Pakko on kysyä ihan suoraan niiltä jotka ovat menossa sivariin taikka sitten ovat sinne menneet ja käyneet sen. Eli käytteköte vanhoissa esim. Baareissa taikka festifaali tapahtumissa siinä missä muutkin suomalaiset.
Vai onko siviili vienyt halun käydä keikoilla taikka onko se teille ollut estona? Kysymys on lähinnä sitten siivili/totaali henkilöille taikka sitten niille joilla on jäänyt armeeja kesken? Lähinnä yleinen keskustelu aiheesta.
Kysymys lähinnä heteroille lisäksi juoma henkilöille. Vaikka juominenkaan välttämätön silti kuitenkin. Kuitenkin mitä ongelmia siviili on tuottanut ja miten olet oppinut sen kanssa elämään vai oletko oppinut?.
Itselläni kun jäi armeeja kesken on mennyt monta asiaa aivan uusiksi. Eli niissä missä oli mukava käydä aikasemmin on jäänyt vähemmälle eli baareissa käynti ja muutenkin tapahtumiin lähtö on kohdallani jäänyt vaakalaudalle.
Vaikka luontoni on aina ollut sellainen että yksin olokin menee. Mutta silti jos monesta tapahtumasta taikka illan vietoista jää paitsi ei se elämän halua ainkaan paranna.
Sanotaan, että vaikka se ei traumaa itselleni tuo. Silti en omaan itseeni niin tyytyväinen kuitenkaan ole. Eli oman arvon pitäminen muualla kuin tutuissa paikoissa on mennyt vähemmälle ja elämän halu senkin myötä laskenut.
Ymmärrän kyllä sen, että helpommin armeejan käynyt mies saa naisen kuin siviilin käynyt. Mutta elämä on niin lyhyt joten siihen asiaan on omalta kohdalta totuttava ja hyväksyttävä tosiasia.
Onneksi alkoholi on hyvää ainetta ainakin itselleni joten kun sitä saa juoda on vähemmän murhetta asiasta. Lätkän seuraaminen ja futiksen seuraaminenkin menee siinä hyvin tutuissa paikoissa. Vaikka ei siinä paljon elämä muutu kun samoihin kulmiin tulee jäämään.
Mutta, elämä on jotenka lisää vain paskaa niskaan kyllä se siitä paranee kun siihen tottuu. Ja niin onneksi se elämä on lyhyt niin sitä paskaa ei tarvitse kantaa liian pitkään.
Jos jotkut katsoisivat asiaa välillä toisen silmistä näkisivät senkin, että muillakin voi olla vaikeeta. Mutta jokainen järkiään ajattelee vain itseään. Tietenkin ystäviään ja kavereitaan ja läheisiään.
Mutta itseään kuitenkin. Itse olen ennemmin ajatellut muitten parasta kuin itseni, mutta se on hyvä niin päin. Vaikka välillä myös tietenkin itseäni.
Tulipahan taas kerrottua murheita. Kiitos vastaajille ja lukijoille näin etukäteen.
Vai onko siviili vienyt halun käydä keikoilla taikka onko se teille ollut estona? Kysymys on lähinnä sitten siivili/totaali henkilöille taikka sitten niille joilla on jäänyt armeeja kesken? Lähinnä yleinen keskustelu aiheesta.
Kysymys lähinnä heteroille lisäksi juoma henkilöille. Vaikka juominenkaan välttämätön silti kuitenkin. Kuitenkin mitä ongelmia siviili on tuottanut ja miten olet oppinut sen kanssa elämään vai oletko oppinut?.
Itselläni kun jäi armeeja kesken on mennyt monta asiaa aivan uusiksi. Eli niissä missä oli mukava käydä aikasemmin on jäänyt vähemmälle eli baareissa käynti ja muutenkin tapahtumiin lähtö on kohdallani jäänyt vaakalaudalle.
Vaikka luontoni on aina ollut sellainen että yksin olokin menee. Mutta silti jos monesta tapahtumasta taikka illan vietoista jää paitsi ei se elämän halua ainkaan paranna.
Sanotaan, että vaikka se ei traumaa itselleni tuo. Silti en omaan itseeni niin tyytyväinen kuitenkaan ole. Eli oman arvon pitäminen muualla kuin tutuissa paikoissa on mennyt vähemmälle ja elämän halu senkin myötä laskenut.
Ymmärrän kyllä sen, että helpommin armeejan käynyt mies saa naisen kuin siviilin käynyt. Mutta elämä on niin lyhyt joten siihen asiaan on omalta kohdalta totuttava ja hyväksyttävä tosiasia.
Onneksi alkoholi on hyvää ainetta ainakin itselleni joten kun sitä saa juoda on vähemmän murhetta asiasta. Lätkän seuraaminen ja futiksen seuraaminenkin menee siinä hyvin tutuissa paikoissa. Vaikka ei siinä paljon elämä muutu kun samoihin kulmiin tulee jäämään.
Mutta, elämä on jotenka lisää vain paskaa niskaan kyllä se siitä paranee kun siihen tottuu. Ja niin onneksi se elämä on lyhyt niin sitä paskaa ei tarvitse kantaa liian pitkään.
Jos jotkut katsoisivat asiaa välillä toisen silmistä näkisivät senkin, että muillakin voi olla vaikeeta. Mutta jokainen järkiään ajattelee vain itseään. Tietenkin ystäviään ja kavereitaan ja läheisiään.
Mutta itseään kuitenkin. Itse olen ennemmin ajatellut muitten parasta kuin itseni, mutta se on hyvä niin päin. Vaikka välillä myös tietenkin itseäni.
Tulipahan taas kerrottua murheita. Kiitos vastaajille ja lukijoille näin etukäteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei mitään ongelmia sivarista.... tosin olen niin vitun kova äijä ettei kukaan oo mitään uskaltanu sanoa. Ja ne jotka kysyy, on pian samaa mieltä. Yleensä mua luullaan jokskuks rukiin pakotetuks. Saanpahan järkyttää joitakuita.
Minulla ei kyllä mikään ole jäänyt väliin tämän asian takia... tosin kyllä hengailen todennäköisesti joidenkin muiden kuin niiden kaikkein tyhmimpien kanssa. Pakko kysyä: missä ihmeessä oikein elät/millainen olet, jos sinulla kerran tämä elämää rajoittaa?
"Ymmärrän kyllä sen, että helpommin armeejan käynyt mies saa naisen kuin siviilin käynyt. Mutta elämä on niin lyhyt joten siihen asiaan on omalta kohdalta totuttava ja hyväksyttävä tosiasia. "
Ai saa vai? Onko ne naisia? Kiinnostaako ne edes sua jos ne on tyhmemmänpuoleisia? Vai selitätkö vain pakkejasi tällä asialla?
"Onneksi alkoholi on hyvää ainetta ainakin itselleni joten kun sitä saa juoda on vähemmän murhetta asiasta."
Noo itse en kaatokännejä harrasta niin en tiedä. Toivottavasti sinunkaan ei tarvitsisi elämääsi sumentaa näyttämään paremmalta. Niinjoo: aika moni alkoholisoituu intinkin aikana suht paljolti. Kuinka suuri osuus sitten liittyy asevelvollisuuteen ja kuinka suuri itse elämänvaiheeseen jääköön tutkijoiden jne selvitettäväksi.
Olitkohan kännissä tuota kirjoittaessasi? Loppu oli aika ympäripyöreää soopaa (minun mielestäni... ehkä en vain ymmärtänyt sitten).
No tällä kertaa ihan selvät olin. Toisaalta se vaan itselleni taitaa olla se suurin este, että en ole käynyt armeejaa. Sillä hyvin moni sen on käynyt. Niin yleisesti se, että armeejassa oleva saa naisen helpommin on vain omamielipiteeni asiasta. Totuus on sitten mitä on.
Joskus taustat vaikuttavat siihen. Mutta tietenkin jos takertuu pienempiin kuin isompiin seikkoihin syitä löytyy silloin toisesta.
Tietenkin yleisesti luonne menee edelle.
Niin sanoin siinä, että se on tehnyt itsestäni sulkeutuneemman henkilön. Ehkä itselleni tulee välillä niitä tilanteita, että hyväksyykö itseään sellaisena mitä on. Luonteeltani olen erillainen persoona erotun joukosta eli en ole aina joukkoon hakeutuva persoona viihdyn ihan hyvin yksinkin taas toisaalta sitten välillä porukassa.
Mutta lähinnä meinaan siksi kun tulee tapahtumia niin isompia kuin pienempiä. Jos törmää armeejasta tuttuihin. Olisi se parempi viettää aikaa niitten kanssa sitten kun yksin kun aina tapahtumiin ei tule ketään mukaan.
Eli jos lähtee yksin johonkin tapahtumaan ja niihin törmää niin olisi sitten parempi viettää aikaa niiten kanssa jotka ovat jotenkin tuttuja.