Luin Artturi Leinosen ”Leipäpappi”-nimistä kirjaa 1922 (Alkutekstin mukaan kirja on koottu erään nuoren papin päiväkirjasta, tosin mistään en ole tietoa löytänyt onko kyse ihan oikeasta päiväkirjasta..tästä kun puuttuvat kansipaperit).
Noh kuitenkin, kirjassa on kohta, jossa tämä nuori pappi joutuu ensimmäistä kertaa kohtaamaan kuolevan vanhan miehen omalla kuolinvuoteellaan. Tämä sairas ja kuoleva mies kähisi ”Ehtoollista, pappi ehtoollista”.
Pappi kuitenkin kysyy onko miehellä mitään omallatunnolla ja hetken mietittyään paljastuu että tämä kyseinen mies oli lainannut rahaa eräälle pikkutilalliselle. Vuosittain tämä pikkutilallinen oli maksanut rahoja korkojen kera takaisin, mutta sitten olikin sattunut tuolla pikkutilalla tulipalo ja lainan ottaja oli kuollut. Tässä tulipalossa oli tuhoutunut kaikki kuitit, joista olisi käynyt ilmi, että tämä tilallinen oli vuosittain maksanut lainaa takaisin korkojen kera. Silloin oli paholainen kuiskannut tämän lainan antajan korvaan, ettei kukaan voisi todistaa sinun saaneesi rahoja koskaan, ota ja peri kaikki ja valehtele, ettet rahoja koskaan ollut saanut.
Ja näin tämä mies oli sitten menetellyt..tällä velallisella oli ollut kolme lasta, jotka nyt joutuivat köyhyteen menetettyään omaisuutensa, tilansa ja talonsa vääryydellä tälle nyt sairastavalla miehelle.
Pappi yritti saada tätä vanhaa miestä nyt korjaamaan tekonsa ja palauttamaan vääryydellä saaneensa omaisuuden takaisin oikeille omistajilleen. Kirjan mukaan näin pappi sanoi ”Kuinka voitte luottaa Jumalan anteeksiantoon, kun itse ette tahdo pahaatekoanne korjata! Olette ryöstänyt orvoilta ja leskiltä ja sanotte katuvanne, mutta se ei ole kylliksi. Oikea katumus johtaa parannukseen, se täytyy teoilla todistaa..”
Miehen vastaus oli ”Se oli velkainen pesä, hävinneet ne siitä olisivat kumminkin, ja Jumala kyllä antaa anteeksi.
Pappi yritti vielä muutaman kerran saada miehen palauttamaan ja korvaamaan tekonsa näille ihmisille. Mies vastasi ”Kadunhan minä ja tunnustan ja Jumalan armosta me autuaaksi tulemme.”
Lopulta tämä sairas mies tarttui käsillä kiinni pappiin ja vaatimalla vaati saada ehtoollista. Pappi sen lopulta hänelle antoi ja hetken päästä tämä mies oli jo kuollut.
Kysymykseni kuuluukin, olisiko tämän miehen pitänyt korvata tekonsa? Mitä Raamattu sanoo tällaisesta?
Noh kuitenkin, kirjassa on kohta, jossa tämä nuori pappi joutuu ensimmäistä kertaa kohtaamaan kuolevan vanhan miehen omalla kuolinvuoteellaan. Tämä sairas ja kuoleva mies kähisi ”Ehtoollista, pappi ehtoollista”.
Pappi kuitenkin kysyy onko miehellä mitään omallatunnolla ja hetken mietittyään paljastuu että tämä kyseinen mies oli lainannut rahaa eräälle pikkutilalliselle. Vuosittain tämä pikkutilallinen oli maksanut rahoja korkojen kera takaisin, mutta sitten olikin sattunut tuolla pikkutilalla tulipalo ja lainan ottaja oli kuollut. Tässä tulipalossa oli tuhoutunut kaikki kuitit, joista olisi käynyt ilmi, että tämä tilallinen oli vuosittain maksanut lainaa takaisin korkojen kera. Silloin oli paholainen kuiskannut tämän lainan antajan korvaan, ettei kukaan voisi todistaa sinun saaneesi rahoja koskaan, ota ja peri kaikki ja valehtele, ettet rahoja koskaan ollut saanut.
Ja näin tämä mies oli sitten menetellyt..tällä velallisella oli ollut kolme lasta, jotka nyt joutuivat köyhyteen menetettyään omaisuutensa, tilansa ja talonsa vääryydellä tälle nyt sairastavalla miehelle.
Pappi yritti saada tätä vanhaa miestä nyt korjaamaan tekonsa ja palauttamaan vääryydellä saaneensa omaisuuden takaisin oikeille omistajilleen. Kirjan mukaan näin pappi sanoi ”Kuinka voitte luottaa Jumalan anteeksiantoon, kun itse ette tahdo pahaatekoanne korjata! Olette ryöstänyt orvoilta ja leskiltä ja sanotte katuvanne, mutta se ei ole kylliksi. Oikea katumus johtaa parannukseen, se täytyy teoilla todistaa..”
Miehen vastaus oli ”Se oli velkainen pesä, hävinneet ne siitä olisivat kumminkin, ja Jumala kyllä antaa anteeksi.
Pappi yritti vielä muutaman kerran saada miehen palauttamaan ja korvaamaan tekonsa näille ihmisille. Mies vastasi ”Kadunhan minä ja tunnustan ja Jumalan armosta me autuaaksi tulemme.”
Lopulta tämä sairas mies tarttui käsillä kiinni pappiin ja vaatimalla vaati saada ehtoollista. Pappi sen lopulta hänelle antoi ja hetken päästä tämä mies oli jo kuollut.
Kysymykseni kuuluukin, olisiko tämän miehen pitänyt korvata tekonsa? Mitä Raamattu sanoo tällaisesta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja vielä korkojen kera.
Ja sitäpaitsi, sekin on yksi saatanallinen harhaoppi että
tuollainen ehtoollinen olisi jokin syntien sovitusrituaali.
Siinäkin on hyvä todistus sille, minkä hengen vallassa papit työtään tekevät.
taas päivänvaloon.
Tuo suuri lohikäärme, tuo muinaisaikojen käärme, jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi, tuo koko ihmiskunnan eksyttäjä, syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit.