa siinä missä muutkin. Mutta tietenkin tuollaisen jälkeen sitä on ollut sulkeutuneempi persoona vaikka sitä nälvimistä olen saanut muutenkin kestää ja kiusattunakin olen ollut. Kuitenkin hanttiin olen pistänyt eikä sitä nykyään ole.
Kuitenkin lähinnä siviilipalveluksesta olen vain lukenut nettisivulta en sen pahemmin. Kuitenkin itse olen täysin 100% hetero. Ja omasta mielestä mukava henkilö ja myös on monia jotka ajattelevat samoin itsestäni. Kuitenkin myös niitäkin jotka eivät vaikka niistä niin paljon en tiedä.
Kuitenkin se on faktaa kohdallani, että ajattelen homoista sitä että ne saavat pysyä niin kaukana kuin mahdollista eli en halua niitten kanssa olla missään tekemisissä. Saa puolestani olla niitä, mutta kunhan vain itseni kohdalle niitä ei mielellään tulisi.
Joten rehellisyyden nimissä siviilipalveluksessa, ja armeejassakin niitä on. Kuitenkin olisi hyvä tietää teiltä siviilipalveluksen käyneiltä onko sielä niitä teidän kohdalle tullut.
Minun mielipiteeni on se, että jos toinen sanoo olevansa siviilistä sille ei tarvitse heti kääntää selkäänsä. Eikä varsinkaan silloin kun tuntee toisen paremmin. Kunnon ystävät eivät välitä oletko mistä kunhan suurin osa asioistasi on hyvin. Eli se olisi käytännössä sama asia kuin olisit pinnallinen. Eli katsoisit toisen ulkonäköä.
Totuus on se, että jos maailmassa olisi täynnä siviili palveluksen käyneitä ei olisi sotia. Kuitenkin jos kaikki olisivat käyneet armeejan niitä olisi. Mutta miten kukaan yksittäinen ihminen voisi vaikuttaa tähän maailmaan.
Tiedän että kovanluonteiset miehet sen ovat käyneet ja kestäneet loppuun, mutta tuskin monia niistä yksittäisenä kohteena nälvitään melkein kokoajan. Eli sentään olisi enemmän niitä alokkaita jotka eivät nälvisi. Oli niitäkin, mutta jokatapauksessa itse tein valintani ja siinä pysyn.
Vaikka täällä maailmassa ei olisi niitä "tosi miehiä". Silti täällä olisi rauhallinen ja turvallisempi olo kuin nyt monen mielestä maailmassa. Joten onko se sodan tarkoitus se että, loppujen lopuksi yksi kiihkoilia olisi hengissä. En usko, että siitä tulisi monelle iloa. Surua tämä elämä tuo jokaiselle paljon joillekin enemmän ja toisille vähemmän.
Jos elämästä voisi päättää ei tänne mielellään tulisi jos voisi olla rauhallisemmassa paikassa. Elämäkin on lyhyt ja osaa olla myös turhauttavaakin. Ne onnelliset jotka saavat jonkun elämäänsä loppuelämäkseen eivät näe asiaa sen silmistä kuin toinen joka ei sitä saa.
Eli maailma on jokaisesta silmästä erillainen ja "täydellinen maailma" jokaisen silmässä on erillainen. Joten miksi me kritisoimme niin pienempiä kuin isompiakin asioita. Sekä itsessä että toisissa.
Jokaisella on tavoitteita enemmän taikka vähemmän. Itseni kohdalla elämän tahto on vaakalaudalla ollut monta kertaa. Kun onnistumisia tulee vähemmän kun epäonnistumisia se ei sitä paranna. Joten varmasti moni on täällä maailmassa perheen,sukulaisten, läheisien takia. Muuten jos niitä ei olisi itsenikin kohdalla elämänkin tahto neutraalisesti vähentyisi.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea edes osan tekstistä taikka kokonaan.
Kuitenkin yritin armeejassa silti muut käyttivät asetta paremmin ja muutenkin jäljessä sielä olin järkiään joka asiassa. Joten olin sielä kuin "kohde" jolle vittuillaan kokoajan kun tilaisuus vain tulee.
Eli ei pelkästään kessuilta myös muiltakin. Lisäksi olen kyllä uskovainen. Mutta en liikaa uskovainen. Kuitenkin itselläni ei ole halua tappaa. Lisäksi en tuntenut sieltä ketään.
Olen hoikka ja ihan hyvä kuntoinen. Kuitenkin en ole niitä henkilöitä jotka sopeutuvat joka paikkaan. Minulla oli kyllä apua antava ryhmä huoneessa. Mutta kun itsellä oli melkein kokoajan ongelmia ja muutenkin simputuksen kohteena järkiään ja nälvimisen kohteena.
Siitä ei tullut mitään ja se rupesi ahdistamaan toisaalta kun tietää, että jos ei onnistu saa taas kuulla siitä muilta. Kun muut joutuvat odottamaan, että pääsevät röökille taikka muutenkin jos tekee jotain saa siitä samantien palautetta.
Ei siinä mitään jos välillä ylempi arvoiset komentelevat taikka vinoilevat. Mutta kun monet muut tekevät samoin se alkaa vaan liikaa kasaantua kohdallani niskaan. Joten vaikka yrittää parhaansa on jäljessä myös kun on vasen kätinenkin.
Tein mielestäni silloin ihan hyvän ratkaisun, sen että menen siviilipalvelukseen. Vielä sinne en ole mennyt tiedän että se herättää monessa katkeruutta taikka nälvimistäkin. Mutta myös on läheisiä jotka eivät ota sitä asiaa vakavasti vaikka he ovatkin armeejan käyneet.
Joten itse kyllä juon ja kannustan suomea lätkässä,futiksessa ja muutenkin pidän hauskaa siinä missä muutkin. Mutta tietenkin tuollaisen jälkeen sitä on ollut sulkeutuneempi persoona vaikka sitä nälvimistä olen saanut muutenkin kestää ja kiusattunakin olen ollut. Kuitenkin hanttiin olen pistänyt eikä sitä nykyään ole.
Kuitenkin lähinnä siviilipalveluksesta olen vain lukenut nettisivulta en sen pahemmin. Kuitenkin itse olen täysin 100% hetero. Ja omasta mielestä mukava henkilö ja myös on monia jotka ajattelevat samoin itsestäni. Kuitenkin myös niitäkin jotka eivät vaikka niistä niin paljon en tiedä.
Kuitenkin se on faktaa kohdallani, että ajattelen homoista sitä että ne saavat pysyä niin kaukana kuin mahdollista eli en halua niitten kanssa olla missään tekemisissä. Saa puolestani olla niitä, mutta kunhan vain itseni kohdalle niitä ei mielellään tulisi.
Joten rehellisyyden nimissä siviilipalveluksessa, ja armeejassakin niitä on. Kuitenkin olisi hyvä tietää teiltä siviilipalveluksen käyneiltä onko sielä niitä teidän kohdalle tullut.
Minun mielipiteeni on se, että jos toinen sanoo olevansa siviilistä sille ei tarvitse heti kääntää selkäänsä. Eikä varsinkaan silloin kun tuntee toisen paremmin. Kunnon ystävät eivät välitä oletko mistä kunhan suurin osa asioistasi on hyvin. Eli se olisi käytännössä sama asia kuin olisit pinnallinen. Eli katsoisit toisen ulkonäköä.
Totuus on se, että jos maailmassa olisi täynnä siviili palveluksen käyneitä ei olisi sotia. Kuitenkin jos kaikki olisivat käyneet armeejan niitä olisi. Mutta miten kukaan yksittäinen ihminen voisi vaikuttaa tähän maailmaan.
Tiedän että kovanluonteiset miehet sen ovat käyneet ja kestäneet loppuun, mutta tuskin monia niistä yksittäisenä kohteena nälvitään melkein kokoajan. Eli sentään olisi enemmän niitä alokkaita jotka eivät nälvisi. Oli niitäkin, mutta jokatapauksessa itse tein valintani ja siinä pysyn.
Vaikka täällä maailmassa ei olisi niitä "tosi miehiä". Silti täällä olisi rauhallinen ja turvallisempi olo kuin nyt monen mielestä maailmassa. Joten onko se sodan tarkoitus se että, loppujen lopuksi yksi kiihkoilia olisi hengissä. En usko, että siitä tulisi monelle iloa. Surua tämä elämä tuo jokaiselle paljon joillekin enemmän ja toisille vähemmän.
Jos elämästä voisi päättää ei tänne mielellään tulisi jos voisi olla rauhallisemmassa paikassa. Elämäkin on lyhyt ja osaa olla myös turhauttavaakin. Ne onnelliset jotka saavat jonkun elämäänsä loppuelämäkseen eivät näe asiaa sen silmistä kuin toinen joka ei sitä saa.
Eli maailma on jokaisesta silmästä erillainen ja "täydellinen maailma" jokaisen silmässä on erillainen. Joten miksi me kritisoimme niin pienempiä kuin isompiakin asioita. Sekä itsessä että toisissa.
Jokaisella on tavoitteita enemmän taikka vähemmän. Itseni kohdalla elämän tahto on vaakalaudalla ollut monta kertaa. Kun onnistumisia tulee vähemmän kun epäonnistumisia se ei sitä paranna. Joten varmasti moni on täällä maailmassa perheen,sukulaisten, läheisien takia. Muuten jos niitä ei olisi itsenikin kohdalla elämänkin tahto neutraalisesti vähentyisi.
Kiitos niille jotka jaksoivat lukea edes osan tekstistä taikka kokonaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuitenkin sen verran lisään aiheeseen. Että muille asian tuominen on kohdallani vaikeampaa. Eli se, että menen siviiliin. Siitä tottakai tietävät läheiset ja tuttavat. Mutta itselläni muutenkaan kavereita pahemmin koskaan ei ole ollut.
Suhteita on ollut. Kuitenkin jatkossa niille jotka tuntee ja jos niihin törmäisi jossain tapahtumassa esim. kesällä ja kysyisivät vaikka miten armeeja meni? taikka muuten keskustelisi.
Siinä tulee vastaan se, että onko toiselle rehellinen. Välillä voi valehdella vaikka se ei ole kyllä oikein, mutta tilanteita voi tulla vastaan missä joutuu sanomaan valkoisen valheen taikka muuten valehtelemaan.
Eli kyllä niille moikkaaminen ei ole ongelmana. Mutta jos se sen tiedon jälkeen ei ole enään edes sitä luokkaa ei se mukavalta tunnu. Lisäksi jos näkee armeejasta tuttuja saa nähdä miten ne reagoivat ne kyllä näkivät että sielä itselläni oli huomattavasti vaikeampaa kuin toisilla. Joten erotuin muista helpommin.
Joten pitävätköhän ne asiaa sitten toisaalta yllätyksenä vai eivät. Ei se minua häiritse mitä ne ajattelevat. Mutta joka tapauksessa olisi kiva jos ne eivät olisi katkeria siitä asiasta ja myös kehtaavat moikata jos näkevät eivätkö käännä selkäänsä.
Mutta tähän ajatukseen vaan on totuttava ja se on hyväksyttävä kohdallani. Silti ennen armeejaa suunnitteli paljon kaikenlaista nyt suunnittelut ovat käytännössä melkein kaatuneet. Eli tulee osittain se tunne, että on paikkoja missä voi helposti nähdä tutun armeejasta. Mutta reagointi on yksi arvoitus.
Olisi ihan kiva käydä useammissa baareissa ja tapahtumissa. Mutta onkohan tämä todellisuudessa este vain itselleni. En häpeä moikata niitä, mutta kyllä nämäkin kokemukset ovat vaikeita.
No sainpa sanottua asiani enkä niillä sen enempää vaivaa päätäni. Eli palaute on ihan hyvä että sitä tulee ja sitä on hyvä ottaa vastaan. Joten ihan vapaasti viestiä tulemaan.
Minulla ei ole enää yhtään kaveria. Suurin syy tähän on se että valitsin sivarin. Olen myös tosi huono solmimaan ystävyyssuhteita, koska en halua puhua kenellekään sivaritaustastani. Olen täten lähes erakoitunut kaikesta sosiaalisesta elämästä enkä tule varmaan koskaan pääsemään tästä ylös. En vaan yksinkertaisesti enää kehtaa sanoa kenellekään että olen sivari enkä keksi mitään keinoa miten pääsisin elämässäni eteenpäin. Voi olla että joudun elämään erakkona koko loppuelämäni koska en kehtaa ja halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, varsinkaan miesten koska he puhuvat paljon armeijasta.
Ikävä kyllä täällä maassa suomalaisista jokainen tietää mitä suomi on jounut käymään läpi historiassa ainakin sodasta. Ja tietenkin se on suomalaisille kova paikka jos ei ole armeejaa käynyt. Itse en ole rikoksien tekijä jos nuorempana mopolla kärähdyttyäni ei lasketa mukaan. Muuten niistä olen välttynyt. Kuitenkin miesten kesken armeejasta puhutaan yleisesti joten jos kyseessä olisi toinen maa asiat voisivat olla paremmin.
Mutta toisaalta parempi maa tämä on kuin asuisi lämpimissä maissa joissa sotaa käydään jatkuvasti. Joten ei sitä turhista tarvitse valittaa sinäänsä. Vaikka eipä elämästä jää mitään käsiin jos itseään ei ota niskasta kiinni ja niele sitä mitä on.
Niinpä, se on jännä että ihminen ei saa olla sellainen kun itse on. Itseään ei tarvitse muuttaa sen takia että miellyttäisi muita. Ihan järjetöntä.
Jos mä joudun intis kovan nälvinnän kohteeksi niin mä alan ladella tappouhkauksia ja se on saletti se. Sitten ei kukaan uskalla mua siellä pitää. :)
Toisaalta taas esteet on ihan itseluotuja omassa päässä. Eihän sua oikeesti kukaan tuomitse, jos et pysty inttiin. Sä tuomitset itse itsesi ja sulkeudut sen takia. Sivariakaan ei ole pakko käydä. Eihän täällä ole pakko kun kuolla joskus kun aika tulee.
Totta itse sen itselleni teen ja sulkeudun omilla ajatuksillani muista. Kuitenkin en tästä tilanteesta ylpeä ole. Pettymys on itselleni selvä asia. Niin eihän pakko ole totella, mutta en kyllä ainakaan seurallisemmaksi ihmiseksi ole tullut. On kyllä ollut sellainen olo jo ennen armeejaakin että onko sitä elämää vai ei eli ihan sama. Mutta armeejan jälkeen se olo on kyllä paskempi. Se on ikävä tosiasia enemmistö on käynyt armeejan. Ja sivareita on vain murto osa suomen miehistä.
Joten ei se mikään ylpeyden aihe ole näyttää sitä, että on sivari. Jos kyse olisi toisesta maasta asia voisi olla toinen. Silti tämä maa on ihan hyvä moneen muuhun verrattuna joten mitään aihetta ei ole sen puolesta väittää vastaan.
Jokainen on omanlaisensa. Itsestään pitää olla ylpeä, niin siitä se lähtee. Ihan oman itsensä arvostamisella pääsee eteenpäin.
Miksi sinun pitäisi olla juuri sellainen kuin muut? Ei sulle kukaan sano, että sun pitää nyt olla jotain.
Jos sä tuomitset itsesi, niin sen muut kyllä huomaavat, kun se on aika läpinäkyvää. Siinä niinku samalla levittää pahaa oloaan muillekin.